Viime vuoden heinäkuussa meidän perhe täydentyi kolmannella lapsella, pienellä tuhisevalla herralla nimeltä Amos Aarre. Synnytys oli suhteellisen helppo ja siitä jäi hyvä mieli. Imetys lähti hyvin käyntiin viikon sisään synnytyksestä, kuitenkin myös tällä kertaa maidonnousu otti kohdallani aikaa viitisen päivää, joka tuntui siinä hormonimyräkässä ikuisuudelta. Ensimmäisen viikon aikana vauva meinasi kuivua hieman niin annoin lisämaitoa muutamia kymmeniä millejä imetysten päälle. Uskoin kuitenkin itseeni ja imettämiseen ja kun maito nousi niin vähentelin lisähörpyt aika nopeasti pois, nähdessäni että rintamaito riittää. Siitä lähti 1 vuoden ja 5 kuukauden mittainen imetystaival.
Kolmas imetys oli kohdallani kaikista helpoin ja sitä kautta varmasti ihanin. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki oli uutta. Suurin shokki oli se, että ensimmäiset kaksi viikkoa rintakipu oli aivan järkyttävää. Kuljin kotona ilman paitaa, lansinohia rinnanpäissä ja itkin. Itkin ja imetin verta, sen verran raju muutos imetyksen aloittaminen oli rinnoille. Imuotetta harjoiteltiin toki eikä siinä vaikuttanut olevan mitään vikaa. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen rinnat kuitenkin tottuivat ja paranivat ja imetinkin myös silloin 6kk täysimetystä ja jatkoimme vielä vajaan vuoden ikään. Hyvät muistot jäi tästäkin imetyksestä ja opin imettämisestä paljon. Se oli teknistä tietoa kuten imetysasentoja ja tietoa rintamaidon merkityksestä lapselle, sekä emotionaalista rikkautta -se tunneside, suuri rakkaus lasta kohtaan ja ne hetket kun sai vain rauhoittua ja olla lapsi rinnalla, mihinkään ei ollut kiire. Miten monta tuntiakaan mahtuu imettämistä vajaaseen vuoteen kun joskus laskin, että imetin vuorokauden aikana yhteensä 12 kertaa ja niiden kesto oli yhteenlaskettuna vähän yli kaksi tuntia? Aika monta!
Linnean kohdalla rintapumppu tuli tutuksi ja se, että sain aina tanssia imettäessä. Niiden lisäksi toista rintaa piti imettää loppuvaiheessa kainalon puolelta että kelpasi. Se oli se rinta mistä herui vähemmän. Kolmas imetys säästi mut kaikelta kikkailulta. Miten ihanaa olikin imettää taas istuma- ja makuuasennossa 🙂
Täysimetin puolivuotiaaksi saakka, jonka jälkeen aloitettiin kiinteät ruoat. Amos sai paljon sormiruokaa ja alusta saakka syödä myös itse. Nyt 1v5kk iässä syöminen sujuu lusikalla ja haarukalla jo kuin vanhalla konkarilla. Siitä on ollut jotain hyötyä kun ei ole kolmen lapsen äitinä ehtinyt aina lusikoimaan ruokaa lapsen suuhun 🙂 Imetys jatkui edelleen monta kertaa päivässä, öisin myös.
Tuli kevät ja seuraava kesä sekä yhden vuoden ikä ja imetys jatkui normaalina osana arkea. Vuoden kieppeillä myös oma kuukautiskiertoni käynnistyi, kun imetys alkoi vähentyä kerroilta ja pituudelta niin, että jokainen kuukausi oli jo erilainen kuin ennen. Syksyn tullen annettiin ruokajuomana nokkamukista myös vettä mutta imetyskertoja oli kuitenkin vuorokaudessa niin paljon että olin aivan stressaantunut miten voisin olla kotoa pois yliopistolla ja kuinka monta tuntia kerrallaan. Siitä huolimatta aloitin ja ensimmäisen periodin aikana teinkin aina niin, että imetin lähtiessä ja tulin puolen päivän perästä kotiin imettämään uudelleen. Kuukausien edetessä tilanne kuitenkin muuttui ja aloimme antamaan silloin tällöin lehmänmaitoa imetyksen ohella. Taapero jaksoi myös odottaa imetyshetkiä pidempään ja imetinkin pääasiassa iltaisin ja yöllä muutaman kerran sekä aamulla. Päiväimetykset jäivät ensimmäisenä pois. Tuossa 1v3kk iässä Amos alkoikin nukkua kokonaisia öitä yhä useammin ja sitä kautta yöimetykset jäivät kokonaan pois.
Viimeisen kuukauden-kahden aikana aavistelin että loppu on lähellä ja tunsin suurta luopumisen tuskaa. Soitin siskolleni ja kerroin, että vaikka tarjoan rintaa niin Amos ei enää useinkaan ota. Imetyskerrat hiipuivat hiljalleen ja siskoni sanoi että kannattaa ottaa kuva muistoksi ”viimeisestä” imetyksestä jos tuntuu että se on lähellä ja siitä ovatkin nämä ylläolevat kuvat. Ne ovat kuvia viimeiseltä viikolta kun imetin Amosta <3 Aikamoista rimpuilua ison taaperon kanssa, se oli nopeasti huikkaa ja menoksi 🙂 Olihan mun vauvasta kasvanut jo reilun kokoinen pikkumies.
Nyt olen ollut imettämättä kaksi viikkoa eli imetyksen pituudeksi tuli vuosi, neljä kuukautta ja kaksi viikkoa. Amos vieroittautui täysin luonnollisesti lapsesta lähtöisin ja siitä olen iloinen. Lopetus tapahtui täysin kivuttomasti, mitä nyt äiti jäi haikailemaan 😉 Kaiken kaikkiaan olen imettänyt kolme vuotta ja neljä kuukautta eli yhteensä 1582 päivää, tunteja sitäkin enemmän. Aikamoinen supertaito tuo maidontuottaminen on ja saan olla onnellinen että imetys on onnistunut kaikkien kohdalla näin hyvin. Nuorinkin on jo reipas taapero, tammikuussa 1,5-vuotias.
Ensimmäinen päivä imettämättä tuntui surulliselta ja tarjosinkin rintaa vielä muutaman kerran mutta herra ei halunnut enää. Tuli ensimmäinen viikko ja toinen ja nyt olen sopeutunut ajatukseen. Olisin itse voinut imettää vaikka kaksivuotiaaksi joten sulattelin tätä hieman ennen kirjoittamista. Nyt hetken makusteltua olen iloinen. Kiitollinen siitä, että sain tarjota lapselleni parasta mahdollista ravintoa näin pitkään ja siitä, miten ihana koko imetystaival oli. Tiesin että tämä päivä tulee eteen, mutta en tiennyt milloin. Uskon että lapsen iällä ei ole merkitystä siihen, miten haikeaksi äiti voi kokea imetyksen loppumisen, onhan siihen valtavasti emotioonalista latausta kaikkien muistojen vuoksi. Ehkä osalle se voi olla ilon paikka mutta suurimmalle osalla jopa pettymys tai suuri suru, riippuen varmasti tilanteesta ja toiveista imetyksen suhteen.
Purin miehelle sydäntäni asiasta ja pyysin häntä muistuttamaan, että Amos on jo iso poika ja tein valtavan hienon työn imettäessäni pitkään. Olin lukenut jopa Imetyksen tuki -ryhmästä iseistä, jotka ovat hankkineet puolisoille jotain ihania lahjoja kiitokseksi panostuksesta lapsen hoitoon 😀 Omani lupasi hankkia mulle sitten kultaisen utareen 😉 En tiedä vielä millainen ”kultainen utare” pokaali on, enkä sitä oikeasti kaipaa vaikka se olisikin hauska merkki muistoista lehmänä 😀 Olisin tehnyt kaiken tämän ilman kiitostakin, sillä olen halunnut ja se on merkinnyt minulle paljon että olen voinut ruokkia lapseni. Imetyksen loppuminen on kuitenkin jonkunlainen ajanjakson loppu ja se on ehkä tässä kaikista haikeinta. Nyt minulla ei ole enää rinnalla olevaa pientä vaan voin vaikka juoda viiniä tai jos nyt oikein raikuliksi heittäytyisin niin olla yötä pois kotoa! Ne on olleet niin vieraita ajatuksia pitkään. Mun lapset kasvaa!
Ajatuksia Linnean imetyksen loppumisesta on myös blogissa täällä: Se on loppu nyt. Tästä se taas alkaa, uusi ajanjakso. Meikäläinen vapaa eikä kukaan enää revi mun hiuksia 😉 Kiitos ihanista imetyshetkistä Amokselle, kiitos kaikista katseista syvälle äidin silmiin ja siitä rakkaudesta jonka olet tuonut elämääni. Ilman näitä hetkiä en tiedä miten olisin selvinnyt viime vuodesta, ne pitivät minut järjissäni ja antoivat pakollisia taukoja arjesta. Herkkää ja haikeaa, mutta elämä menee eteenpäin. Sylissäni on aina tilaa sinulle ilman imetystäkin <3
12 vastausta aiheeseen “Aikansa kutakin”
Tosi kauniisti kirjoitettu! Ihanat imetystarinat sulla ja aika samanlainen kokemus mulla oli kakkosen imetyksen loputtua, haikeaa mutta parissa viikossa se meni sitten ohi (odotin kyllä jo kolmatta eli tiesin pääseväni taas maitokannuksi pian). Viimeisen lapsen viimeinen imetys, ajatuskin tuntuu tosi haikealta. Kovin imetys herättää tunteita ihmisissä. Minusta se on ihan ehdottomasti vauva-aikana paras tapa antaa läheisyyttä pienelle. Olen myös kuullut, että lapsen silmistä se näky rinnan takaa äidin rakkaat kasvot iskostuu muistiin ja on hyvin merkittävä koko loppuelämälle. Oikein mukavaa imetysvapaata kevättä!
Oih, tippa linssissä luin. Ihana imetystarina 🙂 Itsellä menossa vasta ensimmäinen imetystaival,mutta on siinäkin jos jonkinlaista käännettä jo ehtinyt tapahtua vajaan 9kk aikana. Ei kyllä osannut ennen synnytystä arvata miten merkityksellistä ja tunteikkaasta asiasta onkaan kyse 🙂
Minulla on kaksi lasta ja oli yllättävää ensimmäisen kohdalla, että miten vaikeaa imetys oli. Alussa piti käyttää apuna rintakumia ja välillä imetys sattui. Parin kuukauden jälkeen kaikki alkoi sujumaan helposti ja jatkoin imetystä 10 kk.
Raskaus aiheuttaa aikamoiset hormonimylläykset naisilla ja minulla imetyksen lopetus laukaisi autoimmuunisairauden. Tulin kuitenkin toisen kerran raskaaksi ja tällä kertaa imetys sujui helposti. 5kk kuluttua oli pakko lopettaa, sillä sairaus oli aktivoitunut pahasti ja piti aloittaa kova lääkitys. Muistan viimeisen imetyskerran ja se itkettää vieläkin. Olisin niin halunnut jatkaa, mutta oli pakko lopettaa.
Hyvin lapsi kuitenkin kasvoi korvikkeella ja lopulta minäkin paranin. Kolmatta lasta ei kuulemma kannattanut lääkärin mukaan yrittää, ja ei se tosin ollut edes suunnitelmissakaan.
Kaunis tarina! 🙂
Itselläni on nyt kohta kahdeksan vuotias poika, jonka imettäminen aikanaan oli aikamoista taistelua. Imettäminen oli ollut pitkäaikainen haaveeni, niinkuin äitiys ylipäätänsä. Imettäminen ei vaan onnistunut. Ensimmäisten viikkojen aikana ajattelin, että maito vain nousee hitaasti. Sitten alkoi kulua aikaa enemmän ja enemmän ja mitkään neuvolan, sairaalan tai tukiryhmien vinkit eivät auttaneet ja maitoa ei vaan tullut. Pumpun näkeminenkin sai vihaiseksi. Annoin itselleni luvan ja vauvamme eli pullomaidolla ja on kyllä kasvanut normaalisti 😀 Kärsin vuosia siitä ja huonosta omastatunnosta, etteä imetys oli katastrofi. Ystäväni hehkuttivat imetystään ja sitä, että imettivät taaperoitaan. Kävin vuosi sitten rintojen pienennysleikkauksessa ja silloin sain itselleni ”synninpäästön” kirurgin kertoessa, että isojen rintojeni rakenteen takia imettäminen oli ja tulisi olemaankin mahdotonta, tiehyet jne sellaisessa kunnossa, ettei ihmekään, että se oli ollut hankalaa. Kaikki ne kerrat, kun olin kuullut ”kyllä noista hinkeistä nyt maitoa pitäs riittää”-kommentteja, unohtuivat heti. Vika oli tavallaan minussa, mutta ei kuitenkaan. Olin kaikkeni yrittänyt ja en tiennyt, että yrittäminen oli turhaa ja imettäminen minun kohdallani fysiologisesti mahdotonta.
Ihanaa, että olet saanut nauttia imettämisestä ja se on kohdallasi onnistunut. Varmasti ainutlaatuisia hetkiä, joista on jäänyt ihania muistoja – vaali niitä <3
Hyvää uutta vuotta 2016!
Nuorimmaistani imetin 2-vuotiaaksi. Hän olisi vielä jatkanut tuostakin, mutta minulle riitti. Sain kuitenkin vieroitettua hänet ilman itkuja, samoin kuin kaksi muutakin lastani. Imetyksen lopettaminen oli kuitenkin haikeaa ja jonkinlaista surutyötä siinä piti tehdä.
Kuopus tuli vielä pitkään vieroituksen jälkeen syliin rauhoittumaan niin, että laittoi päänsä rinnalle. Minulla on häneen myös fyysisesti kiinteämpi suhde kuin kahteen muuhun lapseeni. Hän tulee vieläkin syliin vaikka on kohta 13-vuotias. Tämä voi tosin johtua muustakin kuin imetyksestä. Kuopusta on tullut pidettyä vähän enemmän vauvana.
Olipa ihanasti kirjoitettu. Kyynel silmässä luin tätä, kun itsellä kanssa imetyksen loppu alkaa ehkä häämöttää lähiaikoina. Alku oli todella hankalaa ja hirveätä taistelua, mutta olen todella onnellinen, etten luovuttanut ja palkinnoksi sain niin paljon ihania imetyshetkiä ❤ kiva, kun kirjoitit aiheesta!
Mahtava kirjoitus ja upeita, herkkiä kuvia!
Imetys on rankkaa, mutta samalla myös todella antoisaa 🙂 Minulla on kolme lasta ja olen imettänyt yhteensä 4 vuotta.
Minä imetin ensimmäistä 1v6kk ja toista 2v2kk. Lopettamisesta on jo yli 2kk, mutta silti mulla on tosi haikeat fiilikset! <3 Ja lapsikin muistaa vielä joskus kysellä rinnan perään… (hyvämuistinen tyyppi? :-D).
Kiva, että kirjoitit aiheesta, sillä (julki-)imettämisen puolesta on edelleen paljon töitä tehtävänä!
Täällä on mun tarinoita imetykseen liittyen, jos kiinnostaa:
http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2015/05/kuka-nyt-kaksivuotiasta-imettaisi-ja.html
http://heimeillavalvotaan.blogspot.fi/2015/11/2v2kk-pituinen-imetyspolkuni.html
Mä imetin ekaa 9kk ja olin kyllä onnellinen, että se loppui. Tuntui, että imetys rajoitti hirveästi elämää, vaikka poika söi myös pullosta alusta asti. Silti toki meinaan imettää nytki uutta vauvaa, mutta tusinpa yli 1-vuotiaaksi. Tuntuu itselle vieraalta ajatus, että lapsi kävelisi tissille vaikka toki ymmärrän, että moni nauttii imetyksestä lapsen iästä riippumatta.
Eka lapsi oli 4kk kun menin rakkaan ystävän kolmekymppisille toiseen kaupunkiin ja olin yötä pois kotoa. Voi jösses mikä pumppushow, en olis mennyt ehkä jos olisin tiennyt! Pidät vessaa varattuna että saat pumpata kipeitä tissejä tyhjäksi 😀 . No, tulipahan sekin koettua…
Aivan ihana kirjoitus. Kyyneleet nousi silmiin.
Minulla on kaksi tytärtä, joita molempia täysimetin 6kk. Sen jälkeen esikoinen jatkoi rinnalla vajaan 4 kuukauden ajan, mutta lopetti aivan itsestään. Nyt toinen tytär on 10 kk ikäinen ja ei onneksi ole vielä halunnut vieroittaa itseään. Työt aloitin eilen ja se mietityttää kovasti, koska en halua imetyksen vielä loppuvan. Eikä sitä halua kyllä pieni tyttärenikään. Juurikin nuo mainitsemasi katseet syvälle silmiin, pienen käden hivelyt, ahnas maidon nieleminen jne jne. <3
Ihana kirjoitus!’ Imetän itse esikoistani, pian 5kk ja 6kk iässä aloitetaan kiinteiden maistelut. Imetys on ihanaa alun vaikeuksien ja imetysmaratonien jälkeen 🙂