Sisältää yhteistyökumppanin linkkejä.
Ai että sitä osaa arvostaa pientä hetkeä yksin kotona, kun sellaisia on nykyään niin harvoin! Tänään kävin taas labrassa jättämässä verikokeen (seurataan edelleen niitä vasta-aineita) ja sen jälkeen Itiksessä asioilla. Siitä hurautettiin lasten kanssa anoppilaan hakemaan mansikoita ja lapset jäi sinne vähäksi aikaa. Nyt mies lähti sinne kun paikalle oli tulossa muitakin sukulaisia mutta itse jäin kotiin lepäämään kun en oikein jaksa olla menossa koko päivää. En varmaan oo myöskään mitään parasta seuraa väsyneenä. Päivää piristi kuitenkin se, että jaksoin väkertää hiuksiin muutaman laineen aamulla joten tyyli oli niin tyylikäs kuin crocseissa voi olla.
Päivän asu:
paita: Seppälä
housut: Polarn o. Pyret /Mama
sandaalit: Crocs
Anoppilaan oli tuotu Kesälahdelta mansikoita ja se oli yksi syy miksi mentiin käymään siellä. Mulle mansikoiden syönti sopii paremmin kuin hyvin, sillä huomaan että kerään nestettä aikamoisesti mitä lämpimämpi on ja mitä lähemmäs laskettua aikaa tullaan. Kotona surautin niistä smoothien vaniljaheraan, mikä on mun suosikkeja. Nyt kun herat jää juomatta sheikkeristä niin sen voi juoda vaikka ihan lasista välipalana. Gazozilla on kaikki Scitec lisäravinteet edelleen jopa -15%! Vaniljaheraan (isolaatti) pääset suoraan tästä->. Hieman edullisempi konsentraatin ja isolaatin sekoitus on punaisessa pönikässä (purkeilla on myös kokoero) ja se on myöskin aivan erinomainen laadultaan. Scitecit sekoittuu hyvin, ei jää paakuille ja maku on todella hyvä. Punaisen purkin herasekoitusta saa myöskin vaniljamakuisena ja sen lisäksi 15 muussa maussa. Whey protein professionaliin pääset tästä->.
Lisäravinteiden lisäksi KESÄALE yltyy mutta myös uutuuksia tulee kokoajan kuten SixDeucelle ja Nebbialle. En pistäis pahakseni jos vielä ennen joulua mahtuisin moisiin ihanuuksiin. SixDeucen uudet värit on tässä-> ja Nebbialta erityisesti himoitsen tuota Combination toppia jossa on kahta väriä.
Juuri nyt en hirmuisesti murehdi sitä, mikä oma kunto on. Tiedän olevani huonossa kunnossa ja urakkaa riittää taas palautua omiin mittoihin raskauden jälkeen mutta silti oon asian kanssa aika sujut. Toki se vähän harmittaa kun peilistä katsoo niin iso ihminen, mutta ehkä tässä kolmannessa raskaudessa oon kuitenkin suhtautunut asiaan kaikista parhaiten. Mulle kiloja kertyy todella helposti, sillä elämäntapa raskausaikana on eronnut hyvin paljon mun normaaliaktiivisuudesta. Kolmen keskenmenon jälkeen sitä on henkisesti tiukilla sen suhteen mitä jaksaa ja miten voi pään sisällä. Ne kaikki vaikuttaa käyttäytymiseen vähän syvemmällä tasolla ja ehkä siksi koen raskausajan painonhallinnan vaikeampana kuin milloinkaan muulloin.
Onneksi oon joka kerta palautunut suunnilleen samaa tahtia kuin kilot ovat tulleetkin eli noin 10 kuukaudessa oon ollut entiselläni. Just nyt mun maha on ihan valtava eikä se varmaan tästä ehdi enää ihan hurjasti kasvaa. Muiden ja sen lisäksi omasta ihmettelystä huolimatta oon jaksanut kantaa tämän taakan aika hyvin, sillä juuri kyselyistä huomasin, että mulla ei oo tässä raskaudessa ollut lainkaan selkäsärkyjä! 🙂 Ehkä ne tuhannet toistot maastavetoa ja muuta punttia ehti auttaa raskauksien välissä. Mähän vielä alkuraskaudessa mavettelin 95kilolla ja sata meni juuri ennen plussaa. Penkkienkankin (52,5kg) tein muistaakseni silloin kun odotin jo ja kyykky sujui paremmin kuin ikinä.
Toivon että sitten kun pääsen taas nostelemaan vauvaa painavampaa niin kunto palautuu jonkinlaisesta lihasmuistista kun teen vaan töitä sen eteen. Mikään kiire mulla ei oo, mutta ehkä mä voisin jo luopua näistä kiloista ja hyllyvistä paikoista jos oon rehellinen… Kuntosalille on siis jo ikävä ja aion ehdottomasti palata salitreenin pariin synnytyksen jälkeen. En silti jaksa ruoskia itseäni siitä, että oon jälleen kerran kerännyt keskivertoa enemmän massaa, sillä elämässä on niin paljon muutakin murhetta kuin omat makkarat.
Koittakaa siis kestää, sillä mäkin koitan!
Makkaroilla (vielä hetken), Too big to be me
Ps. Vauveli on nyt täysiaikainen 37+0 ja lähdetään valloittamaan raskausviikkoa 38! <3
18 vastausta aiheeseen “Ajatuksia painosta ja palautumisesta”
Voi hurja, niin se aika on vaan taas mennyt ja kohta sulla pikkuinen sitten onkin jo sylissä. Tsemppiä loppumetreille!
Ihan kohta on tosiaan nyytti sylissä, hurjaa! <3
Heippa! Mitä lisäravinteita muuten oot käyttänyt raskauden aikana. Ootko niistä saanut jotain ohjetta, mikä on esim. turvallista yms… Tsemppiä loppurutistukseen!
Toki opiskelujeni kautta tiedän paljon ravinnosta ja harrastuksen myötä lisäravinteista joten en oo kaipaillut mitään ohjetta (eikä sellaista varmaan olekaan). Olen käyttänyt siis ainoastaan sellaisia lisäravinteita joita saa ruoastakin samoja määriä kuten juuri heraproteiinia, glutamiinia jne. Jonkinverran oon käyttänyt myös superfoodeja joista kyselin sähköpostilla CocoVilta ensin voiko käyttää. Laturit mm. jäi pois raskauden aikana koska niitä ei suositella niissä olevien aineiden kuten kreatiinin ja piristeiden takia.
Paljon tsemppiä sulle viimeisiin hetkiin!<3 Meilläkin koittaa torstaina täysiaikaisuus ja odotan jo esikoisen näkemistä, mutta saisi se vielä hetken kehittyäkin!:) Oman olon puolesta toki saisi tulla vaikka heti.;)
Joka tapauksessa ei tässä enää kauan mene tulis sitten ennen laskettua tai lasketun jälkeen, jee jee! 🙂 Kohta nähdään meidän murut! <3 Aah, sydän pakahtuu jo nyt!
Huh, kun aika menee nopeasti. Ajatella, täysiaikainen jo.
BTW et todellakaan näytä mitenkään yli-isolta, etkä ole mielestäni koskaan näyttänytkään.
Sinut itsensä kanssa jotenkin, kaunistaa kummasti. Tsemppiä loppuraskauteen ja tsemppiä urakkaan, mikä edessä, jos on.
Niinpä, tuntuu kyllä mukavalta kun on täysiaikainen raskaus jo! 🙂 Äkkiä se toisaalta meni 😉 Vaikka vielä vähän onkin odotettavaa mutta ei enää hirmu pitkään! Jotenkin hulluakin jopa, et eihän tässä tiedä milloin tää päättyy. Niin ainutlaatuista aikaa kuitenkin <3
Ihanasti sanottu, kiitos <3 Vaikka oon mä taas ihan hirmu iso, reilusti paukkui tuo 100kg. Puuh :/ Mut näillä mennään, toivottavasti kilot karisee aikanaan! 🙂
Pakko sanoa että suuri kiitos että pidät blogia ja kerrot ja kuvaat raskauttasi.
Jotenkin koen saavani ”vertaistukea” sinulta ja on jollain tapaa herättävää yrittää olla sinut itsensä kanssa kun kerrot oman mielipiteesi.
Ymmärrän mitä tarkoitat kun sanot yli-iso vaikket sitä olekkaan, mutta itsellä ainakin on mielikuvana raskaudesta pieni siro raskausvatsa jota itse en koskaan omista vaan saavutan aina äärirajoillaan olevan rantapallon 🙂
Sä näytät todella säteilevältä, hyvinvoivalta ja onnelliselta ja sen kun muistaisi jokainen odottaja että sehän se olisi tärkeintä että nauttisi näistä ainutkertaisista hetkistä.
Onnea viime metreille ja itse loppuhuipennukseen!
Välillä se toki ei oo niin ihanaa, naisena kaikilla on huonoja päiviä ja silloin itsekin sorrun masistelemaan. Mutta kyllä mä toisaalta oon ihan sinut ja haen sen onnen muualta. Tiedän jo nyt et toi vatsanahka roikkuu kohta polviin asti ja sithän se vasta harmittaakin mutta mitään en vaihtaisi. Kaikille ei vaan tuu se minimaha joka ei näy takaapäin 😀
Kiitos paljon kannustuksesta, olette aivan ihania! <3
Voi kuule! Jos jotain oon tajunnu tän elämän aikana ni että muutama ylimääräinen kilo täydellisen hoikkuuden ylläpito on harvoille äideille mahdotonta ja arvot muuttuu kun tulee tärkeämpiäkin asioita! Sinä saat kiloja sata varmasti pois kun taustalla säännöllinen urheilu, lihasmuisti auttaa siinä! Mutta niin oikea asenne laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, elämä ei todella oo vain vartalonmuokkausta, ja tiedät että tuo on väliaikanen olotila 🙂 moni vaihtas sun kans paikkaa, elämässäs näyttää olevan paljon onnea! 🙂
Ihan oikeassa oot ja siksi mäkään en tämän enempää jaksa murehtia! Oon siunattu ja onnellinen! Kyllä se vartalokin ehtii kuosiin ja palautuu vielä! 🙂 Ihania treenejä odotellessa!
Hassu <3 eihän sinun ees tarvi miettiä kiloja nyt.. Nautit vain täyestä syämmestä ko saat olla pieni pallero vattassa!!!
Se on ihanaa aikaa 🙂
Ei tietysti sillä tavalla tarvitsekaan mutta onhan se ihan oleellinen osa mun blogia ollut kaksi ja puoli vuotta seurata mittoja ja fyysistä muutosta. Sitä varten kun tämän aloitinkin! 🙂 Uskon että aihe ja ajatukseni siitä kiinnostaa monia! 🙂
Itsellä oli eilen nt-ultra ja siellä se vispasi menemään. Pikkuisen pitäisi rantautua heti tammikuun ekoina päivinä. Eihän tuo ole aika eikä mikään! Painoa on tullut jo ainakin se 7 kiloa ja peilikuva ellottaa, treenit ei ole maistuneet muutamaan viikkoon ja rytmihäiriöitä on tullut mukaan kuvioihin. Maha on tällä 3 kerralla heti isompi, saa nähdä miten valtavaksi kasvaa.
Hinku kunnon treenamiseen on kova, ja teinkin itselleni jo motivaatiovihkon johon kerään motivoivia kuvia ja treenijuttuja. Hypistelen sitä päivittäin. Hyvin todennäköisesti minun lapseni on tehty tämän kolmannen sektion jälkeen ja sen jälkeen haluan vihdoin päästä siihen unelmieni kuntoon ja takaisin harrastusten pariin. Mitkään treenivaatteet ei istu, eikä puhettakaan että tässä koossa menisi päälle nuo gazosin ihanat uutuudet. Hammasta purren peilin edestä kuljen.
Tsempiä viime metreille!
”Tee se niin se on tehty” 😀 Se oli mun motto raskaudelle kun lapsia kerran haluttiin! 😉 Hih, eli kohta se on sit ohi ja sit on taas aikaa! Hirmuisesti onnea raskaudesta ja hyvistä ultrakuulumisista! <3 Mä jaksoin treenata kans tuon ekan kolmanneksen mutta voi pojat miten nopeasti siitä harveni. Hyviä vointeja! 🙂
Anna hyvä,
nauti ihan rauhassa nää viimeiset viikot ( vaikka aika vaikeaa se varmaan näillä helteillä onkin), kohta kaikki on ohi. Sä jaksat ihmeesti laittautua nätiks joka päivä =0) Sekin kohottaa omaa mielialaa kummasti. Musta tuntuu, et mä olin aina ihan räjähtänyt raskausaikoina =0/. No en mä kyl päivittänytkään mitää blogia, joten ehkä sulla on ihan hyvä motivaattorikin tässä ;0)
Näyttääpä hyvältä toi Gazozin Nebbia toppi! Mun miele halajaa body combatiin ja rullaluistelemaan. Mut en saa aikaiseksi mentyä. Jokin motivaation puute vaivaa… Joten ehkä ihan hiukan innolla odotan kun sä pääset taas vauhtiin =0D Viet sit munkin mennessäs ;0D
Take care!
Mä harvoin kommentoin mitään, mutta nyt on pakko. Sulla ihan mielettömän upeat kintut!!!! Ei mulla muuta 🙂