Kategoriat
Yleinen

Anna Nordic Fitness Expossa 2015

SAMSUNG CSC

Mulla on kamera täynnä kuvia viikonlopusta mutta en lähde postaamaan siitä kronologisessa järjestyksessä. Viikonloppu hurahti nimittäin mukavissa merkeissä ja sisälsi paljon ohjelmaa joka poikkeaa mun normaaliarjesta lasten kanssa. Perjantaina Sara oli meillä kylässä, lauantaina juhlittiin Monnan 35-vuotispäiviä ja sunnuntaina sitten suunnattiin kohti Lahtea ja Nordic Fitness expon naisten kisapäivää. Viime vuosihan mulla jäi välistä sen vuoksi, että Amos oli vasta kaksi kuukautta joten tätä vuotta odotin kovasti. Vuoden 2012 messupostauksen voi lukea täältä: Expo tunnelmia katsomosta käsin ja vuoden 2013 täältä: Nordic Fitness Expo 2013.

20151011_090245

Seurana mulla oli kaksi kaunista brunettea eli Sara ja Sanna ja ajeltiin yhdessä Mäntsälästä kohti Lahtea. Oli ihana fiilis päästä katsomoon ja into piukeana snäppäilin myös matskua kisapäivästä snapchattiin, niin kauan kuin akkua riitti. Olin ottanut tietysti myös järkkärin mukaan ja kuvasin myös messujen puolella menoa paljon ja siitäpä tässä kuvakoostetta.

SAMSUNG CSC
Päivän fiilis oli tämä!

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Messualue oli isompi kuin koskaan ja tänä vuonna mun mielestä todella magea. Ständit olivat suuria ja maistiaisia oli paljon. Fitnesskansa vaikutti olevan hyvällä tuulella ja meininki todella rento ja hauska. Käveleskelin sarjojen välissä messuilla ja ihmiset tulivat juttelemaan mulle ja minä menin juttelemaan iloisesti muille. Otettiin kuvia ja vaihdettiin kuulumisia monen kanssa! Minä sain treenitsempit Bullilta ja nimmarin Nathalia Melolta. Pääsin mun salaisen ihastuksen, pohjoisen pojan Killen kainaloon ja bongasinpa yhden hurjan hauskan julkkiksenkin nimittäin Metallisydämen 🙂

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Sitten tietysti itse kisat. Taso oli todella hyvä ja kisat jälleen taas mukavaa seurattavaa. Body fitnessissä kisasi numerolla 210 ystäväni Niina Mantila. Niina sai upeasti pitkän sarjan viidennen SM-sijan ja saman salin Tanja Räsänen (numero 167) voitti lyhyen sarjan Suomen mestaruuden, overallin sekä pohjoismaiden mestaruus eli PM-kisoissa hopeaa. Hienoa Team East Body!

Tanja keskellä, numero 167. Tummat bikinit ja tummat hiukset.
Tanja keskellä, numero 167. Tummat bikinit ja tummat hiukset.
Niina on toinen vasemmalta, numero 210 ja vaaleat hiukset.
Niina on toinen vasemmalta, numero 210 ja vaaleat hiukset.

SAMSUNG CSC

Bikinisarjat kisattiin viimeisenä, enkä tee sen suurempaa kisa-analyysiä niistä. Upeita fysiikoita ja kauniita tyttöjä oli lava täynnä. Hienot analyysit meidän portaalissa ovat kisoista kirjoittaneet juuri bikinin osalta mm. Pauliina ja Sonja (postaukset suoraan linkeissä).

Meidän portaalin Linda Paldanius sai SM-hopeaa. Kuvassa tervehtii yleisöä.
Meidän portaalin Linda Paldanius sai SM-hopeaa. Kuvassa tervehtii yleisöä.

SAMSUNG CSC
Meidän portaalin Susanna Mustajärvi sai SM-pronssia. Kuvassa 7.s oikealta eli lilat bikinit ja vaaleat hiukset.

Itse sytyn enemmän lajina body fitnessistä, vaikka bikiniä on mukava seurata kisakatsomossa. Fysiikan puolesta oma ihanne menee kuitenkin enemmän tuonne bodyn puolelle, sillä luonnossa nuo bikinikilpailijat ovat niin älyttömän kapoisia. Toki myös body fitnessin kisakunnossa koolla ei hurrata ja se mikä näyttää lavalla isolta on kasvotusten jotain täysin normaalikunnosta poikkeavaa. Poikamaisen kapeita lantioita ja vyötäröitä joista menee kädet ympäri. Luiden ja nahkan välille jää kireät lihakset jotka ovat dieetistä usein väsyneen näköiset. Siksi offikunto on ehdottomasti viehättävämpi oikestaan kaikissa fitnesslajeissa. Lavalla ei tietystikään voi tuoda esiin omaa pakettiaan jos siinä on rasvaa päällä joten näin se vain menee. Kiehtovaa ja mielenkiintoista lajin seuraajille ja harrastajille.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Se mitä itselle jäi käteen fitness exposta ei ole tänä vuonna ehkä niinkään roppakaupalla motivaatiota kilpailla. Oon seurannut lajia jo kauan ja kausittain innostuen asiasta enemmän niin että oma haave kisailla on huipussaan. Tällä hetkellä mun elämässä on paljon muitakin kiinnostuksen kohteita kuten opiskelu, työt ja elämä ilman fitnesstavoitteita. Toivoisin että joku hirmuinen motivaatiopuuska tulisi jostain ja saisi mut jälleen jahtaamaan unelmiani kisata itsekin mutta valitettavasti sitä ei ole täällä näkynyt.

Tietysti mua osaltaan myös harmittaa se, että oon karannut niin kauas fitnessmaailmasta. Mulla on ylipainoa aika paljon ja tavoitteellinen treenaaminen (ja syöminen!) ei oikein ota onnistuakseen. Olisi ihanaa elää sitä huumaa joka tulee kapenevasta vartalosta ja itsensä ihailusta kun on voittanut mieliteot ja tehnyt kovan treenin, painunut nukkumaan pelkän iltaproden voimin ja herännyt aamulla lenkille. Näin ei kuitenkaan ole.

Ihana expo ja fitnesslajit. Mutta missä on fitness-Anna? Menikö se juna jo, vai tuleeko se tänne vielä uudestaan?

13 vastausta aiheeseen “Anna Nordic Fitness Expossa 2015”

Kiva postaus! Oon samaa mieltä kanssasi, että off-kunto on kyllä paljon kauniimman näköistä kuin kisakunto. Mutta hetkellistähän tuo kuivunut olemus vain on ja ymmärrän miksi näin täytyy olla. Joka tapauksessa, kovia mimmejä niin lavalla kuin muutenkin!

Ja mitä siihen fitness-Annaan tulee, uskon että se on vielä olemassa! Painonpudotuksen ja -hallinnan suhteen mielestäni tärkeintä on ajoitus. Paraskaan teoriaopinto ei auta, jos elämäntilanne ei sillä hetkellä tue uuden elämäntavan omaksumista. Ja vaikka sullakin tuo elämäntapa oli jo varsin hyvin hallussa, pitää muistaa että raskaus ja pikkuvauva-arki ovat yhtä suuri elämänmuutos – jompi kumpi yleensä jää vähemmälle kun molempia ei jaksa ylläpitää. Pitää mennä siihen tiettyyn pisteeseen ja vielä vähän yli, niin että asiat alkavat oikeasti ketuttamaan ja se halu muutosta kohtaan kasvaa niin suureksi että toimeen on vaan pakko ryhtyä! Itsensä pakottaminen ei useinkaan toimi. Se piste kyllä tulee sieltä ja sitten huomaatkin, että motivaatiota on vaikka muille jakaa!

Mielestäni motivaatio-ongelmien kanssa painiessa on hyvä antaa vähän siimaa itselleen, riittäisikö vaikka 80/20 tyyppinen ajattelu noin alkuun? Tai uuden harrastuksen löytäminen? Olisiko esim. yliopistolla jotain joukkuetta mihin liittyä? Näin asia ei ehkä tuntuisi niinkään painonpudotukselta vaan lähinnä uudelta kivalta tekemiseltä, jonka bonuksena saattaa sitten se painokin heilahtaa:)

Vähän sekavasti ilmaistu, mutta enivei: kaikelle on oma aikansa ja sen fitness-Annan aika on vielä tulossa! Selkeästi nyt jo mietit asiaa eri tavalla kuin aiemmin, löydäänkö vetoa että 3kk päästä olet jo täydessä vauhdissa:)

Komppaan yllä olevaa! Fitness-Anna on olemassa kunhan aika ja paikka kohtaavat. Tsemppiä! Mä yritän kuoria omat liikakiloni ja etsiä oman elämäni ”fitnesiä”

Kiva kun tykkäsitte postauksesta! 🙂

Kyllähän mä oon nyt liikkunutkin aiempaa enemmän ja käynyt salilla. Tykkään siitä hirmuisesti 🙂 Toisaalta taas joku yliostolle porukkaan lähteminen joukkueurheilemaan ei oikein nappaan, Mulle se salitreeni on sitä omaa aikaa mistä nautin kuitenkin eniten, kun vaan saisin kotoa sitä aikaa itselle 🙁 Meillä suunnitellaan tapellaan ilta-ajasta kumpi saa lähteä 😀

Mutta kiitos kannustuksesta. Uskon kans et se fitness-meikäläinen on siellä jossain. Toivottavasti pystyn sitä fiilistä tuomaan myös tänne ja teille enemmän jatkossa 🙂 Tsemppiä kaikille kilojen kanssa painiville!

Moikka Anna!
Olen seuraillut blogiasi alusta asti ylä-ja alamäet ja olet ehdottomasti yksi suosikeistani. Kamppailen itse hieman samankaltaisten asioiden kanssa. Olin vuosi sitten todella hyvässä kunnossa (miksi silloin en sitä tajunnut?), mutta opiskelutahdin kiristyminen ja parisuhteen vakiintuminen hiipivät elämään yhdessä lisäkilojen kanssa. ”Ihailin” juuri itseäni saunan peiliovesta ja voi jösses että olen sokeutunut koolleni. Maha roikkuu, rinnat roikkuvat, reidet ja pylly pelkkää hyllyvää. Vaikka kuinka hokisin itselleni, että onnellisuus on tärkeintä ja elämässä on muutakin, niin pakko myöntää, että en pysty olemaan onnellinen nykyisessä vartalossani. Tiedän, että kiinteytyminen ja ylimääräisten kilojen pudottaminen kohentaisivat mielialaani ja hyvinvointiani moninkertaisiksi. Silti söin edellisenä iltana puolipussia leipää päällisineen ja suklaata päälle.
Olen ihmetellyt missä on se ihminen, joka kurinalaisesti kieltäytyi herkuista. Joka ei keskinyt tekosyitä tekosyiden perään ja ajatellut, että huomenna sitten. Ihan kuin herkut katoaisivat maailmasta jos minä en niitä pupeltaisi. Vihdoin tuntuu, että silmäni avautuivat ja ymmärsin mitä todella haluan. Toki nautin treenaamisesta ja liikunnasta muutenkin, mutta kyllä ulkonäkökin on melko suuri motivaattori. Vakiintuneessa suhteessa sitä on niin helppo hakea yhdessä kaupasta jäätelöä ja käpertyä sohvan nurkkaan. Nyt se saa jäädä taakse ja aion kuoria jostain sen liikuntaa ja terveellistä elämäntapaa rakastavan ihmisen, joka nauttii elämästä. Tällä hetkellä olen joka aamu onneton, kun kaappi pursuaa vaatteita joita en voi enää käyttää, koska ne eivät mahdu.
Olen melko varma että myös sinä löydät vielä sisäisen motivaation joka ajaa eteenpäin. Omien tapojen tiedostaminen on varmasti tärkeä osa matkalla parempaan, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Itse ajattelin aloittaa ruokailun tiedostamisesta. Tenttiin lukeminen kun on niin paljon mukavampaa kun samalla napostelee jotain ja matka keittiön ja läppärin välillä tauottaa mukavasti lukemista. 😉
Sanoit, että tappelette ilta-ajan käytöstä. Olisiko sinun mahdollista treenata kotona? Kotitreenaminen voi olla vaikeampaa ja treeni jää helposti lyhyeksi, mutta kannattaisiko sitä yrittää? 🙂
Tsemppiä syksyyn ja terveellisen elämän arkeenpalauttamiseen! 🙂

Mahtava et koit valaistumisen ja oot löytänyt kipinän sitä kautta 🙂 Älä kuitenkaan oo itsellesi turhan ankara. Ilon kautta vaan eteenpäin! Uskon et sillä se tuloskin tulee ja pysyy, kun tekee mistä nauttii <3

Mun mielestä fitness-kilpailut on sama asia kuin jos laittaisi anorektikot lavalle pyllistämään ja ihailtaisiin heidän työnsä tuloksia.

Liikunta, hyvä ravinto ja terveys ovat tärkeitä asioita, mutta noi kisat on sairaita.

Moi! Eksyin sattumalta tähän sun postaukseen parin vuoden takaa http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2013/07/31/vuosien-wrap-up/ siis aivan upeita kuvia, näytät ihan mielettömältä noissa. Olet toki kaunis myös nyt, mutta löytyisikö noista vanhoista kuvista ja postauksista motivaatiota? Tiedän, että aloittaminen tuntuu raskaalta, kerran myös itse 23 kg tiputtaneena voin sanoa ettei helppoa ollut päästä alkuun. Nyt yritän pitää nuo kilot poissa ja nautin normaalipainosta, mutta helppoa se ei aina ole. On se epäreilua kuinka meille joillekin kerääntyy kilot ihan naps vaan, kun ei vähään aikaan seuraa syömisiä ja samalla tuntuu, että jotkut voi vetää niin että napa paukkuu, eikä näy missään vaikkei edes liikkuisi 🙂 halusin vaan kertoa, että upea olet jo nyttenkin, mutta jos muutosta kaipaat elämään, se kadonnut motivaatio saattaisi löytyä noista sun vanhoista kirjoituksista. Tsemppiä!

Tää on vähän kaksipiippuinen juttu. Joskus kun selaan ja laitan vanhoista postauksista jotain kuvia niin tulee kommentteja, että älä vertaa vanhaan ja kaihoile sinne. Nyt on nyt jne. Sitten taas toisten mielestä vanhoista voisi saada juuri tuota motivaatiota 🙂

Onnittelut sulle hienosta painonpudotuksesta! Vau! =) Ihanaa syksyä myös!

Voi Anna, ei se meidän juna ole mihinkään mennyt. Varmaan vaan muuttanut suuntaansa. Kotitreenaaminen on tosi kivaa, suosittelen lämpimästi kahvakuulaa ja trx:sää:) Meillä lapsetkin antaa tilaa kun tietävät että kuulan heiluttelu tekee hyvää ja toisaalta kuulan eteen ei saa tulla. Ja ei kannata vaatia itseltään liikaa, puolikin tuntia kotitreeniä on jo hyvä. Netti on myös pullollaan noita hiit-juttuja joista oon itse nyt innostunut. Mukavaa syksyä sulle!

Iiris
http://aitikuosiin.blogspot.fi blogista:)

Pitää kokeilla kotitreenaamista sitten! Vaikka mielummin kyllä painelen täältä hetkeksi ulos 😉

Treeni-intoista syksyä sulle!

Kommentit on suljettu.