Kategoriat
Uncategorized

Kertausta keskiraskaudesta

IMG_20140504_150902

 

Raskaudessa ollaan päästy sen viimeiselle kolmannekselle ja ajattelin siksi jakaa vielä ajatuksia menneestä 3 kuukaudesta. Kaikki mun raskauteen liittyvät kirjoituksethan löytyy raskaus -tagin alta tai olen ainakin yrittänyt merkkailla ne joissa on enemmän aiheeseen liittyvää asiaa. Toki tästä olotilasta tulee mainittua postauksessa jos toisessa mutta noissa on ainakin enemmän. Ihan tarkkaa ensimmäisen kolmanneksen postausta en tehnyt eli ensimmäisen 10 viikon tunnelmia voi lukea kirjoituksesta Ajatuksia alkuraskaudesta ja Tervetuloa Italiaan! -kirjoituksessa on henkisen puolen pohdintaa kun viikkoja tuli täyteen 12.

toisen kolmanneksen alussa näytin tältä
toisen kolmanneksen alussa näytin tältä

IMG_20140426_190437
ja lopussa tältä 🙂

Keskiraskauden alussa mulla oli edelleen pahoinvointia. Oksentelin viikkojen 16 paikkeille päivittäin suunnilleen kerran ja etovaa oloa oli vaikka en pönttöä kumarrellut sen useammin. Suuri stressi helpotti henkisesti np-ultran jälkeen ja kun vatsakumpu kasvoi muuttui pelko keskenmenemisestä varmaksi oloksi siitä että perhe kasvaa kolmannella. Vauvahan oli täysin toivottu eikä mikään yllätys mutta silti henkinen sopeutuminen tähän raskauteen oli aika vaikeaa. Mulla oli suuri lihomisenpelko sillä oon aina raskauksissa paisunut kuin pullataikina ja etenkin se aiheutti suurta ahdistusta sillä olin viimeiset kaksi vuotta paahtanut töitä niska limassa unelmakropan eteen. Silti kaikessa ahdistuksessaan painonnousu on ollut prikulleen samanlaista ja kiloja on tullut -pahin pelko siis ”kävi toteen” ja siinä on ollut nieleskemistä.

20140129_194222 20140130_000621 20140307_131606 20140312_140300 20140205_185442 20140221_1452011

Ensimmäisen kolmanneksenhan pystyin treenaamaan melkein kuten ennenkin ja nostelin ihan ennätysrautoja esim. maastavedossa, sillä tein siihen aikaan voimatreeniohjelmaa jossa oli kokoajan nousevat painot. Mavetreenissä nousi esimerkiksi 95kg ihan muitta mutkitta ja penkkiä tein 50 kilolla ja vähän päälle. Keskimmäisen kolmanneksen alussa tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja tunsin miten voimat katosivat salilla. Kyykkytekniikka tuntui yhtäkkiä todella vaikealta, painopiste karkasi varpaille sellaisilla painoilla joihin olin tottunut ja sain keventää niitä ihan urakalla (60kg -> 40kg). Tuossa vaiheessa kävin vielä kerran kopsuttelemassa korkkareilla mutta tunsin oloni sotanorsuksi Pleaserit jalassa -siinä ei sexy heels teksti auttanut kenkäpussin kyljessä. Taisin Instagram kuvaankin kirjoittaa tekstin että ”elefantti korkkareissa on totta”.

PhotoGrid_1388437403442

IMG_20131230_141837
tämä vielä onnellisena salilla alkuraskaudessa

IMG_20140221_140956

ja pari kuukautta myöhemmin, viikkoja n.17?
ja pari kuukautta myöhemmin, viikkoja n.17?

Treenit vähentyi todella paljon tuosta keskiraskauden alusta sillä sairasteltiin talvella paljon koko perhe ja oma olo salilla tuntui nihkeältä. Yksi todella kurja vaiva oli väsymyksen lisäksi aivan tolkuttoman usein tulevat migreenikohtaukset. Myös tämä on mulle muista raskauksista tuttu vaiva ja nyt joudun koputtamaan puuta todella kovaa kun sanon että se on ehkä mennyt ohi! Salilla mua harmitti etten voinut tehdä enää voimatreeniohjelmaa ja motivaatio treenaamiseen katosi taivaantuuliin. Salikerrat harveni entistä enemmän ja siirryin oikeastaan kokonaan arkiliikuntaan eli lenkkeilin koirien kanssa omalla tahdilla -tai siis supistusten tahdilla. Kaikki liikunta alkoi tuntua epämiellyttävältä mitä enemmän viikkoja tuli.

Vähän ennen raskauden puoltaväliä käytiin rakenneultrassa jossa saatiin tietää että pienokainen on poika <3 Siitä tuli hyvä mieli, vauvalle alkoi muodostua persoona omassa mielessä kun sukupuoli ei ollut enää arvoitus. Isommille sisaruksille on ollut helppo puhua että mahassa on tulossa pikkuveli.

20140312_140300 IMG_20140307_221901

Vatsa on kasvanut hurjasti tässä keskiraskauden lopussa ja nyt kun katson aiempia kuvia niin mietin et miten pieni maha oli milläkin viikolla vaikka se tuntui jo silloin isolta. Nyt tunne vatsasta on sellainen että se on kokoajan enemmän ja enemmän täynnä eli ennen siinä oli pehmeää mutta nyt tunnen miten se täyttyy vauvasta.

Pienokainen viihtyi viikolle 25 asti pystyasennossa ja hyppi mun rakon päällä kuin trampoliinilla. Kaikki liikkeet tuntuivat suoraan alaspäin ja muiden oli hankala tunnustella niitä vatsan päältä. Sitten olin pääsiäisenä mun veljen luona syömässä kun mun sisällä tuntui ihan hurja pyörintä ja poika heitti kuperkeikalla itsensä raivotarjontaan ja aloitti rummuttamaan jaloilla mun kylkiä! Hurja tunne kun yhtäkkiä potkut tulivat ylöspäin ja ne näkyi myös vatsanahkan läpi jonkun mahassa liikkuvan alienin tavoin. Nyt liikkeitä on myös muiden helppo tunnustella <3

IMG_20140412_221433 IMG_20140412_220727

IMG_20140423_121111 IMG_20140423_164031 IMG_20140426_190631

 

Yhteenvetona voisin nyt jälkikäteen sanoa että ehkä tämä keskiraskaus oli silti alkuraskautta helpompi sillä tässä ei ole ollut sitä keskenmenon pelkoa mun historiasta johtuen (eli 3 alkuraskauden keskenmenoa) vaan olen voinut höllätä sitä kun ultrissa on kaikki ollut hyvin. Se mikä saa mut surulliseksi on se, että olen sen sijaan murehtinut tätä painonnousua koko keskiraskauden varmasti päivittäin. Toisaalta olen josssain määrin hyväksynyt sen faktan etten voi näyttää samalta kuin viime kesänä, sillä mun vatsassa kasvaa lapsi mutta toisaalta soimaan itseäni jatkuvasti omista ruokavalinnoista. Ne on ihan surkeita verrattuna aikaan ennen raskautta ja kun päälle lisätään se, että liikuin lähemmäs 10 tuntia viikossa ja nyt nada -niin eihän se yhtälö tee muuta kuin plussaa. Tässä postauksessa en kuitenkaan halua keskittyä ainoastaan yhteen asiaan eli tuota aihettahan pohdin esimerkiksi tässä aika tuoreessa kirjoituksessa Fitness Classic 2014 ja pohdintaa omasta kehonkuvasta.

20140504_134753 20140504_134757 20140504_134802 IMG_20140504_141328 IMG_20140504_144526 20140504_143322 20140504_143332 20140504_143407 IMG_20140504_162801

 

Siinä useampi kuva nykytilanteesta eli kun eletään raskausviikkoa 28. Laskettuun aikaan on enää alle 3kk ja se tuntuu aivan ihanalta. Sanotaan että odottavan aika on pitkä mutta silti tuntuu että yhtäkkiä viikot on vain harpponeet eteenpäin ja omasta kokemuksesta aika vapusta juhannukseen menee todella nopeasti. Ehkä sen jälkeen mulla alkaa kituviikot ja toivon poksahtamista päivä mikä tahansa 😉 Vielä en ole lainkaan valmis vauvaan joten onneksi on nämä 12 viikkoa jäljellä. Perjantaina tein vasta ensimmäiset ostokset vauvalle koko raskauden aikana <3 Tämä tietysti on helppoa siksi kun on jo lapsia ja kaikki isommat tavarat on jo valmiina. Hankintalistalle tulee enemmän käyttötavaraa kuten tutteja, rasvoja, vaippoja ja helposti kuluvia vaatteita kuten sukkahousuja jne.

20140502_202040 20140502_202124 20140502_202413 20140502_182316 20140502_182242

 

Nyt mieli on kertakaikkisen positiivinen kun kaikki ns. viikkojen haamurajat alkaa olla ohitse ja odotus lähenee loppuaan. Viimeisestä kolmanneksesta aion nauttia täysin rinnoin ja tämä melkeinpä kirjaimellisesti sillä hinkithän on isommat kohta kuin ikinä 😀 Tiedän että viimeiset viikot siellä loppupäässä on aika tuskaa sillä kärsivällisyys voi olla todella koetuksella mutta juuri nyt en onneksi vielä ihan muista sitä 😉 Vaivoja toki on jo nyt vaikka muille jakaa ja oon edelleen sitä mieltä että tää ei oo mikään ”vuosi elämästäni” mutta hyvin ainutlaatuista aikaa naisen elämässä kuitenkin.

Hyvää loppuraskautta siis mulle ja toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun saakka! 😀 Olet rakas meille jo nyt pikkuherra X. Koko perhe odottaa sinua maailmaan!

20140501_151535

Kategoriat
Uncategorized

Mitä toivoisitte?

20140501_092153

 

Sunnuntaita! Mulla on ollut oikein ihana viikko ja se huipentuu vielä kun mennään juuri FitFashion bloggaajien kanssa brunssille ihanaan Arabianrannan Dylaniin. Mukana ei ole koko kööri mutta kymmenkunta pääsee paikalle. Ihan mahtavaa! Muutenkin olen loistotuulella sillä sain viime yönä nukuttua oikein makoisat unet. Eilen illalla olisi tehnyt mieli siivota ja roikkua koneella mutta päätin käyttää ajan univelkojen poisnukkumiseen sillä lapset olivat mummolassa yötä. Anoppi on kultaa <3 Käytiin jopa miehen kanssa date nightin kunniaksi elokuvissa katsomassa Pompeji.

20140501_091941 20140501_092033 20140501_092316

 

Ihanaa on myös se, että meillä on taas kaapissa hyvin Bonnen mehuja ja soseita, sillä sain sieltä lähetyksen vappuaattona. Blogissa näkyvät Bonnen tuotteet ovat siis yhteistyön kautta saatu. Tää on ollut kyllä erityisen makoisa yhteistyö jota on jatkunut pian jo vuoden. Tuotteet on meidän perheen kovassa suosiossa ja uppoaa hyvin kaikille. Viime kuussa järjestetty Bonne-arvonta keräsi todella paljon osallistujia joten tullaan uusimaan se vielä kesän aikana! Musta on kiva levittää sanaa tuotteesta joka on terveellinen ja makoisa ja uskon että infolla on myös lukijoille hyötyä sillä se sopii blogin tyyliin.

20140503_094454 20140503_094719 20140503_094532

 

Toinen paljon tuoreempi kuvio on mulla ollut Biokian kanssa ja näissä tuotteissa mulla itselläkin on vielä tutustuminen kesken. Marjajauheista oon kirjoitellut jotain smoothiepostausten yhteydessä mutta varsinaista pelkkää esittelypostausta en oo muistanut Biokiasta tehdä. Suomalaisen Biokian tuotteita ovat siis marjoista valmistelut jauheet, kuivatut marjat, suklaapäällysteiset marjat, pakastemarjat ja mehutiivisteet. Nuo Biokian suklaapäällysteiset marjat oli aivan superhyviä ja niistä mun ehdoton suosikki oli suklaamustikka. Kuinka nameja ne voikaan olla!

20140327_110223 20140327_110246 20140327_110356 20140327_110835 20140327_110705

 

Biokian kanssa en vielä tiedä mitä kivaa keksitään yhteistyöhön eli jos on toivomuksia niin saa ehdottaa! Jos kiinnostusta on voin tehdä jotain reseptejä tai kertoa tarkemmin omia käyttökokemuksia.

1I0B5942-Edit 1I0B6026-Edit IMG_20130915_170448 20130915_181021 1305466_10151836650756250_1748204941_n 1372917_10151836668866250_345146632_n

 

Treenivaate- ja lisäravinnepuolella oon ollut todella tyytyväinen mun yhteistyökuvioon Gazozin kanssa. Ollaan pidetty yhtä jo pian pari vuotta ja oon ollut mallina heidän nettisivuille, kokeillut paljon tuotteita ja kirjoittanut heidän uutuuksistaan. Ehkä raskauden jälkeen kun palaudun niin  keksitään taas jotain lisää 😉 Tällä hetkellä itsellä lisäravinteista menee jonkin verran heraa, puddingia ja tietysti omega-3 jne. Treenivaatevalikoima on nyt mahan ollessa isoimmillaan kokoajan pienenemään päin 😀 Mutta kohta se kesä on ohi.

Gazozin kuulumisia on se, että heillä on Tampereen myymälää laitetaan kuntoon parasta aikaa ja siitä tulee ihan supermegamyymälä sillä Tampere on fitnessharrastajien mekka 😉 Verkkosivut ovat myös uudistuneet! BrasilSulin uusi mallisto on juuri ladattu kokonaan verkkokauppaan ja myös SixDeucen mallisto on laajentunut mm. yläosien suhteen (huppareita, t-paitoja ja toppeja).

Haluaisin että blogilla olevat jutut ja kampanjat on sellaisia että ne palvelee myös lukijoita eli kerron niistä aiheista jotka ajattelen mun lukijakuntaa kiinnostavan. Moni treenaa ja syö terveellisesti ainakin? Gazozin kanssa me halutaan kuulla teidän toiveita siitä minkälaiset kamppikset on mieleen? Nyt on juuri äitienpäivä tulossa joten heittäkää ideaa mitkä tuotteet kiinnostaaa! Onko alekoodit olleet hyviä, tiettyjen vaatteiden tarjoukset, tehtäisiinkö lisäravinnepaketti blogilukijoille tms.? Nyt saa toivoa mieluista äitienpäiväkampanjaa ja voi olla että juuri sinun toiveeseesi vastataan!

uusi_banneri gazoz-anjelita-slider

Heittäkää ideoita!

Kategoriat
Uncategorized

Pieleen meni

IMG_20140328_113411

 

Kyllä se näin on et turhamaisuudella on hintansa. Ladasta ei saa Mersua eikä Ferraria pelkillä kilpien vaihdolla vaikka siltä voisi vaikuttaa. Olen siis oman ahneuteni uhri.

Tarina alkaa siitä kun vajaa pari viikkoa sitten kävin ripsienlaitossa. Laittaja on todella hyvä, ripeä ja kokenut mutta pienten väärinkäsitysten summana mulle laitetut ripset oli suoremmat mitä olin tarkoittanut. Tämä oli täysin puhdas väärinkäsitys siis, ja kun minä tarkoitin tavallista kaartuvampaa ripseä niin laitettiinkin tavallista suorempaa 😀 Lopputulos ei ollut siis sähäkkä ja näkyvä räpsyripsi vaan hyvin luonnollinen ja huomaamaton. 

Viikonlopun lähestyvä blogigaala sai mut kuitenkin kaihoamaan niitä kaartuvia kaunokaisia ja kun laittaja oli maininnut että ne voi ihan hyvin ottaa poistoaineella pois ja voidaan vaihtaa, niin ryhdyin tuumasta toimeen ja sain varattua ajan. Mielessä oli blogigaalan punainen matto ja fitness classicissa salaa katsovat blogilukijat joiden vahtiva silmä huomaisi eron varmasti. Puhuttiin että aine poistaa ainoastaan ripsipidennyksen ja parin välipäivän jälkeen torstaina koittaisi uusi aika ja Ferrari saisi ansaitsemansa kiillotuksen.

Mutta mitä sitten kävikään? Poiston jälkeen mun omat ripset jotka olivat ennen pidennyksiä ”puhtaat ja pitkät” olikin ihan valkoiset päistä, lyhyet ja harvat. Niin hauraat ettei ne kanna pidennysripsiä 🙁 Syyksi ei löytynyt muuta kuin raskaushormonit. Silloin kuulema voi omat ripset tippua pois noin vain. Mutta oli syy mikä tahansa on lopputulos rumempi kuin luojan luoma. Kuinka olinkin niin tyhmä ja turhamainen? Kuka olisi huomannut että mulla on maskaran sijaan ripsissä minkkiä tai silkkiä? Joku varmasti jos ei mieskään.

Tässä siis tarinaa siitä, että vaikka kaikkien tarkoitus oli hyvä niin joku odottamaton syy voi tulla eteen ja mitä tahansa tapahtua. Syy ei siis ollut laittajassa eikä aineissa tai materiaaleissa. Ripset kasvaa eikä epäonni kestä ikuisesti mutta mitäpä jos jotain kurjaa kävisi kun haaveilet vaikkapa kauniista rinnoista tai vatsanmuotoilusta ja lopputulos on huonompi kuin alkuperäinen? En osaa edes kuvitella miten paljon silloin harmittaisi!

Nyt se kurja anonyymi joka haukkui mut ripsienlaitosta ja hiusten raidoittamisesta voi nauraa partaansa iloisesti. Sain mitä kerjäsin eli pahan mielen joka eittämättä on raskaushormonien ansiosta viimeistään niin kova että itku tulee silmään.

20140408_204123

 

Ladalla siis mennään eikä muuksi muututa. Ilkeästä siskopuolesta ei lasikengällä tullut Tuhkimoa eikä Annasta parilla ripsellä Ferraria. Oma moka ja opetus opittu. Mitä äitikin sanoisi? Turhuuksien turhuus se oikeasti sanoi, kysyi mistä mulla riittää moiseen energiaa kun on kasvava lapsikin mahassa. Kiitos puhuttelusta, mä painun nyt peiton alle!