Yhteistyösisältöä
Tekis mieli heittäytyä syvälliseksi ja jatkaa ääneen pohdintaa. Tää meidän nykyinen elämäntilanne on niin erilainen kuin vaikka vuosi-kaksi sitten kun elettiin niin sanotusti vähän tasaisempaa arkea Laajasalossa. Oltiin haaveiltu jo pitkään siitä, että joku päivä päästään asumaan omakotitaloon, ostamalla ja remontoimalla aina astetta isompi asunto ja pikku hiljaa säästämällä. Kun yksi päivä meille tarjottiin kaupungin vuokratonttia varasijalta niin se tunne oli uskomaton. Tuleeko meistä talonrakentajia?! Saanko suunnitella ihan oman kodin? Pieni postimerkin kokoinen pala maata Helsingissä on vain meille. Miten suuria unelmia siihen liittyykään! kirjoitin postauksessa Onnenkyyneleet jossa kerroin asiasta.
Suunnitteluvaihe siitä lähtien on ollut pitkä tai ainakin tuntunut siltä. Päädyttiin käyttämään perheessä olevaa arkkitehtia eli mun äiti piirsi meidän talon ja toimii projektin pääsuunnittelijana. Omalle äidille oli helppo selittää mitä toivottiin sillä hän tuntee meidän perheen niin hyvin, että välillä löysi paremmin ratkaisut kuin me edes osattiin kuvitella. Kuitenkin koko projekti on ollut tähän saakka vain unelmia paperilla ja ensikertalaisena ne on hankala kuvitella valmiiksi. Millainen meidän talo on kun se on lopulta valmis? Ovatko kaikki tuhannet paperit ja piirustukset ihan oikeasti 3-ulotteinen todellisuus jo hetken kuluttua? Tuollaisia ajatuksia on pyörinyt päässä jatkuvasti, kunnes eilen tontilla käydessä koin sellaisen herätyksen tunteen. Kaivinkoneiden kuopiessa mulla meinas kyynel vierähtää poskelle kun tajusin, että kohta tuo paikka jossa oon vuoden ajan käynyt katsomassa samaa maisemaa onkin poissa ja varvikon tilalla on ihan oikea talo, meidän koti!
Ihan samalla tavalla kuin rakentaminen on moni muukin haave elämässä. Ne ovat epätodellisen tuntuisia asioita ja joskus on vaikea erottaa se raja kun haave muuttuu todellisuudeksi. Mun polku elämäntapamuutoksessa on ollut pitkä jo blogissa, saati sitten mun koko elämässä. Puoli vuotta siitä kun oli aloittanut blogin kirjoitin mun omia ohjeita ylös kirjoitukseen Ajatuksia matkan varrelta.
1. Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna.
Tää on mun oma lause jota mietin paljon. Ei kannata jäädä odottelemaan, että herää jonain aamuna ja on esimerkiksi korkeasti koulutettu tai fitnesskilpailija. Jos tavoittelet jotain niin työ sitä kohden pitää aloittaa heti. Hakea kouluun tai elää sitä fitnesskilpailijan elämää jo vuosia ennen kuin astuu kisalavalle. Tää ei sitten toimi kaikkeen. En kannusta esim. törsäämään rahojaan tänään jos halua että on huomenna rikas joka voi kuluttaa miten paljon haluaa 😀
Mulla on esimerkiksi sellainen mielikuva/haave, että ajattelen olevani sellainen ihminen joka juoksee aikaisin aamulla Töölönlahden rantaa ja menee sen jälkeen töihin. Mielikuvissani on urheilua rakastava ihminen joka elää terveellisesti ja nauttii siitä suunnattomasti. Vaikka en vielä liitele aamulenkeillä niin otan kokoajan askeleita sitä kohti. Opettelen terveellistä ruokavaliota ja nautin laihduttamisesta! Unelmat saavatkin olla siirappisia ja tyydyn ehkä iltaisiin koiranulkoilutuslenkkeihin mutta se idea on sama. Jos makaan tänäänkin sohvalla niin miksi olisin huomenna erilainen? Jos menen tänään lenkille niin elän jo sitä elämää mitä haluan. Olen tyytyväinen sillä toimin tavoitteitani kohti!
paita: Under Armour (ColdGear -kylmän sään paita)
housut: Under Armour (ColdGear -kylmän sään juoksutrikoot)
kengät: Gazoz Luca
lippis: Under Armour
Nyt tänään käydessäni iltalenkillä postissa muistin tuon kirjoituksen kuin eilisen! Lippis päässä ja sporttivaatteet niskassa olin hakemassa Gainomaxin lähetystä blogitestiin. Ja mitä vielä, nyt kun asutaan täällä Sörkässä niin posti on tuossa Töölönlahden rannalla, täällä Hakaniemen puolella. Elänkö mä sittenkin sitä elämää josta silloin haaveilin? Toki en ehkä yhtä timminä kuin tuossa kuvitelmassa mutta silti onnellisina, urheilua rakastavana -pienen kaksikuukautisen vauvan äitinä. Kuvissa poseeraan Töölönlahti takanani 🙂 En kadu kuitenkaan mitään, kuten esimerkiksi sitä, että fitnesshaave vaihtui kolmanteen lapseen. Elän juuri sitä elämää mitä haluan ja siksi kannattaakin varoa mitä toivoo. Hyvä muistutus yösyötöillä silmät ristissä tai taistellessa rakennusprojektin kanssa 😉
Aasinsiltana aiempaan liittyen on nuo treenivaatteet ja ihan koko muukin Gazozin verkkokaupan valikoima tarjouksessa teille lukijoille koko viikonlopun -20% alennuksella koodilla ANNA. Käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyväksi kun nyt ei ole mitään merkkirajoituksia 🙂 Myös arpaonnea voi käydä kokeilla täällä -> eli Gazozin facebook-sivuilla jossa jaossa on uutuusmalliston huppareita! Käykää siellä tykkäämässä ja jakamassa kuvaa!
Mun päällä näkyi Under Armourin kylmän sään lenkkivarusteet, Gazozin oman malliston kengät (nyt mustana naisten kokoja!) ja sitten löysin nuo toissakesän kuvan missä oon ihan superhoikka, näkyvät mun lempihousut isommassa koossa 🙂 Ennen sitä sai vain yhdessä koossa mut nyt vaihtoehtoja on kolme! Fuso jeans on mun BrasilSul-merkin lempparimalli! Mustat, napakat ja takataskulliset housut joita ei tarvitse joidenkin leggingsien tapaan peittää pitkällä paidalla. Nyt sain samat housut ällänä ja käytän kyllä onnessani kunnes mahdun joskus vielä noihin vanhoihin.
Joten ehkä tuo pohdinta selittää mun tapaa käyskennellä korkkareissa josta tuossa taannoin tuli kirpeää kommenttia. Missä vaiheessa se haave muuttuu todellisuudeksi? Kenellä on oikeus haaveilla? Silloin kun on tietyn painoinen tai tietyn muotoinen? Tarpeeksi salivuosia takana tai palkattu kallis valmentaja ja hankittu tiimitakki? Saako vasta silloin poseerata korkkareissa jos huvittaa?
Mä en vielä tiedä mihin tulevaisuus vie mut ja mitä haaveita mun matkalleni muodostuu. Sen tiedän että juuri nyt elän tätä hetkeä ja köpöttelen korkkareilla jos haluan. Eihän sitä tiedä, jos vaikka joku päivä huomaan, että haave onkin muuttunut todellisuudeksi. Aivan kuten lenkki Töölönlahden rannalla.
Kuvissa näkyviä tuotteita saatu blogin kautta: Valio & Gainomax.
32 vastausta aiheeseen “Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna”
Onko noissa farkkuleggareissa todella taskut noin alhaalla kuin sivuston mainoskuvassa näyttää olevan? Muuten hirveen kivan näköset housut mutta toi vähän häiritsee :/
No ei itseasiasssa oo. Ainakin mun mielestä ne on vähän pienemmät eli lyhyemmät kuin mitä tuossa kuvassa näyttää! Harmi kun mulla ei oo kuvaa 🙁
Puhutteleva kirjoitus ja täyttä asiaa! Itse voin allekirjoittaa täysin ajatuksesi 🙂
Ensimmäisen askeleen kohti parempaa huomista otin kun päätin lopettaa laihduttamisen: olen noin kymmenen vuotta ollut aina jollain dietillä, vaikka olen koko sen ajan ollut ihan normaalipainoinen. Olen kuitenkin halunnut olla timmimpi ja lopputuloksena on ollut vain ailahteleva minä pitkine kieltolistoine ja muutaman viikon kitudietteineni. Olikohan Patrik Borg joka viisaasti sanoi yhdessä lehtijutussa, että useimmat koittavat sinnitellä syömättä tai liian kapealla ruokavaliolla ja jossain vaiheessa tulee nälkä ja se yleensä voittaa. Niin totta!
Nyt kun olen muutaman viikon syönyt ”mitä huvittaa” olen todellisuudessa syönyt paremmin kun vuosiin. Hassua! Olet todistetusti ihan oikeassa; kun elää tänään sellaista elämää kun huomenna haluaa, niin ylilyöntejä esim. ruoan suhteen tulee harvemmin. Ihanaa kun joku kirjoittaa omiakin ajatuksia sanoiksi 🙂 tsemppiä sinulle hektiseen elämänvaiheesta!
Patrik Borgilta tulee kyllä viisasta tekstiä! Aivan loistavia neuvoja elämäntavan hallintaan ja syömiseen! Hienoa et sulla on sujunut viime viikot! Juuri oikea asenne! Tsemppiä eteenpäin ja kiitos samasta! <3
Nyt on pakko tulla kommentoimaan. Laitoit, että oot saanu korkkarikuvista kirpeää palautetta. Kävin oikeen kattomassa, enkä kyllä löytäny kuin tosi kannustavia ja positiivisia viestejä. Vai etkö julkaise niitä kirpeitä? Ainoa negatiivisempi liittyi mielestäni parisuhteeseesi ja siitäkin oli tosi moni laittanu puolustuksia ja positiivista perään. Joskus harmittaa, että positiiviset ja iloset kommentit jää bloggaajilta huomiotta ja ne negatiiviset jää paremmin mieleen. Yleisesti kun musta tuntuu, ett tää blogi ja sinä saat tosi hyvää palautetta. Mikä onkin ihan oikein! Itsekin tykkään tätä lukea just sen takia, ett tää on tämmöstä ”tavallista” elämää (hyvällä tavalla) kuvaava blogi. Pystyy tämmönen tavis-mammakin täältä samaistumaan ja saamaan inspiraatiota! Kiitos siitä!
Ja korkkareista vielä, kadehdin aina oikein, ett osaat korkeilla korkkareilla kulkea. Itellä se vois olla se yks haave! Joten taas onnistuit inspiroimaan! Jatka siis vaan korkkareilla sipsuttelua 🙂
Kyllä mä ainakin luin niitä kommenteja joissa kyseenalaistettiin korkkarit, miksi niissä nyt pitää kävellä ja miten ne liittyy salille 🙂
Ei muuta kuin korkkarit kattoon naiset, tää elämä on meille 🙂
Ihanaa tekstiä sulta Anna <3
Julkaisen kyllä kaikki! http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2014/09/14/nyt-niita-treenijuttuja/ postauksessa niitä ihmeteltiin vähän vähättelevään sävyyn tai ainakin niin ne tulkitsin vaikka viestissä olisi ollut ”muutakin mukavaa”. Yleensä se vaan vie pohjan vaikka tsemppaukselta jos muuten kauhistellaan.
Mutta siis oot ihan oikeassa että saan ihan hirmuisesti ihanaa palautetta ja koitan kyllä aina kiittää siitä ja korostaa sitä miten ihana on saada vuorovaikutusta lukijoiden kanssa hyvässä hengessä! 🙂 En missään nimessä tarkoita jättää niitä huomiotta 🙁 Mutta onhan toki inhimillistä myös jollain asteella reagoida negatiiviseen palautteeseen..? Jos ne kuitenkin häiritsisi mua liikaa niin lopettaisin koko bloggaamisen! 😉
Sulle: nyt vaan haavesta toimintaan eli rohkeasti korkkarikävelemään, vaikka ihan kotona siivotessa 😀
Okei, nyt löysin noit negatiivisiakin juttuja. Kattelin vähän eri postausta. Voi mitä tylsimyksiä 🙁 Ja ymmärrän kyllä, että noi negatiiviset tahtoo jäädä helpommin mieleen ( itelle kävis varmaan samoin), mutt toivon, ett kannat päällimmäisenä mielessäs niitä hyviä. Koska ne oot ansainnu, et niitä negoja :D.
Nyt kai sitt korkkareita hankkimaan 😉 Ja siivoomaan ;))
Ilman muuta pidetään kiinni siitä positiivisesta palautteesta! Ja jos joku rähisee niin sen voimalla sit suuremmalla innolla eteenpäin 😉
Mukavaa viikonloppua! Me lähdetään pienten kanssa esikoisen koulupäivään kun siellä on myyjäiset ja muuta mukavaa!
Moi! Mitä kokoa suosittelet BRASIL SUL – FUSO JEANS -housuista? Edellisen kerran ostin suosituksestasi UNDER ARMOUR – CG COZY LEGGING, BLACK koossa S, ja ne sopii täydellisesti. Normaalisti kokoni on S-M, riippuu niin mallista ja housun joustavuudesta.. Ovatko nuo housut kuinka joustavia?
On ne aika joustavia ja mulla oli tuosta siis tuo keskimmäinen koko tuolloin hoikempina aikoina. En oo koskaan kokeillutkaan sitä pienintä ja se on kyllä ihan XS-kokoa. Suosittelisin siis ehkä tota M-kokoa eli keskimmäistä mikä on myynnissä 🙂 Kun ne nostaa paketista niin näyttää tosi pieniltä mut ku jalkaan vetää niin ne joustaa ja muotoilee kivasti 😉
Kiitos ale-koodista. Sen innoittamana kävin päivittämässä vähän jumppavermeitä ja vähän muutakin :D.
Kiva jos osui oikeaan kohtaan! 🙂
Tästä tekstistä tuli niin hyvä ja toiveikas mieli 🙂 Ihanaa, kun jaksat uskoa itseesi ja unelmiisi – monella on sulta siinä suhteessa opittavaa! 😉 Eihän se ura tosiaan urkene tai vyötärö kapene kotona kökkimällä vaan hommia paiskimalla 🙂 Odotus palkitaan kyllä, saittehan tekin lopulta talon ja kohta tontille nousee se oma koti! Ei enää vain haave vaan todellisuutta 🙂
PS. Ja jos ne korkkarit auttaa sua lähemmäksi omaa haavetta niin käytä vaan koko ajan! 😀 Viitaten niihin kommentteihin, on älytön ajatus, ettet saisi harjoitella poseerauksia, vaikket ookaan (vielä) lavakunnossa tai kisoja ei oo lyöty lukkoon… Jollakin saattaa olla se ongelma, ettei aloita tarpeeksi ajoissa posettelua ja sitten ne kisat kaatuu epävarmaan esiintymiseen 🙁
Mulla ei onneks tuu kyllä sitä ongelmaa! 😉 tai siis on ainakin aloitettu ajoissa vaikka eihän sitä tiedä millaista harakankävelyä se lopputulos silti ois 😉 Pidetään vielä kortit auki!
Minkälaista toi Valion rahkajuoma on? Mites keskiviikko, tuutko EB:lle? 😉
Mä tykkäsin siitä kyllä! 😉 Sai sellaisen laiskanmiehen smoothien kaatamalla lasiin pari desii sitä ja desin mehukeittoa päälle. Ei tarvinu blenderiä kun se on juoksevaa! 😛 Pitää varmaan laittaa ”resepti” blogiin 😀
Oot kyllä Anna ihana! Tääkin postaus sai mun päivään ja viikkoon pirteyttä, kiitos siitä.
Jokainen sun postaus on odotettu ja toivottu ja kaikki muu tekeminen jää siksi aikaa, että ehdin uusimman aina lukemaan!
Oot inspiroiva ja valtavan sydämellisen oloinen – onni sun ystäville! <3
Jatka samaan tahtiin, tää on nykyisin mun lempiblogi aitoudellaan sekä elämänmakuisuudellaan! 🙂
P.s ja alekoodikin tuli jo käytettyä kuvanmukaisiin brasil sul jeanseihin 😉
Ihanaa palautetta! Hymy tuli viikonloppuun =)
Osuit taas niin naulan kantaan. 🙂 Lähdenkin tästä just koiran kanssa lenkille sen sijaan, että jäisin sohvalle venaamaan Komisario Lewisin alkamista. Ihanaa syksyä ja tsemppiä sun ja perheesi projekteihin.
Loistavaa!! 😉
Mun liikkumista rajoittaa reuma kivut
Terveyspulmat on kyllä vaikeita 🙁 Paljon jaksamista kipujen kanssa! <3
Kehu,myötäile,ylistä tässäpä ohjeet tämän blogin kommentointiin
Vieraalle: kehu, myötäelä, kannusta, kunnioita ja arvosta. Siinäpä Sinulle ohjeet ihan kenen tahansa ihmisen kohtaamiseen.
Sori Anna, oli ihan pakko kommentoida tolle, jolle ei aurinko ollut paistanut vielä tänään. Tsemppiä arkeesi, Anna! <3
Sulla on kyllä niin loistava asenne elämään että ei voi muuta ku ihailla!
Ja kiitos on aina ilo lukea sun juttuja.
Kiitos palautteesta! Mukavahan tätä on kirjoittaa! 🙂 Pieni henkireikä arkeen kirjoittaa ja laitella kuvia. Nautin kovasti! 🙂
Juuri näin! Olet oppinut onnen avaimet 🙂
Olen vaan niin samaa mieltä näistä sun ajatuksista, etten nyt keksi mitään negatiivista, voi kauheaa 😀
Sitten kun ja kunhan ensin ja jos vain minulla olisi sitä niin olisin tätä ja tota ja onnellinen ja voisin elää täysillä.
Minäkin haluan raskauskiloista, pienistä lapsista ja myös tulevasta raksaprojektista huolimatta elää tänään jo sitä hyvää elämää ihan sata lasissa.
Saan blogistasi paljon inspitäraatiota. Kiitos!
Niin ihan inspiraatiota vaan 😀
[…] sillä muistin että olen itsekin kirjoittanut saman oivalluksen aikaisemmin postauksessa nimeltä: Elä sellaista elämää tänään, mitä haluaisit elää huomenna. Hirmuisen hyviä pointteja puolentoista vuoden […]