Mulla on mennyt tämä päivä ihan harakoille. Oon migreenistä varmasti maininnnut blogissa kerran jos toisen ja se on sairaus josta oon kärsinyt teini-iästä saakka. Kohtaus alkaa yleensä aamupäivästä ja ehkä tunnin-kahden kuluessa ensioireista tunnistan viimeistään onko kyse orastavasta migreenikohtauksesta vai tavallisesta päänsärystä.
Oon vasta viime vuosina perehtynyt paremmin migreeniin sairautena (Suomen Migreeniyhdistys), sillä vaikeimpina aikoina se todella hankaloittaa mun elämää. Kun elän stressaavaa ajanjaksoa migreeni kukkii ja on läsnä jopa viikottain. Toisinaan on mennyt lähemmäs puolikin vuotta että en muista että kohtauksia olisi ollut. Viimeisestä näin pitkästä tauosta tosin on nyt jo vuosia. Olen oppinut elämään migreenin kanssa silloin kun kohtaus on kohtalainen, mutta pahimman säryn aikaan iskee ihan täydellinen toivottomuuden tunne. Kipu on niin sietämätön että kyyneleet valuvat silmistä kun toivoo pimeässä huoneessa peiton alla sitä, että jos uni ei tule äkkiä niin kuolema korjaisi sen sijaan.
Lukemalla enemmän migreenistä olen vasta ymmärtänyt mitkä kaikki ovat kohtausta edeltäviä ensioireita kohdallani ja jopa löytänyt niitä laukaisevia tekijöitä. Tämän päivän kohtauksen syy lienee hyvin katkonaisessa edellisessä yössä ja työstressissä. Olin nimittän ensikertaa asialla editoimassa videota, jonka lopputuloksen näette huomisessa postauksessa. Tavallaan turhaa stressiä mutta kun haluaa tehdä työnsä hyvin niin sitä vain tulee. Huomenna kuitenkin julkaisen vähän erilaisen vlogi-postauksen 🙂 Toivottavasti tykkäätte siitä!
Migreeniin on onneksi olemassa hyvien elämäntapojen lisäksi erilaisia lääkitysmahdollisuuksia, etenkin niille jotka eivät imetä. Sitä siis odotellessa. Kuvissa mun ihana hollantilainen lettikampaus maanantailta kun kaikki oli vielä hyvin. Nythän siis kukun täällä koko päivän pahoinvoinnin ja kohtauksen ylinukkumisen jäljiltä, vaikka ei ollut lainkaan viisasta tulla enää koneelle.
Siksipä painunkin nyt uudestaan tutimaan. Mutta heittäkäähän kommenttia migreenistä jos on omakohtaista kokemusta. Vaikea selittää jollekulle, joka ei ymmärrä kun on ”pääkipeä”. Mutta kun sehän on, niin että kaikki toimintakyky menee lähes kokonaan, eikä kyse ole lainkaan siitä että vaan vähän särkee eikä jaksa…
30 vastausta aiheeseen “Elämää päänsäryn kanssa”
Ei imettäessä eikä raskaana. Itse oon niitä joilla migreeni ei ole edes raskauteen kadonnut, vaan kohtauksia on tullut, onneksi ei montaa mutta riittävän kauheita ovat olleet. Eniten ärsyttää ihmiset jotka eivät tiedä mistä on kyse ja toteavat että kyllähän tohon lääkkeet löytyy. Niin kun löytyiskin toimivat. Mulla on siis migreenilääkitystä jouduttu säätämään sekä vaihtamaan useamman kerran ja suuhun sulava ’nitro’ on tällä hetkellä toimiva vaihtoehto, mutta en sitä tosiaan raskauden aikana käytä.
Toivottavasti sulla olo on jo helpottanut. Itsellä välillä myös monta päivää kestäviä kohtauksia joten todellakin tunnen sympatiaa aina näitä tekstejä lukiessa. Kovasti jaksamisia! <3
-Hanna
http://fitfataitiys.blogspot.fi/
Mulla on kans nyt toista päivää kohtaus, ei mennyt vieläkään ohi. Tämäkin päivä on mennyt suurimmalta osin nukkuessa mitä on perhearjelta pystynyt. Nyt taas alkaa helpottaa päiväunien jälkeen mutta edelleen päässä humisee ja sattuu kun vähän heilautan. Pelkään kauhesti että tulee vielä kolmas aallonpohja. Nää päiviä kestävät kohtaukset on todella ikäviä 🙁
Mä kans raskauden aikana kärsin migreenistä, vaikka kuulema suurimmalla osalla migreeni hellittää tai jopa jää kokonaan raskausaikana. Ei meikäläisellä :/ Tsemppiä kauheasti, ymmärrän myös tuskasi! <3
Itse kärsin migreenistä 16-20 vuotiaana pahiten. Kohtaukset olivat useita vuosia pois, kunnes nyt hippasen päälle 30v ne ovat silloin tällöin alkaneet uusiutumaan. Osaan hyvin tunnistaa oireet ja otan samantien 2kpl buranacapsia ja menen lepäämään. Jos se ei auta on migreenilääkkeitä vielä jemmassa, joita otan aika nihkeästi, koska olen vielä seuraavankin päivän ”pois pelistä”. Omalla kohdallani olen huomannut että stressi ja jännitys laukaisee kivun..eli keep calm 😉 Jännä sekin miten sitä kipua on vaikea kuvailla toisille…jotkut jopa vähättelevät. Jos olisi se kellari mihin voisi hautautua pimeään ja tuntea kuitenkin olevan lähellä perhettä.
Ihana muuten tuo uusi kuvausympäristö..ilmeisesti yläkerran aulasta? 🙂 Siitä lisää kuvia 🙂
Niinpä, lähellä perhettä omassa sängyssä mut kuitenkin niin et kaikki muut ois hiljaa 😀 No, siihen mä käytän korvatulppia. En kestä yhtään ääniä tai valoa kohtauksen noustessa.
Juu, toi yksi kuva on yläkerran aulasta 🙂 Siellä on uusi matto niin näyttää ehkä viihtyisämmältä kuin aiemmin 🙂 Voin ottaa sieltä lisää kuvia kyllä!
Ensimmäisen migreeni kohtauksen sain 15-vuotiaana ja kohtauksia tuli jopa viikottain. Jokainen kerta vaati aina lääkäri käyntiä. Kun muutin kotoo pois kohtaukset lakkasivat ja kohtauksia tuli kerran vuodessa jos silloinkaan. Viimeiset kaksi vuotta olen tehnyt yötyötä työpaikassa jossa pelkkä työilmapiiriin on hyvin stressaava. Kohtaukset palasivat tosin lievempinä. Nyt pärjään kolmio särkylääkkeillä joskus kuitenkaan nekään ei auta ja joudun hakeutumaan sairaalaan. (Kauheinta on ollut odottaa 4tuntia päivystyksessä omaa vuoroaan kun ei kuulemma ollut kiireellinen tapaus. Olin varma,että kuolema kuittaa ennemmin kuin lääkärille pääsy)
Monesti kohtaukset laukeavat työvuoron aikana. Osaan tunnistaa kohtaukset väsymyksestä, puuttuvista raajoista sekä näköhäiriöistä. Niinkään värivalot ja viinit eivät kohtauksia ole aiheuttaneet, mutta lonkerot on täysin poissa laskuista.
Lääkkeet ja lämpövoide kulkevat aina mukana varulta.
Mulla kans on usein ensioireina et tulee näköhäiriöitä. Yhtäkkiä en näe jotain kohtaa telkkarista, luentotaulusta tms. Sitten alkaa toinen kyynärpää puutumaan ja tuntumaan omituiselta. Viimeisenä menee niska ihan kovaksi ja siinä vaiheessa onkin jo kunnon migreeni päällä. Puuh, niin karsea tauti :/
Onpa kurjaa et työllä on yhteys migreenin määrään. Ehkä mullakin tää bloggaus 😀 Apua, kamalaa kun rakastan tätä mut veikkaan et tosiaan stressi ja näyttöpäätetyöskentely ei oo meikäläisellä edistänyt asiaa sairauden kanssa. Noh, näillä mennään!
Itse sain ensimmäiset migreenikohtaukset nuorena aikuisena, muistaakseni 23-24 vuoden iässä. Työ oli stressaavaa ja uskon sen laukaisseen migreenin. Olin kuitenkin migreenin takia töistä pois todella harvoin, sillä migreeni iski yleensä tiukan työputken jälkeen, juuri loman alettua tms. En koskaan kuitenkaan ehtinyt lääkäriin asian tiimoilta kun tulin raskaaksi ja elämä rauhoittui. Sain kolme lasta kahden vuoden välein, ja migreeni iski silloin tällöin enkä enää niin kärsinyt siitä, silloin kun iski niin hirmu annoksen lääkettä, pimeä huone ja uni auttoivat. Migreenikohtaukset loppuivat täysin 33-vuotiaana jolloin minulle tuli aivoverenvuoto (aivovaltimon pullistuma puhkesi ja se leikattiin kirurgisesti), ja tuolloin neurokirurgi sanoi että se saattaa sitten olla ettei kuvailemaani migreeniä enää tule (en tiedä mihin sen perusti), mutta n.7-vuoteen en ole kärsinyt migreenistä. Että jotain hyvääkin jäi omasta ja perheeni kamalimmasta kokemuksesta jäljelle. Sen tietää jokainen migreenistä kärsinyt että se todellakin on muuta kuin ”vain” päänsärky. Tsemppiä Anna sinulle ja kaikille muillekin migreenistä kärsiville!!! ?
Hui että! Aivoverenvuoto! Varmasti ihan kamala kokemus, onneksi olet hengissä ja voit hyvin <3 Voin vain kuvitella mitä olette käyneet läpi ja "pieni" lohdutus että migreeni ei ole enää vaivannut.
Kiitos tsempistä ja hyviä vointeja sinulle <3
En tiedä migreeniä mitään, mutta piti vaan sanoa että näytät todella hyvältä näissä kuvissa!
No mutta kiitosta 🙂 Huulipuna ja hiustenlaitto tekee ihmeitä 😉
Itsellä ei ole kokemuksia kuin tavis päänsäryistä ja sekin on jo kamalaa, saati sitten migreeni.. sen takia olen jotenki ylionnellinen aina kun joku mun asiakas kirjoittaa, että migreeni on yhtäkkiä kadonnut. Näin valmentaja noina hetkinä tuntuu että tosiaan teen jotain oikein noiden asiakkaiden kanssa ? kiloja saa kaikki tiputettua jos haluaa jne, mutta toi migreeni tuntuu olevan tosi yleistä ja tosi vaikeasti hallittavissa ja siksipä olenkin onnellinen jokaisen asiakkaan puolesta joka siitä eroon pääsee ?
Ihan loistava asia varmasti! Mä oon lukenut, että liikunta saattaa auttaa myös kohtauksen hoitoon esim. jälkikivuissa kun veri hapettuu liikunnassa ja tuo happimäärä lievittää kipua sitten 🙂 Loistavaa jos on kokonaan lähteneet kohtaukset. Mä luulen et mun rapakunto ei oo tehnyt migreeniasialle hyvää 🙁 Kurjaa mutta totta. Voisinpa minäkin sanoa noin kuten asiakkaasi <3
Yleisesti ottaenhan migreeni nimenomaan pahenee liikunnasta. Ja monet liikuntalajit ovat omiaan myös laukaisemaan migreeniä. Eli sellaiset joissa syke nousee tai tulee jäkitystä hartioihin/niskaan usein laukaisevat migreenin. Itse en siksi useaan vuoteen pystynyt harrastamaan yhtään mitään liikuntaa. Osana vaikutti myös se, että estohoitoon isolla annoksella käytetty beetasalpaaja esti sykkeen nousun liikunnan aikana ja liikunta tuntui todella epämiellyttävältä. Monilla migreenikoilla on paljon pienemmät salpaaja-annokset, mutta mulla piti niidenkin olla ihan maksimiannoksissa ja sitten paineetkin oli luokkaat 90/60. Onneksi sitten löysin pilateksen (tavallinen, rullapilates ja power pilates) ja sitä olen nyt yli 4 vuotta harrastanut. Tosin pilateskin laukaisin minulla ensimmäisen vuoden ajan säännönmukaisesti migreenikohtauksen ja sen takia liikkeitä piti muokata mulle sopiviksi. Nyt selviän jo kaikista liikkeistä, tosin jos esim. yöllä on ollut migreeni ei ole mitään asiaan seuraavana päivänä treeneihin (jotka kyllä ainakin mun open vetämänä on hyvinkin rankat lankutuksineen ja vatsalihasliikkeineen ja punnerruksineen) tai migreeni tulee heti takaisin.
Omasta mielestä mulla alkoi migreeni joskus teini-iässä, mutta kukaan lääkäri ei sitä ikinä mulla todennut. Silloin ei tavalliset särkylääkkeet auttaneet ja muistan, että äiti antoi testata hänen omaa migreenilääkettään. Se auttoi. Mulla oli pitkiä aikoja, kun migreeniä ei kuulunut. Mutta pari vuotta sitten se tuli todella ärtsynä takaisin, niin pahana, etten itse tajunnut mikä se oli 😀 Olin juuri saanut uudet silmälasit ja luulin, että se johtui niistä. Tuli ihan hirveä fyysinen huono olo enkä pystynyt syömään mitään ja lähdin kesken työpäivän lääkäriin. Lääkäriltä sain migreenilääkityksen ja pahoinvointilääkkeitä. JES, vihdoinkin joku totesi, että mulla oikeasti on migreeni! Ehdin apteekin kautta kotiin, kun kävin oksentamassa, otin lääkkeet, meni sänkyyn ja nukuin loppupäivän. Tervetuloa migreenielämä. Nykyään migreeniä tulee silloin tällöin, yleensä kerran kuussa. Huomaan, että stressi puskee tavallisesta päänsärystä migreeniä. Ja tavallisesta päänsärystä ei ole pitkä matka migreeniin, kun töissä olen loisteputkien ja spottilamppujen alla, ai että. Onneksi on hyvä estolääkitys, mutta ilman sitä sinunkin tapaan varmasti toivoisin kuolemaa pahimpina hetkinä, kuten tein silloin lääkärin vastaanotolla! (Muistan, että itkin sille lääkärille, että haluun vaan syödä ja kuolla 😀 )
Kyllä tässä on itsekin mietitty jo estolääkitystä ja meinaan ottaa asian puheeksi jossain vaiheessa lääkärin kanssa. En vaan tiedä miten se sopii tuon imetyksen kanssa niin en ole ajanut asiaa eteenpäin. Jotenkin toivon että helpottaisi kohtausten määrä ilmankin.
Mutta tutulta kuulostaa sinunkin tarinasi, meitä on oikeasti paljon! <3
Itsekin olen teininä kärsinyt tosi pahoista migreenikohtauksista. 15-vuotiaana aloitin sitten minipillerit, jotka veivät migreenit pois vuosiksi, mutta vuosi sitten lipetettuani ehkäisyn migreenitkin palasivat. Nyt taas olen kuukauden syönyt minipillereitä ja säryt ovat poissa! Minulla taas on hyvin nopeasti etenevä aurallinen migreeni. Koko homma alkaa aina sillä, että silmissä näkyy sahalaitakuvioita ja kun kuviot häipyvät jyskyttää päätä armottomasti. Luojan kiitos migreenilääkkeille, jotka tosin ovat kolmiolääkkeitä ja vetävät tämän 21-vuotiaan aivan koomaan 😀
Mä en vielä sun ikäisenä ollut ymmärtänyt edes pyytää kunnon lääkkeitä migreenin. Sinnittelin käsikauppalääkkeillä vuosia, kun en oikein ymmärtänyt koko asiaa. Hieno juttu jos minipillerit ovat saaneet migreenin pois 🙂 Hyvä hyöty!
Mulla on täysin ja puhtaasti stressiperäinen migreeni. Se puhkesi ensimmäistä kertaa joskus n. 1,5 vuotta sitten kun töissä oli ihan kamalaa (kiire+todella pahat työilmapiiriongelmat, mahtava yhdistelmä…), ja silloin kohtauksia tuli lähes viikoittain siihen saakka että tilanne töissä laukesi. Kohtaus alkoi viattomana päänsärkynä, mutta jos en tajunnut heti (siis _heti_, tunnin jälkeen peli oli menetetty) ottaa 1000mg Panadolia+800mg Buranaa niin alkoivat näköhäiriöt, hirvittävä huuto-oksentelu ja kaksi päivää kestävä väsymys. Olin töistäkin saikulla tuon takia muutamaan otteeseen kun en ehtinyt ottaa lääkettä ajoissa ja pariin otteeseen meni koko viikonloppu pilalle, kun perjantai alkoi kohtauksella joka kesti lauantai-iltaan ja sunnuntain makasin sitten koomassa.
Tuon jälkeen kohtauksia on ollut tosi vähän, ja aina silloin kun on jotain isompaa stressiä tai kiirettä, ei ikinä muulloin. Paras lääke mulla siis migreeniin on höllätä ajoissa ja ottaa lunkisti 🙂 Särkylääkkeetkään ei juuri apua tuo, tai no ne pitää toimintakykyisenä, päänsärky ei niillä lopu mutta tosiaan näköhäiriöt, kaikkein pahin kipu ja pahoinvointi pysyy niillä poissa. Enkä ole kokenut tarpeelliseksi pyytää ”oikeita” migreenilääkkeitä, kun käyttöä on tosiaan harvakseltaan ja sopivan löytymiseen menee muutenkin aikaa.
Minulla on ollut vain harvoja migreenikohtauksia, mutta ne harvat ovat opettaneet, ettei migreeni ole vain päänsärky. Laatta on lentänyt ja kerran jouduin päivystykseen, kun kohtaus ei millään hellittänyt. Uskon, että itselläni migreenin laukaisi e-pillereiden käyttöönotto hivenen päältä parikymppisenä. Sittemmin kohtaukset liittyivät lähes poikkeuksetta niska-ja hartiaseudun jäykkyyteen ja jännitystiloihin. Kohtauksia ei tule, jos niska on ok. Työhön liittyvästä jännityksestä tai stressistä saan korkeintaan jännityspäänsärkyä. Joogaaminen auttaa pitämään niskan alueen kunnossa ja e-pillerit lopetin aika pian ne aloitettuani. Olen nyt kolmissakymmenissä, eikä migreenikohtauksia ole ollut moneen vuoteen. Silti mietin välillä kauhunsekaisesti ”mitä jos se alkaa uudestaan”.
Kahvi on kuulemma harvinainen mutta helppo triggeri migreenille! Heidi (http://eioorakettitiedetta.gains.fi/) kirjoitteli omasta migreenistään aika paljon ennen, mutta nyt on löytänyt hyvän tasapainon vitamiinien ja kahvittomuuden kanssa. 🙂 En tietenkään sano että siun migreeni vois aiheutua kahvista, mutta se yllätti kyllä itteä miten se voi laukaista koko kamaluuden!
Itselläni ensi kerran 16-17v. Hormoneista ja stressistä johtuvaa. Pahinta on, jos menee niin pahaksi että koko kroppa puutuu ja hengenahdistus iskee. Ja se kun ei pysty tuottamaan järkevää puhetta. Pahin jakso oli työstressistä johtuen vähintään 30 kohtausta kuukauden aikana, tämän jälkeen estolääkitys käyttöön pariksi vuodeksi. Nyt lapsen syntymän jälkeen kohtauksia todella harvoin, lisäksi ovat lieventyneet huomattavasti, tällä hetkellä pärjään perus kipulääkkeillä ja levolla.
Mulla on aurallinen migreeni ja oikeastaan oireet vastaavat aivoinfarktin oireita; puhe puuroutuu, kasvoista ja toisesta puolesta kroppaa häviää tunto, näkökenttää tulee mustia aukkoja, syvyysnäkö häviää eli tavarat tippuu ja törmäilen, lähimuisti ei toimi eli en pysty lukemaan kun muistan vain kolme ekaa kirjainta sanasta ja vaikka haluan sanoa jotain en kykene sitä sanomaan vaikka kuinka yritän. Mulla kaikki tämä on pahempaa kuin itse särky useimmiten. Pelkään että kohtaus tulee jos olen yksin autolla ja lapset mukana. Jos joku kysyisi jotain niin saisinko sanottua mitään? Hirveä tauti! Välillä kohtaukset ovat lievempiä sahalaidoilla ja pikku puutumisella. Voimia!
Itse olen kärsinyt todella vaikeasta kroonisesta migreenistä jo 13 vuotta. Toki parempia jaksoja on mukaan mahtunut, kiitos estolääkkeiden. Olen syönyt migreeniin kaikkia mahdollisia beetasalpaajia, epilepsialääkkeitä ja kipukynnystä nostavia masennuslääkkeitä. Ikävä kyllä lääkkeillä voi olla pahojakin sivuvaikutuksia, mutta ilman niitä en olisi tässä nyt. Ongelma estolääkkeiden kohdalla on se, että niistä lähtee ajan myötä tehot ja eivät enää estolääkkeinä migreeniin toimi. Olen kuitenkin sinänsä ollut onnekas että suureen osaan estolääkkeistä olen reagoinut positiivisesti. Estolääkkeiden katsotaan toimivan sataprosenttisesti jos puolet kohtauksista jää pois eli harvoin ne toimivat niin että migreeni häviäisi kokonaan. Itselläni oli migreeniä joka päivä ennen estolääkkeiden aloitusta. Ja ongelmahan siitä tulee siksikin, että migreeniin ei saa ottaa migreenin täsmälääkkeitä eli triptaaneja kuin maksimissaan 8-10 krt kuussa ja tulehduskipulääkkeitä 15 kertaa kuussa, joka sekin on musta kyllä yläkanttiin. Vaarana on migreenin komplisoituminen lääkepäänsäryn kautta. Nyt mun estolääkkeitä ollaan ajamassa alas ja kauhulla odotan muuttuuko migreeni taas päivittäiseksi. Olen ensi vuonna menossa mahdollisesti mukaan migreenin lääketutkimuksene ja siksi estolääkkeet pitää lopettaa. Tsemiä sulle paljon migreenin kanssa <3
Minä olen myös migreeni-ihminen ja erilaiset hajut ovat laukaiseva tekijä usein tietyssä vaiheessa kuukautta. Nyt raskaana ollessani olen ollut niin onnellisessa asemassa että minulla ei migreeniä ole ollut joten hyvin hormoniperäistä on minun kipuni, kauhulla jo odotan synnytyksen jälkeistä aikaa että mitens sitten käy. Minä olen kanssa monet lääkkeet kokeillut ja otan aina pienenkin päänsäryn tuntuessa miedomman lääkkeen joka usein viekin sen pois mutta sitten on niitä kertoja kun joudun turvautumaan vahvempaan lääkkeeseen ja olen poissa pelistä muutaman päivän. Kerran pitkittyneen migreenin hoitoon sain kortisonia tabletteina ja olinkin kuullut ystävältäni kuinka ne ovat hänen migreenien pelastus mutta minulle ne aiheuttikin tasapaino-ongelmia, kaikki vaan pyöri eikä kipukaan minnekään lähtenyt, tämän seurauksena makasin sairaalassa tiputuksessa muutaman päivän, joten moni konsteja on kokeiltu. Jos migreenit jatkuvat vielä raskauden jälkeen yhtä rajuina niin seuraava kokeilu on akupunktio, olen kuullut siitä paljon hyvää. Tsemppiä sinulle ja muillekin migreenistä kärsiville!
Mulla on diagnosoitu aurallinen migreeni mut se on siitä erikoista laatua et mun pää ei oo ees hirveän kipeä kohtauksen aikana. Auraoireet on puolestaan todella voimakkaat ja oonkin kohtauksen jälkeen todella uupunut.
Tuttavallani on migreeni, akupunktio kuulemma auttaa siihen. Hän kuvaili omaa migreniään ”ei varmasti pahimmaksi migreeniksi, mutta paha se silti on”. Kuulemma auttanut n. 15min akupunktion aikana 🙂
Tiedän niin hyvin tunteen, kun ei vaan pysty selittämään, että kyseessä ei ole ”pelkkä päänsärky”. Itselläni on diagnosoitu Hortonin syndrooma, joka on kohtauskausien aikaan täysin lamauttava. Minun oireitani hoidettiin vuosia migreeninä ja enpä yhtään ihmettele; oireet ovat osittain samankaltaisia ja sairaus on muutenkin migreeniin verrattuna äärimmäisen vähän tunnettu.
Tsemppiä sinne kovasti! Monet neurologiset sairaudet, kuten migreeni ja Horton, ovat siitäkin hankalia, että mitään ei ns. näy päällepäin. Tällöin ehkä asiaan vihkiytymättömien on vaikeaa ymmärtää, että kipu on on silti järkyttävän todellista. Tiedä sitten 😀
Mulla migreeni laukeaa ihan yllättäen, enkä ole pystynyt oikein keksimään mitään tiettyä laukaisevaa tekijää. Ootko käyttänyt koskaan Migra-Capia eli migreeninhoitomyssyä? Se on kyllä taivaan lahja, jos ei pysty ottamaan kunnon lääkkeitä ja tietty muutenkin. Kylmä toki auttaa missä tahansa muussakin muodossa, mutta onhan toi myssy kätevä kun makoilee sängyssä. Peittää myös silmät.
Niin tuttuahuttua. Äidilläni on todella pahaksi kroonistunut migreeni, mikä on tehnyt hänestä täysin työkyvyttömän. Valitettavasti olen perinnyt äidiltäni migreeniherkkyyden ja koko ajan opettelen elämään sen kanssa. Elämä tuntuu olevan koko ajan narulla kulkemista – tuleeko kohtaus vai ei. Samoin kohtausta aiheuttavien asioiden välttelyä.
Migreeniä vähetellään helposti. Jos jollakulla migreeniköllä kohtaus parenee parissa tunnissa ja särkylääkkeellä niin toisilla se taas kaataa viikoksi sänkyyn, josta ei nousta muuta kuin oksentamaan. Kuten äitini…
Joten kiitos, että kirjoitat migreenistä rehellisin sanoin. Se ei ole vain pääkipu tai teeskentelyä, mitä jotkut asiaan vihkimättömät ovat sanoneet.
[…] Elämää päänsäryn kanssa […]