Kategoriat
Yleinen

Feeling blue

SAMSUNG CSC

Tänään on ollut huono päivä. Heräsin aamusta migreeniin ja oon vellonut masentavissa ajatuksissa kun tuntuu että elämän murheet painaa hartioilla pahemman kerran. Oon yleensä positiivinen tulevaisuuden suhteen, enkä jää murehtimaan maailmaa. Elän hetkessä ja siskoni mukaan olen riskinottaja joka ei pelkää. Mutta siinä missä hyvät asiat seuraavat toisiaan niin tuntuu että murheetkin löytävät tiensä perille aina yhtäaikaa.

SAMSUNG CSC

Kaikesta huolimatta lapset ovat juhlineet isänpäivää aivan tavalliseen tapaan eikä onneksi ne maailman murheet olekaan lasten mielessä. Väistämättä kuitenkin ajattelen itsekseni, että niillä asioilla yhteyttä, kun olen stressaantunut ja syön huonosti, että sen vuoksi olisin onneton? Kun luen blogeja ja selaan Instagramia niin sporttisuuden ja hyvänolon yhdistyneeltä hehkutukselta ei voi välttyä. Onko ihmisten pahoinvointi siis jokaisen oma syy ja siihen johtaneet tekijät lähtevät kasvamaan kuin lankakerä silloin kun liikkuminen hiipuu ja syöminen lisääntyy?

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Tiedostan itse sen, että tämän kesän ja syksyn aikana olen ehtinyt rakastaa itseäni paljon vähemmän ja voimavarat ovat suuntautuneet aivan muuhun kuin omaan itseeni. En tarkoita tällä sitä että puolustelisin huonoja valintojani vaan sitä, että selkeästi sillä henkisellä hyvinvoinnilla on joku yhteys meidän ulkoiseen olemukseen. Mitä asialle sitten voisi tehdä? Todeta, että ”kerääpä nyt itsesi ja lopeta se ruikuttaminen. Ala liikkua ja jätä sokeri pois niin piristyt!”

Kiitos luojalle maailman ihanimmista lapsista ja niiden ihanasta isistä. Kiitos myös vanhemmistani ja perheestäni. Silti mielen päällä pyörii synkät varjot jotka eivät millään katoa. Löytyykö se onni protein pudding purkista, aamulenkeistä ja sitä kautta kapenevasta vyötäröstä? Nyt pyyhkii nimittäin sen verran heikosti et oisin kyllä valmis vaihtamaan!

SAMSUNG CSC

29 vastausta aiheeseen “Feeling blue”

Ihan on varmaan normaalia hormooneista johtuvaa alakuloa.. Kuulostaa aika tutulta, kun vauva alkaa olla 3-4kk ikäinen. Yleensä ohimenevää mutta jos jää asumaan useamman viikon ajaksi niin varmaan kannattaa neuvolassa puhua noista tuntemuksista. Teillä on nyt rankka elämäntilanne, uusi ihminen tullut perheeseenne ja talon rakennus. Ne vie voimia, mutta onneks ne myös sitä antaa. ? Voimia sinulle <3 kyllä se vielä siitä helpottaa 🙂

Kyllä varmasti on hormoneilla oma lusikkansa sopassa, puuh! Toivottavasti pian tasaantuvat ja myös ne muut murheet helpottaisivat. Kiitos tsemppauksesta <3

Voimia sinulle! Itse menetin poikani maaliskuussa (melkein 8 vuotiaan) ja kuukaudet ja viikot painavat päälle. Vaikeaa on ollut ja vaikeaa on edelleen mutta onneksi hänen veljensä antavat syyn nousta joka aamu ylös. Nyt olen pikkuhiljaa saanut taas omaakin itseäni takaisin, tosin pieninä hippuina mutta kuitenkin…Käynyt jopa jo kaksi kertaa salilla!
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi <3

Uskon kyllä, että omalla ulkoisella olemuksella on yhteys myös siihen henkiseen puoleen.. Itse olen ainakin omalla kohdallani huomannut sen, että painonnousu on vaikuttanut suoraan myös positiivisuuteeni. Vaatteet kiristää niin kyllä se pistää mielenkin maahan. Pienillä muutoksilla olo kuitenkin kevenee ja samalla kevenee myös mieli! Jokaisen täytyy tuntea olonsa hyväksi omassa kropassa. Tsemppiä kovasti pimeään marraskuuhun! <3 Kyllä se mieli taas ensi viikolla on jo pirteämpi. 🙂

https://pudotus.blogspot.fi

Anna! Aivan pakko nyt lähettää tsemppi <3
Itselläni on myös pati viime viikkoa haluttanut tehdä jotain muuta kuin töitä tai kotia. Kaipaan omaa aikaa ja omaa kroppaa (joka on ollut kohta 7 vuotta piilossa kaiken ylimääräisen alla) kaipaan ystäviä, naurua ja kaikkea hassuttelua. Kaipaan itseäni ennenkaikkea…
Surkeat päivät kuuluu elämään siinä missä iloisetkin.
Blogisi on ainakin minua tsempannut eteenpäin iloisen rempseällä ja rehellisellä asenteellasi.
Jaksamista sinne kovasti! 🙂

Henna

Kuulostaa hyvin tutulta 🙂 Kiitti ihanasta viestistä sulle! Mukavaa viikkoa, olkoon tää parempi meille kaikille! =)

Ihan samat fiilikset ollut viimeiset 3vkoa. Mun kolmonen on 2kk teidän vauvaa vanhempi, eli aika samoissa hormoneissa varmaan mennään. Ennen tätä raskautta olin tosi hyvinvoiva ja oli sitä aikaa rakastaa myös itseään. Nyt valvominen ja väsymys verottaa liikkumista ja lisää sokerinhimoa. Tiedän siis niin mistä puhut. Monesti mietin, että tänä iltana käyn treenaamassa kun mies tulee kotiin, mutta väsymys vie illalla voiton. Ja kun nyt puhutaan sellaisesta väsymyksestä, joka ei liikkumalla parane vaan nukkumalla. Mutta kyllä me taas vielä, joskus 😉 Voimia sinulle!

Niinpä… En ois arvannut et on tällaista kun kahden aiemman synnytyksen jälkeen ei ollut mun mielestä näin raskasta. Toivotaan et kohta helpottaa siis 😉 Sit saadaan voimat ja oma itsemme takaisin 🙂

Ihanaa että sanot rehellisesti sen mitä tunnet. Moni ei pystyisi. Käymäsi asiat ovat normaaleja ja kuuluvat elämään. Itse en ole ikinä kulkenut taas niin syvällä kuin nyt kuljen..ikinä en ole miettinyt kuolemaa niin kuin nyt, en siis tarkoita sitä että viiltelisin ranteeni auki, päinvastoin. Mutta joskus tulee elämässä vaihe, ainakin itselläni, että kaikki on turhaa, elämä on turhaa, ei ole suuntaa elämällä…ei ole enää odotettavaa..miksi olen tehnyt niin ja näin, miksi olen tässä pisteessä, miksi näytän ja tunnen näin..mikä on tarkoitukseni. Olen yksin.
kaikki on hyvin periaatteessa ja olen kaikesta kiitollinen, mutta Se jokin kipinä elämästä puuttuu…

Voi että! Suuria tunteita ja tosiaan pohdintaa siellä elämän peruskysymysten äärellä. Monesti noita ei tule ajatelleeksi ollenkaan mutta tunnistan kyllä tuollaisia ajatuksia mitä kirjoitit. Ehkä pieni pysähtyminen on välttämöntä mielen kehitykselle ja sen kautta löytyy se suunta sitäkin suuremmin. Uskotaan siis että kaikesta seuraa siis hyvää 🙂 Halauksia <3

Moi Anna!
Varmasti osa alakulosta selittyy juurikin univelalla mutta tuli heti myös mieleeni, että syöthän riittävästi laadukkaita kalaöljykapseleita sekä D-vitamiinia? Niillä on valtava vaikutus myös mielialaan!

Yritä jotenkin valjastaa apujoukkoja,jotta saisit nukuttua muutaman yön hyvin. Itse koin samoja tuntemuksia kun mun tytöt olivat pieniä. Voisiko isommat lapset olla osan viikosta hoidossa, jotta voisit levätä vauvan kanssa. Varmasti tilanne helpottuu ajan myötä ja saat taas oman itsesi takaisin.

On mulla apuja jonkun verran, silti elämäntilanne on vain sellainen että ei oo ehkä mun paras hetki. Uskon että moni asia muutuu kun päästään muuttamaan. En ole viitsinyt esimerkiksi päiväkotipaikkoja katsella täältä kun asutaan vain väliaikaisesti Sörnäisissä. Sit uuden kodin lähelle keskimmäinen hoitoon 🙂

Voi Anna sä oot ihana! Oon lukenu sun blogia jo vuosia,ja tosiaankin miettinyt et nyt viimesen puolen vuoden aikana sulle ja teille on kyllä tapahtunut valtavasti kaikkea ja jaksaminen varmasti ollut äärirajoilla, vaikka paljon ihania juttuja teidän perheellä vaikuttaa elämässä olevankin. Tosi paljon tsemppiä sulle, jotenkin se tuntuu usein menevän just noin kuin sanoit, et silloin ku niitä ikäviä juttuja on,nii ne on sit kaikki kerralla.. Itsekin olen samanlaisten tuntemusten kanssa painiskellut viimeaikoina,ja miettinyt, miten jaksaisko jos meillä olisi mieheni kanssa lapsia. Tosi reipas olet ollut ja aina sulta tuntuu energiaa riittävän mahdottoman moneen juttuun ja ajattelet usein, mikä on perheellesi parasta ja teet paljon muitten eteen. Toivottavasti löydät taas aikaa itsellesi entistä enemmän ja saat parempia fiiliskiä liikunnasta ja terveellisyydestä!:) oot mahtava inspiraatio meille monelle lukijalle <3 paljon voimia ja ihana että piristät kirjoituksillasi päivästä toiseen:)

voi ei, niin tutulta kuullostaa. Mulla on kyllä tähänkin teoria. Itsellä aina syksyisin mm. kilpirauhasarvot huonontuvat selkeästi joka aiheuttaa väsymystä, melankoliaa ja hormonitoiminnan heikkenemistä. Tää syksy varsinkin täällä etelässä on ollut ihan kamalan pimeä ja siihen pikkulapsiarki päälle niin ei ihmekään että mielialat vaihtelevat nimenomaan huonompaan päin. Kirkasvalolamppu on auttanut mua joskus tosi paljon (lasten kanssa mietin, että voisko sitä käyttää). Ja toivoisin kyllä että voisin sanoa liikunnan auttavan, mutta ei ole vielä tullut sitä vastaan. Syksyisin se tuntuu olevan yhtä pakkopullaa tosi monelle. Enkä ole vitamiineistakaan löytänyt apua, mutta toi lamppu ainakin on virkistänyt sitä fyysistä väsymystä. Voimia sulle sinne kaiken keskelle!:)

Nyt niitä apujoukkoja haalimaan! Siitä se lähtee kun saat aikaa vain itsellesi, säännöllisesti. Ja kun on väsynyt niin kannattaa kotihommissa mennä sieltä mistä aita on matalin ja keskittyä niihin mukaviin juttuihin. Tsemppiä!

Voi Anna…
Olen itsekin käynyt aika syvissä vesissä, kun nuorimmainen sairasteli ja valvotti paljon, ja sairastelujen syy kun ei selvinnyt kuukausiin niin huoli oli (univelan lisäksi) valtava.
Ihan hirmuisesti voimia, jaksamista ja tsemppiä sulle ja koko perheelle! <3

Jaksamista ja tsemppiä. Teillä on iso projekti meneillään ja pienet lapset. Ei mikään ihme, että välillä uupuu. Itse olen ainakin huomannut omassa elämässä sen, että jos syön huonosti (paljon sokeria, epäterveellisiä ruokia) ja liikunnasta on taukoa niin mielialakin on paljon apeampi ja negatiivisempi. Jotenkin sain itseni taas treenin pariin ja heitin sokeriherkuilla vesilintua ja otin entiset ruokailutottumukset käyttöön (paljon vihanneksia, hyvää rasvaa ja proteiinia), vähensin kahvin käyttöä (liika kofeiinikin uuvuttaa) niin mielialakin alkoi kohoamaan. Toivottavasti saisitte lapsia välillä hoitoon, niin saisitte nukkua. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas hiukan paremmin. Voimia loppusyksyyn ja alkutalveen.

Oletko ajatellut, että keskustelisit väsymyksestä neuvolassa ja pyytäisit esim. kotihoidon apua kotiin? Hehän voi käydä hoitamassa lapsia ja kotiaskareita silloin tällöin tai mikä se tarve on 🙂 Ei pidä polttaa itseään loppuun.

Huoh… Mä tiedän, että mitkään sanat eivät saa sulle konkreettisia voimia. Mutta… sen haluan sanoa, että kanssasisaria on <3 Juuri itsekin vuodatin omaa viiden vuoden väsymystäni blogiin. Tämä väsymys on jotenkin todella ihmistä syövää… :'(

Hei! Kuulostaa normaalilta. Suosittelen kurkkaamaan kirjaa ”joustava mieli”. Sain siitä itse uupumuksen kourissa paljon apua. On olemassa ”selviytymiskeinoja” ja sitten niitä, jotka oikeesti auttaa, kun kaikki tuntuu kääntyvän päälaelleen.

Tsemppiä! Tämä pimeä vuodenaika jo yksistään saa alakuloiset fiilikset pintaan ja sinulla on vielä raskas vaihe elämässä taloprojektin ja lasten yhdistämisessä. Kannattaa tosiaan käydä luontaistuotekaupasta vähintään D-vitamiinia (öljykapseli esim 100-125ug), D:n puute vaikuttaa niin moneen asiaan ja etenkin väsymykseen 🙂

Tää tulee niin kohti, että pakko kommentoida, vaikka tavallisesti en!
Sun blogi on niin ihana. Sinä oot niin ihana, kun rohkenet. Olet sellainen kuin kulloinkin olet.
Niinkuin ihmiset elämässä on. Niinkuin päivät ja vaiheet kaikkien elämässä vaihtelee.
Helppoa samaistua feeling blue -olotilaan. Toisenlaisista syistä, toisenlaisessa tilanteessa, mutta silti. Ulkona jo pimeni, työpäivän jälkeen lapset hoidosta, ruokaa laittamaan, taistelua hyvien ruokavalintojen ja sohvannurkkaan herkuttelemaan taipuvaisen luonteen välillä. Arki ja elämä vie kaikki mehut ja kaipaa jotain. Ehkä sitä kapeampaa vyötäröä. Mutta myös sitä ihmistä, joka olen, kun ei niin paljon kuormita kaikki. Sitä, jonka nauru irtoaa helakammin ja helpommin.
Kyllä se minussa vielä on. Ja meissä. Kevyempi ihminen, monella tapaa.
Kiitos ihanasta blogista. Valoa päivääsi!

Heippa!
Oon seurannut siun blogia alusta asti, mutta nyt päätän kommentoida ensimmäistä kertaa.
Sie oot aivan mahtava persoona ja ennenkaikkea varmasti mahtava äiti, olit sitten ”toobigtobeme” tai ”toofittobeme”. Valitettavasti vaan monesti se ulkoinen hyväolo rinnastuu sinne sisäiseen fiilikseen. Siun on nyt miusta aika keskittyä taloprojektiin, henkiseen hyvinvointiisi ja ennenkaikkea lapsiin ba perheeseen. Taloprojekti on hyvin äkkiä ohi, jolloin ”aikaa jää myös itsellesi”. Niinkun joku sanoikin, ootte olleet aika ”äärirajoilla”, mutta toivottavasti pian helpottaa. Muista se, mitä sanot aina. Se lause tuntuu antavan voimaa sekä siulle itsellesi, mutta monesti kun itse mietin sitä lausetta, niin tuntuu, että ehkä sittenkin. ”Kaikista vaikeuksista huolimatta elän elämäni onnellisinta aikaa.”
Anteeksi hieman sekava ja kieliopillisesti huono teksti, tuhisee vauva sylissä ja puhelimella koiran kirjoittaa.
Terveisin esikoinen 4vk ja hormonien valtaama äiti!
Kaikkea hyvää <3

Tuo on hyvä kysymys, että onko alakuloisuus oma vika. Ei se ehkä kuitenkaan ole ihan kokonaan oma vika. Tosiaan netti on pullollaan noita ”syön täydellisesti ja pursun energiaa ja iloa” -tekstejä. Jos oma vyötärö tai pään ympärillä oleva vanne kiristää, niin nuo happyhappyjoyjoy-nettijutut ottaa ihan tolkuttomasti päähän ja lisäävät alakuloa entisestään. Tuolla aikaisemmin kommentoitiin, että jos vyötärö tuntuu turvonneelta, niin heti se vaikuttaa omaan mielialaan. Olen täysin samaa mieltä, ainakin omalla kohdallani. Mutta ei se täydellinen vyötärönympärys ja täydellinen ruokavalio silti aina onnelliseksi tee. Tarvitaan paljon muutakin, koska ihminen on iso kokonaisuus ajatuksineen, tunteineen ja fysiologisine puolineen. Krooninen väsymys kaataa kenet vaan ja kun soppaan lisätään pieni vauva, kaksi isompaa lasta, pienenpieni väliaikaisasunto ja taloprojekti, niin voi pojat.

Kyllä se päivä vielä paistaa. <3

Voimia!!! Itselläni on samanlaisia fiiliksiä joka syksy. Valoa on kerta kaikkiaan niin vähän, kun päivä alkaa olla vain lyhyt hämärä kahden pimeän välissä :/ Mulla auttaa vähän kirkasvalolamppu. Ja se, jos pääsen ulkoilemaan valoisaan aikaan. Metsälenkki piristää vaikka millä kelillä – metsästä en koskaan palaa allapäin. Eli ulkoilu toimii itselläni paremmin kuin esim. salitreeni, vaikka hyvä juttu sekin on. Paljon jaksamista, toivottavasti pian kirkastuu!

Kommentit on suljettu.