Tänään on todella jännittävä päivä! Mun isosiskoni väitöstilaisuus alkaa puoleltapäivin ja mennään kaikki kuuntelemaan sitä. Oon niin ylpeä siskosta että hän on saanut väitöskirjan valmiiksi ja uskon että tilaisuus menee oikein hienosti! Sen jälkeen meillä on kahvit ja illalla karonkka. Vuosien työ päättyy juhlaan!
Oulussa yksi asia mitä kaipaan eniten on meri ja vanhempieni kotitalon ranta. Kun on saanut kasvaa näin upeissa maisemissa niin sydän on juurtunut merenrantahietikkoon ja siihen voimakkaaseen tuuleen joka usein puhaltaa mereltä. Nyt kun rakennetaan omakotitaloa Helsingin itäisimpään kolkkaan, kauas merenrannasta ja pienelle postimerkinkokoiselle tontille niin ymmärrän että meillä oli lapsena asiat eri tavalla. Olen ollut etuoikeutettu ja olen toki vieläkin. Minä ja sisarukseni ollaan saatu kasvaa ihanassa ja kaiken lisäksi rakastavassa kodissa, suuressa perheessä. Haluaisin siirtää saman lapsilleni ja aion tehdä töitä sen eteen monella elämänalalla, en vain koulutuksen suhteen vain myös sen että parisuhdetta vaalitaan. Olen kuullut sanonnan, että pitkän suhteen salaisuus on se, että se tunne että ei rakasta toista ei iske molemmille yhtäaikaa. Mitä te olette mieltä, jotka ovat olleet kauan yhdessä?
Olen ihminen joka tuntee ja pohtii syvästi asioita. Joskus tuntuu että pakahdun tunteeseen kun se on niin voimakas. Voimakkaat tunteet näen joskus väreinä tai mielleyhtyminä joita on vaikea selittää. Iltaisin kun menen nukkumaan niin saatan tuntea miten katson itseäni eri tasolta missä kehoni fyysisesti makaa. Se tila tulee aivan unen rajamailla tai ehkä se on jo sitä. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt että olen puheliaisuudesta ja ehkä jopa vastakohtaisesta ensivaikutelmasta huolimatta herkkä. Aistin paljon asioita ihmisistä ja elän tunteella. En pysty toimimaan tunnettani kohtaan toisin ja jos koen kokevani vääryyttä niin en pysty unohtamaan sitä helpolla. En vaikka väittäisin toisin.
En tiedä menikö tuo nyt jo yli hilseen ja jos meni niin jättäkää omaan arvoonsa. Hullu mikä hullu ja värejä näen tässäkin! 😉 Nimittäin valko-punaista raitaa. Kellohelmaisen mekon toinen väri jäi kummittelemaan niin että se oli haettava kaupasta kotiin. Perusteluna tälle toimi se, että kyseessä ei ole oikeasti raskausvaate eli vaate tulee pitkäaikaiseen käyttöön kun on tavallista mallistoa. Voi olla että laitan tämän huomenna tuonne päivätilaisuuteen. Kun sanon näyttäväni siinä pyöreältä polka-karamellilta niin en paljon valehtele!
Siinä sitten Seppälän löytö mun iltajuhlan mekoksi! Kivi vierähti sydämeltä kun Oulun keskusta osoittautui tällaiseksi pelastukseksi. Olen helpottunut ja tyytyväinen. Itse asiassa Seppälästä löysin kolme sovitettavaa pitkää tummaa juhlapukua, mikä on enemmän kuin Helsingistä yhteensä! Ihan napakymppi se ei mun päällä ole, mutta menköön! Tässä tilassa on hankala löytää mitään mikä hipoisi täydellisyyttä 😉 Onneksi juhlien keskipiste on joku ihan muu kuin minä ja maha. Se pysyköön täällä blogissa =)
Aurinkoista viikonloppua! <3
Ps. Olisko aina kiva jos kuvat olisi hyvälaatuisia järkkärikuvia? Olis! Kiitos mammalle kameran lainasta.
16 vastausta aiheeseen “Jännittää”
Onnea siskolle :). Parisuhde on oikeasti mun mielestä myöskin työn tekoa ja vaikeita juttuja ja sitä että niistä selvitään ja varsinkin halutaan selvitä yhdessä… Oon myös sitä mieltä että monet eroaa helposti nykypäivänä, tosin se mikä toiselle on helposti voi toisille olla vuosien ja vuosien vaikea asia eli ikinä ei voi tietää mitä siellä suhteessa oikeasti tapahtuu :)…
Ihanan mekon oot löytänny, näytät varmasti upeelle 🙂 Tsemppiä loppuraskauteen.
-hanna-
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/
Musta tuntuu kans et monikaan ei oikein jaksa niitä vaikeampia aikoja. Toki varmasti sellaisiakin on paljon jotka roikkuu ”turhan pitkään”. Mutta noin yleensä!
Kiitos molemmista, mekko oli ihan passeli ja eiköhän tää raskauskin lopu aikanaan 😉
Kyselit tuota pitkän suhteen salaisuutta. Kyllähän se niin on, että tunteet vaihtelevat vuosien ja vuosikymmenien mittaan puolisoa kohtaan useasti. Välillä kyllästymisen tunteet kestävät kauemmin ja välillä vähemmän aikaa. Mutta helpottaa varmasti jos kyllästymisen tunne ei iske kumpaankin yhtä aikaa. Silloin se jolla tunteet ovat ok on varmasti pitkämielisempi puolisoaan kohtaan joka rämpii tunteidensa kanssa pohjamudissa.
Olen ollut mieheni kanssa 27 vuotta ja sanoisin, että suhteen tärkeimpiä tukipilareita ovat puolison kunnioitus ja arvostus. Täytyy vain toivoa, että puoliso on toisen osapuolen kunnioituksen arvoinen.
Kiva kun kommentoit! Viisaita kokemuksen sanoja! Kunpa sitä tosiaan itsekin muistaisi kunnioittaa tarpeeksi, niin varmasti selviää pitkälle!
Pitkän suhteen salaisuus…olen miettinyt tätä paljon viime aikoina. Me ollaan oltu miehen kanssa kimpassa yli 20 vuotta. Siihen mahtuu monenlaista. On eletty nuoruutta, kasvettu aikuisiksi, koettu monenlaisia vastoinkäymisiä, menetyksiä, suurta surua. Myös hauskoja hetkiä, iloa, suurta onnea. Aina ei ole todellakaan ollut helppoa, eikä kai kukaan niin ole luvannutkaan. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja vastaan samoin kuin edellinenkin, että tärkeimpiä asioita pitkässä suhteessa on toisen kunnioitus ja arvostus. Jos ne katoaa, katoaa kyllä koko pohja suhteelta. Lisäisin tähän vielä tahdon. Tarvitaan myös tahtoa pysyä yhdessä, vaikka mitä tulisi eteen. Ei siellä alttarilla turhaan kysytä tahdotko 😉
Ihana masu! Ihania juhlia teille!
Hyvin sanottu ja aika paljon samoja ajatuksia tulee teiltä joilla on kokemusta pitkästä suhteesta! Mielenkiintoista! 🙂
Googlaappa ”erityisherkkä” ja voit löytää ihan järkevää selitystä noille tuntemuksille mistä kirjoitit 🙂 Itse ainakin ihan hämmennyin miten osuvia juttuja sieltä löytyi ja ehkä jotenkin alkoi ymmärtää joitain tunteita ja aistimuksia paremmin!
Jännää! En ollut koskaan aiemmin lukenut noista! Ihan älyttömän paljon löysin yhtäläisyyksiä itseeni! Kiitos kun vinkkasit!
Niinpä. Itsekin olen hyvin herkkä ja tunteva ja kaiken lisäksi ailahteleva. Tietyllä tavalla mun harkitseva ja äärimmäisen rauhallinen mieheni on hyvä vastakohta mulle mut kyllähän sitä on konfliktejakin. En tiedä pitkän suhteen salaisuutta. Rehellisesti sanottuna kaipaan itse ihan älyttömästi hellyyttä ja läheisyyttä ja ilman sitä (en tiedä onko yleistä vai ei) tämä omakin liittoni on vähän huteralla pohjalla. Olen siis semmoista tyyppiä joka joka ilta tarttis vähän extrahellyyttä ja pari sanaa miten ihana ja rakas olen. Voiskohan sitä hellyyttä ostaa jostain irtomyyntinä?:)
Se on parasta jos löytää puolison joka täydentää ja tasoittaa omia ominaisuuksia <3
Hih, hellyyttä irtomyyntinä ois takuuvarma myyntihitti jos olisi mahdollista! Veikkaan et hyvin moni olisi kiinnostunut! Mä ostaisin myös päänhierontaa ja rapsutuksia 😉
Minäkin olin ehdottamassa ”erityistä herkkyyttä”. Minun isällä on se ja minulla, mutta äidillä ja veljellä ei, toedän sen.
Hyvin mielenkiintoisia juttuja löysin! Jännä etten oo aiemmin törmännyt!! 🙂
Luulin olevani ainoa, joka joskus näkee tunteita eri värien sävyissä! Olen Anna seurannut blogiasi sen alkuajoista lähtien. Blogin realistisuus, rehellisyys ja oman luonteesta tuoma raikkaus ja rakkaus tekevät tästä niin mielenkiintoisen, että olen jäänyt täysin koukkuun! Ihana kun teille on tulossa perheenlisäystä, onnea 🙂 vaikka olen jo pitkään lukenut blogia, en ole tainnut kertaakaan vielä kommentoida.
T. Kaima
Ihanaa palautetta kaimalta, kiitos siitä! Ja juu, et oo ainoa! 🙂 Musta tuntui vaikealta selittää noita mutta arvasin et en oo ainoa. Oikein aurinkoista kesää <3
Heh, bongasin sun siskon väitösuutisen Kalevasta ihan vaan teidän kahden yhdennäköisyyden perusteella 🙂 Oli tunnistettava hymy! Kivoja juhlia teille!
Juu siellä se oli! 🙂 kiitos!