Joulupäivän mietteitä

Meillä oli ihana ja vähän erilainen jouluaatto kuin yleensä. Perinteet olivat kaikki samoja, mutta koskaan aiemmin ei olla vietetty joulua tällä porukalla mökillä täällä Kesälahdella niin sen vuoksi. Tein aamulla riisipuuron ja kolmelta mentiin Kesälahden kirkkoon jouluhartaukseen. Se oli kaunis kirkko ja toimituksen kruunasi se, että koko porukka siirtyi lopussa ulos roihujen valaisemaan kirkkopihaan laulamaan yhdessä Maa on niin kaunis. Tämän jälkeen laitettiin mökillä ruoat pöytään, syötiin ihana jouluateria johon kuului hyvin perinteisiä suomalaisia jouluruokia ja mm. todella herkullista venäläistä Salat Olivier salaattia, joka on samantyyppistä kuin meidän italiansalaatti. Tätä anoppi tekee aina jouluksi ja uudeksi vuodeksi.

Aterian jälkeen perille löysi joulupukki! Valitettavasti kälyn mies oli juuri ulkona sytyttämässä roihuja ja missasi koko shown. No, pukki kuitenkin kävi ja toi meille ihania lahjoja! Omat pakettini olivat kaikki aivan ihania ja pukki oli selkeästi kuullut toiveeni sporttisista lahjoista. Olin ilmeisesti ollut superkiltti sillä sain niin paljon enemmän kuin toivoin eli mm. FitLinen terveyspaketin, 8kg kahvakuulan, Niken ja Puman hupparin, pipon&hanskat ja kihartimen, hajuveden sekä pienen korurasian jossa oli kultaiset sydänkorvakorut pienillä timanteilla. Miten se pukki tiesi, että tarvitsin mm. nappikorviksia?

Lahjojen aukaisun jälkeen leikittiin kaikella mahdollisella mitä paketeista löytyi ja sitten keitettiin kakkujen kaveriksi kahvit. Ilta jatkui myöhään yöhön sillä ollaan valvottu mökillä pitkään ja herätty myöhään 😉

Tänään ollaan ulkoiltu ja leikitty sisällä, syöty taas hyvää ruokaa. Aloitin aamun mun lahjaksi saamilla Fitlinen vitskuilla ja mietin josko täältä löytyis tilaa heilutella tuota kahvakuulaa. Tuhdin kakkupalan päälle voisinkin lukea Jutan voimakirjaa, joka oli mun itseni ostama lahja minulle 😀

Kaikesta yltäkylläisyydestä huolimatta joulussa mulle tärkeintä on sen sanoma ja rakkaimmat ihmiset, etenkin tuon oman siipan kainaloon on ollut hyvä kääriytyä <3 Pappi puhui eilen mm. siitä, että tärkeintä ei ole muistellessa tätä vuotta, miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin, mistä olisi voinut suoriutua hienommin tai arvuutella miten olisi kokonaisuudessaan saanut vuodesta tyylipuhtaan kympin kaikilla elämän aloilla. Se oli mulle hyvä muistutus, sillä täälläkin pohdin ehkä turhan usein niitä seikkoja joissa toivon suoriutuvani paremmin, vaikka en lainkaan pidä itseäni suorituskeskeisenä ihmisenä. Jos olisin sellainen niin olisinhan jo varmasti valmistunut aika päiviä sitten ja painelisin menemään tuolla six-packin kanssa. Silti jokainen meistä varmasti sortuu itsensä arvosteluun, ainakin joskus.

Blogissa on tekstieni aloitteesta puhuttanut mun henkinen ja fyysinen hyvinvointi. On aina ihanaa saada tsemppiä, vinkkejä ja vertaistukea, mutta en väitä etteikö joskus, ihan vaan joskus meikäläisen analysointi ole vähän uuvuttavaa 😀 En koe että olisin kovin erilainen kuin moni muukaan nainen, tai että painisin aivan hirmuisen vaikeiden haasteiden kanssa. Joo-o, toki voisin ja haluaisin olla paremmassa kunnossa mutta että mun kannattaisi lopettaa blogi ja kirjoittaa näistä mietteistä vain päiväkirjaa niin pääsisin kunnon kuntoon, on mun korvaan paljon vaadittu. Oonko mä niin lost case? 😉

Toivotaan siis, että lempeydellä, armollisuudella ja itsensä kunnioittamisella olisi mun kehoon ensi vuonna positiivinen vaikutus 🙂 En halua enää murehtia miksi en tehnyt asioita toisin vaan katsoa eteenpäin ja oppia menneestä. Olen ennenkin lastensaannin jälkeen paininut painopulmien kanssa ja ajan kanssa on paino palautunut normaalilukemiin, aikaisemmin kyllä kuin nyt. Uskon silti että se on taas edessä. Tietysti siihen saa vähän jumpatakin mutta näin pienen mökkilevon jälkeen, koen että olen siihen valmis. Mikähän siinäkin on, että kunnonparannusprojektiin tarvitsee kokea joku aallonpohja ja viimeinen piste, että sieltä pääsee ylös? Jos ei fyysisesti niin henkisesti joku mitta siis täyttyy. Oon varmaan jossain siellä vaihein, sillä nyt tuo kuntoilu vararenkaan pienentämiseksi alkaa houkutella 😀 Ei muitten vuoksi vaan mun, koska itse haluan.

Sporttisia pyhiä sinne! Kommentoikaahan ja kertokaa saitteko mieleisiä lahjoja? 🙂