Pitihän se arvata, että heti kun kevään kurssit käynnistyvät kunnolla tulee lapset kipeäksi. Viikonloppuna meidän talouteen rantautui flunssa, joka yrittää taivuttaa nyt meikäläisenkin petiin. Olo on sellainen puolikuntoinen, ei kuumetta mutta päätä särkee kun ilma ei kulje kunnolla. Syömisten kanssa on ollut heti haasteellisempaa ja voittajafiilis on kaukana karkuteillä. Miten helppo onkaan horjuttaa painonpudottajan olotilaa sillä, että olo kehno. Ruokahan se on joka tuo lohtua ja rakkautta, silloin kun treenaamaankaan ei pääse. Niin väärin, mutta niin totta. Minun lohtuni löytyi geisha-suklaasta jota olen salaa kaihoillut maidottoman ja gluteenittoman ruokavalion aikana. Onneksi en ole oikeasti allerginen kummallekaan, enkä ole kärsinyt vaikkapa vatsaoireista vaikka herkuttelinkin. Valitettavasti sillä tiellä kilot pysyvät taatusti mukana, joten yritän kaivella sitä selkärankaani jostain tuolta muhkujen alta. Tiettävästi se kaikilla meillä ylipainoisillakin on olemassa, ainakin anatomian mukaan.
Vaikka luennot ovat jääneet osin välistä on koulutiellä olo tuonut minun elämääni todella paljon kaipaamaani haastetta ja sisältöä. Viime viikon HOPS-kurssitapaaminen selkiytti paljon asioita ja yhtäkkiä huomaan, että minun asiat eivät ole lainkaan niin hullusti kuin kuvittelin. Ajatella, että jossain tuolla kotonaolovuosien aikana meinasin luovuttaa koko touhun! Nyt olen kandiopintojen loppuvaiheessa ja minun pitäisi muutaman kuukauden sisään päättää mihin maisterivaiheen ohjelmaan haen. Elintarviketieteen kandidaatti saa valita maisterivaiheessa pääaineekseen ravitsemustieteen, elintarviketeknologian, elintarvikekemian tai mikrobiologian. Osaan opinnoista on kiintiö- tai keskiarvoraja, joten opiskeluoikeutta maisterivaiheeseen haetaan vuosittain toukokuun loppuun mennessä. Olen aina haaveillut ravitsemustieteen opinnoista ja olenkin niistä suorittanut jo nyt sivuaineopinnot mutta en ole ihan varma haluanko jatkaa niitä syventävinä opintoina. Yksi syy tietysti voi olla juuri ravitsemustieteelle vaadittava hyvä tai erinomainen opintomenestys, hahaa 😉 Elintarviketeknologit onneksi työllistyvät erinomaisesti ja työttömyys alalla taitaa olla kahden prosentin luokkaa. Elintarviketeknologi taas suuntautuu joko elintarvikeprosessitekniikkaan, maitoteknologiaan, viljateknologiaan tai lihateknologiaan. Jos valitsen elintarviketeknologian niin näistä en vielä tiedä mikä olisi eniten oma juttuni. Maito kiinnostaa mutta silloin en varmaan jatkaisi maidottomalla ruokavaliolla kovinkaan pitkään, sillä opinnoissa valmistetaan mm. juustoa, jäätelöä jne. Joku pitäisi kuitenkin valita. Mitä te sanotte, mikä sopisi minulle parhaiten teidän mielestä? 🙂 Elintarvikekemistiä tai (elintarvike)mikrobiologia vähiten epäilen.
Tammi- ja helmikuu on aikaa jolloin moni miettii mitä haluaisi opiskella kun kevät kolkuttelee ovella. Helsingin yliopistoon haetaan korkeakoulujen yhteishaussa joka on tänä vuonna 16.3. – 6.4.2016. HY:n omat hakusivut löytyvät osoitteesta: https://www.helsinki.fi/fi/hae-opiskelijaksi. Minun opinnoista on kyselty välillä, niin jos nimenomaan kiinnostusta löytyy joko ravitsemustieteeseen tai elintarviketieteisiin niin ne löytyvät maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan sivuilta: http://www.helsinki.fi/mmtdk/. Tiedekunta sijaitsee Helsingin Viikissä ja tarjoaa koulutusta neljällä alalla: elintarvike- ja ympäristötieteet, maataloustieteet, metsätieteet ja taloustieteet. Sen omille hakusivuille on koottu paljon tietoa miten päästä opiskelijaksi: http://blogs.helsinki.fi/opiskelijaksi-viikkiin/.
Mihin sitten Viikistä valmistunut työllistyy?
Keskimäärin noin puolet maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuneista maistereista sijoittuu yksityiselle sektorille yksityisiin yrityksiin, valtionyhtiöihin tai järjestöihin. Tiedekunnasta valmistuneita työllistää etenkin metsä-, elintarvike- ja kemianteollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Lisäksi esimerkiksi mikrobiologeja ja elintarvikekemistejä työskentelee lääketeollisuudessa. Tyypillisiä järjestötyönantajia ovat maa-, metsä- ja kotitalous- sekä elintarvike- ja ravitsemusalalla toimivat neuvontajärjestöt ja elinkeinoelämän järjestöt.
Toiseksi eniten tiedekunnasta valmistuneita työllistää valtionsektori, jonne sijoittuu noin viidennes tiedekunnasta valmistuneista. Valtionsektorin työnantajia ovat muun muassa ministeriöt, virastot sekä yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset. Tiedekunnan tutkinnon suorittaneita työskentelee esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriössä, Elintarviketurvallisuusvirastossa (Evira), Maaseutuvirastossa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskukset). Tiedekunnan alojen tutkimusta tehdään yliopiston lisäksi muun muassa Luonnonvarakeskuksessa (LUKE), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) sekä Kuluttajatutkimuskeskuksessa. Myös yrittäjyys on monelle valmistuneelle varteenotettava vaihtoehto.
Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta valmistuneet toimivat pääosin johto- ja esimiestehtävissä tai asiantuntijoina hallinto-, suunnittelu- ja kehitystehtävissä sekä tutkimuksen parissa. Myös myynti- ja markkinointi sekä koulutus- ja konsultointitehtävät ovat tiedekunnasta valmistuneille yleisiä.
Ohessa on muutamia esimerkkejä tiedekunnasta valmistuneiden nimikkeistä:
Kauppa ja teollisuus: markkinointisuunnittelija, tuotekehittäjä, laatupäällikkö, tutkimuskemisti, johtava konsultti, valikoimapäällikkö, myyntipäällikkö, viestintäjohtaja, Customer Care Manager, markkina-analyytikko, liiketoimintajohtaja, vientipäällikkö, ravitsemusasiantuntija, Change Manager
Järjestöt: asiamies, edunvalvontapäällikkö, toiminnanjohtaja, kehityspäällikkö, kehitysyhteistyöjohtaja, luomuneuvoja, kotieläinagronomi, suunnitteluagronomi, jalostusagronomi
Pankit ja vakuutuslaitokset: rahoitusjohtaja, konttorinjohtaja, sijoitusneuvoja, analyytikko, Financial Manager
Valtionhallinto, kunnat ja kaupungit: ylitarkastaja, hallintopäällikkö, ympäristöasiantuntija, mikrobiologi, yliaktuaari, kunnanjohtaja, kuluttajaneuvoja, tiedottaja, ruokapalvelupäällikkö, ravitsemussuunnittelija
Tutkimus: tutkimusjohtaja, tiedeasiantuntija, erikoistutkija, kasvinjalostaja, laboratoriopäällikkö, ravintotutkija, professori
(lähde: MMTDK/Urapolkuja)
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin ja minun oman tarinan voi lukea tästä postauksesta: Opiskelu Helsingin yliopistossa. Siinä kerron miten itse pääsin sisään ja minkälaisesta perheestä tulen koulutuksen suhteen ja vaikeuksistani katkonaisen opintotaipaleen kanssa. Toivottavasti käytte lukemassa sen, jos ette ole aiemmin lukeneet ja aihe kiinnostaa 🙂
Meinaako moni hakea tänä keväänä opiskelemaan?
19 vastausta aiheeseen “Kiinnostaako elintarvikeala yliopistossa?”
Heippa! 🙂 Hyvä postaus! Mä valmistuin ETM:ksi nyt joulukuussa ja tosiaan usein kysytään, että ”mitä sä sitten tulevaisuudessa aiot tehdä?” tai ”mihin sun tutkinnosta sijoitutaan työelämässä?” Taidankin linkata ne tänne jatkossa! 😀 Mun kohdalla tulevaisuuden työpaikka (jos on se ylipäätään tulee olemaan elintarvikealalalta) on todennäköisesti kaupan tai teollisuuden puolella. Mutta onneksi tässä on nyt mammalomalla aikaa asiaa pähkäillä ja mietiskellä! 🙂 Tsemppiä opiskeluihin, hyvällä mallilla olet jo! Mullakin meni välissä yksi vuosi täysin töitä tehdessä ja motivaatiota hakiessa, mutta sitten palasin ihan uudella innolla opiskeluiden pariin ja sain homman pakettiin!
Onneksi olkoon sekä valmistumisesta, että ihanasta vauvasta. Kävin blogia katsomassa 🙂 Olet ollut todella reipas, vau! <3
Kiitos! <3 Oli se aikamoinen puristus, mutta tosi tyytyväinen olo, kun sai gradun pakettiin ennen vauvan tuloa ja nyt on voinut täysillä keskittyä nuuskuttelemaan tuota pientä! 🙂 Kivaa viikkoa sulle!
Moikka!
Tää sun postaus oli ihanan realistinen ja varmasti antaa hyvää infoa kaikille, jotka miettii minne hakis 🙂 Sama maisterivaiheen hakuruljanssi kanssa keväällä edessä, tsemppiä päätöksentekoon ja itse hakuun.
Kiitos ja sitä samaa sinulle! =)
Heh, hakusivuilla vähän vanhentunutta infoa tämän kohdalla:
Tiedekunnan alojen tutkimusta tehdään yliopiston lisäksi muun muassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT), Metsäntutkimuslaitoksessa (Metla), …
Näitähän ei ole enää,vaan yhdistyivät jätti-instituutioksi: LUKE eli luonnonvarakeskus
Mutta kiva postaus ja ehdottomasti tiedekuntamme mainetta pitäisi saada nostettua ja tietoisuutta lisättyä!
t.MMT
No niin, nyt tiedekunta päivittämään sivuja, ettei tietämättömät bloggaajat lainaa vanhaa tietoa 😀
Kiitos tästä! 🙂
Elintarvikeala on kyllä hyvin mielenkiintoinen, mutta täytyy sanoa, että omasta näkökulmastani alan työtilanne on viime vuosina (luultavasti yleisen taloustilanteen takia) vaikuttanut valitettavan heikolta. Olen hiljattain valmistunut DI, pääaineenani bio- ja elintarviketekniikka, ja meidän koulutusalalla elintarvikekemian/-tekniikan puolen diplomityöpaikat ovat kyllä viime vuosina olleet melko kiven alla.. Esim. tuotekehityksen ja mikrobiologien paikkoja on muutenkin verrattain vähän ja luultavasti näistä on jouduttu myös karsimaan, kuten koko t&k -toiminnasta ylipäätään. Itse olen onneksi työllistynyt heti valmistumisen jälkeen, mutta enemmän kemiantekniikan puolelle eikä työni siis liity lukemaani pääaineeseen oikeastaan mitenkään 😀 Sama tilanne on käsittääkseni tällä hetkellä myös monilla muilla DI:llä. Näin siis teknillisellä puolella, ETM:ien työtilanteesta minulla ei ole sen tarkempaa tietoa. Mutta toivotaan, että elpymistä tapahtuisi pian tälläkin alalla ja työpaikkoja saataisiin lisää. Ja tarkoitukseni ei muuten ole tällä kommentilla mitenkään masentaa, halusin vain tuoda aiheeseen hieman toisenlaista näkökulmaa 🙂 Tsemppiä Anna sinulle opintoihin ja kiitos mukavasta blogista!
Tarkoitin nimenomaan elintarviketeknologien työllistymistä. Monilla jää maisterivaihe kesken, sillä yritykset kosiskelevat töihin jo varhaisessa vaiheessa. Sama tilanne ei tosiaan ole esimerkiksi elintarvikekemian puolella.
Eikä tämä masentanut, kiva kun kommentoit aiheeseen! 🙂 Minä olen sitä mieltä, että kannattaa silti valita ala oman intohimon mukaan, vaikka tämä työllistyminen aina askarruttaa.
Joo ehdottomasti kannattaa valita itseä kiinnostava ala kaikesta huolimatta, tutkinnon suorittaminen olisi muuten varmaan aikamoinen tuskien taival, saatika sitten pitkä työura. Välillä ainakin minulla epätoivon hetket kyllä opiskellessa iski vaikka kiinnostustakin useimpiin aiheisiin oli 😀 Ja eiköhän osaava aina paikkansa löydä, nykyään kaikenlainen aktiivisuus ja oma-aloitteisuus tuntuu vaan olevan työmarkkinoilla todella tärkeää, kun korkeakaan koulutus ei takaa työllistymistä.
Tunsin täällä Turussa yhden tyypin joka oli muistaakseni opiskellut elintarvikekemiaa(?) tai jotain sinnepäin. Ei millään löytänyt alansa töitä, ehkä siellä Helsingin suunnalla on eri tilanne?
Mä aikamoisen pähkäilyn tuloksena päätin aloittaa syksyllä Turussa avoimen puolella ympäristötieteen opinnot. Mulla on yks kandin tutkinto jo taskussa, mutta alanvaihto on kutkuttanut jo pitkään (silloinkin jo kun tuskasteli tietojenkösittelytieteen laitoksella kumpulassa vuosituhannen alussa…Viikki niin houkutteli). Turussa voi periaatteessa suorittaa ympäristötieteen opinnot kandiin ja jos sinne asti koskaan pääsen, niin ehkä sitten voi miettiä josko sinne Viikkiin pääsis maisterivaihetta tekemään (lapsetkin on jo sitten isoja). Harmi kun venytin päätöstä näin pitkään, rakas hallituksemme kun leikkaa nyt aikuisopintotuesta puolet niin joudun sitten tottakai palaamaan töihin ja töiden ohella opiskelemaan.
En tiedä maantieteellisestä tilanteesta, vaikka toki elintarvikeala on keskittynyt sinne missä tehtaatkin jne. Mä en silti lähtisi harmittelemaan, että joku tuttu on lukenut alaa tai sinne päin, eikä ole saanut töitä. On sanonta, että hyville löytyy aina töitä ja mä haluan optimistisesti uskoa siihen 😀 (kunnes itse tarvon työttömänä) 😉
Mutta tuo, että sä jatkoit on loistavaa! Hieno juttu, varmasti hyvä päätös kun olet sitä aikaisemmin haikallut 🙂 Todella kurjaa tuo, että aikuisopintotukea leikataan, siitä huolimatta ihanaa opintietä Turkuun! 🙂
Maitoteknologia on hyvä maisterivalinta! Sieltä voi päätyä tutkimaan kalanrehujen koostumusta laboratorioon 🙂 Tsemppiä opiskeluun, terv. ETM 2012
Elintarviketeknologien työllistyminen ei valitettavasti ole enää niin ruusuista kuin tiedekunnassa on vuosikausia mainostettu. Paljon on niitäkin joilla on jo runsaasti työkokemusta, mutta työpaikat, varsinkin vakituiset työsuhteet ovat välillä kiven alla. Toisaalta työ on mielenkiintoista ja tarjoaa edellytyksiä monenlaiseen työtehtävään, riippuen paljon omasta hankitusta työkokemuksesta. Tuo yleinen prosessiteknologia on aika turvallinen vaihtoehto! Tsemppiä lukemisiin!
Kiitos tästä postauksesta! Jo parivuotta sitten kun blogiisi eksyin ja kerroit koulutusalastasi niin mielenkiinto nousi. Täällä Oulussa on aika heikosti tuota terveyteen liittyvää koulutusta ( perus hoitotiede/sairaanhoitaja yms) mutta nyt kun ollaan mietitty etelään lähtöä niin ehdottomasti tämä ala kiinnostaa kovasti! :). Tuo maitoteknologia kuulostaa tosi mielenkiintoiselle, ja toivon että löytäisit sen eniten kiinnostavan alan! Tsemppiä opiskeluihin ja parantumiseen ja pakko sanoa, että olet aina mielestäni ollut äärimmäisen kaunis minkä kokoisena tahansa :).
Olen prosessitekniikan DI ja suosittelen sulle elintarvikeprosessitekniikkaa! Teollisuudessa on kivaa.
Tiettävästi meiltä ylipainoisiltakin löytyy selkäranka… Reps ja päivän naurut 🙂 Joskus se selkäranka vain notkahtaa.. nimim. eilen kaksi snickers-patukkaa ja tänään valkosuklaakeksi 🙂 Aika monenlaiselle työelämän sektorille voi tosiaan tuosta sun koulutusalastasi työllistyä. Itse olen tässä työn ohella opiskellut nyt kasvatustieteitä ja tähtäimessä on maisterin koulutukseen hakeutuminen ehkä keväällä 2017. Tsemppiä opintoihin ja pidetään taas selkärankaa tiukalla, mutta vaikka notkahduksia tulee ei masennuta 🙂
Elintarviketeknologiasta itse yli kymmennen vuotta sitten valmistuneena, nopeasti työllistyneenä ja laajalti alaa nähneenä suosittelen suuntautumiseksi elintarviketeknologiaa ja prosessipuolta pääaineeksi. Se soveltuu erittäin moneen työhön ja sivuaineita ottaisin useamman, elintarvikekemiaa, mikrobiologiaa ja ekonomiaa/markkinointia. Maitopuoli on ehkä mm. Valion tilanteen vuoksi hankala työllistymisen kannalta.
[…] tässä myös sitä, miksi dieetin noudattaminen on tuntunut niin hankalalta. Sitten luin Annan blogista, kuinka hän oli huomannut flunssaisena syömisten kanssa olevan paljon haastavampaa. Siis ihanaa, […]