Kävin kummitädilläni Leenalla kylässä tänään. Kahvittelujen lisäksi meillä oli ohjelmassa katsoa löytyisikö hänen neulomistaan vaatteista ja asusteista jotain meille sopivaa. Ajattelin että siellä on neule tai kaksi mutta ihanuuksia oli valtavat kasat. Kummitätini lahjoittaa niitä sairaaloihin ja hyväntekeväisyyteen vielä sen jälkeen kun sukulaiset ovat saaneet omansa. Vauvanpeittoja, haalareita, sukkia jne. Miten joku voi olla niin taitava ja kaiken lisäksi hyväsydäminen?
Sovittelin innoissani sukkia, pipoja ja huiveja ja valitsin sitten itselleni kahdet villasukat sekä violetinsävyisen pipon ja huivin jotka sointuivat kauniisti yhteen. Amokselle löytyi vaatteita joissa oli valkoista ja ruskeaa sekä todella suloinen pieni peitto. Linnea valitsi pitkävartiset raidalliset sukat!
Juuri muutama päivä sitten mietin itsekseni sitä, että mun pukeutumistyyli ei vastaa ollenkaan sitä mitä itse haluaisin. Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika on mulla sellaisia kun vaatteet ei istu eikä mahdu niin se kiinnostus melkein katoaa kokonaan siitä mitä päällensä kiskoo. Nykyään kun lähden ulos niin heitän päälle vain jotain mikä mahtuu ja missä voin imettää. Välillä kun mietin sitä niin vähän harmittaa että tähän on tultu. Haluaisin olla paljon tyylikkäämpi ja mietin et mut jos joku pitäis nakata johonkin stailausohjelmaan. Oon niin onnettoman näköinen kokomustissa kaavuissani tuolla. Ehkä jos olisin työelämässä niin olisi pakko panostaa enemmän!?
Siksi esimerkiksi tänään saamani neuleet olivat mulle ihana yllätys. Sain niillä paljon piristystä asuun joka koostui näistä:
takki: Marimekko
paituli: Marimekko
leggingsit: Nebbia
kengät: Axelda
Neulonta ja ompelu on ehdottomasti mun listalla niistä asioista mitä haluaisin osata. Muistan kun ala-asteella neuloin lapasta monta kuukautta ja mun käsiala oli niin surkeaa, että peukalo mahtui suunnilleen väärästä reiästä läpi. Äiti yritti auttaa mutta eihän siitä mitään tullut kun välillä jälki oli tasaista ja tiukkaa ja sitten vaihtui taas tyttären tyyliin. Kun lopulta sain ne vaaleansiniset lapaset valmiiksi niin ne oli niin rumat etten ikinä pitänyt.
Pitäisikö kokeilla joskus uudelleen? Ehkä sitten uudessa kodissa neulon takkatulen ääressä miehelle ja lapsille kaikkia ihanuuksia. Tai ehkä en. Olkoon se blogi-illuusiota, kun haen kaikki Leena-tädiltä ja kerron, että tekaisinpas viime viikolla tällaiset. Tosin nyt kun kerroin tän niin kukaan ei usko 😉
Osaatteko te neuloa? Ja mitä pidätte meidän uusista vaatteista?
38 vastausta aiheeseen “Knitted style”
Itse tykköän neuloa näin syksyllä ja talvella 🙂 tosin oma kärsivällisyys ei riitä kuin näihin pienimpiin mm. sukkia, lapasia ja pipoja multa löytyy mielin määrin
Kuulostaa niin mukavalta tuo harrastus! 🙂
Oi miten ihana haalari vauvalla ja miten sievät sukat tyttärellä <3 Mä olen niin kateellinen kun joku saa langasta aikaan tollaisia luomuksia. Mä olen ihan tumpula itse noissa asioissa ja yritän lohduttautua sillä että olen pirun kätevä muuten 😀 Ja sinä näytät tyylikkäältä mun silmiin, itse sitä on aina itsensä pahin kriitikko 🙂
Mä oom kans tumpula, voi vitsit!
Heh, mä varmaan jätän ottamatta kuvat aina kun oon ihan kamalimmissa kuteissa 😀
Osaan neuloa ja jos olisi aikaa ja kärsivällisyyttä, neuloisin enemmänkin. Parit pipot, lapaset ja sukat olen lapsille ja itelleni neulonut. Nyt suurempana työnä on norjalainen villapaita mun pojalle joka alkaa pikkuhiljaa valmistua:) Itsellekin neuloisin, mutta paksu neule paksun pyllerön päällä ei ole kyllä kovin imarteleva:(
Aina voi onneks käyttää asusteita 😉 Villapaidasta pojalle tulee varmasti hieno! <3
Mäkin olen joskus osannut neuloa ja olenkin nuorempana neulonut kaikenlaista aina kaulaliinoista sukkiin ja lapasiin. Ompelun ohella ehdottomasti mullakin taito jonka haluaisin palauttaa uudestaan mieleen! Kauniita vaatteita 🙂 ihana tuo Aamoksen haalari!
Oi, varmasti saat palautettua mieleen kun vain aloitat! Ja löydät aikaa 😉 Mulla se ainakin on haaste! Mut ehkä mä jotain pientä vielä aloitan kokeilemaan tässä lähitulevaisuudessa 🙂
Tykkään sun blogista ja on mielenkiintoista lukea kun oot niin eri elämäntilanteessa kuin minä. Toisaalta kadehdin, että sulla on jo monta lasta ja talo rakenteilla. Mun äiti nimittäin on hokenut mulle niin kauan kuin muistan, että ”ensin hankit ammatin ja sitten vasta lapsen!” ja mut onkin tavallaan aivopesty siihen enkä osannut kuvitellakaan että perustaisin perheen ennen kuin opinnot on valmiit. Ja siis opinnot on kesken joten useaan vuoteen en vielä ”saa” perhettä perustaa. 😀
Haluaisinkin kysyä, että oliko sulla tietoinen valinta ”hankkia” lapsia ennen koulusta valmistumista? Ahdistaako sua koskaan ajatus siitä että opinnot ”roikkuu”? Entä mietityttääkö se että olet yli 30v. kun aloitat oman alasi työt? Vai onks sulla vielä siis oman alan työkokemusta? En siis mitenkään pahalla kysele vaan mielenkiinnosta.
Oli tietoinen valinta 🙂 Olin jo yliopistoa ennen opiskellut liikunnan ammattitutkinnon lukion jälkeen. Aloin sitten odottamaan esikoista ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen eli oon saanut kaikki kolme kesken opintojen. Oon kuitenkin tänä aikana myös opiskellut personal traineriksi, perustanut oman yrityksen ja elätän itseni blogilla. Vaikka en siis ole ”työelämässä” niin teen töitä kokoajan kotoa nytkin, mutta vain pienemmällä panostuksella. Yliopistosta valmistun elintarviketieteiden maisteriksi eli se muodostaa kokonaisuuden mun liikunnanohjaamisen ja personal trainer opintojen kanssa. En tiedä menenkö sen kummemmin oman alan töihin, sillä tavallaan teen jo yritykseni kautta niitä töitä mitä haluan. Ei siis stressaa et ei ole vielä tutkinto valmis 🙂 Oon kuitenkin onneks sitä jo muutaman vuoden verran tehnyt pois 🙂
Ite en oo ikinä oppinu neuloa mutta nyt sairaslomalla oon opetellu virkkaamaan! Se on niiiin hauskaa, suosittelen kokeilemaan, sillä sen oppii nopsaa ja saa tosi paljon aikaan. Virkkauskamoja on myös paljon helpompi kuljettaa mukana, jos siis meinaa innostua niin paljon ku mää ja mummoilla joka paikassa 😀
Jos hoksaat niin kerro mitä kaikkea oot virkannut?! Jos sais hyviä ideoita! 🙂
Kannattaa aloittaa neulominen vauvan lapasista, joihin ei tule edes peukkua. Ne on nopeasti tehty ja saat innostusta, tarvettakin on kun lapaset on aina hukassa! Komppaan kyllä tota kauhtanoissa julkisella paikalla liikkumista: yksi ilta tajusin seisoessani melko myöhään Lidlin hevi-osastolla että mulla on yöhousut jalassa, en ollut katsonut mitä mulla on oikeesti päällä kun lähdin ovesta! Pahin pelkoni onkin olla pullea äiti joka kulkee siivousponnarissa, crockseissa ja miehen vanhoissa verkkareissa kylillä, ja nyt se horror on alkanut käydä toteen. Ton skenaarion sain Joitakin vuosia sitten, kun olin Linnanmäellä treffeillä nykyisen mieheni kanssa, ja tietysti parhaisiini tälläytyneenä. Pari edellisen kuvauksen täyttävää mammaa meni ohitsemme ja toinen kuittasi kohdallani katkerasti että varmaan hyvä tällaisessa paikassa korkokengillä kävellä! Ei siis katkeroiduta heidän tapaansa ;). Mut olen ajatellut että tämä on ohimenevä vaihe, sitten kun saan ylimääräiset raskauskilot pois, pidän taas ihania farkkuja ja jakkuja joita mulla on kaapissa. Ja mitä silloin tekis tämän hetken liian isoilla vaatteilla, paras säästää nekin rahat ja ostaa jotakin ihanaa sitten kun vaatteet taas istuu päälle. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Sä sait mut nauramaan! Mä oon just toi horror näky ;)) Pitää ehdottomasti tsemppaa!
Mulla on aivan samat ajatukset vaatetuksen suhteen kuin sulla. Miten haikeeta terveellisesti syöminen onkaan! Meillä kolme päivää vanhempi kolmas lapsi ja imetys vielä menossa, tosin on muistellut jo porkkanaa ja perunaa. Kyselinkin sulta syyskuussa mistä olit hankkinut kengät Amokselle ristiäisiin..en löytänyt verkkokaupasta, mutta samanlaiset ihanat pökät löysin Lindeksistä. Meille muuten ristittiin Anton-poika! Kiitos kivasta ja piristävästi blogista!:)
Kaunis nimi pojalla! 🙂 Kiva et se haalari löytyi! Se oli ihana, harmi et on jo liian pieni ainakin meillä!
Ihania asusteita olette saaneet! Mä tykkään itse kutoa, lähinnä villasukkia teen 🙂 Mut nyt ne jäi välillä jäähylle kun innostuin virkkaamaan ontelokuteesta sisustuskoreja! Kannattaa kokeilla, ne on tosi helppoja tehä! Novita myy ontelokudetta ja siellä vyötteen takana on näppärästi ohjekin 🙂 niitä sit vaan tekee erikokoisia vessaan, eteiseen niin saa sullottua kätevästi kaiken pikkukrääsän piiloon nättiin koriin 😉 ja esim keittiöön sopii hyvin leipäkoriksi! Mulla on jo suunnitteilla et virkkaan siitä ite vessaan matonkin 😉
Kuulostaa tosi näppäriltä! Tuollaisia tarvitsee moneen paikkaan 🙂
Ylisöpö kuva Amoksesta! Voi herranen aika! <3
Mää tykkään kutoa. Taito ei oo ihan yhtä huikea kuin tädilläsi, pikemminkin aika kaukana, mutta oon jo aika hyvä tekemään pipoja ja lapasia! 😀 Seuraavaksi opettelussa sukat, vauva-kokoisina onnistui jo. Haaveissa siintääkin joskus se, että voisin kutoa hyväntekeväisyyteen vaikka synnärille…
Kutomisen aloitin ihan sen vuoksi, kun piti keksiä jokin keino rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Telkkari ja tietokone ei tule kuuloonkaan, kirjat on liian koukuttavia. Koulussa olin hyvä käsitöissä joten päätin herätellä sitä henkiin. Toimii ainakin omalla kohdalla!
Äiti ottaa ylpeänä kehut vastaan 🙂 Lämmittää sydäntä =)
Olipa kiva postasin aiheesta, on mukava kuulla teidän harrastuksista!
Voi miten upeita käsitöitä olette saaneet! 🙂 ja sinä Anna olet kaunis. 🙂 minä olen täysin käsityöihminen, tänäkin vuonna on tullut neulottua monet sukat, huivit, paidat ym. Oon niin koukussa neulomiseen, että aamuisinkin herään vähän aikaisemmin vain sen takia, että ehdin neuloa jonkin aikaa. Teen myös mattoja ja muita tekstiilejä kangaspuilla. Monet sanovatkin minua kutojamummoksi, vaikka olen vasta 25-vuotias. 😀
Neulominen ei ole vaikeaa, mutta sitäkin täytyy harjoitella. Kukaan ei ole tässäkään asiassa seppä syntyessään. Sinulla on varmasti kädet täynnä töitä muutenkin, mutta jos joskus sattuu jäämään vaikka illalla ylimääräistä aikaa niin suosittelen kokeilemaan neulomista. Saatat huomata kuinka rentouttavaa ja terapeuttista se onkaan. 🙂
Hahah, ihanaa et oot ylpeästi kutojamummo 😀 Kädentaidot on todella arvostettavia! Ja toki se, että on jaksanut niitä kehittää! 🙂 Osallehan niistä tulee ihan ammatti!
Itse opettelin neulomaan pari vuotta sitten netin avustuksella. Googlaamalla löytyy mahtavia opetusvideoita sekä kuvia aina alkusilmukan luomisesta lähtien. En siis muistanut kouluajoilta yhtään mitään ja olin siellä todella surkea neulomaan. Nyt osaan tehdä jo pipoja, kaulahuiveja, villasukkia, tossuja, lapasia, kämmekkäitä. 🙂 Syksyllä opettelin virkkaamaan. 🙂
Kyllä se vaan netti helpottaa nykyaikana kaikkea! Videoista on juuri tuollaista helpompi oppia!
Oon itse ihaillen katsonut muiden blogeista jotain käsitöitä.
Hei taas!
Jestas ihana Amos 🙂 Onko hänellä (kin) haikaran nokkima silmässä? Meidän pojulla on. Se on jotenkin ihan liikuttava.
Ja ihana tuo Amoksen haalari! Meillä samantyyppinen, mutta ihan perus valkoinen. Se on tosi kätevä kun mittari menee miinukselle. Helppo pukea, mutta ei tukala kun ei ole hihoja.
Toi pukeminen on kyllä sellaista, että…varmaan sulla jo sujuu hienosti kun kolmas menossa, mutta mä pähkäilen välillä kovasti, että mitä sitä laittas. Pitääkö olla kypärämyssy vai riittääkö trikoopipo vällyjen keskellä jne. Kovat on kotiäidin ongelmat 🙂
Ja imetyksestä, että sit ku voin siirtyä normi rintsikoihin ja luopua imetystopeista niin hämmennyn varmaan vallan. Nyt ostan vaan kaikkea kietasumallista…oon silti jonkun verran ostellut, kun ne kelpaa periaatteessa myöhemminkin. Mutta omat vanhat farkut puristaa niin, että meinaa mennä sisuskalut lyttyyn 🙂
Ja liikunnasta vielä, että mä ryhdyin innoissani jumppaamaan, mutta heti tuli rintatulehduksen oireet. En nyt tiedä tuliko suoraan jumpasta mutta en muutakaan keksi. Ja oireissa luki että joskus ankara jumppa voi aiheuttaa. Ja kyllä se toppi vähän hiersi…niin nyt oon taas palannut sohvalle, heh. Mutta imetys vaan tuntuu niin tärkeältä, että säikähdin. Varmaan liikaa. Mut hei, mä voin, ku oon oon vähä tällainen…vai miten se meni 😉
Ei oo silmissä mun mielestä mitään, luomea on vaan raapinut 🙂 Vai mikä on haikarannokkima? Niskassa meillä on punainen haikaranpurema! Ihan niin kun ois siitä kantanut 😉
Ihana viesti! Kiva kuulla teidän arjesta ja voinnista! Harmi et tulit jumpasta kipeäksi. Siinä on tosiaan taitaa olla se riski kun hikoo ja viilenee ja vielä jos toppi painaa et tulee tukos josta kehittyy tulehdus. Kevyemmin vaan ens kerralla 🙂
Mä just ajattelin kirjoitella arkikuulumisia meiltä! Näitä kotiäidinjuttuja 😀
Hei Anna, kiitos kivasta blogista, luen sitä innolla vaikka ihan eri elämänvaiheessa olenkin, lapset ovat jo aikusia. Pakko oli kommentoida tähän postaukseen. Itselläni käsityöt olivat aina nuorempana pakkopullaa ja hikistä vääntämistä, mutta kuinkas ollakkaan muutama vuosi sitten päätin että opettelen villasukkien teon ihan kädestä pitäen, neuloinkin yhden talven aikana monet monituiset sukat sitten, nyt on ohje takaraivossa asti :). Tänä syksynä taas ilmoittauduin kansalaisopiston ryhmään virkkaamaan , on ihanaa huomata kuinka omilla käsillä saa kaikkea kivaa aikaan. Joten loppukaneettina voin sanoa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan tai mitä sillä on väliä jos siitä ei koskaan innostu :D. Elämässä on paljon muutakin, onneksi.
Ole hyvä vaan, on mukavaa kun viihdytte täällä! Ja ihan totta, ehtiihän sitä 🙂
Kivoja juttuja ootte saaneet :)! Itse en osaa käsitöitä mutta anopilta saadaan koko perhe ihania ja lämpöisiä villasukkia,tossuja ja lapasia.Miten superdieetti on sujunut?Itse liityin 5.1 alkavaan dieettiin,jo kolmas kerta SD:tä 🙂 hyvin on edellisillä kerroilla mennyt,nyt on tässä syksyn aikana taas päässyt paino nousemaan niin on taas palauttelun paikka!
Vastailen tänne nopeimmin missä oli kysymys! Superdieetti meni huonosti. Olin innoissani pari viikkoa ja paino tippui tosi nopeasti mutta mun ihana aurinkoinen vauva muuttui tyytymättömäksi ja itkeskeleväksi 🙁 Vauvan ja imetyksen piikkiin en halua laittaa kokonaan sitä et luovuin superdieetistä mutta kyllä se vaan silti toi huonon omatunnon ja meni pari viikkoa et tuntui et maidontulo oli kokonaan entisellään. Ehkä se oma motivaatio kärsi sitten myös tuosta syystä ja päätin jättää painonpudottamisen noin tiukalla dieetillä myöhemmäksi.
Neulon ja ompelen! Musta on tullut melko kranttu valmisneuleille ja tuleekin itse tehtyä itselle, miehelle ja meidän kolmelle lapselle neuleet päästä varpaisiin. Ompeluinto on nostanut päätään tänä vuonna niin lasten vaatteiden kuin omienkin vaatteidenkin osalta. Kaupan tusinatuotannon sijaan ompelen muksuille vaatteet, en kaikkea mutta melko paljon.
Syksyllä innostun aina neulomaan ja etenkin joulukuu on kuuminta neulonta-aikaa. Joulupaketteihin neuleita pääsee myös. mutta vain harvat ja valitut saavat niitä kun en halua antaa niitä ellei lahjansaaja arvosta niitä…
Ihanaa joulunodotusta!
Vau, siinä on kädentaitoa kun syntyy neuleita koko perheelle! Ei silleen et yhtä villasukkaa vuosi 😉
Ihania neuleita! Itse oon kutonut ja virkannut paljon villapaitoja, sukkia, kaulahuiveja, pipoja, peittoja ja ”verhoja”. Tosin viimeisten vuosien aikaan ei oo syntynyt kuin villasukkia. Itse olin yläaste aikaan surkea neuloja, mutta opiskelu aikoina opettelin ja innostuin käsitöistä. Viime vuosina vaan on ollu mukamas niin kiire. Täytyy taas aloitella käsityöharrastusta, kun kaikki ”suuret” projektit on jo takana ja lankoja löytyy jemmasta.
Sielläkin taitaja! Se on kyllä hyvä, kun itse tekemällä tulee varmasti mieluisia. Jos ei muuten niin ainakin väriltään 😉
Mulla juuri tuo pukeutumisongelma. Ettei mikään istu ja aina samat kulahtaneet tunikar ja leggarit. Selkä pitkään ollut huonona ja siks liikkuminen on jäänyt.
Paranemisia selälle!
olin ala- ja yläasteen ”puukässässä”, lukiossa aloin virkkaamaan ja pari vuotta sitten opettelin neulomaan 🙂 netti on täynnä ohjeita ja neulomisen alkuun suosittelen villasukkaohje for dummies -postausta no home without you -blogista! 🙂
Hauska sattuma jos et tiennyt on että No home without you blogin Kaisa on mun paras lapsuudenystävä 🙂 Tuttu postaus tuo ja sieltä juuri ihailen kaikkia luomuksia. Kaisakin oli ala-asteella puukäsitöissä ja opetteli neulomaan vasta aikuisena! 🙂