Täällä ollaan taas toistaiseksi Helsingissä. Tultiin viikonloppuna kotiin Itä-Suomesta ja ollaan vaihteeksi kotona. Viikonlopuksi menemme meidän mökille Lohjalle joka on mukavan lähellä kun ajomatkaa ei ole kuin reilu tunti. Meillä on tulossa suuri perhejuhannus kun samalle mökille tulee mun neljästä sisaruksestani kolme perheineen sekä meidän vanhemmat. Ainoastaan Kaliforniassa asuva siskoni perhe ei ole Suomessa. Toivottavasti mahdumme ja porukat kestää meidän jälkikasvumme ilakointia sillä kaikilla on lapsia!
Kesä ei ole vielä pitkällä mutta tuntuu siltä, että olen todella päässyt sen makuun. Mun työhommat on sellaisia, että ne kulkee mukana mihin tahansa missä on läppäri ja netti joten on ollut ihanaa että olen päässyt mökkeilemään välillä. Tekemättömät koulujututkin ovat jääneet lopullisesti kesätauolle ja jatkuvat sitten syksyllä. Nyt on pakko ladata akkuja, että jaksaa sitten taas painaa.
Mun kesä menee oikeastaan täysin lasten kanssa. Vähän haaveilen, että pääsisin joskus jonnekin ihan itsekseni mutta en tiedä onko se mahdollista. Vaikka olen todella perhekeskeinen ja ”äiti-ihminen” kaipaan myös omia ajatuksia ja hiljaisuutta. En tykkää esimerkiksi taustamusiikista kun kirjoitan tai siitä kun talo raikaa jos haluan katsoa tv-ohjelman (huom. meillä näkyy nyt töllö kun kaapelit kytkettiin!). Joskus harvoin kun lapset ja mies ovat jossain niin nautin joka minuutista yksin kotona. Kolmen lapsen myötä oma aika kun saa olla ihan yksin on harventunut kyllä entisestään. Yhden tai kahden lapsen kanssa niitä oli vielä useammin mutta esimerkiksi mummolassa eivät ole kaikki kolme olleet yhtäaikaa. Jotenkin se kipuraja menee kahdessa ja sen on tosiaan huomannut erona kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Toki paketissa on vielä nuo kaksi koiraa, joten ihan kahdestaan ei olla miehen kanssa pitkälle pötkitty sitten 2008.
Perhe-elämä on silti ollut mun unelma, mutta eihän se poissulje sitä että voi joskus haaveilla siitä että kukaan ei hetkeen huuda ja kaipaa. Lapset ovat pieniä vain hetken ja haaveilen silti myös isosta perheestä ja neljännestä lapsesta vaikka se kuulostaa ehkä hullulta. Meillähän on jo tuo 7-paikkainen autokin valmiina. Kaksi mahtuisi vielä kyytiin 😉
Kirjoitin Kolmen lapsen äiti -kirjoituksen kun Amos oli kuusi kuukautta. Oivallukseni ovat pitäneet edelleen hyvin kutinsa ja oli hauska lukea tuo kirjoitus nyt melkein 1,5 vuotta myöhemmin. Valitettavasti tuo postauksessa puhuttu ”suvunjatkamisgeeni” ei näytä vielä sammuneen 😉
Mites muilla, onko lapsiluku täynnä omasta toiveesta tai kohtalosta?
32 vastausta aiheeseen “Kolmannen lapsen jälkeen, recheck”
Meillä neljä lasta, nuorin jo kohta yhdeksä n. Kaikki lapset reilun kahden vuoden ikäerolla ja hyvin mennyt ja haaveillaan viidennestä ??
Minä olen sitä mieltä, että jos yhtään tuntuu siltä että haluaisit vielä neljännenkin lapsen niin ehdottomasti 🙂 Itse olen joutunut miettimään elämää omalta osaltani paljonkin, ja oma ajattelutapani on se että haaveita pitää saada toteuttaa. Itse tein pari vuotta sitten ison päätöksen, jätin parisuhteeni sen takia että sain alkaa toteuttaa itseäni ja unelmiani, enkä kadu sitä vielä tänäkään päivänä. Älä siis jätä unelmiasi saavuttamatta! 🙂
Meillä lapsiluku jäi yhteen? Miehen kanssa ollaan molemmat tyytyväisiä. Meidän on hyvä triona? Toisaalta lapsilukuun vaikutti ikäni, olin jo reilusti yli 30v ainokaisen syntyessä,nyt hän aloittelee koulua syksyllä ? Toisaalta en ole ikinä haaveillut suurperheestä.
Ihanalta kuulostaa teidän tuleva juhannus. Näytät tosi hyvältä, jotenkin ihanan energiseltä!
Itellä ei oo vielä kahden jälkeen lapsiluku täynnä mutta justiinsa nyt on kädet täynnä kaikkea muuta, että ihan heti ei ole aikaa kolmannelle.
Yksi lapsonen löytyy, vaikka hieman olimme päättäneet pysyä duona, joku päätti toisin enkä kadu.. Uskoisin että lapsilukumme olisi tässä, ellei joku taas toisin päätä ;). Poitsu neljä kk ja hassua katsoa miten pieni mies vaan kasvaa ja kehittyy hurrrrjaa vauhtia. Hetkeäkään en pois antaisi, mutta voisin hänet aina välillä vuokralle antaa 😀 😀 no ei ehkä ;).
Täytyy sanoa että näin yhden lapsen keskellä rispekti teitä monilapsosten perheenäitejä kohtaan on noussut potenssiin tuhat miljoonaa.. Huh välillä rankkaa, mutta aikas ihqua eikö 😉
-hanna-
http://fitfataitiys.blogspot.fi/
Meille on nyt kolmas lapsi tulossa ja mulla se vauvakuume tuntuu vain tulevan. Toivottavasti jossain vaiheessa tulee olo että tässä tämä lapsiluku nyt on. 😀 itsekin isosta perheestä niin jotenkin tuntuu vain luonnolliselta. Mietin kyllä että tämän kolmannen jälkeen miten sitä enää ehtii ja riittää äitinä. Saati jos olisi enemmän. Välillä myös tulee syyllisyys kun väsyy tai hermostuu näiden kahdenkin kanssa ja silti haluan lisää, että olenko itsekäs halutessani lisää. Mies meillä on halunnut kolme lasta myös, mahdolliset seuraavat ovat sieltäkin suunnalta vielä vähän kysymysmerkillä 😀
Ainoa mitä mietin että eikö miehesi voi tehdä lasten kanssa keskenään jotain että saisit olla hetkiä myös itsekseen? Vai tarkoititko aikaa miehen kanssa ?
Meillä on kolme lasta. Koko pienimmän olemassaoloajan olen ajatellut, että jossain kohtaa vielä neljäs. Koska tiedän sen olevan rankkaa päätin vuosi sitten, että menen töihin takaisin kun poika täyttää kolme ja katsotaan sitten joskus uudestaan.
Oltiin viikonloppuna sirkuksessa niin, että pienin (2,5-vee) oli hoidossa. Oli kyllä niin helppoa noiden isompien (8-vee) kanssa kun ei koko ajan tarvitse olla silmä tarkkana katsomassa, että mihin yks pikakiitäjä on taas kiivennyt.
Toivon, että ajatus neljännestä häviäisi lasten kasvamisen myötä eikä kaipuuta vauva-aikoihin enää olisi.
Ainakin kannattanee saattaa ne opinnot ensin loppuun ennenkun lisää muksuja tekee? Lisäksi se oma aika ja hiljaisuus jää kyllä tosi vähiin jos neljäs vielä on talossa. Eikö voisi myös nauttia niistä kolmesta ja keskittyä nyt siihen omaan hyvinvointiin ja terveyteen? Onhan se lapsillekin tietty esimerkki jääkö äiti pitkäksi aikaa kotiin mammailemaan vai tekeekö myös uraa jossain vaiheessa. Nelikymppisenä sitä akateemista uraa voi olla hankalampi jo aloittaa. Nämä ovat vain omia ajatuksiani, en siis kritisoi haaveitasi!
Mulla on kaksi lasta ja koen että se on hyvä, kolmas oli joskus ajatuksissa mutta se on, kuten sanoit, kipuraja mm. hoitoonviennissä ja olen reilusti sen verran itsekäs että haluan helpottaa omaa elämääni mahdollistamalla joskus ”kaikkien” eli molempien lasten viennin mummolaan.
Hyvää kesää teidän perheelle!
Ensimmäiset vuodet nautin kotona olosta, vaikkakin olen jokaisen lapsen välissä käynyt myös töissä kääntymässä. Pieni ajatus on neljännestä, mutta a) mies ei suostu ja b) en tiedä jaksanko enää, ikää on 39. Kaverilla on neljä, ja kyllä se aika härdelliltä vaikuttaa, toki isossa perheessä aina isommat on jo kouluikäisiä, mutta se pieni siinä jaloissa kuitenkin on valvottamassa yöt ja viemässä huomion. Uraa voi hienosti tehdä nelikymppisenä jos on vaan sen luonteinen että se kiinnostaa. Toki se on sitten perheeltä pois se aika. On täytynyt käydä pään sisällä sitä prosessia läpi, miks haluaa suuren perheen ja itse ainakin olen löytänyt siihen ihan selvät syyt joita voin nyt sitten työstää. Ei se oikeasti ole ”pelkkä tunne”, kyllä siihen yleensä löytyy joku rationaalinen syykin! Mukavaa Juhannusta!
Meillä yksi reilu 4-vuotias ja välillä olen miettinyt että tämä riittää mutta toisaalta…Tyttö tuntuu kaipaavan pikkusisarusta suunnattomasti ja hölpättää siitä joka päivä. Katsotaan mitä elämä eteen tuo!
Meillä kaksi lasta ja aiemmista haaveista huolimatta taitaa luku jäädä tähän. Lasten kasvettua tämä luku vaan on alkanut tuntua sopivalta ja kun eipä tässä itsekään enää nuorene pitäisi sitä raskautumista suunnitella aikas pian. Eikä se nyt tunnu kauheen houkuttelevalta ajatukselta. Täällä kun pyörii myös kaksi koiravanhusta, niin luulenpa, että se koiravauva on sitten tulevaisuuden haave ?.
Ja tuosta omasta rauhasta ja ajasta. Jossain sanottiin, että vasta lasten myötä tuosta tulee tavoittelemisen arvoinen haave ?. Eikä se minusta mikään ristiriita ole, että haluaa lapsia (isoa tai pientä perhettä) ja silti kaipaa välillä omaa rauhaakin. Aika inhimillistä. Jos 90% elää sitä hulinaa ja tohinaa niin kai sitä 10% voi edes haaveilla omasta ajasta ?.
Hauskaa kesää sinne ja toivottavasti saat niitä omia, yksinäisiäkin akunlataus hetkiä mahdutettua kesääsi
Itse olen 19-vuotias perheen esikoinen ja meitä on yhteensä neljä. Nuorin vasta 3vee. Mä rakastan mun jokaista sisarusta ja musta on rikkaus, että meitä on näin monta! Myös äitille helpotus kun me ekat ollaan jo näin vanhoja ja voidaan auttaa ”kakkossatsin” kanssa. 😀
Että tässä vähän eri näkökulmasta mielipidettä. Mä ainakin tykkään olla ”suurperheessä”!
Mun käy vähän sääliksi meiän tytsyä, ku hän jää ainokaiseksi (hyvin suurella todennäkösyydellä), eikä pääse kokemaan sisaruuden iloja. Miehen kans yhteisellä päätöksellä sovittu ja määki oon oikeesti sitä mieltä, mutta silti välillä se kaihertaa, mutta ainoastaan se, ettei oma lapseni pääse kokemaan sitä millasta on kasvaa sisarusten kans. Me ollaan kuitenki hyvä trio ja uskon että näin on paras. Mulla riittäis vielä rakkautta, mutta en usko että kestäsin enää niitä raskaus ajan pelkoja, synnytysyä tai sen jälkeistä vuoden mustuutta. Mutta ihanaa että jotku uskaltaa tehdä lapsia enemmän ja neljä kuulostaa hyvälle määrälle!!
Meillä on kolme lasta (10v, 12v ja 15v) ja se on hyvä ja sopiva määrä. Kaikki harrastavat aktiivisesti, joten aika ja rahakaan ei riittäisi useamman kuljettamisiin ja varusteiden & kilpailumatkojen kustantamiseen. Olen itse ”vasta” 38 ja aina silloin tällöin kysellään siitä mahdollisen iltatähden syntymästä. Mutta ei tulisi kyllä mieleenikään! On ihanaa nauttia myös kaikesta muusta mitä elämällä on lasten lisäksi tarjottavana.
Haaveena on aina ollut neljä lasta, mutta kahteen on lukumäärä jäänyt. Tähän emme itse pystyneet vaikuttamaan, vaan miehen vakava sairastuminen ja sen myötä lasten saannin mahdottomuus on määrännyt meidän lapsien lukumäärän. Iloisia olemme näistä kahdestakin, jotka saimme, ja siitä että kaikki perheenjäsenemme ovat sentään hengissä. Välillä kuitenkin tuntuu, että ne puuttumaan jääneet kaksi lasta olisivat olleet tervetulleita meidän perheeseen. Se, ettei itse ole saanut päättää mikä on hyvä lukumäärä on tuntunut välillä hyvinkin epäreilulta. Nyt isomman mennessä eskariin tuntuu kuitenkin helpottavalta, kun asiat sujuvat jo helpommin. Jotain positiivistakin osa jo asiasta löytää.
Meillä on kolme lasta (8,5v., melkein 7v. ja 3,5v.), joista kolmas oli ns. vahinko. Monesti sanon, että mä olisin hyvä äiti yhdelle, mulla on kaksi liikaa. Niin paljon kuin mä noita kaikkia rakastankin, niin on tää elämä kuitenkin ihan hemmetin rankkaa ja kallista kolmen kanssa. 🙁 No, lapset kasvaa ja rankkuuskin sitä kautta kai vähenee. Ehkä.
Ja ihan tosiasia on kyllä se, että kaksi saa aina kerrallaan hoitoon, kolmas on liikaa. :/ Nytkin isommat isovanhempien kanssa mökillä, pienin päiväkodissa (ja me miehen kanssa töissä).
Meillä on suotu viisi,sopivin ikäeroin. Just passeli,mahdutaan kotiin ja autoon. Ja kyllä sen tietää kun lapsiluku on täysi?. Nyt kun nuorinkin jo kolme ei ole yhtään ikävä vauvaaikaa,vaan ihanaa kun elämä helpottuu koko ajan.aika aikansa kutakin?
Jos yhtään epäröit niin teidän kohdalla ei taida olla täysi? iso perhe on ihana,toki välillä on rankkaa mutta päivääkään en pois vaihtaisi,lapset kasvavat niin nopeasti. Toki oma ja puolison jaksaminen on tärketä ja se että on tukiverkosto?
????
Rakkaus pakkauksia 4kpl ?
Ehkä tällä hetkellä lapsiluku täynä? Joskus EHKÄ vielä pikku pikku nyytti olis ihana❤ Tällä hetkellä meitä on 9v+ 4v+ 2x 7kk tytöt ????
????
2 lasta on tällä hetkellä ja lisää ei ole tulossa. Tämä ei oo minun päätös mutta miehen on ja sitäki täytyy kunnioittaa. Vaikka kuinka itse haluaisi sen kolmannen niin ymmärrän täysin syyt miksi se ei tuu tapahtumaan. Onhan tässä kriisit sen suhteen käyty ja lihottuki yks 30kiloa mutta ei se auta itku enää markkinoilla 😀 Oon niin onnellinen noista naperoista ja kyllähän noita pikkuvauvoja siunaantuu lähipiirissä sitä rataa että vauvoja kyllä pääsee sylittelemään ja hoitamaanki vielä 🙂
Kaksi lasta riittää minulle oikein hyvin. Syyt: haluan matkustella, tehdä uraa ja harrastaa. Nyt kun lapset ovat jo isoja, nämä kaikki onnistuvat. Olisi kamalaa palata jälleen yövalvomisiin ym. pikkulapsiarkeen, vaikka olihan siinä toki hyviäkin puolia.
Luulin myös, ettei krooninen vauvankaipuu ikinä mene ohi. Olin 39v kun viides eli viimeinen biologinen lapsi syntyi. Isommat olivat jo koulussa/ eskarissa, kaipasin vielä ”jotain tekemistä” mutta en enää raskautta vaivoineen. Toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja nyt meillä asuu myös sijaislapsi. Eli lapsia on nyt 6 <3
Näin on hyvä, ainakin toistaiseksi. koko perheen ulkomaanmatkat ym on hetkeksi hyvästelty. Tällä porukalla lentomatkailu ei vain ole mahdollista.
Neljäs lapsi tulossa. Jokohan se ois viimeinen? ☺ ihania ruokakuvia sinulla aina!
Taas sun ajatukset ovat myös mun ajatuksia. Meillä myös neljäs mietteissä, riittäisikö rahkeet,kestääkö kroppa, jaksaako vaikka haluaa.. Meillä 6,4 ja 2v. Joko nyt tai sitten ei koskaan,olen jo 36v… 🙂
Lasten hankkiminen on tuskin omalla kohdallani ajankohtaista vielä useampaan vuoteen, haluan saattaa opinnot ensin päätöksen 🙂 En ole koskaan haaveillut suurperheestä, vaikka lapsia haluankin. Oen ajatellut, että kaksi lasta olisi itselleni sopiva määrä. Haluaisin, että lapsen ei tarvitsisi kasvaa yksin, vaan olisi se toinen siinä kaverina – oma pikkusiskoni on minulle myös hyvä ystävä 🙂
En tiedä jaksaisinko olla kahta kertaa useammin raskaana – luulen, että kahden odotusajan jälkeen haluan takaisin töihin. Lisäksi onhan se taloudellisesti eri asia, että onko niitä lapsia kaksi vai neljä. Tällaisia ajatuksia – jotka saattavat tietysti vielä heittää häränpyllyä vuosien saatossa, elämää kun ei voi etukäteen suunnitella 😀 Ja suurin toive tietysti on se, että joku päivä SAAN terveen lapsen/lapsia 🙂
Mun haave oli kaksi lasta ja sen verran meillä on, tyttöjä molemmat. Mies olisi ehkä jopa halunnut sen kolmannen siinä vaiheessa, kun tuo meidän nuorimmainen oli noin 3-vuotias, mutta minä en ollut siihen valmis. En yksinkertaisesti jaksanut edes ajatella sitoutumista taas pieneen vauvaan 24/7. Siitäkin huolimatta, että meidän vauvat olivat aina nukkuneet yönsä ja päiväunensa hyvin. Sitäpaitsi mies olisi ehkä halunnut pojan, mutta sellaista en pystynyt takaamaan. ?
Jokainen perhe varmasti itse tietää sen, mikä määrä on hyvä juuri heille. Ymmärrän hyvin myös heitä, jotka eivät halua lapsia ja myös heitä, joilla on yksi tai useampi lapsi. Nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja, ettei kukaan ulkopuolinen voi lähteä neuvomaan näissä asioissa. ? Meille tämä kaksi on juuri hyvä ja lasten hyvät kaverit ovat yökyläilyineen vähän niinkuin bonuslapsia silloin tällöin meille.
Meillä ei ole lapsia ollenkaan ja voi olla, että vaikka niitä kuinka haluttaisiin niitä ei ikinä saada. Joten olen sitä mieltä, että jos yhtään tuntuu siltä, ettei lapsiluku ole täysi, niin etene kohti haavetta 🙂 Niin mekin edetään, sitä ensimmäista?
Minä olen ”aina” halunnut monta lasta, kolme tai neljä ainakin, eikä iän puolesta olisi ollut kiire vaikka oltais haluttu viideskin (oltiin ensimmäisen syntyessä 21).
Sitten oli vaikea raskaus, vuodelepo ja hirveä pelko lapsen hyvinvoinnista, joka lopulta päättyi käynnistettyyn synnytykseen ja toteamukseen aivan kalkkeutuneesta istukasta ja vielä kokoarvioitakin pienemmästä vauvasta. Luojan kiitos vauvan kasvun pysähtyminen huomattiin ajoissa ja saatiin terve tyttö ulos, mun kroppa kun ei älynnyt synnytystä itse käynnistää.
No, meni aikaa, alkoi vauvakuume nousta. Esikoisen ollessa 3,5-vuotias tehtiin raskaustesti ja oltiin ihan varmoja ettei toinen kerta voi olla yhtä kamala. Oli, vielä kamalampikin. Tällä kertaa synnytys käynnistettiin kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa mm. unettomuuden vuoksi – en ollut nukkunut kuukausiin enää käytännössä lainkaan, kroppa kävi ylikierroksilla ja mulla oli kaikki pahan raskausmyrkytyksen oireet lukuunottamatta kohonnutta verenpainetta ja proteiinia pissassa, eli juuri niitä olennaisimpia. Turvotus, jatkuva päänsärky, vannemainen kipu ylävatsalla, pahoinvointi, näköhäiriöt, kaikki löytyi.
Kaikki haaveet lopuista lapsista on kuopattu, koska en halua enää koskaan olla raskaana. On sitä itketty, paljon! Mutta nyt tuntuu että alan pikkuhiljaa hyväksyä asian ja meillä on hyvä näin. On kahdessa lapsessa paljon hyviä puolia. Normaali auto riittää, nämä saa mummolaan yhtäaikaa hoitoon, omaa aikaa on hyvin, kulkeminen on aika helppoa ja sitä rataa. Näillä mennään. Eli meillä lapsiluku ei ole oma valinta.
Nykyään tuntuu, ainakin mun ympärillä, olevan paljon tällasia lapsettomia kolmevitosia, joista osa haaveilee vielä perheestä ja osa taas ei ole koskaan jälkikasvua kaivannut. Musta on vaan hienoa, jos joissakin perheissä on sitten kolme, neljä tai enemmänkin lapsia, kompesoimassa vähän tätä tilannetta. 🙂
Meillä on kaksi lasta, meiän aarteet! ? Joskus nuorempana, ennen lapsia, haaveilin neljästä lapsesta. Myöhemmin haave kuitenkin muotoutui kahteen tai kolmeen. Esikoisen syntymän jälkeen meille oli selvää, että haluamme vielä toisen lapsen, ja onneksemme saimme pikkusisaruksen. Nyt tuntuu siltä että perheemme on koossa. 🙂 Kolmas lapsi on välillä käynyt mielessä ja asiaa on käsitelty, mutta uskon että lapsilukumme on nyt täynnä. Tätä mieltä olemme molemmat. Välillä leikittelemme ajatuksella kolmannesta lapsesta, mutta vakavasti ottaen olemme tosi tyytyväisiä näin. 🙂 Päätökseen vaikuttaa mm. hankalat ja kivuliaat raskausajat sekä kokemus ”valvomishelvetistä”, vaikka muutoin vauva-ajat ovat olleet ihania! Luulen, että nuorimmaisen lähestyessä kouluikää tulee eteen haikeus pikkulapsiaikaa kohtaan. Saa nähdä, pääseekö haikeudesta yli. 😉 t. Minni
Meille on toinen tulossa ja tällä hetkellä meidän lapsiluku on kaksi. Mulla ei oikein koskaan oo ollut mitään lapsilukua ja kun miehen oma on kaksi niin se on hyvä. ?
Satuin eksymään sun blogiisi. Hauska lukea, että monella muullakin on ollut samanlaista pohdintaa. Meillä on myös kolme lasta, poika -09, tyttö -12 ja poika -14. Aika samaan tapaan kuin teilläkin. Mulla oli myös kuopuksen syntymän jälkeen yli vuoden vaihe, jolloin vakavissani mietin neljännen hankintaa. Mies ei osallistunut pohdintaan olemalla puolesta eikä vastaan, sanoi vain, että kaipaa hyvät perustelut, jos neljäs hankitaan :D. Kummallisesti kuitenkin nyt kuopuksen ollessa kaksivuotias mulle on tullut olo, että kyllä tämä meidän lapsiluku taitaa jäädä tähän. Salaisesti mielessäni olen haaveillut perheestä, jossa olisi kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, mutta todennäköisesti neljäs lapsi olisi kuitenkin poika. Lisäksi liikaa pelkään sitä, jos lapsi ei olekaan terve vaan hänellä on jotain erityistarpeita. Nyt ollaan saatu nauttia kolmesta terveestä lapsesta, mutta jos tulisikin erityislapsi, se veisi tosi paljon muiltakin huomiota pois. Tervekin lapsi tietysti vie. Lisäksi nyt, kun esikoinen harrastaa jo aika paljon ja keskimmäinen tulee perässä, neljän lapsen harrastuksiin kuskaaminen on jo aika rankkaa. Ollaan kuitenkin haluttu kannustaa lapsia harrastuksiin. Tukiverkkoakin saisi olla neljän lapsen lähellä enemmän mitä meillä on. Samoin taloudellisesti tulee tiukempaa, matkustaminen kolmenkin kanssa tulee jo aika kalliiksi. Aika vähän plussia tulee miinusten rinnalle. No, se on aina niin jännittävää minkälainen tyyppi sieltä mahasta tulee ja kaikki ovat tyyppeinä spesiaaleja. Mutta uskoisin, että meidän perheessä on riittävästi tekemistä, että saadaan nämä kolme kunniallisesti aikuisiksi. Lisäksi on olo, että voisi jotain muutakin elämässä saada aikaan kuin lapsia. Olen käynyt jokaisessa välissä vuoden töissä ja tehnyt iltatöitä nytkin, kun kuopus on ollut kotihoidossa, mutta olisi kiva keskittyä enemmän uraankin. Aikansa siis kutakin.
Meiilä 2 tyttöä’ 8v ja 3 v ja en haaveile että tulisi enempää lapsia. Haluaa sitten nauttia omaa aikaa kunnollam ku lapset kasvavat.