”Elämäänsä kyllästynyt, kateellinen ihminen jolla on itsellä paha olla.” Näillä sanaparsilla kuvataan anonyymejä lukijoita ja kommentoijia tuon tuosta. Oon lukenut tällaisia ihan aiheelle perustettuja blogipostauksiakin vuosien aikana varmasti kymmeniä ja joka kerta niissä särähtää jotain mun korvaan. Eikö me kaikki olla niitä jolla on joskus paha olla? Eikö jokaisella meistä ole oikeus mielipiteeseen joka ei välttämättä mairittele esimerkiksi täällä blogimaailmassa kirjoittajaa? Onko jokainen kritiikkiä sisältävä kommentti negailua?
Todella moni bloggaaja on laittanut kommenttikenttään valvonnan, jonka kautta hyväksytään blogikommentit näkyväksi vasta omalla klikkauksella. Negailijoita ei haluta pilaamaan ilmapiiriä ja näin asiattomat kommentit eivät saavuta päivänvaloa. Ymmärrän kyllä sen, sillä joskus kysymys on jo kiusaamisesta ja se on asia erikseen. Järjestelmällinen kiusaaminen on ehdottoman tuomittavaa eikä sitä tarvitse kenenkään suvaita. Mutta mikä on yksittäinen erimielisyys, tuohduksissa annettu palaute vaikkapa pettymysestä tai täysin vastakkainen maailmankatsomus johonkin asiaan, jonka haluaa tuoda ilmi omassa kommentissa? Miten sen erottaa ja antaa sille äänen niin ettei oma mieli väritä kommenttia sitä lukiessa negailuksi?
Mä oon ratkaissut asian sillä, että kaikenlaiset kommentit ovat sallittuja ja annan teidän lukijoiden päättää sävyn jolla ne luette. Hyvin usein(aina) asiattomat kommentit saavat jo lukijoilta toisiltaan palautetta, jos kyseessä oli liian rankkaa tekstiä. Aina anonyymi ei edes tarkoita pahaa, mutta kirjoitettuna syntyy helposti väärinkäsityksiä kun ei nähdä toistemme ilmeitä ja eleitä. Olisi kurjaa jos karsisin kommentit vain oman maailmankäsitykseni perusteella oikeisiin ja vääriin.
Mun oma perusluonne on osittain hyvin suomalainen. Olen kyllä iloinen ihminen omasta mielestäni, mutta sen lisäksi osaan nyrpistelyn. Mä rakastan blogeja ja erilaisia ihmisiä, mutta puhuisin *askaa jos väittäisin, että en koskaan nyrpistelisi niitä lukiessa. Oon monesti aivan eri mieltä ja mietin jopa negatiivisia ajatuksia milloin mistäkin postauksesta tai kirjoittajasta. Se ei tarkoita, että en samalla näkisi näissä ihmisissä mitään hyvää, heidän kauneutta tai kykyä olla jossain asiassa hyviä. Näen ja arvostan niitä! Silti joukkoon sattuu ajatuksia, tekoja, asuja tai ilmeitä joita ihmettelen, että mitähän aivopieruja nuo on. Ja se harmittaa, että kun joku uskalias sitten niistä kommentoi (monesti monen muunkin äänellä) on hän tuo elämäänsä kyllästynyt, kateellinen ihminen jolla on itsellä paha olla.
Se miksi halusin antaa pienen äänen niille joilla on paha olla, johtuu varmasti siitä, että koen itse olevani sellainen. En trollaa toisten blogeissa ja jätä ilkeitä kommentteja mutta aika usein huomaan kommentoivani vasta kun olen eri mieltä 😀 Olen siis varmasti ärsyttävä blogilukija kun kehu tai nyökkäys jää usein vain hymyksi täällä ruudun toisella puolen mutta osallistuminen keskusteluun lähtee paljon nopeammin näppikseltä kun koen että mulla on jotain painavaa sanottavaa asiaan. Voiko olla että negailijalla on kuitenkin joskus kommentissa ihan asiaa? Ehkä 16 asukuvaa riittää tai lukija tukehtuu lentosuukkoihin? Voisiko anonyymin kommentista kuitenkin ottaa vaariin ja kehittyä? Miten voi olla, että vauva.fi on suomen suosituimpia keskustelupalstoja jos siellä kaikilla on paha olla? Olisiko kuitenkin niin, että jokainen meistä voi olla se nimetön jolla on erilainen mielipide asiaan.
En tiedä onko muilla tällaisia ajatuksia ja oliko tässä asiaa mutta niin tai näin, blogikuvissa tämän hetken pihahommia. Kivien kantoa, pengerryksiä, täyttöjä ja vihdoin istutuksia. Timanttituija-aitaa etupihalle, pensasmustikkaa metsän rajaan takapihalle, talon sivustalle perheomenapuu ja etuoven viereen kauniisti kukkiva kirsikkapuu, josta pitäisi tulla makeaa kirsikkaa. Jos ketuttaa niin onpahan oma kolo jossa voi päivitellä maailman menoa ja huudella metsään. *itutus, tuo suomalaisten kansantauti, josta ei saa puhua mutta kaikki kärsii.
Oletko sinä joskus kokenut, että eri mieltä ei saa olla tai että sinut on leimattu kommenttisi perusteella anonyymiksi ilkeilijäksi?
24 vastausta aiheeseen “Kuka on anonyymi?”
Kyllä! 🙂
Hahaa, niin totta. Ehkä eniten oman vereni saa kuohahtamaan ne negailijat jotka sinunkin blogissasi ovat ikäänkuin peittäneet negatiivisen kommentin maireuteen. Se on pahinta! Puhdas kritiikki tai eri mieltä oleminen on blogikommenttien idea, eivät kaikki voi olla samaa mieltä. Niitä blogeja on tarpeeksi joissa kaikki hehkuttavat sitä miten ihanaaaaaa blogistilla on kaikki ja miten fiksu ja järkevä tämä on. Ei se luo juuri keskustelua tai lisäarvoa.
Mä oon kommentoinut joskus ”negatiivisesti” eli esim. kyseenalaistamalla jonkun fit.. bloggarin mustavalkoisuutta tai kiihkoilua liittyen ruokaan, koiraan (heh) tai johonkin muuhun. Ei mulla ole silloin paha olo. Haluan vain kertoa mitä mieltä itse olen. En silti koskaan kiroile, hauku ketään tai mene alatyylisyyden puolelle.
Kiitos Anna kun et sensuroi!
PS: Maireudella tarkoitan näitä joitakin ihania ”ethän tee asiaa se ja se lapsillesi, fiksuna ymmärrät varmaan toki itsekin..” koskien mantelijauhoa tai milloin mitäkin 😉
Harvoin kommentoin ja nyt taas. Kuulun niihin lukijoihin, jotka ahkerasti lukee ja itsekseen hymähtelee tai negailee. Mielestäni saa ja pitääkin antaa myös negatiivista palautetta, mutta senkin voi tehdä kivasti, eikä haukkumalla ja kiroilemalla. Ennen kun painaa lähetä nappia voisi miettiä, että onko teksti sellaista, että sen pystyisi myös kasvotusten toiselle sanomaan. Jos joku bloggaaja teksteillään ärsyttää aina niin kannattaa varmaan lopettaa sellaisen blogin seuraaminen.
Kaikkea ei tosiaan tarvitse sanoa päin naamaa, mutta kannattaa muistaa, että osa ihmisistä todellakin sanoo kaikenlaista päin naamaa. Ja kun katsoo mitä kommentteja liikkuu esim. Facen ryhmissä, missä ei olla edes anonyymeja, niin en ihmettele enää yhtään mitä kaikkea voidaan anonyymina sanoa toiselle.
No nyt mä oon ihan pliisu kun olen samaa mieltä sun kanssas 😀 Siis, mulla on valvotut kommentit, koska kommentteihin tuli läheisten haukkumista ja semmosta vastaavaa. Mutta muuten anonyymit saa kommentoida ja en ole poistanut kuin ne pahimmat susiruman muijan sisurumat lapset -kommentit. Itse olen surrut tätä valvonta-asiaa juurikin sen takia, että mielestäni kommenttibokseissa tulee useimmiten tosi hyvää keskustelua ilmoille ja kun julkaisu roikkuu mun laiskan klikkailuni takana, niin oikeastaan koko keskustelu tyrehtyy siihen. Lisäksi, mä olen sitä mieltä, että kaikkien periaatteessa pitäis kommentoida aina anonyyminä että tuisi pelkkä asia esille eikä se kenen sanomana se sanotaan – ymmärsitkö mitä tarkoitan tällä? Mä en ole koskaan kommentoinut anonyyminä mihinkään, mutta olen pikemminkin huomannut jossain tietyissä blogeissa, että kaikki mitä ikinä sanon koetaan negatiivisena pelkästään siksi ehkä että sanoja olen minä. Silloinhan itse kommenttoitni oikeastaan menettää merkityksensä ja jutut pysyvät niissä pienen piirin toisillen höpöttelyissä – so be it 😀
Itse otan mielelläni erilaisia mielipiteitä blogissani vastaan, tiedän montakin jotka ajattelevat esimerkiksi kirkosta, lastenhoidosta yms. päinvastoin kuin minä – ja silti luemme toistemme blogeja. Tai ehkä juuri siksi 🙂
Mä niin häpeän noita kirjoitusvirheitä! Aim sori.
Olipas virkistävä näkökulma tähän asiaan, josta itsekin on tullut luettua monia postauksia! Omalla kohdallakin on tullut vastaan niitä blogipostauksia, joista olen kirjoittajan kanssa eri mieltä, mutta koskaan en ole jättänyt ilkeältä kuulostavaa kommenttia, vaan mielummin sellaisen rakentavan tyyliin hampurilaispalaute! Haha! Sellaisia toivoo itsekin mieluiten saavan, sillä niistä voi mielestäni parhaiten oppia ja kehittyä, ilkeät kommentit ja hyökkäykset eivät mielestäni rakenna mitään hyvää. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa Anna! 🙂
Juu, kyllä olen saanut leiman ”anonyymi negailija” usealtakin bloggaajalta ja olen itseasiassa yrittänyt opetella esittämään mielipiteeni nykyään niin, etten olisi loukkaava vaikka eri mieltä olisinkin. Koskaan en hauku ketään mielipiteidensä, ulkonäkönsä, vakaumuksensa (poliittisen, uskonnollisen tai liikunnallisen) tai esim. erilaisten lastenkasvatusmetodien takia, koska jokaisella ihmisellä on oikeus tehdä ja olla niinkuin parhaaksi katsoo ja minulla ei ole oikeutta sitä tuomita. En kyllä hauku mistään muustakaan syystä, esitän vain eriävän mielipiteen esimerkiksi jos joku sanoo olevansa sitä mieltä, että ainoastaan hiilariton ruokavalio on tie onneen tms. ja esittää sen asian faktana kaikkien ihmisten kohdalla eikä omakohtaisena valintana.
Osa bloggareista ja lukijoista loukkaantuu tällaisesta kommentoinnista ihan jumalattomasti ja ymmärrän, että osa haluaa pitää bloginsa ”positiivisena ja suloisen yksimielisenä”. Sellaista blogia tosin en itse halua lukea, koska omassa elämässäni kaikenlainen reflektointi on sitä parasta antia. Toisten vastakkaisistakin mielipiteistä oppii ja saa itse todella paljon. Palaute, jossa haukutuaan bloggarin ulkonäköä tai hänen tapaansa elää alatyylisin kielikuvin, on kuvottavaa ja oikeasti kertoo enemmän kommentoijasta kuin bloggarista ja sellaisissa tilanteissa ymmärrän täysin, jos sellaisia ei haluta julkaista. Ei kukaan terve ihminen anna toiselle palautetta kuten ”..ttu sä oot lihava ruma lehmä, jonka pitäis kuolla maailmaa rumentamasta” -tällaista palautetta saa eräs ystäväni blogiinsa useinkin.
Tottakai jokainen meistä kokee joskus pahaa oloa. Siitä itse tiedänkin, että silloin helposti tulee tiuskittua esim. läheisille tai ylipäätään sille joka on väärässä paikassa. Onneksi harvoin näin on ja pyrinkin, että välttelen ihmisiä jos tiedostan olevani pahalla päällä tai stressaantunut. Se onnistuu, koska en ole esim. asiakaspalvelussa töissä. Voisin kuvitella, että mikäli olotila pitkittyy tunteja tai päivää pidemmäksi, alkaisin ehkä kiukkuilla netissäkin. Mene ja tiedä. En kuitenkaan ole niin tehnyt, koska mielestäni se nyt vain ei kuulu hyviin tapoihin eikä ole tullut edes pieneen mieleeni niissä blogeissa mitä luen! Joo tottakai mielipide eroaa joskus, mutta sitäkään ei ole tullut mieleen tölväistä kommenttiosiossa töks töks tai ilkeillen. Miksi? Jokainen voi kuvitella itse, miltä tuntuu jos kadulla joku sanoo vaikka näköä päin, että sulla on ruma hame tai oletpa kamalan näköinen, mee kotiis. Sehän tässä myös onkin niin erikoista. Itse saa huudella, mutta jos ikävälle anonyymille itse sanoo jotain niin melkein helvetti on irti.
Toisaalta nyt kun koulurauhakin on julistettu ja mietin aikuisten käytöstä netissä, niin ei ihme että iso osa ei osaa käyttäytyä. Yritän itse välttää someraivon paikkoja, esim. S24 on ihan hirveä. Niistä tulee itse henkisesti pahoinvoivaksi ja tietyllä tavalla ahdistuu, eikä niin voi kukaan elää.
Ja ollaanhan täällä nimimerkinkin takana anonyymejä, en itse ainakaan sen kummemmin tietäisi kuka on edellä olleiden kommenttien kirjoittajat Reeta, Sanni ja AnnaB 😀 No toki tuohon voi kirjoittaa itse sen nimimerkin, mutta ei minun google-nimimerkistäkään mitään selviä.
Asiallisesti esiin tuodut eri mielipiteet on ok, mutta sorry vain, ilkeillen ja veemäisesti tuodut kommentit eivät tosiaan kerro ihmisestä mitään hyvää ellei se nyt oikeasti satu olemaan kertajuttu. En ainakaan arvosta tällaista ihmistä paljoakaan joka oksentaa pahan olonsa muiden päälle tai olkoonkin ettei ole paha olo, mutta muuten vain haluaa aiheuttaa toiselle tarkoituksella pahaa mieltä. ”Elävässä elämässä” nämä ihmiset myrkyttävät koko ympäristön vaikkakaan tietysti ei ole niin sanottua, että nämä tosielämän myrkyttäjät kyllä kylvisivät eripuraa välttämättä somessa. Kuitenkin.
Ihania pihakuvia ! Nämä koti- ja piha-asiat on minun lemppareita.
Negailusta en oikein tiedä. En ole jaksanut lukea kommentteja niin paljoa, että osaisin asiaan ottaa kantaa. Ehkä itse jätän suht positiivisia kommentteja, joten en ole asiaa edes miettinyt enemmälti.
Ihana kirjoitus! Juuri näin siis. Itse olen huono kommentoimaan, tiedän. Koska haluan kertoa jos olen eri mieltä (sehän tekee juuri blogeista mielenkiintoisen) ja haluan keskustella asiasta, mutta en osaa kirjoittaa mielipidettäni niin, että sitä ei ymmärrettäisi piilovittuiluksi tai avovittuiluksi. Tai ainakin siltä ajoittain tuntuu. Ja katson kyllä peiliin tämän asian vuoksi ja mietin, miten voisin toimia toisin. Monesti siinä sitten käy vain niin, että kun johonkin erehtyy sanomaan eriävän mielipiteen niin bloggarilta tulee ylimielinen tai ilkeä vastaus. En ymmärrä lukijoiden alaskatsomista mutta ymmärrän kyllä, että jotkut bloggarit saavat niskaansa sellaisen määrän epäasiallista tekstiä, että kynnet ovat heti pystyssä. Mutta jos pitää blogia, missä esittelee mielipiteitään, niin kai sitä pitää osata ottaa eriäviäkin mielipiteitä vastaan? Negatiivisuus kuitenkin lisää negatiivisuutta. Mutta ehdottomasti ymmärrän myös heitä, jotka karsivat negatiiviset kommenttinsa. On toki yksi asia mitä en arvosta kenessäkään ja se on toisten bloggareiden arvostelu. Tai muiden ihmisten henkilökohtainen arvostelu ylipäätään. Jos ihmettelet jonkun toimia (enkä nyt puhu tasolla uusnatsit, vaan esimerkiksi toisen bloggaajan päätös jäädä kotivaimoksi) niin älä tee sitä henkilökohtaisesti ja osoita sormella. Kaikki me tehdään omat valintamme ja jos emme itse halua/kestä arvostelua kohdallemme, niin emme sitten arvostele muitakaan. Ja tämä esimerkki ei nyt viitannut sinuun millään tavalla 🙂
Virkistävän erilainen näkökulma aiheeseen! Otsikon luettuani ajattelin, että taas valitetaan anonyymeista ilkeilijöistä, mutta olin väärässä. Mun mielestä rakentavaa kritiikkiä pitää saada esittää ja myös sellaista täytyy kyetä ottamaan vastaan. Eri asia on täysin turhat haukkumiset ja törkeyksiin menemiset, niitä tuskin kukaan kaipaa. Mut eri mieltä saa ja pitää olla, muuten menee tylsäksi eikä synny keskustelua. Itse oon huono kommentoimaan, koska siihen ei yleensä riitä aikaa. Mut tää oli tosiaan hyvä postaus! ☺
Ymmärrän hyvin sun pointin Anna. 🙂 Ja nykyään itsekin sallin kaikki kommentit.
MUTTA en silti ymmärrä täysin, että miksi ihmeessä meidän bloggaajien ”pitää ja kuuluukin” ottaa negatiivista kommenttia vastaan tuntemattomilta? Eihän mekään mennä laukomaan tuntemattomille ihmisille kadulla, että onpas sulla rumat housut ja miten oot ittes päästäny tohon kuntoon ja etkö osaa edes lastasi hoitaa? Ja jos mentäisiin, niin eikö meilläkin sitten saisi olla se oikeus näin tehdä? 😀 Ihan vain siksi, että se olisi rakentavaksi palautteeksi nimitetty. Siis hyvin ylilyöty esimerkki, mutta ehkä ymmärrät kuitenkin pointin.
Juttelin myös tässä muutama päivä sitten erään asiakkaani kanssa netissä negailusta. Hän oli lukenut erään psykologin kolumnin siitä, että netissä negailua ei tarvitsisi sallia. Että se ei 98% ole ohimennen lausuttua palautetta, vaan se on lähes aina tarkoin harkittua ja tarkoituksella loukkaavaksi tehtyä.
Mielipidejutut on aina asia erikseen, joku tykkää mustasta ja joku valkoisesta. Joku punaisesta ja joku kaikesta siltä välillä. Se, että me kirjoitetaan julkisesti asioita ei kuitenkaan mielestäni ole mikään oikeutus sille, että meidän pitää myös ottaa negailua vastaan.
Mä näen asian niin, että siinä vaiheessa kun blogin perustaa ja julkisesti avaa ajatuksiaan, pitää tiedostaa ja hyväksyä se, että kaikki palaute ei tule olemaan positiivista. Mitään törkeyksiä ei kenenkään tarvitse sietää ja sellaiset maireuteen verhotut negakommentit voi jättää omaan arvoonsa. Mun mielestä blogit, joissa julkaistaan vain ja ainoastaan positiivisia kommentteja, on tylsiä. Koska silloin ei keskustelua synny, jos sadassa kommentissa kehutaan kilpaa päivän asua tai jotain uutta design-kukkaruukkua. Mun mielestä ”negatiivisen palautteen käsittely” osa bloggaajan ammattitaitoa, ihan niin kuin muussakin työelämässä. Ja negatiivisella palautteelle tarkoitan tässä nyt sitä, että lukijat esittävät eriäviä mielipiteitä tai kyseenalaistavat rakentavassa hengessä asioita. En sitä, että vuodatetaan omaa pahaa oloa bloggaajan niskaan, kettuillaan tai mennään törkeyksiin ja henkilökohtaisuuksiin.
”Ja negatiivisella palautteelle tarkoitan tässä nyt sitä, että lukijat esittävät eriäviä mielipiteitä tai kyseenalaistavat rakentavassa hengessä asioita. En sitä, että vuodatetaan omaa pahaa oloa bloggaajan niskaan, kettuillaan tai mennään törkeyksiin ja henkilökohtaisuuksiin.”
Sitähän Monna ainakin minun lukemani mukaan juuri ajoikin takaa.
Asiaa tekstiä Anna!! Olen ikäväkseni myös huomannut sen, että jos on eri mieltä tai haluaa antaa kritiikkiä, niin on suotavaa tehdä se myös anonyyminä, koska muuten sinut leimataan heti vihaajaksI/haukkujaksi/negailijaksi, vaikka se ei ole ollenkaan tarkoitus vaan sattuu vain olemaan eri mieltä asiasta tai haluaa kyseenalaistaa jotain.
Anonyymiä ilkeilijää musta ei saa tekemälläkään :). Yritän pitää periaatteena kirjoitellessa, että pystyn seisomaan sanojeni takana vaikka nimeäni en sanoisikaan. Ei sillä ettenkö joskus blogeja lukiessani tuhahtaisi jos jostakin ;). Mutta jokainen kirjoittakoon tavallaan. Oma blogini tulvii epämääräistä ajatuksen virtaa ja kirotusvireitä. Itse olen niille sokea, mutta voin kuvitella niiden häiritsevän jotakin.
Pointtisi on todella hyvä, sillä ilman kriittisiä kysymyksiä ja ajatuksia tuskin joutuisi miettimään omaa toimintaansa. Tokihan se kritiikki joskus kirpaisee, etenkin jos se kolahtaa, asiattomuudet on asia erikseen.
Asiasta aidan seipääseen… Teidän piha näyttää muotoutuvan tosi kauniiksi. Tosin sitä en ole epäillyt hetkeäkään, kun olet melkoinen esteetikko ;).
En tiedä tuota, mutta halusin kertoa että olen viimeaikoina lueskellut blogisi vanhempia tekstejä – myös bloggerin aikaisia – ja niitä on kyllä ollut tosi kiva lukea.
Tsemppiä sinne!
Kiva lukea asian tästäkin puolesta! 🙂
Mielestäni kuitenkin on niin, että jos jostakin kirjoituksesta tuohtuu, niin ehkä ei siinä suutuspäissään kannata mitään kirjoittaa vaan antaa asian hetken olla ja rauhoituttuaan antaa palautetta rakentavasti. 🙂 Näin ei tule vahingossa loukattua toista. Uskon, että useimmat blogin kirjoittajat osaavat ottaa rakentavan palautteen vastaan hyvin ^^
Naulan kantaan! Kirjoitit juuri sen mitä olen välillä miettinyt, ehkä vähän häpeissänikin…Juuri kun puhutaan noista katkerista onnettomista anonyymeistä, niin välillä tuntuu että ruutujen takana on tuhat samaa mieltä olevaa, mutta vain yksi sen kehtaa kirjoittaa. 😀 Toisaalta, hyvät käytöstavat tulee muistaa eikä ketään saisi tahallaan loukata. Ja kunnianloukkaukset ja solvaukset asia erikseen. Mutta olen kanssasi samaa mieltä! Nykyään tuntuu, että asiallinenkin eri mieltä oleminen leimataan heti negatiiviseksi ja nettikiusaamiseksi. Kiitos vielä blogistasi, tämä on niitä joita jaksaa vuosi toisensa jälkeen seurailla, vaikka elämäntilannekin on ihan eri. Harvoin tulee kommentoitua, mutta tekstisi ovat kyllä huippuja! Kivaa syksyn jatkoa 🙂
Ihana kirjoitus! Tuntuu että puit mun ajatukset sanoiksi. Kiitos siitä!
Hyvin sanottu! Itse nielen mölyt mahaani mutta kyllä, moni postaus herättää negatiivisia ajatuksia. Toisaalta bloggaajat on hirveän herkkänahkaisia, kysytään mielipidettä asiaan ja kun se ei ole sama kuin oma, niin heti alkaa pskamyrsky myös muiden lukijoiden puolelta… 🙂 Tämä ehkä korostuu nuorempien bloggaajien keskuudessa… Mutta sitten, on myös se joukko lukijoita, jotka tahallaan trollaavat tietyissä blogeissa, aika äkkiä ne tunnistaa.
Jee sulla on sama Leningradin musta! Sitte vaan talveks suojat päälle. Sadosta tulee suurempi, jos toinen lajike on pölyttämässä. Mulla Kristiina, ymmärrän jos teidän pihaan ei mahdu.
Itse yritän aina muotoilla kirjoitukseni parhaani mukaan niin, että sitä ei ymmärrettäisi väärin. Joskus onnistun, joskus en. Koska olen itsekin sellainen joka pahoittaa melko herkästi mielensä, niin yleensä jätän kokonaan kommentoimatta jos tiedän, että saan kumminkin lokaa niskaani kommentistani.
Itse en esimerkiksi ymmärrä ollenkaan niitä, jotka jatkuvasti tuntuvat mollaavan toisten onnistumisia. Esim. tällä viikolla törmäsin Facebookissa Fitfarmin (tai Jutan…) sivulla olleeseen päivitykseen, missä joku nainen oli laittanut itsestään ennen ja jälkeen-kuvat näytille. Joku siellä sitten kovaan ääneen paasasi kuinka kuvat ovat käsiteltyjä, ei ole sama ihminen jne… Miksi tällaisia mielipiteitä edes tarvitsee kailottaa kovaan ääneen? Onko tarkoitus pahoittaa toisten mieli, helpottaa sitä omaa oloa jos sattuu olemaan huono päivä vai mikä? Asian voi aina ilmaista kohteliaamminkin, mutta suora töksäyttely ei minusta ole kohteliasta.
Itse en esimerkiksi pidä kehonrakentajien kehonkuvaa kauhean kauniina, ei istu minun silmään ei mitenkään, mutta kunnioitan silti heidän valintaansa (tiedän että ovat esim. tehneet mielettömästi työtä sen kropan eteen), enkä todellakaan viitsi huudella ääneen että ”hyi kamala että ovat rumia!”-tyylisiä huuteluja.
Kaikilla saa, ja pitääkin, olla omat mielipiteensä, mutta niiden ilmaisuun voisi joskus vähän panostaa. Tarvitseeko kaikkea sanoa ääneen? Pyrin kunnioittamaan jokaisen mielipidettä, toki joskus joku nostaa karvat pystyyn jne. Eihän kaikki ole samaa mieltä itsenikään kanssa.
Ymmärsin Annan ajatuksen tässä postauksessa, mutta silti kieltämättä mietin tässä, että mitähän ajatuksia tämä oma komenttini aiheuttaa muissa? 😀