Kaikki bloggaavat tietää tunteen, että kun ei ehdi omassa mittakaavassa pitkään aikaan päivittämään blogia niin kynnys kasvaa entisestään. Silloin tulee fiilis, että mikään juttu ei erityisesti ole päivityksen väärti ja aloittaminen on vaikeaa. Joskus tulee myös rimakauhua siitä, että omat kuvat ja jutut on ihan kuraa -eihän niitä kehtaa laittaa kun on paljon laadukkaampia ja parempiakin blogeja! 🙂 Välillä taas eletään kirjoittamisen kulta-aikaa ja postaus toisen perään on osuvaa asiaa tai tajunnanvirtaa joka syöksyy näppikseltä koneelle sekunneissa, kun vain pääsee näpyttelemään hetken hiljaisuudessa. Tällä hetkellä pienen kuukauden ikäisen vauvan ja kahden isomman lapsen kanssa huomaan että omat hiljaiset hetket osuu kohdalle yhtä usein kuin karkausvuosi kalenterissa.
Hahah, tuossa todellisuutta ja aamunaama! En viitsinyt sillä postausta aloittaa mutta tämännäköisenä täällä päivät vierii pääasiassa. Kiire on suhteellista ja oikeastaan inhoan sitä, että ihmiset valittaa kiirettä. Mun mummini tapasi sanoa, että elämässä on aina aikaa sille jota rakastaa ja tokihan perhe-elämä on juuri sitä kohdallani eli priorisoin aikani siihen. Pienten lasten äideillä on silti epäilemättä jotain supervoimia. Hormonitasot täytyy olla jotain ylimaallista, sillä yhteensä kuuden tunnin yöunet joissa on kaksi kolmen tunnin unipätkää vastaa pidennettyä viikonloppulomaa hotellin puhtaissa lakanoissa. Silmät on selässä ja termille multitasking ei ole yksinkertaisempaa vaihtoehtoa.
![frazzled-multitasking-mom[1]](http://www.annaliljeroos.fi/wp-content/uploads/2014/08/frazzled-multitasking-mom1.png)
Tällä hetkellä kotona lojuu viimeisen parin kuukauden lehdet edelleen muovipusseissaan, kuin muistutellen ajasta jolloin ehdin ne lukemaan samana päivänä kun odotettu lehti tipahti postiluukusta. Koti on jatkuva kaaos, joka ei siivoamalla siistiydy. Pyykkirumbaa, ruoanlaittoa ja vauvanhoitoa. Näistä viimeinen on se, joka haukkaa suurimman palan.
Turhaa turinaa en tarkoita luoda ilmoille, sillä taloudessa on luojan kiitos toinenkin vanhempi auttamassa. Töissä, koiria ulkoiluttamassa ja arkiaskareissa kaikenkaikkiaan. Molemmat hoitavat asioita ja jaetaan vastuualueita sen mukaan mikä sopii paremmin kummallekin. Itse olen järjestänyt ristiäisiä reilun viikon päähän ja miehen tehtävä on pysyä kartalla taloprojektista kokonaisuudessaan. Aika liikuttavaa on myös saada lista hoidettavista asioista puhelinnumeroineen, jos ne on niitä joissa nakki napsahtaa minulle.
Kuvan paperista ympyröidyt oli esimerkiksi mun perjantain hoidettavien listalla. Puhelin käteen käymään listasta ensimmäisiä läpi. Kello 12 soitin kotirytkyissäni rakennusvirastoon puustokatselmuksesta ja k.13 olin lapset puettuna ja vauva imetettynä kahden pienemmän kanssa 10 kilometrin päässä tontilla allekirjoittamassa puustokatseluspöytäkirjaa. Puoli tuntia luppoaikaa siihen että Eliel pääsi koulusta ja hoidin kotivakuutuksen, vakuutuksen tontille ja rakennusajan talkooväelle. K.14 kaikki kunnossa ja koko porukalla ystäväni Villen Karusoman studiolle katsomaan taulua johon ihastuin. Ruokakaupan kautta kotiin ja pyykinpesuun pyykkituvalle. Sinne siis Ikean jättikassien kanssa, ulkokautta toiseen rappuun. Helmeä!
Mutta miten sitten ehdin tänään postaamaan? No siten, että puin vauvan täysiin tamineisiin ja laitoin autokaukaloon jossa uni tulee samantien. Ja tuossa tuo nukkuu mun vieressä sohvalla, matkalla unimaahan. Oma partsi ja parvekepäiväunet, asia jota huomaa kaipaavansa vasta kun se puuttuu…
Omatunto soimaa onko mun pyykkivuoren jakamiselle mitään annettavaa kenellekään mutta tyhjästä on paha nyhjästä! 😉 Muitakin juttuja olisi kyllä tulossa ja toivon mukaan saan ne postattua ennen vuotta 2016. Vai mitä ootte mieltä, jaksatteko toisen arvonnan putkeen? Luvassa olisi tällaista:
Mitäs muiden viikonloppuun? Ja elämään yleensä?
Ruuhkavuosia, anyone?
45 vastausta aiheeseen “Laadutonta lätinää?”
Mun mielestä mikään sun posti ei ole laadutonta lätinää, ja itseasiassa nykyään nautin eniten hieman lifestyle-tyylisistä blogeista täällä FitFashionillakin. Tai siis, tykkään siitä että jutut ovat elämänmakuisia ja sellaista normaalia arkea, ja jutut vaihtelee sen mukaan millainen fiilis kirjoittajalla on. Joskus treenipostia, joskus jotain ihan muuta. Itse kirjoittaja on yleensä se joka mua kiinnostaa, ei välttämättä aiheet yksittäin 🙂
Mä ootan innolla aina sun kaikkia postauksia, ja on parasta kun näen että oot kirjoittanut, koska mulkle tulee näistä aina hyvä mieli 🙂 Ja arvontoja jaksaa aina! 😉
Onpa mukava kuulla et kaikki jutut uppoaa! Mitähän mä oikein täällä epäröin! 🙂
Ei munkaan mielestä sun blogi oo laadutonta lätinää. 😀 Mukava lukea elämän makuista blogia! Innolla odotan aina postauksiasi. Jatka vain samaan malliin! 🙂
Jees, mä jatkan! 🙂
Ruuhkavuosia todellakin! Ja vaikkei olekaan kuin yksi muksu kotona niin termi kaaos on todellakin jokapäiväinen kaveri.. Me ollaan tytön kanssa leidien reissulla Peurungan kylpylässä ja isi viettää ”lomaa” kotona. Ehkä tää on win-win situation molemmille koska kotona on luvattu siivota 😉
Tiedän tunteen kun omat postaukset tuntuu ihan turhilta ja kaikilla muilla on parempi blogi, laadukkaammat kuvat jne 😀 täällä eletään samaa vaihetta ja tuntuu ettei oo mitään järkeä postata kun oma elämä on niin pirun tylsää!
Frozzypackit on käteviä! Meilläkin on niitä parin rasian verran 😉
Luin jo teidän reissusta ja kuulosti niin ihanalta! Oi että! <3
Iiks! Tuoko muakin odottaa! Teillä onntaloprojekti ja me mietitään talon ostamista (ja remppaamista). Toki kunnon pieni asunto niin tuntuu, että koko ajan on roinat levällään ja epäsiistiä. Isompaan ne piiloutuu paremmin:)
Mut onhan se ihan totta että pienten lasten äideille se multitasking on ihan normaalia. Väsymys näkyy sitten muistin lyhyydessä:)
Sulla isoin onkin jo koulussa, meidän esikko on vasta 5:)
Meillä on koulussa vasta eskarissa, mutta koulun tiloissa ja samassa ekaluokkalaisten kanssa 🙂 Poika on siis 6vee. Tuntuu kuitenkin jo ihan eri paikalta kuin päiväkoti!
Ja juuh, tää odottaa jos ostatte ja on paljon rempattavaa 😉
Ei oo tässä blogissa laadutonta lätinää näkynyt 🙂 Mutta tiedän mistä puhut, samalta tuntuu itsestänikin. Joskus mietin, että kiinnostaako ketään nyt oikeasti nää mun jutut 😀 Sun postauksia kuitenkin odotan aina innolla!
En tajunnutkaan että tuohon rakennusurakkaan liittyy noin monia juttuja mitkä pitää hoitaa! Meillä on kans rakennusprojekti edessä ens vuonna (toivottavasti). Yhtä aikaa kauhistuttaa ja jännittää 🙂
Oon muuten kattonu noita Frozzypackeja sillä silmällä, tarpeeseen tulisi, joten ei muutaku arvontaa pystyyn..!
Kyllä kai se rakentaminen on kuitenkin vaivan väärti niin toivotaan et tekin pääsette ens vuonna sen pariin 😉 Kivaa hommaa!
Ps. taitaa kaikki bloggaajat välillä miettiä samoja kysymyksiä 🙂
Turhaan mietit onko tyhjää lätinää.. postaksia odotan kuuta nousevaa.. jatka kirjoittelua lukijoita on..
Ihania ootte!
Höpö höpö, ei ole laadutonta. Kyl me viihdytään tässä blogissa, anna tulla vaan mitä mieleen juolahtaa 😀 Voi tuota Antonin katsetta, ihana <3
Se on kyllä tosi <3
Sun jutut ei ole koskaan laadutonta lätinää, niitä odotellaan ja luetaan aina innolla!
Mulle kelpais kyllä tollanen Frozzypack, yks jo on – tosi kätevä!
Kiva kuulla! Ja huomasit varmaan jo arvonnan! 🙂
Mukava näitä juttuja on lukee eikä oo laadutonta ollenkaan 🙂 Meillä talo valmistu muutama vuosi sitten mutta hyvässä muistissa on vieläki kuinka sitä joutu asioita soittelemaan ja hoitamaan. Ikinä en oo aiemmin niin paljon joutunu asioita selvittämään ite ku sillon, ja paljon tuli vastaan sitä ihmettelyä että kuinka tässä nyt nainen nää asiat hoitaa että missä se sun mies on 😀 Mutta pakko mikä pakko ku toinen oli jo sillon arkipäivät pois paikkakunnalta. Onneksi ite talo sitten tuli muuttovalmiina mutta se alkupätkä ennenku rakentaminen pysty alkaa niin oli melko vaihderikasta aikaa 🙂
Kai tässä jonkulaisia ruuhkavuosia eletään. Mies tekee reissuhommia niinku ennenki, vloput ja joka kolmas viikko on vapaata ja muuten on pois kotoo joten yksin lasten kanssa pitää touhuta. Työpäivät on melkosia ku ensin viedä nuorempi omaan hoitopaikkaan, sitten vanhempi eskarin hoitopaikkaan ja sit omalle työmaalle. Ei paljon enää töiden jälkeen jaksa muuta touhuta jos salillaki vielä tulee pyörähdettyä. On ihan luksusta jos saa niinku tänäänki niin ihan yksin vaan lähtee ja mennä töihin. Mutta kohtahan sitä huomaa että kumpiki on jo isoja koululaisia ja itekseen saa vaan töissä kulkee 🙂
No voi hyvää päivää, et nykypäivänä vielä päivitellään jos nainen on asialla 😀 Mä oon kans hoitanut paljon, mutta vielä en oo törmännyt onneks ihmettelijöihin 😉 Katsotaan, katsotaan 🙂
Sä näytät ihanan hehkeältä! 🙂
Ja mukava on lukea näitä arkijuttujakin.
Kiitos 🙂
Siulla on just kiva blogi, eikä missään nimessä laadutonta 🙂 <3!!
Ihana lukea mamma ja arkijuttujakin. Blogi elää kirjoittajansa mukana ja jos aina ei huvita popsii rahkaa niin miksi siitä väkisin kirjoittamaan. Jatka vaan samaan malliin =)!
Onpa kiva saada vahvistusta omille ajatuksille, et fiiliksellä mennään!
Moi,
Älä kuule murehdi, sulla on ihan huippublogi. Tekis ihan mieli tulla pyöriin Sörnäisiin ja alkaa vaivihkaa kaveeraan sun kans. Vaikutat niin mahtavalta 🙂 Se varmaan onnistuis…Sörnäisten kulmilla sitä alkaaki kaveeraan aina vastaantulijoiden kanssa 😉
Nukkumisesta pakko sanoa nyt kun eka lapsi on 7 viikkoa, että en kyllä olis uskonut jos joku olis tullut sanoon, että kolmen tunnin uni tuntuu luksukselta. Ja että ylipäätään jaksan nousta.
Toi kolme tuntia on ihan maaginen. Viime yönä kaksi ja vielä YLI kolmen tunnin pätkää (mies hoiti yhden syötön…meidän poju se tankkaa usein kahden tunnin välein. Pitäähän sitä, että voi sitte neuvolassa rehviä painonnousullaan. …) ja mä olen valmis vaikka puolimaratonille!
No okei en nyt ihan.
Hah, senkus tuut! 😉 Kyllä mun kaveripiiriin mahtuis vielä, ei oo tungosta nimittäin! 😀 Oon reaalielämässä vähän sellainen yksinäinen susi kuitenkin. Enemmän sit vähemmän kavereita mut sitäkin läheisempiä <3
Meillä on ollut ihan hyviä öitä nyt mutta voi luoja näitä iltoja…
Kuulostaa niin kovin tutulta nuo pyykkivuoret ja kodin kaaos.
Ne on täällä taas vaikka eilen jo siivosin! Apua 🙂
Heips!
Elämänmakuista luettavaa= mielenkiintoista =0) ! Kaikkeen sitä entii, näimmä, kun on pakko ;0) Ja hyvin suunniteltu on puoliks tehty, eiks jeh?
Meilläkin tämä viikonloppu menee jalkapalloturnauksessa, jossa pelejä on molemmilla pojilla ja vielä valmentajan työt päälle. Sunnuntaina turnauksia on 2 päällekäin, eri kaupungeissa =0O, mutta hyvin suunnittelemalla nekin hoitunee ;0D
Ryyhkavuodet: itse en pidä ko. sanasta. Mun mielestä se on vaan elämää, pure life. Itse pidän siitä, että on touhuamista, ja jokainen lapsi ja aikuinen voi tehdä/ harrastaa mitä haluaa. Kyllä sitä venyy kun karsii toisesta päästä. Mut kukin tavallaan!
GoANNAGo! Nyt mun täytyy kiirehtiä ekaan peliin ;0)!
Mä toivon kans et hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! 🙂 Täällä nimittäin on ainakin suunniteltu! (tuota taloa).
Mukavaa jo seuraavaa viikonloppua, kun vastailen näin verkkaisesti!!! 🙂
Lohduttavaa kuulla, että muillakin äideillä pyykkivuoro kasvaa, kun se on to do -listan hännillä… Etenkin monen lapsen kanssa aikaa omille harrastuksille jää varmasti varsin vähän.
Mä oon käytännössä taas huomannut tän kahden- ja kolmen lapsen eron. Varsinkin kun pienin on vasta viikkoja. Ei voi puhua ees samana päivänä siitä kuinka paljon enemmän tää työllistää :/ Mitkä omat harrastukset!?!
Munkaan mielestä sun blogi ei ole mitään laadutonta lätinää! Siis itse oon jättänyt näiden sun mainitsemien ”laadukkaimpien” blogien lukemisen täysin.. Koska en ehdi kaikkea kahlata läpi, ja toisekseen mulle tulee ihan kauhee olo ku näissä ruuhkavuosissani luen blogeja joissa hehkutetaan fitnessiä ja otetaan pelkkiä belfieitä.. Njah! Tätähän se perheellisen arki on.. kauheeta härdelliä ja siinä sivussa yritetään parhaamme. 🙂 Sun blogi on just ihana, ja nää arkiset postaukset ihan yhtä hyviä. Tulee vaan sellanen olo just, ettei oo yksin tällaisten ”tavallisten” asioiden ja ajatusten kanssa. Joten kiitos tästä paikasta! 🙂
Kiitos sulle ihanasta kommentista! Vaikka tosin tässä kondiksessa on itsekin kateellinen omille vanhoille jutuille ja niille joilla elämä on pelkkää hehkutusta ja unelmakropan kuvaamista 😉
Voi mä luen aina sun postaukses mielellään ja hymyssä suin.
Monipuolisuus ja arki blogeissa on hyvä!
Kiva kuulla <3
Mielelläni luen sinun postaukset oli aihe mikä tahansa ja vaikka oma arkeni on aika kaukana sinun arjestasi, kerrot asiat niin, että ne kiinnostaa. Jatka samaan malliin! 🙂
Mä koitan! Kiva kuulla siis jos lukumiellekkyys säilyy sisällöstä huolimatta =)
Näin kotona olevan itekkin, niin vaihteeksi on mukava lukee vaan siitä normaalista arjesta ja nyt kun teilläkin on pieni vauva ja talon rakennusprojekti.. Meillä talon on jo valmis (pihaa lukuunottamatta) ja vauva on 1,5 kk vanhempi, mut niin lähelle osuu kaikki jutut.
Ite tänään saan salikortin käyttöön ja heti illalla jumppaan. Tätä sitä on odotettu. 😀
Frozzypack oli kyllä kiva saada. 🙂 Toivottavasti arpaonni suosii…
Voi että mä oon vähän kade 😉 Oispa meilläkin jo tuo vaihe talon puolesta! Vaikka toistaiseksi onhan tääkin tosi jännittävää ja haluan elää myös rakennusajan ja nauttia fiiliksistä jokaisessa etapissa!
mulla omasta blogista juuri tuo fiilis. Että mitä kirjottais, mut arki juuri parasta. Vauva-arki kuulostaa tutulta.
No näillä sit jatketaan! =)
Frozzypack on ihan uusi tuttavuus. Olisi kiva kokeilla 🙂
Kävit varmaan jo tsekkaamassa arvonnan 🙂 ->
Hei, minä luen säännöllisesti blogiasi. Jos on mennytkin vaikka viikko, etten ole blogissasi käynyt, tulee yhtäkkiä mieleeni, että Hei, kurkkaannpas, mitä sulle kuuluu 🙂 Miten taloprojekti, mitä olet syönyt (saan ruokaideoita ja välipalaideoita sinulta), mitäs uusia vaatteita olet hankkinut, mites vauva ja lapset, mitäs liikunnan saralla uutta jne 🙂 Ja hei, saahan sitä joskus lätistä tyhjääkin, blogisi on aito ja iloinen, sitä on ilo seurata, ja antaa niin paljon voimaa tähän omaan ´kilo-kamppailuun´ 🙂 Frozzypack kiinnostaa, mistähän niitä voi hankkia. 🙂
Poistin sun toisen kommentin kun se oli mennyt roskapostiin josta palautin sen mut sit huomasin et tää oli kahteen kertaan 🙂
Eli siis kiitos kun jaksoit rustata uudelleen! Ja kiva et käyt katsomassa kuulumisia! En itsekään jaksa lukea kaikkia blogeja joka kerta, vaan toisissa käyn useammin ja toisissa harvemmin. Joskus jotkut jää kokonaan matkasta ja oikeastaan vaan lempparit on ja pysyy 🙂
[…] auki. Tänä aamuna Bloglovinin sähköpostiviesti vei minut lukemaan Too big to me -blogin postauksen, jossa Anna kirjoitti omasta bloggaamisestaan. Tosi osuvaa ja hauskaa tekstiä, ja hörähtelin […]