Lapseni ei ollut vahinko

Saako lapsiluvusta kysyä suoraan?

Nyt tuoreen raskauden myötä olen saanut useammaltakin taholta kyselyjä raskauden taustoista ja mm. siitä kuinka paljon haluamme lapsia. Kysymykset ovat usein aivan hyväntahtoisia, joskin välillä tuntuvat hiukan uteliailta ja epämiellyttäviltä. Uskon kuitenkin niin, että jokaisella meillä on ihan perusasetuksena kiinnostus ystäviä tai tuttujamme kohtaan ja toki se on ihan luonnollista, että myös perheasiat kiinnostavat. Olen itse tullut iän myötä asiassa kuitenkin varovaiseksi, sillä ymmärrän että perhekokoon ja perhesuunnitteluun liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia eivätkä kaikki halua puhua niistä suoraan. Taustalla voi olla monenlaisia tarinoita, jotka eivät ole sellaisia joista ehkä haluaa puhua juuri kysyjän kanssa.

Itse yllätyin hieman ja nyt jälkikäteen jopa hämmennyin siitä, että minua jäi vaivaamaan yksi minulta kysytty kysymys. Sain yhdeltä tutultani kysymyksen, että oliko raskaus vahinko? Täysin suoraan ja sen kummemmin arastelematta kysymystä. Vastasin toki reippaasti että ei, raskaus oli suunniteltu, mikä on totuus mutta kysymys jäi kummittelemaan mieleeni. Miksi tuttuni ajatteli lähtökohtaisesti, että raskaus voisi olla vahinko? Jotenkin kolmen lapsen äitinä ja kolmekymppisenä, naimisissa olevana ihmisenä se tuntuu niin kaukaa haetulta sillä tähän ikään mennessähän meillä on aikalailla tieto jo siitä mikä ehkäisy toimii itsellä ja mikä ei. Toki vahinkoja sattuu kuten kaverilleni Johannalle sattui iloinen yllätys, josta hän kirjoitti postauksessa Miten meni omasta mielestä? Johannalla kun oli käytössä hedelmällisyystietokone ja puolen vuoden kuluttua hän oli raskaana. Raskaudella voi siis hyvinkin olla sellainen lähtökohta, ettei se ollut suunniteltu. Silti kysymys vahingosta on omasta mielestäni ikävä ja ehkä olen vähän hormonihuuruissa kun huomaan, että pieni osa minusta pahoitti mieleni siitä.

Suora vastaus kysymykseen

Pidempi vastaus aiempaan kysymykseen on se, että olimme puhuneet neljännestä lapsesta jo muutaman vuoden ajan. Olin kuitenkin päättänyt, että suoritan opintoni loppuun ennen raskautta ja se oli ehto minulle itselleni. Palasin opintojen pariin äitiysloman jälkeen syksyllä 2015 ja silloin en ollut valmistunut vielä kandiksi. Edessä oli usemman vuoden kurssit, joista moni pakollisia ja läsnäoloa vaativia laboratorio- ja ryhmätyökursseja. Halusin hoitaa kaikki ne pois ettei opinnot venyisi enää pidemmälle. Kanditutkinnon sain valmiiksi 2017 ja nyt tänä vuonna olen saanut kaikki maisterikurssit valmiiksi sekä tehtyä graduni kokeellisen osuuden. Minulla ei ole enää kevään jälkeen ollut mitään kursseja eikä minun tarvitse enää mennä yliopistolle muuta kuin palauttaa tuo gradu, jonka kirjoittaminen on kesken. Kun loppu alkoi häämöttää niin kävin poistamassa ehkäisyni viime vuodenvaihteessa. Ajattelin, että elän elämääni normaalisti raskaustoiveesta huolimatta, sillä meillä tuo on välillä ottanut aikansa. Sitten yhdeksän kuukauden kuluttua raskaustesti näytti positiivista ja tässä ollaan, hyvin onnellisena siitä että raskaus onnistui ja saamme keväällä kaipaamamme neljännen lapsen. Ehkä sen vuoksi tuo kysymys herättää minussa tunteita kun asia ei voisi olla enemmän toisin.

Ps. Ensimmäisessä kuvassa meidän nelonen ja hänen kaunis profiilinsa viikolla 13.