Maikki – Punakaneli – Petteri

Täällä vietettiin sunnuntaita aurinkoisissa tunnelmissa kun päivä tuntui viileydestä huolimatta varsin aurinkoiselta. Puut ovat osittain jo silmuilla täällä etelässä ja pensaat selkeästi vihertävät. Se saa multasormet syyhyämään ja aamusta odottelinkin sitä että puutarhakaupat aukesivat. Olin lukenut tarpeeksi jo puutarhalehtiä ja nettipalstoja ja oli aika päästä pelipaikoille katsomaan tarjontaa omenapuiden osalta.

Lähdettiin tytön kanssa Muhevaisen myymälään joka on ihan meidän kulmilla ja siellä oli tarjontaa vaikka kuinka. Hedelmäpuita oli varmaan melkein sata erilaista lajiketta ja siellä samoillessa piti soittaa äidille ja isälle muutama puhelu. Jututin myös myyjiä ja kaikkien vinkkien jälkeen päädyin melko perinteisiin ja ensikertalaiselle varmoihin valintoihin. Meille tulee kaksi isoa omenapuuta ja yksi hillittykasvuinen perheomenapuu.

Punakaneli: Myöhäinen syys- ja talousomena. Sato kypsyy syyskuun puolivälin jälkeen ja säilyy muutamia viikkoja. Hedelmä on pienehkö, selvästi kanelilta maistuva, imelä, mietohappoinen; malto on rapea. Terve lajike kestää kohtalaisesta omenarupea ja sitä suositellaan luomuviljelyyn. Puu tulee myöhään satoikään, mutta sen jälkeen sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Voimakaskasvuisen ja harvalatvaisen puun oksat suuntautuvat jyrkästi ylöspäin, joten niitä tulee taivuttaa. Erinomainen yleispölyttäjä. Vuodesta 1896 lähtien Suomessa viljelty lajike on edelleen yksi suosituimmista.

Punainen melba: myöhäinen syysomena sekä herkku- ja talousomena, joka kypsyy syyskuun lopussa. Hedelmä sopii talouskäytössä hyvin soseeksi ja mehuksi. Se on keskikokoinen–suuri, persikalle tuoksuva. Maku on erittäin hieno, makeahko ja miedosti happoinen; malto valkoinen, pienirakeinen ja mehukas. Helposti kolhiutuva omena on ruvenaltis. Puu tulee satoikään varhain ja tuottaa runsaan sadon. Se on vahvaoksainen ja yleensä melko voimakaskasvuinen. Hyvä pölyttäjä.

Perheomenapuussa meillä on Maikki, Punakaneli ja Petteri joista Maikki on kesäomena eli kypsyy jo hieman aiemmin. Hillittykasvuisessa omenapuussa houkutti erityisesti se, että ne alkavat tuottaa satoa jo ehkä vähän aiemmin kuin nuo isot omenapuut. Voi siis olla että jo ensi kesänä saadaan maisteluomenoita tästä jos istutus menee hyvin eikä rusakot pääse tuhoamaan puuta talvella!

Omenapuiden lisäksi mukaan tarttui muutama mansikantaimi, mikä on tuollaista amppeliin tai laatikkoon laitettavaa parvekemansikkaa. Se tekee pieniä metsämansikoita muistuttavia mansikoita jo noista kukista ja kukkii koko kesän, joten satoa ei tarvitse odotella loppukesään niin kuin monissa ”mansikkapenkki-mansikoissa” -jos nyt oikein ymmärsin. Noh, meillä on piha vielä niin vaiheessa kun aloitetetaan vasta isoista puista niin nämä sopivat oikein hyvin tytön iloksi näin alkuun 🙂

Muuten sunnuntai kuluikin hiilaripitoisissa tunnelmissa, kuin muistuttaen siitä että aikaa vapusta juhannukseen on seitsemän viikkoa. Sen jos tsemppaisi niin että panostaisi vähän aiempaa enemmän tuohon liikunnan aloittamiseen ja saisi varsinkin nuo arkiviikot sujumaan ruokavalion kanssa järkevästi, voisi kesän juhlan aikaan olla tyytyväinen itseensä.

Kuka lähtee messiin? Seitsemän viikon tsemppi!

Terkuin: äiti ja omena joka ei ole kauas puusta pudonnut 🙂