Tänään olin tutustumassa Stanfordin yliopistoon ja vaikutus oli lähtemätön. Arvasin, että paikka on näkemisen arvoinen mutta tuo tunnelma mikä siellä vallitsi oli mieletön. Stanford kuuluu maailman huippuyliopistoihin ja se muodostaa yli 700:lla rakennuksella aivan valtavan kompleksin, jonka pinta-ala on 33,1 km². 1885 perustettu ja 1891 avattu yksityinen yliopisto on Yhdysvaltojen parhaimmistoa ollessaan jatkuvasti viiden parhaan yliopiston kärjessä koko maassa ja se on kymmenien Nobel-palkittujen kotiyliopisto. Vanhat, upeat rakennukset oikein henkivät intellektuellia ilmapiiriä kun käveleskelin ympäri kampusta. Ehkä jotain maagista henkeä niistä tarttuisi minuunkin?
Stanfordissa opiskelee 16 122 opiskelijaa joista 6994 alemman (undergraduate) ja 9128 ylemmän korkeakoulututkinnon (graduate) opiskelijaa. Jokainen heistä maksaa yli 50 000 dollarin lukuvuosimaksua johon kuuluu majoitus, ruoka ja terveydenhoitopalvelut. Alueella kulkee myös ilmainen bussi vaikka moni käyttääkin pyöriä. Ihmisvilinää kuviini ei näköjään tallentunut vaikka sellaista löytyi ainakin kampuksen Starbucksista mistä haimme kahvit. Yhdestä ikkunasta kurkatessani näin auditoriollisen ihmisiä kuuntelemassa luentoa. Kauneimmat kuvat sain Hoover Towerin tornista josta näkyi koko Piilaakso ja San Franciscon lahden toiselle puolelle saakka.
Tarkemmin kävin tutustumassa kemian laitoksen rakennuksiin, jonka seinältä saattoi bongata vuoden 2014 Nobelin palkinnon saaneen William Moernerin kuvan. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon yhdessä Eric Betzigin ja Stefan Hellin kanssa erittäin korkean resoluution fluoresenssimikroskopian menetelmien kehittämisestä ja herran työhuone on edelleen talossa. En viitsinyt kuitenkaan mennä koputtelemaan enkä valitettavasti törmännyt häneen sattumalta. Kemia kiinnosti ihan sen vuoksi, että elintarvikekemia on niin suuri osa omia opintojani. Ehkä joku päivä minä voisin olla täällä tekemässä maisterinopintoja tai postdoc-tutkimusta.
Matkalla lääketieteen rakennuksille oli rakennettu aitamaisia istumapaikkoja joiden kyljet kertoivat tarinaa menestyksestä. Niihin oli kuvattu ja tarinoitu suuria innovaatioita mitä stanfordilaiset ovat keksineet sen aloittamisesta lähtien.
Lääketieteellisen tiedekunnan seinällä menestyskuvien sarja oli pitkä. Asetuin siskon ideasta täyttämään seuraavaa tyhjää taulua 🙂 Tällainen voisi sopia Viikkiin myös ja onhan meillä Helsingin yliopistossakin ollut Nobelisteja. Lääketieteellisen puolella oli paljon myös uudempia rakennuksia kuten kantasolututkimuskeskus, jossa järjestetään Yhdysvaltojen ensimmäisenä aloitettua kantasolubiologian tohtoriohjelmaa.
Arvaatteko mitä yhteistä näillä yrityksillä on: Google, Yahoo!, Hewlett-Packard, Nike, Instagram ja Snapchat? Kaikkien niiden perustajat ovat opiskelleet tai työskennelleet Stanfordissa. Palo Altosta on lähtöisin myös facebook ja täällä sijaitsee se autotalli jossa koko idea keksittiin. Pakkailenpa matkalaukkuun siis innovaatioiden ilmaa ja Nobelistien neroutta jos sitä voisi ottaa kassikaupalla kotiin. Kai siihenkin on joku keino keksitty.
Vai ei kai se vaan voi olla opiskelu, vaivannäkö ja kova työ?
12 vastausta aiheeseen “Missä on nerot tehty?”
Hih, pieni korjaus: unelmoit joko maisteriopinnoista tai postdoc- tutkimuksesta Jenkeissä…
Postdoc tutkimukseen tarvitset vielä ekana sen maisterin+ tohtorin tutkinnon 😉
Eikai siinä mitään virhettä ollut. Juuri sitä tarkoitin, että olisipa ihana jos joku päivä minä voisin päästä tänne, ennemmin tai myöhemmin 🙂 Tiedän kyllä että postdoc tarkoittaa tohtoriksi valmistumisen jälkeistä tutkimustyötä. Kunhan siis haaveilin 🙂
Jenkeissä kovan työn lisäksi
myös raha ratkaisee, 50 k$ huhhuh! Mun mielestä mahdollisuuksien epätasa-arvo on äärimmäisen surullista..
Systeemi on kyllä erilainen ja tosiaan ihan kamalia nämä lukuvuosimaksut. Luin että ne voivat olla jopa 70 000 dollaria. Saadaan olla kiitollisia Suomessa siitä, että koulutus ei maksa mitään.
Itse Californiassa opiskelleena (tosin en Stanfordissa) täytyy mainita, että kummasti nuo lukukausimaksut myös motivoivat opiskelemaan. Siellä ei opiskelijat lorvi vuosikaupalla koulussa, vaan kaikilla on halu valmistua niin pian kuin mahdollista. Kuitenkaan laadusta tinkimättä.
Hyvä pointti! Meillä Suomessa kun on taas tällaisia ikuisuusopiskelijoita kuin meikäläinen 😉 Noilla hinnoilla olisi kyllä jäänyt leikki kesken kun tuli perhettäkin 😀
Olipa mukava lukea vähän erilaista postausta! 🙂 Kiitos!
Kiva kun kommentoit! Mä nimittäin jo emmin, et tää ei taida olla mun lukijoiden blogimakuun vaikka itse innoissani kirjoitin. Mukava siis kuulla, että osa tykkäsi tästä 🙂
Ei siellä monikaan kuitenkaan maksa täyttä hintaa! Stipendisysteemit on mahtavat! Terkuin 65K/vuosi yliopistossa opiskelevan äiree (hyvällä stipendillä siis)
Ihan totta! Stipendisysteemi ei ole mulle tuttu mutta tosiaan taitaa olla yleinen siellä. Mahtaa kun te olette saaneet sellaisen 🙂
Moikka! Erittäin mielenkiintoinen postaus (kuten kaikki muutkin kirjoituksesi ;))! Varsinkin näin lääkikseen hakevan mielestä! Pakko mainita, että en ole ennen kommentoinut, mutta jo pitkään blogiasi seuranneena täytyy kommentoida, että vaikka meillä on ikäeroa reilusti, eikä yleensä tämäntyyppiset blogit juuri kiinnosta, on tämä sinun blogisi niin koukuttava. Osaat kirjoittaa todella monipuolisia ja mielenkiintoisia postauksia. 🙂 Olet persoonana jotenkin todella symppis!
Kiitos ihanasta palautteesta! <3 Lämmittää todella mieltä.
Mahtava kuulla, että tykkäsitte postauksesta! Olin itse niin mehuissani tuolla tutustumassa. Hirmuisesti tsemppiä pääsykokeisiin! Nehän on kohta jo ovella, enää pari kuukautta. Miten se kesä onkin niin lähellä jo!