Meidän lasten loma starttasi virallisesti viime perjantaina. Vanhemmat lapset olivat viime viikon jo musaleirillä, kun pienin oli sen viikon vielä päiväkodissa. Mulla itselläni oli kevään viimeiset tentit viime viikolla sekä tänään ja nyt on sitten kandidaatintutkinto yhtä tenttiä vaille valmis. Tuosta jäljelle jääneestä on seuraava koe vasta syyskuussa eli kesälomien jälkeen. Olen kuitenkin todella tyytyväinen viime lukuvuoden panostukseeni. En ole koskaan opiskellut näin reippaasti kokonaista vuotta. Opintopisteitä taisi tulla reilu 90, mikä on meikäläiselle ihan huikea määrä. Kun miettii tuota määrää niin ei ole ihmekään, että en ole paljon muusta puhunut. Se on täyttänyt kaikki ajatukset niin, että olen ollut ihan hirmuisessa imussa (mikä on tietysti ihanaa). Mullahan oli välissä ihan epäusko, että miten ikinä saankaan noita opintoja eteenpäin.
Viime viikonloppuna pistäydyttiin meidän mökillä luonnonhelmassa, sillä säät olivat oikein otolliset mökkeilyyn. Pidemmästi päästään vasta kuukauden kuluttua mutta onneksi meillä on ohjelmaa siksi aikaa. Torstaina lähdetään mun siskon luokse Kaliforniaan ja lapset pääsevät näkemään kauan kaivattuja serkkuja. Tuo Kalifornian reissu on kyllä jännittävä ja etenkin 11 suora lento noiden muksujen kanssa saa aikaan hieman hermostuneen olon. Ei auta kuin toivoa, että kaikki menee mahdollisimman hyvin!
Mökkikuvat ovat mun puhelimessa, joka on huollossa takalasin vaihdossa, joten tässä on pihakuvia järkkärillä. Piha on kasvanut kahdessa vuodessa aika kivasti ja tänä kesänä saadaan toivon mukaan omenoitakin enemmän kuin muutama. Herukat näyttäisivät myös tekevän marjaa mutta kirsikoista en ole ihan varma, sillä pilasin niiden kukinnan kirvansuoja-aineella, jonka suihkutin liian myöhään.
Sitten tuosta otsikon aiheesta. Muistatteko kun haaveilin opiskelijavaihdosta tai ulkomailla työskentelystä postauksessa Harjoitteluun ulkomaille?. Siihen aikoihin mietin kovasti, olisiko meillä mitään keinoa lähteä ikinä minnekään. Yliopiston opiskelijavaihdon hakuaika oli juuri tulossa ja ajattelin sitten hakea, sillä siinä vaiheessa ei vielä voinut olla varma saako koko tukea.
Hain opiskelijavaihtoon kolmeen kohteeseen:
- Itävaltaan Wienin luonnontieteellisen yliopistoon BOKU:uun (eli Universität für Bodenkultur, engl. University of Natural Resources and Life Sciences)
- Ruotsiin Uppsalaan maataloustieteelliseen yliopistoon SLU:uhun (Sveriges lantbruksuniversitet) sekä
- Englantiin, Skotlannin Invernessiin University of the Highlands and Islandsiin
Ja miten siinä sitten kävi? Maaliskuussa tuli sähköposti, että mulle olisi koko lukuvuodeksi opiskelupaikka Wienin luonnontieteellisessä yliopistossa maisteriopintoihin. Kun olen suorittanut yli 180 op, pääsen suoraan maisteriohjelmaan vaikka kanditodistusta ei ole.
En ole kertakaikkisesti uskaltanut tuosta hihkua täällä blogissa ollenkaan, sillä koko vaihtoon lähtö on ihan kamalan hankalaa näin perheellisenä. Kouluikäisillä lapsilla oppivelvollisuus, mutta en voisi olla lapsista erossa mitenkään joten haluaisin heidät mukaan. Omat haasteensa tuo lasten puheterapiat ja muu kuntoutus Suomessa, mikä on tässä nyt ehkä se kynnyskysymys. Pienin sai juuri vaihdettua päiväkotia ja aloittaa elokuussa integroidussa erityisryhmässä, joten syksy on ainakin poissuljettu sen ja muutamien muiden lasten asioiden vuoksi. Jos tuonne vaihtoon saakka pääsen, tulisi se ajoittumaan kevät-kesä lukukaudelle joka alkaa Bokussa helmikuussa ja kestää kesäkuun loppuun.
Mitä järjestelyjä sitten opiskelijavaihtoon lähtöä varten tarvitsisi tehdä?
-suunnitella omat opinnot
-hankkia asunto
-hankkia lapsille koulu- ja päivähoitopaikat
-hakea apurahoja ja säästää
-miettiä miten työasiat hoituvat Suomessa
-rahaan liittyen edelleen: huolehtia kulut kotimaassa sekä vaihdossa
-selvittää voiko lapset olla pois terapioista ja kuntoutuksesta kuinka pitkän aikaa
ym.
Kyllä tässä on ensi talveen saakka aikamoinen mietintä, että miten tuo paletti voisi onnistua. Toisaalta mietin, että nyt kuin sain tuon paikan ja Helsingin yliopisto maksaa lystin ja antaa rahaakin mukaan, on se sellainen tilaisuus ettei toista enää tule. Vuoden kuluttua olen jo melkein valmistunut ja silloin näihin opintoihin liittyvät reissut ovat myöhäistä toteuttaa. Toisaalta tuo lasten kanssa vieraaseen maahan lähtö tuntuu ihan kamalan hankalalta ja olen heittämässä hanskat tiskiin ihan koko ajan. Mun miehellä on omat opinnot kesken ja meillä on täällä talo ja kaksi vanhaa koiraa hoidettavana, niin se että lähdettäisiin koko poppoo on aikalailla poissuljettu vaihtoehto. Tarvitsisin varmaan suomalaisen aupairin mukaan tuonne, että pääsisin lähtemään. Niin ja sitten tietysti ison kodin eikä mitään opiskelija-asuntolan vuodetta vain minulle.
Siinäpä sitten pohdintaa kesän yöttömiin öihin.
Vaihtoon vai ei?
20 vastausta aiheeseen “Opiskelijavaihtoon Itävaltaan”
Moikka Anna! Ihan mahtava juttu tuo vaihtohomma, mä suosittelen että lähdet eniveis, kyllä ne asiat suttaantuu! Mä olen tällä hetkellä itse vaihdossa Valenciassa ja vaikka ihan itekseni lähdin niin hankalaa oli kaikki asunnon löytämiset ja muut käytännön asiat, joten voin vaan kuvitella sen sekamelskan mikä pyörii sun pään sisällä ku mietit näitä juttuja. Mutta. Oikeesti lupaan että kaikki se on sen arvosta. Näitä tsäänsejä ei ihan jokaiselle jaeta joten mä suosittelen erittäin kovasti, että tsemppaatte asiat siihen malliin, että pääset toteuttamaan itseäsi! Lapset on ilosia kun vanhemmatkin on 😉
– Tia
P.s. Mä lähden ilomielin teidän au pairiksi!
Valenciassa <3 Kuulostaa ihanalta! Oot ollut rohkea kun oot lähtenyt 🙂 Joo, tää on aikamoinen käytännön asioiden sekamelska, että huhheijaa. Olettepa ihanan kannustavia!
Tuu kuule ihmeessä mun kaveriksi ja hoitamaan lapsia! Jos oot oikeasti kiinnostunut niin meiliä vaan mulle 🙂 Olisi mahtavaa saada lapsille hoitaja täältä messiin. Jos vain sun opinnot antaa myöten niin ei muuta kuin neuvottelemaan 😀 Wien on varmasti keväällä ja kesällä kaunis.
Hei, ilman muuta lähdet vaihtoon. Asiat järjestyy. Vaikka puoli vuotta taloudellisesti olisikin rankkaa, se on vain puoli vuotta. Lapsetkin saavat uusia kokemuksia. Ymmärrän mietinnän terapian suhteen, mutta ehkä lapset saavat reissusta jotain, mitä terapiakaan ei anna. Reissu siis toisin sanoen kompensoisi terapian puutoksen. Lähde ihmeessä. Kadut todennäköisesti vanhempana, ellet lähde.
Ihanan kannustavia olette! Itsekin kyllä uskon tuohon yleensä, mutta miten sitä tuntuu että näiden lasten asioiden kanssa kaikki on niin toivottaman hankalaa… Vaikka varmasti jos oikeasti järjestelee niin kyllä tuon pitäisi onnistua. Ehkä mä alan jo asunnon etsintään ja laitan loton vetämään 😉
Aivan ehdottomasti vaihtoon! tuleeko vastaavaa mahdollisuutta enää toisten? ei välttämättä. Kannattaa käyttää, et tule katumaan.
Mutta mies ja koirat tietenkin mukaan, en edes harkitsisi jättäväni osaa perheestä. Koirat on erittäin helppo kuljettaa, kun muuttaa euroopan sisällä, joko ajatte autolla tai suora lento lentokoneen ruumassa, ei kestä kauaa. Kuljetuslaatikot jo nyt ostoon ja ehdollistaman koiria niihin, joka kerta kun menee laatikkoon käskystä saa herkun jne. Koirat tarvitsevat passit ja rabiesrokotuksen (joka teillä toiv on kunnossa muutenkin) ja suomeen palatessa yhden pillerin loislääkettä ekinokokkoosia vastaan. On todella helppoa nykyään koiran kanssa matkustus ja sitä pelätään aivan turhaan.
Työkuviot ovat tietty haastavammat järjestää, mutta painota etten tunne ketään, joka olisi katunut että lähti ulkomaille kun siihen oli mahdollisuus. Tunnen vain ihmisiä jotka katuvat kun eivät koskaan uskaltaneet toteuttaa haavettaan.
Oikeessa oot P, toista tsäänssiä ei tuu jos ei ala vaikka tohtoriksi opiskelemaan, sillä tää on viimeinen vuosi.
En halua olla pessimisti, mutta vastaan nyt pitkästi sun ehdotuksiin miksi meillä näin. Koirat on tosiaan jo yli kymmenvuotiaita vanhuksia. Kun ne oli pienempiä, ostin molemmille sellaiset lentokopat. Ja ne on muuten järkyttävän suuria, varsinkin se Helmin oli kun Helmi on suurikokoinen koira. Kopat eli meillä aluksi ilman kantta ja laitoin niihin koirien viltit, lempileluja ja suihkuttelin DAP-feromonia. Totuteltiin (tai yritettiin) kovasti saada kopat tutuksi mutta nuo karttoi niitä kuin ruttoa. Sitten kuitenkin lennettiin Ouluun, mitä reissuja varten olin ne hankkinut. Antton tärisi Oulussa aivan holtittomasti ja oli viikkotolkulla säikky ja traumatisoitui varmaan iäksi. Helmi oli kakannut hätäkakat koppaaan matkalla ja oli ihan sotkuinen. Todella kauhistunut hänkin ja oli homma päästä Oulusta kotiin. Siitä reissusta oli niin huono omatunto, että myytiin kopat pois ja ollaan sen jälkeen ajettu aina autolla katsomaan mun perhettä. Ei vaan sopinut meidän rekuille tuo lentomatkustaminen 🙁
No se siitä, eli mua säälittää nuo rekut niin et ei enää lennetä niiden kanssa. Sitten siitä, että koko perhe lähtisi. Mun mies ei halua lähteä. En voi oikein toista pakottaakaan ja toisaalta ymmärrän täysin, että hän haluaa tehdä opinnot oman vuosikurssin mukana kun vasta viime syksynä aloitti, kun sai opiskelupaikan 10 vuoden työssäolon jälkeen. Keskusteltiin, että reissattaisi sitten puolin ja toisin muutaman kerran mutta hän asuisi pääsääntöisesti täällä ainakin oman lukukauden loppuun. Toki jos mies haluaisi lähteä mulle lapsenvahdiksi olisin enemmän kuin iloinen, sillä silloin mulla ratkeaisi moni pulma 😀 Pitää vielä miettiä miten saisi miehen houkuteltua mukaan!
Työkuviot varmaan onnistuisi joten kuten, niin että voisi tehdä etänä sillä blogi- ja somehommissa voi onneksi tehdä töitä vähän kauempaakin. Raha-asia on kuitenkin todellinen huoli, sillä kulut on toki korkeammat lähtiessä kuin siinä, että olisi vain täällä.
Arvostan oikeasti P sinunkin kannustusta, vaikka tuossa availin tilannetta. Näistä on mukava keskustella teidän kanssa. Toivottavasti nyt päästään tuonne!
Ehdottomasti vaihtoon! Sitä ei varmasti kadu että lähtee, mutta sitä ettei lähtisi niin varmasti jäisi hampaankoloon. Extratyötä ja järjestelyä varmasti vaatii, mutta uskon että on sen kokemuksen arvoinen, muillekin kuin vain sinulle 🙂
Voi että kun ootte kaikki niin innoissaan ja kannustatte vaihtoon lähdössä. Miten musta on tullut tällainen mammahousu, et marisen 😀 Pitäisi vaan nyt selvittää ja järjestellä, niin eiköhän se siitä!
Vaihdosta perheellisenä unelmoin minäkin, kun se kuitenkin tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta päästä hetkeksi ulkomaille asumaan vaikka onkin jo lapsia. Mutta enpä ole vielä koulussakaan, se on tässä mietintämyssyn alla. Onko sulla postauksia siitä, mitä on yhdistää opiskelu ja perhe-elämä ja ootko sä siis samalla töissä myös vai miten oot saanu asiat järjestettyä? Koska useampi vuosi toisen vanhemman tuloilla on aika iso uhraus lapsiperheessä ainakin meille, ja oon miettinyt onnistuisko käytännössä maisteriopintojen ja työssäkäynnin yhdistäminen mitenkään.. Ymmärrän tosi hyvin, että lasten kanssa olis helpompi jäädä Suomeen, mutta toisaalta – mikä mahdollisuus! Kyllähän asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, ja olishan se lapsillekin aika hieno elämys.
Moikka!
Vaihtoon lähtö on kyllä siinä mielessä hyvä vaihtoehto, sillä sen järjestelyyn saa tukea ja sitten on siellä vaihtokohteessa jotain tekemistä ja opittavaa. Ilman muuta kannattaa miettiä sitä jos olet jatkamassa opintoja.
Oon kirjoittanut paljon opiskeluaiheisia postauksia mutta en taida olla yhtään jossa olisi suoraan tuolla otsikolla, vaikka monessa sivuankin perhe-elämän ja opiskelun yhdistämistä. Kaikki opiskelupostaukset löytyy tuosta (ja kun skrollaa alas niin nuolesta Vanhemmat postaukset tulee lisää).
http://toobigtobeme.fitfashion.fi/kategoria/opiskelu/
Ja tässä pari täsmävinkkiä:
http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2016/09/15/syksyn-opintosuunnitelma/
http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2016/02/18/levoton-tuhkimo/
http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2016/07/07/miehestani-tulee-rakennusmestari/
Oon itse tehnyt niin, että mulla on blogin lisäksi yksi projekti, jossa olen mukana ja se on osa-aikainen työ. Molempia voi tehdä hyvin paljon kotoa ja mihin kellonaikaan haluaa. Niillä saan kuitattua elämiskustannukset ja toki mies tekee myös näin. Toivottavasti tämä kantaa joskus hedelmää 😉
Joku kommentoi että reissu kompensoi väliin jäävät terapiat, itse puheterapeuttina olen kyllä tuosta eri mieltä. Mutta tauko terapiasta voi olla jossain kohtaa jopa hyväksi, varsinkin jos on alla intensiivisempi jakso. Lisäksi jotkut terapeutit pitää puheterapiaa Skypen (tai vastaavan) kautta etänä. Kannattaa jutella terapeuttien kanssa eri mahdollisuuksista, hyödyistä ja haitoista yms ?
Terveiset Wienistä!
Erityislapset kotiopetukseen noin lyhyeksi ajaksi tai sitten ihan vaan perus kaupungin kouluun kielikylpyyn 😉
Päiväkotipaikan saa varmasti kun on ajoissa liikkeellä. Ja koulupaikan myös. Lastenvahteja riittää Wienin suomalaisten keskuudesta. Samoin kun kotiopettajia. Wienin Suomi-koulusta taas saa suomenkielisiä kavereita. Tapaavat kerran viikossa pari tuntia.
Kaikki hoituu kun vaan tahtotila on kohillaan. Terapiaa saa nykyään helposti myös Skypen kautta, varsinkin jos hoitosuhde on jo olemassa!
Tervetuloa!
Ehdottomasti kannustan lähtemään, mutta omien kokemuksieni pohjalta tässä pari huomiota suunnitelmien tueksi. Itse muutimme Saksaan saksaa osaamattomina kolmen lapsen kanssa 4,5 vuotta sitten. Kokemuksesta voin sanoa, että lapsen laittaminen kesken kouluvuoden ummikkona kouluun ei ole helppoa. Sopeutumiseen menee kuukausia ja kuka auttaa ummikkolasta kotiläksyissä, koulupäivät ovat lyhyitä, eväät tehdään mukaan, koulupäiviin ei kuulu ruokailua. En tiedä Itävallasta, mutta näin siis Saksassa ja aika yleisesti muissakin Keski-Euroopan maissa. Päivähoitomaksut voivat olla hyvinkin kalliit, samoin koulupäivän jälkeinen iltapäivähoito maksaa. Kannattaa myös huomioida, että lapsia pitää luultavasti saattaa ja hakea koulusta. Ilman puolisoa yhden aikuisen voi olla hyvin vaikea pitää palettia kasassa. Olenkin sitä mieltä, että ehdottomasti tarvitset lastenhoitajan tai Au pairin mukaan, jos meinaat yksin vaihtoon lähteä. Toisekseen, olet menossa vaihtoon aika lyhyeksi aikaa ja kannattaa harkita, josko kouluikäinen/ikäiset kävisivätkin kotikoulua sen 5 kk ajan. Tehän pysytte joka tapauksessa Suomen sosiaaliturvassa ts kirjoilla Suomessa, kun vaihto kestää niin lyhyen ajan. Tällöin ei ole pakko laittaa lasta paikalliseen kouluun, vaan voitte ottaa lapsen kotiopetukseen siksi aikaa. Esimerkiksi etäkoulu Kulkuri on tässä hyvänä apuna. Toki lapselle olisi varmasti hyvä oppia paikallista kieltä ja tutustua paikallisiin lapsiin, mutta toisaalta 5 kk on tähän todella lyhyt aika. Ja onhan niitä erilaisia harrastuksiakin tarjolla, joissa lapsi pääsee paikalliseen elämänmenoon mukaan.
Minä nyt sanon sen, mitä sanoit että et voisi tehdä. Mitä jos oikeasti lähtisit vaihtoon yksin? Lukukausi on vain 5kk ja sillä rahalla millä hankkisit lapsille hoitajan Itävallassa, käyt kotona vähintään 1vkl per kk. Uskoisin että saisit ihan eri tavalla vaihdosta irti jos lähtisit yksin, koska lasten kanssa kaikki vapaa-aikasi menisi heidän kanssaan.
Lukukauden vaihto on oikeasti loppupeleissä lyhyt pätkä. veikkaan että lapsista erossa olo olisi sulle paljon suurempi nakki kuin heille. Älä tyrmää ideaa heti ?
Samaa mieltä! Miksi repiä tässä tapauksessa erityislapset tutusta ja turvallisesta ympäristöstään muualle? Varsinkin kun kyse on noin lyhyestä ajasta… Lapset ehkä juuri ja juuri ehtisivät tottua uuteen paikkaan kun taas olisi muutto edessä. Luota lapsesi miehesi hoiviin ja lähde yksin.
Lisätietoa:
-Wienissä alle kouluikäisten päivähoito on ruokailua lukuunottamatta ilmaista (ruoka n. 80€/kk)
-kaupungin koulut eivät maksa, mutta koulupäivät ovat lyhyitä 08-12/13/14
-iltapäiväkerhot usein koulujen yhteydessä ja maksavat noin 9€ per hoitopäivä ruokineen
Tervetuloa!
Moi Anna! Uskallan taas kommentoida koska meillä on eletty etäsuhteessa nyt 2 vuotta, olen suorittanut kolmannessa kaupungissa kandin valmiiksi tänä keväänä kun olen samalla pyörittänyt toisessa kaupungissa kolmen lapsen arkea, joista yksi on erityislapsi.
Ensiksikin onnea vaihtopaikasta, hieno tilaisuus – tartu siihen!
Me olemme viettäneet ulkomailla miehen työmaassa max 3 kk pätkiä lasten kanssa (ovat olleet kotihoidossa) ja silloin olemme saaneet, ensimmäisinä Suomessa, Skypen kautta puheterapiaa lapselle. Päävastuu on silloin kuitenkin vanhemmilla, voi varautua siihen, ettei terapiaa silloin saa aivan kuntoutussuunnitelman mukaisesti. Nyt muutamme pysyvästi Espanjaan, josta lapselle on onneksi löytynyt suomenkielinen puheterapeutti siedettävän etäisyyden päästä.
Olen itse haaveillut maisteriopinnoista ulkomailla ja silloin on mahdollista, että en ottaisi lapsia mukaan. Ero tuntuu rankalta, mutta puoleksi vuodeksi vieraaseen maahan, kieliympäristöön ja perheen puolittaminen on rankkaa lapsille. Sen lisäksi sulla on blogin perusteella ollut aika haipakkaa kuluneet pari vuotta, joten oikeasti, ota itsellesi se aika että voit keskittyä hetken itseesi, opintoihisi ja palautumaan kiireisistä vuosista. Lapset eivät unohda sinua, pystyt käymään kuukausittain Suomessa ja ehkä miehen opinnot mahdollistavat muutaman pidemmän koko perheen loman luonasi? Tämä olisi ehkä taloudellisestikin se järkevin vaihtoehto? Puoli vuotta menee hurjan nopeasti.
Minäkin kannustaisin vielä miettimään sitä, josko kuitenkin olisi mahdollista, että lähtisit vaihtoon yksin. Perustelut samoja kuin yllä kirjoittaneilla.
Ja onnea vaihtopaikasta! 🙂
Anna, en ole koskaan aiemmin kommentoinut blogiasi mutta nyt sen teen.
Tottakai kannattaa lähteä vaihtoon! Annat lapsillesi (ja itsellesi) uskomattoman kokemuksen jota he eivät muuten saisi. Meidän tehtävämme on kasvattaa kansainvälisiä lapsia jotka ymmärtävät tulevaisuuden työelämän haasteet, mitä aiemmassa vaiheessa annamme heille kimmokkeita maailmalta, sen parempi sillä tulevaisuuden työpaikat tulevat sitä vaatimaan.
Läksin itse aikoinani ulkomaanvaihtoon Espanjaan ilman että osasin sanaakaan espanjaa, hienoin kokemus koskaan ja ne ystävyyssuhteet ovat ikuinen kaunis muisto.
Tänä päivänä asun kahden täysin suomalaisen lapseni, 8 ja 6 -vuotiaat, hyvin eksoottisessa maassa.
Sanon sinulle kokemuksesta , että kaikki asiat järjestyy ja seikkailu antaa teille niin paljon energiaa että jo se on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Meille kaikille tarjotaan elämässä mahdollisuuksia tehdä jotain hienoa, kaikki eivät vain rohkene niihin tarttua.
Minä lähtisin kans yksin. Lapset ja mies voivat käydä lomalla luonasi ja sinä Suomessa. Ihan vaan koska saisit keskittyä ihan vain opiskeluihin, voit varmaan myös samaan aikaan tehdä etänä opiskeluja omaan yliopistoosi. Ehkä saisit myös gradun tekemiseen rauhan.
Olen itsekin lapsellinen opiskelija ja kyllähän se on ihan eri kuin silloin kun opiskelin ennen lapsia. Iltaisin ei juuri tehdä opiskelujuttuja, paitsi sitten yömyöhäiseen. Kateellisena kuuntelin erään kaverin opinnoista, hän muutti toiselle puolelle Suomea tekemään aineopinnot vuoden ajaksi. Iltaisin sai rauhassa lenkkeillä ja tehdä tehtäviä.
Juttelisin myös puheterapeutin kanssa siitä onko tauko hyväksi lapselle kuten täällä jo ehdotettiin.
Tiedän että se tuntuu pahalta kuvitella olla erossa lapsista, mutta niinhän miehesikin olisi jos otat lapset mukaasi. Tämä on sellainen kokemus tämä vaihto että ”nyt tai ei koskaan”, joten suosittelen siihen tarttumaan, yksin.
Huomasinkin tämän kirjoitettuani, että tuolla oli joku jo kirjoittanut melkein samanlaisen viestin 🙂