Kokonaan kalustetusta terassista lupasin laittaa kuvia kun se valmistuu. Terassin toinen pääty valmistui ensin ja siellä on löhösohvanurkkaus ja toiselle puolelle oli tulossa ruokapöytä. Lähtötilanne pari viikkoa sitten oli tämä eli sieltä puuttui näkösuojaeste ja kalusteina on palvelleet meidän vanhat parvekekalusteet jotka on olleet kyllä naftit 😉
Kätevä appiukko sai rakennettua päädyn heti kun haettiin lisää kolmiorimaa eikä se ollut edes päivän homma. Pöydän, tuolit ja tarjotinpöydän tilasin Maskun kesäkalustealesta ja muut somisteet on vanhoja. Yllättävän paljon on kerääntynyt kaappeihin kaikenlaisia lyhtyjä, ruukkuja, koristetyynyjä ja vilttejä! Enemmänkin voisi laittaa jos olisi valokate.
Pöytäryhmään kuului kuusi tuolia, mutta tilasin kaksi ylimääräistä päihin, että tarvittaessa tuoleja on kahdeksan. Mun suosikkijuttu oli, että tähän samaan sarjaan oli tarjotinpöytä, joka tulee varmasti tarpeeseen. Sen voi laskea matalammaksi tai korkeammaksi! Uskon että pieni sivupöytä tulee käyttöön nimenomaan tarjottimena kun ruokaillaan ja miksei joskus lastenpöytänäkin jos on paljon vieraita ja tarvitaan tilaa. Tuoleihin ostin raidalliset istuintyynyt, jotka teki koko setistä vähän merihenkisen. En oo kuitenkaan varma haluanko viedä tyyliä siihen suuntaan enempää.
Tässä kohtaa ei voi todeta muuta kuin, että ainoa huono puoli tässä innokkuudessa sisustaa uutta kotia ja valmistuvaa pihaa, on että syksy ja talvi tulee 🙁 Onneksi ehdittiin hetki nautiskella helteistä terassilla mutta saa nähdä meneekö aurinkovarjo ja kaikki nätit tyynyt sadetta pakoon kohta varastoon. Haaveena olisi laittaa tuohon jossain vaiheessa jonkunlainen valokate, pergola tai paviljonki. Tämä kuitenkin todennäköisesti vasta ensi kesänä.
Pihahommat jatkuu meillä edelleen kovalla tohinalla ja tänään on tarkoitus istuttaa kaksi mun ostamaa magnoliaa sekä yksi kirsikkapuu. Etupihalle ruukkuihin ja istusalueisiin katselin kaupassa kanervia ja muita syksyn ja talven kasveja. Ne olivat laitettu näyttävästi esille, joten kai sitä täytyy uskoa että syksy on täällä, kun syyskuuhun on enää muutama päivä. Tällä viikolla ollaan oltu Linnean kanssa tutustumassa päiväkotiin, joten syksy tuo suuria muutoksia meidän arkeen keskimmäisen aloittaessa päivähoidossa.
Mitään suurta vakaumusta mulla ei ole ollut hoitaa lapsia pitkään kotona, mutta Linnean kohdalla halusin pitää hänet kotona niin pitkään kuin mahdollista. Ollaan nautittu kovasti yhteisestä ajasta ja kotiäitiys (lue kotoa työnteko) on ollut ihanaa! Nyt neljän vanhana hänen oma kiinnostus heräsi ja kaipuu kavereiden seuraan oli yksi syy päiväkotipaikan hakuun. Tärkein ehkä kuitenkin oli se, että tarvitsen enemmän aikaa omalle työlle ja opiskelulle jos haluan että ne etenee. Esikoinenhan on koulussa jo, joten jäljelle jää vielä Amos (1v1kk).
On vaikea sanoa, miten paljon arkea helpottaa jos vain pienin on kotona ja helpottaako ollenkaan. Linnea aloittaa lyhennetyllä päivällä ja on hoidossa neljä päivää viikossa. Saanko tehtyä kuitenkaan paljon kun Amos kulkee mukana joka tapauksessa? Tämän asian entistä vaikeammaksi tekee se, että Linnean päiväkodin johtaja kertoi, että heidän 1-2-vuotiaiden ryhmässä olisi tilaa ja hoitopaikka myös Amokselle. En ollut ajatellut asiaa näin pian mutta kun paikka löytyisi jo nyt niin olen hirmuisen ristiriitaisen päätöksen edessä mitä tehdä. Yliopisto-opinnot odottaa edelleen ja olen ilmoittautunut läsnäolevaksi ja kursseja olisi täyden lukujärjestyksen edestä jos vain pääsen osallistumaan. Mutta mikä järki on odottaa keskimmäisen kohdalla päivähoitoon menoa, että on tarpeeksi iso jos heittää nuorimman heti perästä? 😀
Voi pieni Amos, pärjäisikö tuollainen pieni tuttisuu vielä päiväkodissa? Joka horjuvin askelein kulkee tukea pitkin ja istuisi sitten hiekkalaatikossa räntäsateessa. Minkä ikäisenä te olette laittaneet lapset päiväkotiin ja oliko vaikea päätös?
Niin ja sikäli mikäli Amos aloittaa myös oli ajatuksena 5-7h päivä, kolmena päivänä viikossa. Silti en vain raaskisi <3 Vaikka olisihan se makea saada opintoja eteenpäin kun olisi hetki aikaa opiskelulle.
Mitäs piditte terdestä tai heräsikö ajatuksia / omia kokemuksia päiväkotipohdintaan?
45 vastausta aiheeseen “Pihakalusteista päiväkotiin”
Kyllä minä uskaltaisin laittaa hoitoon kun kerran vielä olisi vain osa-aikaisena. Kun opiskelu on kuitenkin työntekoa joustavampaa aikataulultaan, ei aloitus ole niin rankka lapselle kuin 5pv/vko ja 8h joka päivä.
Rohkeasti vain opiskelujen kimppuun, nyt on aika ajatella myös omaa uraa ja oppimista, ei me kolmikymppiset tästä enää nuorennuta 🙂 Mullakin meni lapset eri-ikäisinä hoitoon enkä kokenut sitä outona.
Meillä poika aloitti hoidon perhepäivähoitajalla 10kk vanhana, nyt on siis 1v2kk. Hyvin on alkanut ja minusta poika on tykännyt ja jollain tapaa ”reipastunut” kun on muiden lasten kas päivisin. Hän on siis meidän esikoinen ja aikamoinen menijä joten on viihtynyt kun on seuraa muista lapsista 🙂 meillä varmaan hoitoon vientiä helpotti että suunnitteilla oli jo tuolloin toinen lapsi ja jäänkin syksyn kuluessa äitiyslomalle, eli tämä hoito oli vain lyhyempi pätkä tässä välissä.
Teidän terassi ja koko koti on kyllä upean näköisiä 🙂
Jatkoin työntekoa lapsieni jälkeen heti äitiysloman jälkeen, eli ovat lähteneet päiväkotiin 10kk ikäisinä. Ei mitään ongelmaa missään vaiheessa ole ollut, lapset sopeutuu, oppii päiväkodissa paljon erilaisia taitoja ja äitinä olen saanut tuntea olevani vastuussa perheestäni myös taloudellisesti. Kaikille osapuolille siis +++.
Sanoisin että riippuu hyvin paljon lapsesta, minkä ikäisenä päiväkotiin. Meidän lapsi oli vuoden kun aloitti. Toisilla pienillä se tuntui olevan rankempaa, mutta meidän tyttö otti ihan pienestä jo mielellään kontaktia ihan vieraisiinkin. Ei ollut itku aamuja. Hitaasti aloitettiin ensimmäinen kuukausi (käytiin yhdessä tutustelemassa ja siitä sitten pidennettiin pikkuhiljaa). Meillä on sattunut ihanat hoitajat ja sama omahoitaja ollut jo 3vuotta.
Laitat kokeeksi ja lopetat jos ei vielä onnistu.
Moi Anna! Mä vein Benin 1,5veenä PPH:lle. Sitä ennen koitin tehdä kotona hommia lapsen kanssa, mutta siitä ei tullut kerrassaan mitään, olin stressaantunut ja kirjoittelin asiakkaille sähköposteja vielä klo01 yöllä! Me jouduttiin odottamaan dagispaikkaan 1,5v, mutta onneksi ihan läheltä löytyi suomenkielinen PPH joka osoittautui todella ihanaksi ihmiseksi ja Ben tykkäs hirveästi olla hoidossa. Tottakai mäkin kävin läpi omat ”huono äiti fiilikseni” mutta samalla myös ajatus taloudellisen taakan kaatamisesta täysin toisen ihmisen niskaan oi aika raskas… Etenkin kuin k-hoidontuella + kuntalisällä en maksanut edes lainanlyhennystäni. Nyt kun vauva syntyy niin B jää dagikseen ja on 5h päivää. En todellakaan anna paikkaa pois ja lapsi jo mielestäni tarvitsee oman ikäistensä seuraa (tai siis meidän lapsi ainakin…) ja kielen kehityksen takia pidän sitä myös tärkeänä. Että tälleen meillä!
Minulla meni 1,5 vuotiaana kolmas lapsi osa-aikaisesti hoitoon kun aloin opiskeleen. En itse pitänyt sitä outona vaikka vanhemmat sisarukset meni vasta 4 vuotiaana hoitoon. Pakko se on joskus palata opiskeluun tai töihin! 🙂
Ei muuta kuin päiväkotiin vaan! Siinä saa lapsukainen uusia taitoja ja virikkeitä ja äippä opinnot eteenpäin 🙂
Täältä sitten eriävä mielipide. Ei niin pientä päiväkotiin, vaikka kuinka olisi hyvä paikka ja hyvät hoitajat. Rivien välistä luen, että tiedät ja tunnet tämän itsekin. 🙂
Minulla ei varmaankaan ole periaatteessa oikeutta mielipiteeseen, koska ei ole omia lapsia, mutta salaa olen kuitenkin samaa mieltä H:n kanssa.
Kuulostaa ihan sadulta, että Helsinginseudulla tarjotaan päivähoitopaikkaa! 🙂 Varmaan riippuu lapsen temperamentista tosi paljon, miten se sujuu. Kolmas lapsi on tottunut hulinaan eri tavalla kuin esikoinen. Meillä molemmat lapset joutui kokopäivähoitoon alle kaksivuotiaina, se tuntui itsestäni pahalta mutta meni ihan hyvin. Esikoinen oli vielä erityislapsi, joten suoraan sanoen oma jaksaminen parani kun oli kasvatuskumppanuutta ammattilaisilta ja luvallista omaa aikuista aikaa opinnoille ja työlle. Omiin hommiin tuli ryhtiä, kun tuntui ettei saa lorvia sitä aikaa minkä lapset on vieraalla hoidossa! Ja sit se yhteinen aika oli sitäkin suloisempaa.
Ja teidän terassi näyttää hyvältä. Kokemuksesta tiedän että tarjoilupöytä on tosi hyvä apu ihan omankin perheen ruokailuun, sillä grillikaudella pöydässä on sen seitsemän vatia!
Minulla on 13kk ikäinen poika eikä ole tullut mieleenkään laittaa häntä päivähoitoon, vaan olla kotona vielä vuosi tai kaksi, MUTTA menimme esikoisen (kohta 5v) kerhoon tutustumaan pari viikkoa sitten kahtena päivänä ja tuo meidän 13kk poika meni siellä kuin vanha tekijä! Ei huolta häivää äitistä, leikki siellä todella innostuneena, siis meidän poika, joka on 24/7 kiinni mun lahkeessa ja niin äitiriippuvainen että. Tuli kieltämättä mieleen, että pitäisiköhän tuo laittaa hoitoon, kun viihtyy niin hyvin ja mennä itse jo töihin 🙂 Mutta oikeasti en osaa sinua neuvoa, olen aina ollut sitä mieltä että alle 2-vuotias on liian pieni hoitoon. Esikoisen laitoin 1v3kk ikäisenä ja olen katunut sitä, hän oli vuoden hoidossa eli 2 vuotiaaksi.
Opinnot ehtii odottaa, pidä Amos kotona kun voit – nuo hetket kiitää ohi vauhdilla ja pienelle paras paikka on äidin kanssa kun se on kerran mahdollista.
Terassi näyttää upealta, pehmusteet ei ole yhtään liian merelliset, vaan tuovat tosi levollista fiilistä!
Olen omat kaksoseni laittanut päiväkotiin kolme vuotiaana ja silloinkin max 7h päivä ja 4 päivää viikossa. Mielestäni, ja tämä todellakin on vain minun mielipiteeni, lapsen paikka ei ole päiväkodissa ennen kuin hän osaa selkeästi puhua ja kertoa mitä päivän aikana on tapahtunut. Lisäksi pienelle vauvalle, joka ei hahmota aikaa, on päiväkotipäivä, vaikka lyhytkin, ikuisuuden mittainen. Hetken ne lapset vaan on pieniä, yliopisto ja kaikki muu kyllä odottaa.
Alan ihmisenä olen vakaasti sitä mieltä että alle kolme vuotiaan paikka ei ole päiväkodissa.kyllähän lapsi pärjää ja tottuu,mutta on kyllä kovin stressaavaa pienelle joka ei osaa puhua selvitä isossa ryhmässä vieraiden lasten ja aikuisten keskellä.ja varsinkaan jos ei ole todella pakon edessä niin nauttisin kyllä kotona olosta ja kiireettä kasvamisesta..
Olen esikoiseni laittanut tuon iköisenä hoitoon ja se on varmaan päätös, mitä olen katunut eniten koko lapsuusajassa. Vaikka poika teki lyhyttä viikkoa ja oli pph:lla niin eipä nauttinut siellä olemisesta. Musta noin pienen paikka on kotona. Mutta ymmärrän kyllä opiskelun ja ajan tarpeen. Kakkosen ollessa vauva luin lääkiksen pääsykokeisiin, käytin tehokkaasti päikköriajat ja illat hyväksi ja isoveli onneksi myös nukkui vielä päikkäreitä. Eli joskus se opiskelu onnistuu pienen kanssa. Oliko se niin, ettei teillämole sitä ohjattua puistotoimintaa? Jos pieni olis vaikka 2h puistossa ja 2h päikköreillä niin siitä syntyisi jo työaikaa 4 tuntia. En tiedä…
Rohkeasti päiväkotiin vaan, siellä lapset oppivat sosiaalisiksi. Mielestäni opintojen kanssa on turha viivytellä enää enempää, rutistat reippaasti maisterin paperit ulos! Tsemppiä! ?
Meillä tyttö meni hoitoon 1v2kk ikäisenä. Olisin mielelläni jäänyt kotiin, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista, laina juoksee ja säästöjä ei ollut kolmea kuukautta enempää. Saatiin aivan ihana perhepäivähoitopaikka, hoitaja oli vielä meille entuudestaan tuttu ja isomman tytön kaverin äiti. Kaksi aamua taisi itkeä ja siitä lähtien on viihtynyt hoidossa vallan mainiosti. Hänestä on myös tullut reippaampi vieraiden ihmisten suhteen. En ole siis tuntenut tarvetta soimata itseäni tästä päätöksestä ☺️
Hei!
Meillä nyt perjantaina vuoden täyttänyt tyttö aloittaa ensi viikolla päiväkodissa. Päiviä tulee max. 10/kk. Taloudellisen tilanteen takia täytyy töihin palata. Itseäkin kyllä jännittää ja välillä iskee huono omatunto asiasta, mutta onneksi paikka ja hoitajat vaikuttaa mukavilta. Päiväkotiin menee samalla vuoden taukoa pitänyt 5v poika. Eri ryhmiin tosin, mutta näkevät toisiaan pihalla ja aamulla menevät hetkeksi samaan ryhmään, koska menevät hoitoon ennen klo 7. Vanhin lapsista aloitti koulun. Palasin vanhimman ja keskimmäisen kanssa heti äitiysloman jälkeen töihin, mutta silloin heitä hoiti äitini ennen kuin menivät ~3v päiväkotiin. Nyt kolmannen kohdalla tämä ei onnistu.
Meillä haasteita tuo arjen pyörittämiseen molempien 3-vuorotyö. Toisaalta sen johdosta päiväkotipäiviä tulee tuon max 10. Jos ja kun tarvitaan ilta/yöhoitoa niin menevät vanhemmilleni. Mutta jännityksellä odotan miten lähtee hommat pelittää kun vanhimman koulukin pitää hoitaa.
Mutta tee mikä itsestä tuntuu hyvältä, jos on mahdollisuus valita hoidon ja kodin väliltä. 🙂
Olen lukenut blogiasi alusta alkaen ja ehdottomasti lemppariblogi. Itselläkin pudotettavia kiloja on reilusti, mutta vielä ei ole onnistunut. :/
Ps. Terassi näyttää hyvältä! 🙂
Mitenköhän uudet tarhapaikkakiristys uhkailut vaikuttaa tulevaisuudessa vai onkp vaan mediaan yllytystä?!? Tarhamaksut kuulemma nousee..
Minun poika on aina tykännyt tarhailusta. 🙂
Paljon touhuiltiin kotona ollessa, mutta ei se väärin ole sanoa, että tarha tarjoaa virikkeitä ja oppeja!
Päiväkoti asiassa pitää varmaan ottaa monta asiaa huomioon. Ikävä kyllä, on pakko miettiä muutakin kuin vain lapsen parasta. Ja siihenkin tietysti kuuluu monta asiaa. On mietittävä taloudelliset seikat ja vanhempien jaksamiset ja aikatauluttamiset jne. Omat lapset on menneet hoitoon 1,5 vuotiaina ja tämä on ollut meidän perheelle hyvä ratkaisu. Niin rahallisesti kuin omaa hyvinvointia ajatellen. Eikä nuo lapsetkaan ole näyttäneet pahemmin kärsivän ?. Teepä listaa hyvistä ja huonoista puolista niin saat kuvaa, mikä teille voisi olla paras ratkaisu. Ja muistathan, että mieltään voi muuttaa päätöksen teon jälkeenkin! Jos viet hoitoon, hommasta voi yhä perääntyä jos ei tunnu hyvältä. Ja jos nuorin jää kotiin, saat hänet varmasti hoitoon vaikka joulultakin jos tilanne näyttää toivottomalta. Tsemppiä päätösten tekoon! Jokainen vanhempi yrittää varmasti tehdä omalle perheelleen parhaan ratkaisun ja tätä toivoisi kaikkien kunnioittavan!
Lapsi tarhaan ja opintojen pariin! 🙂
Hei, minun henk.koht. mielipide on EI päiväkodille noin pienillä. Perusteluna tähän: itse kammoa kaikkia päiväkodin kautta kotiin kulkeutuvia pöpöjä ja sairauksia. Uskon että noin pieni on terveempi ja onnellisempi sinun kanssasi kotona. Vielä ehtii myöhemminkin sosiaalistuminen…
Meillä 5 lasta, ikähaitari 4-19v. Kaikki hoitomuodot (kotiäiti, pph, 3-perhe-pph, ryhmis, päiväkoti) kokeiltu. Riippuu tosi paljon sekä lapsesta että hoitopaikasta että miten sujuu. Jos kotona on monta lasta niin pieninkin kyllä yleensä on tottunut menoon ja meininkiin ympärillään. Onhan se ihana ajatus että pieni saisi olla äidin kainalossa kolmevuotiaaksi, mutta ihan yhtä tärkeitä asioita ovat äidin jaksaminen ja perheen taloudellinen tilanne. Jokainen perhe on omanlaisensa ja päätös on hyvä tehdä kokonaisuutta ja jokaisen perheenjäsenen hyvinvointia ajatellen.
Moi Anna! Harvon tulee kommentoitua mitään mutta nyt on niin mielenkiintoinen aihe että pakko sanoa sanottavansa 🙂
Ehdottomasti molemmat lapsukaiset päiväkotiin. Äidin vaisto varmasti herää ja tuntuu julmalta laittaa molemmat lapset yhtä aikaa hoitoon, mutta uskoisin että sinun oma henkinen hyvinvointi paranee kun pääset suorittamaan keskenolevat opinnot ja urheilemaan sillä aikaa kun lapset ovat hoidossa. Omakohtaisena kokemuksena täytyy sanoa että mitä nuorempana lapset hoitoon laitetaan, sitä reippaampia ja oma-aloitteisia heistä tulee. Päätös ei varmasti tule olemaan helppo, mutta teet niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja vähät välität muiden mielipiteistä, koska niillä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä kun jokainen lapsi on niin erilainen. Mukavaa loppukesän jatkoa!
Ihana terassi ja koti teillä ! Onnea siitä !
Hienoa että teille on tarjottu hoitopaikkaa, hoitoon meneviä lapsia voi olla joskus paljon eikä se paikka ole varma sieltä mistä sen haluaisi.Ottakaa paikka vastaan ja vaikka minimi hoito ajalla 🙂
kyllä ne isot kuljettaa kotiin ne pöpöt yhtälailla kuin että pienin itse olisi siellä hoidossa .
Mukavaa syksyn odotusta !
Meillä on vähän samantyyppinen terassipöytäsetti joten tykkään 😀
Muutenkin teillä on todella kaunis terassi!!
Lasten hoidon kanssa, kuuntele itseäsi, punnitse tunteet asian suhteen ja myös omat tarpeesi <3
http://outikarita.fitfashion.fi/
Hei Anna! Kaikilla meillä on omat mielipiteet asioista ja nämä päivähoitoasiat tuntuu aina nostavan paljon keskustelua – ja niitä mielipiteitä =0) Mutta kannatta pitää mielessä, että kukin tekee omat ratkaisunsa omien tarpeiden mukaan. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Oman perheen tarpeet esittää suurta roolia tässä asiassa, mielestäni se ei saisi olla ”itsestäänselvyys”. Nyt puntariin opiskelun ja työteon sovittaminen kotihoitoon ; onnistuuko se? Jos ei niin päivähoidossa olisi varmaan ratkaisu tähän asiaan.Tunteellisena ihmisenä kannatta myös miettiä, kantaako liian isoa omantunnontuskaa hoitoon laittamisesta ( jos ei ole ihan pakko).
Ratkaisut on tehtävä, sinä kuitenkin tiedät mikä teille sopii =0)
Jos omaa taustaa saan sanoa, niin itse jäin kotiin toisen lapsen jälkeen. Esikoinen oli 3v:na n. puoli vuotta pph:lla ja ei mitään ongelmaa ( halusi aina päiväkotiin- minä en halunnut 😉 – pääsi sinne kuitenkin eskariin=0D ) . Toinen lapsi oli 1v kun sain vakityön ja lapset menivät pph:lle joka oli ihan unelma. Hoitoaika oli 3-4h päivä. Toisella lapsellani oli pahat ruoka-aineallergiat ja se oli raastavaa. Omantunnontuskista kärsivänä jäin pois työstä 2kk jälkeen ja aloitin pph:na kotona. Tein sitä työtä kunnes kolmas lapsi oli 6,5 v =0) Ja en kadu päivääkään. Omat lapset sai paljon tuolta ajalta ja itse myös pysyin työelämässä ja olin tyytyväinen voivani tehdä sekä työn, että olla kotiäitinä yhtäaikaa. Opiskelin myös työn ja kotiäitinä olon aikana, se sopi myös minulle. Ainoastaan opinnäytetyön teko otti koville ;0)
Rahallisesti tiukkaa joo, mutta ajattelin, että mun aikani tulee vielä – no niinhän se tulikin; nyt omat lapset on jo koulussa ja mä onnellisesti työssä kodin ulkopuolella- päiväkodissa ;0D
Kannattaa kuunnella omaa sydäntään ja miettiä perheen tarpeet ja rahkeet!!! Teet varmasti oikean päätöksen , tsemppiä!
Ps. tein terde on ihana, hieno pöytäryhmä!
Oih, miten kaunis terassi. Todella nätti.
-Heidi
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
Hei!
Mulla ei ole lapsia, joten saatan olla väärä ilminen kommentoimaan tähän postaukseen, mutta mielestäni tarhaan laittaminen tuossa vaiheessa, kun sulla on opinnot edessä (ja monta vuotta jo kotona takana) niin olisi todella hyvä ratkaisu. Saat vähän elettyä myös itsellesi, ja tuo 15-21 h viikossahan on oikeasti hyvin pieni osa viikosta, eli ehdit myös olla pikkuisen kanssa.
Itsehän tietysti tiedät parhaiten, mikä teidän perheelle sopii ja siihen on turha muiden tulla kertomaan absoluuttista totuutta. Mun on vaan kovin vaikea ymmärtää, että miksi tuon ikäinen ei sopisi jo noin lyhyiksi ajoiksi päivähoitoon? Jotenkin se ajatus, että lapsen pitää vaan olla kotona äidin kanssa, koska pöpöt ja ikävä ja äiti on ainoa aikuinen joka voi pitää (edes hetkellisesti) huolta lapsesta jne. tuntuu oudolta. Siellä päivähoidossahan lapsi tottuu myös muihin aikuisiin ympärillä ja toisiin samanikäisiin lapsiin, eikä pelkästään äitiin ja sisaruksiin. Varmaan myös vastustuskyky saa buustia, kun viettää aikaa erilaisissa ympäristöissä eikä vaan kotona tutun bakteerikannan ympäröimänä.
Tää liittyy nyt ehkä vähän hatarasti tähän päivähoitokeskusteluun, mutta mun mielestä olisi ihana elää sellaisessa ”kyläyhteisössä”, jossa kaikki aikuiset hoitaisivat kollektiivisesti lapsia ja lapsi ei olisi niin sidottu pelkkään äitiin, niin kuin se nyky Suomessa tuntuu olevan. Hesarissa oli joskus juttu siitä, miten afrikassa (en nyt muista mitä maata käsiteltiin) lastenkasvatus on paljon yhteisöllisempää ja äidit ei koe olevansa niin yksin, koska lapsien ympärillä on useita aikuisia, joiden syliin lapset voivat mennä ja jotka myös ojentavat lapsia tarpeen tullen.
Ehkä vähän tuntuu, että äidit myös haluavat tuntea olevansa korvaamattomia, ja ainoita mahdollisia hoitajia lapsilleen, eikä sen vuoksi haluta laittaa lasta muiden aikuisten hoidettavaksi, vaikka se voisi molemmin puolin ehkä tehdä hyvää? Äiti saa omaa aikaa ja lapsi saa uudenlaisia ärsykkeitä ja virikkeitä ja uusia ihmisiä ympärilleen. En siis mitenkään halua loukata ketään tällä kommentilla, koska enhän itsekään voi tietää mitä mieltä olen, kun joskus omia lapsia on. Kunhan pohdiskelin.
Kaikkea hyvää sulle Anna ja tsemppiä opintoihin! Niin ja kiitos ihanasta ja aina kiinnostavasta blogista! Usein meinaan kommentoida sulle, mutta oon vähän huono siinä. (=
Täällä myös yksi kasvatusalan ihminen enkä suosittele vuoden ikäistä päiväkotiin, mikäli ei ole ihan pakko. Jokainen kuukausikin ”lisäaikaa” kotona, on lapselle plussaa. Tuon ikäinen ei tarvitse ihmeellisiä virikkeitä eikä isoa ryhmää ympärilleen, vaikka kiinnostunut saattaakin jo olla muista lapsista. Sosiaaliseksi ei voi oppia, sosiaalisia taitoja sen sijaan voi 🙂
Tosi ihana terassi!
Onpa kaunis terassi! Päivähoitoasiassa kannattaa mun mielestä kuunnella ensisijaisesti omaa sisintään. Laitoin itse esikoisen noin viisivuotiaana ja kuopuksen nyt kolmen vuoden vanhana päivähoitoon. Kuopus on hoidossa noin 3-4 tuntia päivässä (aamupäivät) ja se tuntuu olevan aika kiva määrä juuri tuohon sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja kaverileikkien tyydyttämiseen. Maksetaan kokopäiväisestä hoidosta, mutta en vain raski pitää lasta vielä siellä niin pitkään. Mulle omana kriteerinä oli se, että halusin lapsen osaavan kertoa mulle hoitopäivän jälkeen, miten hoidossa oli mennyt.
Opintojen viivästymistä muutamalla vuodella ei varmasti kannata murehtia. 🙂 Lapselle se kotona vietetty aika on kuitenkin todella arvokasta niin kuin tiedätkin – tosin tietysti vain silloin, jos vanhempi on motivoitunut kotihoitoon, missään nimessä kenenkään ei toki kannata kotona olla hampaat irvessä.
Voisiko löytyä joku kompromissivaihtoehto? Joku tuttavapiiristä löytyvä ihminen hoitamaan Amosta muutamana päivänä viikossa pariksi tunniksi kerrallaan vaikka teille kotiin tai puistoon? Tai mitä jos päivät hoitopaikassa olisikin lyhyempiä, jos se 5-7 tuntia tuntuu liian isolta muutokselta nykyiseen tilanteeseen? Au pair?
Päivähoitoasiaa mietittiin täälläkin. Mulla on 1v 8 kk poika ja ilmoitin juuri työnantajalle, että palaan kun hän täyttää kolme (toki mulla on mahdollisuus mennä aikaisemminkin jos haluan). Mä vaan en koe, että pari vuotiaan lapsen paikka on päiväkodissa. Toki tilanteita on erilaisia, eivätkä ne lapset siitä mitenkään traumatisoidu mutten usko, että mitenkään hyötyvätkään.
Mua aina huvittaa se miten lapsen hoitoon laittamista puolustellaan sosiaalisuuden oppimisella. Ihan samalla tavalla ne oppivat sosiaalisiksi kotihoidossa, ellei sitä vietetä koko ajan neljän seinän sisällä. Harvempi siihen kuitenkaan pienen lapsen kanssa kykenee 😉
Omaan tilanteeseen toki lisän toi se, että mulla on myös kaksi ekaluokkalaista jotka myös hytötyvät siitä, että olen edelleen kotona.
Mutta summa summarum, lasten hyvinvointiin vaikuttaa äidin hyvinvointi, joten jos se sinulla paranee menemällä opiskelemaan niin lasten tarhaan laitto on varmasti oikea ratkaisu 🙂
Todella nätti terassi! Väriä ja kukkia, piristävää 🙂 Päiväkotiasiaan: Itse olin molempien lasten kanssa 2 kuukautta kotihoidotuella vanhempainvapaan päätyttyä. Sen jälkeen puntaroimme, jääkö mieheni vielä muutamiksi kuukausiksi kotiin, vai laitammeko lapset hoitoon. Koska mieheni ei halunnut jäädä kotihoidontuelle, päätös oli helppo. Minä olisin ollut kyllä valmis pitämään taloudellista vastuuta jonkin aikaa mutta parempi tämä näin on kaikille meille. Onnelliset vanhemmat, onnelliset lapset 🙂
Joten…riippuen tilanteesta, varallisuudesta, omasta halusta, miehen halusta, lasten onnellisuudesta päätätte itse, mikä teille on hyvä parasta. Lycka till!
Laitanpa minäkin vielä lusikkani tähän samaan soppaan.. 🙂 Itse tiedätte kyllä varmasti, mikä on teille se oikea ratkaisu. Rohkeutta päätöksen tekemiseen! 🙂
Itse suosin ja suosittelen perhepäivähoitoa, pienempi lapsiryhmä ja kodinomaisempaa, vaikka toki käytännön kannalta on kätevää, jos lapset ovat samassa paikassa.
T. Minni
Moikka.
Kaunis terassi. Päiväkodista sen verran, että mielestäni vuosikkaan paikka ei oo missään nimessä päiväkodissa, jos se ei oo ihan pakollista. Sanotaan aina, että kyllä lapsi oppii ja tottuu siihen. Varmasti totta, mutta lapsi tottuu kyllä ihan kaikkeen, eikä se muuta asiaa paremmaksi. Joku kirjotti sosialistumisesta. Sanoisin, että se tapahtuu jossain ihan muualla kuin 1 vuotiaana tarhassa. Ja jos tuon ikäinen on pakko viedä hoitoon, niin perhepäivähoitoa suosisin ehdottomasti. Tsemppiä päätökseen ☺
Hei Anna! Edelliseen postaukseen, itku tuli silmään. Onneksi on sinunlaisiasi enkeleitä ihmisen muodossa! Tässä kylmässä, ja joskus tunteettomassakin maailmassa pienikin välittäminen merkitsee todella paljon. Samoin, kun kuuntelit sydämesi ääntä palataksesi mummon luo takaisin, tee samoin myös päivähoitoasioiden suhteen! Tee niin kuin sinusta parhaimmalle tuntuu! Lapset sopeutuvat kyllä, kun ympärillä on turvaa, ja huolenpitoa, myös päiväkodissa 😉
Ompas tämä päiväkotiasia herättänyt paljon keskustelua:) mun mielipide on se, että jokainen tekee päätöksen juuri niinkuin oma sydän sanoo! Tiedät kyllä mikä on parasta just teidän perheelle. Lisäksi lapset on erilaisia, eli älä kanan huolta siitä ettet voi välttämättä tarjota kaikille lapsille samaa..me esim vietettiin vuosi perheaikaa aasiassa esikoisen kanssa..toisen kanssa tuollaiseen ei ole mahdollisuutta..eli perhe ja tilanteet elää elämän virran mukana<3
Komea terassi!
Päivähoito asiassa kannattaa tosiaan ajatella mikä on teidän perheelle paras ratkaisu. Itse menin aikoinaan äitiyslomalta aikaisemmin töihin olosuhteiden pakosta (lapsi puolison kanssa kotona). Mieti miten jaksat, jos samaan aikaan hoidat lasta, opiskelet ja teet töitä. Venyykö opinnot ja jaksatko antaa ”panostasi” isommille lapsille ja siipalle. Osittainen hoito ei välttämättä ole pahasta teidän perheessänne.
Itse en usko tuossa tarhaan vai ei ennen 3v olevan yhtä oikeaa ratkaisua. Kokonaisuus on se joka ratkaisee. Fiksuja ja ihania lapsia, nuoria ja aikuisia on tullut kokemukseni mukaan molemmista tapauksista, kuten varmaan niitä ”hirvityksiäkin”.
Tsemppiä ”.”
meillä poika meni 1v6kk ikäsenä hoitoon. oisin voinut olla pojan kanssa kauemminkin kotona, taloudellisesti siis ei ollut tarve laittaa hoitoon. itse vaan opin itsestäni että mua ei oo tehty koti äidiksi ja en pysty olemaan kotona kauempaa. Poikakin oli ilmeisen valmis hoitoon, pääsi aivan mahtavalle perhe päivä hoitajalle ja tykkää kovasti olla siellä, ei ikinä ole sinne jäänyt itkemään kun vien.
Olin osa -aika töissä tämän vuoden kesäkuuhun asti kun poika täytti 3. ennen sitä oltiin aina perjantaitkin lomalla. ihanaa aikaa! 🙂 Mamma sai tehdä töitä mutta ei ihan koko viikkoa, se on luksusta 🙂
Talon rakentaneena velallisena pakko lähtee töihin. Vielä kk kotona ja sitte menee molemmat mukulat hoitoon. Nuorempi sillon 1v 3kk. Vanhempi meni aikoinaan 1v 4kk ja hyvin pärjäsi pph:ssa. Nyt menevät päiväkotiin 15vrkkk sppimuksella ja ite teen 80% työaikaa.. Jos olis rahallisesti mahdollista olisin kotona nuoremman kans ainakin 2v asti. Jokainen tekee miten parhaaksi näkee.
Hei!
Faktahan on se, että opinnot tuskin etenee tai ainakin tulee mieletön stressi, jos lapsi/ lapset on kotona. Koko ajan riittää hommaa muutenkin ja päikkäriajat on aika rajalliset.
Itse on sinun / perheesi punnittava, mikä on nyt tärkeää ja laittaa se etusijalle.
Minä en ’säilöisi’ lapsia päivähoidossa yhtään ylimääräistä. Tällä tarkoitan, että oravanpyörään, meluun, aikatauluihin jne jne ehtii verkkaisemmallakin tahdilla. Toki, jos tarve vaatii, niin kyllä sielläkin hengissä selviää. Päiväkodin arki on vain yleensä julkisesti kovin siloiteltua, oikeasti tuuraajista on pulaa, face-to-face aika jää olemattomaksi, lapset kiusaavat toisiaan eri tavoin eikä kukaan ehdi/ pysty puuttumaan.
Itse olen vielä kotona 4-vuotiaan kuopukseni kanssa, virikkeitä haetaan kerhoista, kavereilta, puistosta, kotihommista… Jos/ kun oma pää ei kestä kotonaoloa, mietin asiaa uudelleen. Toistaiseksi niin ei ole käynyt.
Tee päätökset ja elä elämäsi niin, ettei vanhana tarvitse katua. Elä nytku-elämää, alä sitku.
Moni tosiaan kuvittelee että päiväkodissa olo on jotenkin kovin hienoa virikkeineen,totuushan on tosiaan no kaikkea muuta..varsinkin pienelle joka joutuu hakea paikkansa isossa ryhmässä ja vaihtuvien aikuisten keskellä,melua,hälyä,aikatauluja,kiirettä,kiusaamista,monet pienet oppivat puremaan ja lyömään kun sanallisesti eivät osaa puoliaan pitää.aikuisia ei ole riittävästi jotta kaikkia ehtisi huomioida,ympäristö on stressaava.itse olen työskennellyt myös pienten ryhmässä ja silloin tein päätöksen että omiani en hoitoon laita jos ei pakko ole.ja onneksi ei ole tarvinut.
Päiväkotiasiasta; suoralta kädeltä ei kukaan saisi tuomita vieraan perheen päätöksiä ja ymmärrän, että usein esim rahatilanne pakottaa vanhemmat siirtymään töihin ja lapset sitä myöhä päivähoitoon. MUTTA itse uskon, että päivähoidon ”välttäminen” niin pitkään kuin mahdollista on päätös, jota kukaan ei myöhemmin kadu. Meillä kans taloudellisesti tiukkaa, mutta kun lapsia alettiin suunnittelemaan ja toivomaan, niin oli meille selvää, että päivähoito ei ole ratkaisu. Lasten on mielestäni yksinkertaisesti parempi olla läheisten kanssa kuin vilkkaassa ympäristössä vieraiden keskellä.
Todella mukavaa että olette jakaneet omia kokemuksia ja mielipiteitä! Mun mielestä on hienoa et asia herättää keskustelua jota on käyty tässä todella hyvässä hengessä. En vastaa erikseen jokaisen kommentin alle sillä niitä on näin paljon mutta on ollut todella antoisa lukea näitä näkökulmia. Olen samaa mieltä teidän kanssa josta usea kommentoi, että tilanne on aina perhekohtainen ja sen mukaan kannattaa punnita vaihtoehtoja. Meillä on tehty juuri sitä 🙂 Mitään lopullista päätöstä ei ole vielä tehty meidän suunnitelmiin mutta kirjoitan kun asiaan tulee jotain muutoksia.
Kiitos kaikille jotka ovat laittaneet aikaansa kommentointiin! 🙂
Muista Anna myös se, että monessa muussa maassa lapset pannaan jo 3 kk iässä yleisesti päiväkotiin enkä ole kuullut että näissä maissa (Ranska, Belgia) olisi kehittymässä moniongelmaisten lasten sukupolvi. Suomessahan lapsia hoidetaan aika kauan kotona, eikä tämä maa mikään onnela ole. Enkä usko että lapsen kehitykseen vaikuttaa niin paljon aikainen aloitus päiväkodissa kuin väitetään ”kansan” parissa. En itsekään ole sitä mieltä että 1 v pannaan hoitoon ensisijaisesti oppimaan sosiaalisia taitoja, koska se on ihan fakta ettei sen ikäinen niitä tarvitse. Mutta äidin opiskelu on ihan yhtä hyvä syy kuin työssäolokin, joten älä todellakaan koe huonoa omaatuntoa jos päätätte hoitoon nuorimman lapsenne laittaa!
Hienoa, jos voitte tehdä päätöksen teidän lähtökohdistanne ettekä ota paineita muiden mielipiteistä!