Tänään on vietetty ensimmäistä adventtia ja huomenna alkaa joulukuu. Täällä Helsingissä ei ole tullut vielä pysyvää lunta joten sen perusteella ei arvaisi että ollaan joulukuussa. Jouluntunnelma on kuitenkin hiipinyt mun mieleen täysin sitä suunnittelematta. Oon todella suuri jouluihminen ja nautin tästä vuodenaikana. Lapsena hiivin meidän portaiden alle ja tein siellä listaa koko kuun muiden perheenjäsenten liikkeistä. Mulla oli siellä viltti, tyynyjä, taskulamppu sekä kynä ja paperia. Olin ihan varma että äiti ja isä ei edes tiennyt että olin siellä piilossa vaikka nyt aikuisena hymähtelen muistoille ja uskon että mun mielikuvitusleikeille on varmasti vain annettu tilaa. Lehtiööni kirjoitin mitä muut tekivät ja tein joululahjalistaa. Nämä olivat täysin salaisia asiakirjoja.
Lasten kanssa korkattiin joulunodotus tekemällä joulutorttuja. Kotia koristeltiin vähän tunnelmaan kynttilöillä ja viikonloppuna ostetuilla joulutähdillä. Myös piparitaikinaa on pakkasessa odottamassa ensi viikkoa.
Tänä vuonna me päätettiin lähteä jouluksi Ouluun mun lapsuudenkotiin. Ei olla oltu siellä joulua kahteen vuoteen vaan ollaan oltu sekä kotona että täällä Helsingissä miehen vanhemmilla. Nyt kun uusi talo ei ole vielä valmis eikä täällä meidän kaksiossa oikein ole tilaa niin matkustetaan jouluksi mun perheen luokse. Veikkaan että tämä joulu saattaa jäädä meidän viimeiseksi pohjoisessa ainakin toistaiseksi ja ensi vuodesta lähtien vietetään joulut oman perheen kesken uudessa kodissa ja kutsutaan isovanhempia ja sukulaisia meille kylään. Oulun porukkaa on niin paljon että he jäävät sinne mutta nämä Helsingin isovanhemmat eli mun appivanhemmat tulevat varmasti mielellään meillä käymään.
Nyt kuppi glögiä ja sohvalle kainalossa Kaikkien aikojen joulu. Tänä vuonna aion valmistella joulua hiljalleen ja nauttia puuhailusta. Ostella lahjoja jo ennen aatonaattoa ja paketeerata niitä pikku hiljaa. Haluaisin kovasti myös askarrella yhdessä lasten kanssa kun he ovat nyt siinä iässä että joulusta puhutaan paljon ja sitä odotetaan kovasti.
Omalta perheeltäni perityt joulutraditiot on mulle äärimmäisen tärkeitä ja vaikka ollaan kolme joulua vietetty ihan meidän pienen perheen kesken (eikä vanhemmilla) niin tuntuu että kerrostalossa ei olla päästy samaan tunnelmaan. Ensi vuodesta eteenpäin päästään nauttimaan omasta talosta: joulusaunasta, jäälyhdyistä, takkatulesta ja leivinuunissa haudutetusta puurosta. Sen suurempaa unelmaa ei mulla oo. Joulua ei ole ilman läheisiä ihmisiä ja yhdessäoloa mutta voi että mä haaveilen jo siitä että nuo puitteet valmistuu <3
Missä te vietätte joulunne? Omassa kodissa, vanhemmilla, puolison vanhemmilla tai vaikkapa muilla sukulaisilla tai ystävillä? Vai ottaako joku äkkilähdön etelään, kauaksi karkuun pyhiä? 😉
26 vastausta aiheeseen “Rauhallista ensimmäistä adventtia”
Ihana tää kirjoituksen alku etenkin. Mua vähän jopa itketti toi kertomus sun lapsuuden jouluista, siitä kun olet ollut rappujen alla kirjoittamassa muiden tekemisiä ja joululahjalistaa. Se on jotenkin niin hellyyttävää ja sellaista, noh, en osaa selittää. Sitä on vaikea kuvailla. Mulle joulu on aina ollut vuoden tärkein juhla ja mulla on todella vahvoja ja eläviä muistikuvia jouluista ihan lapsuudesta lähtien. Muistan monia tunteita, tapahtumia, tuoksuja ja makuja todella tarkasti, ihan niin tarkasti että melkein itkettää niitä muistella 🙂
Mä olen aina viettänyt joulut vanhempieni kanssa. Silloin kun äitini vanhemmat vielä elivät oltiin porukalla mummolassa, mutta sitten omalla porukalla heidän kuolemansa jälkeen. Mulle ei tulisi kuuloonkaan mennä anoppilaan tms. niin kauan kun mun äiti ja isäpuoli elää. Mä haluan olla heidän kanssaan jouluna. Kärsisin tosi paljon ja itkeskelisin varmaan koko aaton jos en olisi heidän seurassaan, ihan kamala aatellakin. Meillä siis mennään aina mun vanhempien luokse aattona, muina joulun pyhäpäivinä voi olla muuallakin. Traditiot on mulle tärkeitä ja minua ei minnekään etelänmatkoille jouluna saa, se kun on ainoa juhla mitä edes arvostan.
Itsekkäästi ajateltu minun mielestäni, mitenkäs puoliso tähän suhtautuu kun hän ei koskaan pääse omien vanhempiensa luokse joulua viettämään?
Eve: joulumuistot on kyllä kultaisia <3 Mullakin on niitä todella paljon!
Mä itse lämpenin appivanhempien luokse joulunviettoon vasta sen jälkeen tuli lapsia. Sitä ennen raahasin tuon miehen aina mukanani meille 😉 Nää mun appivanhemmat asuu tosiaan täällä Helsingissä toisin kuin mun perhe Oulussa. Ollaan todella paljon tekemisissä miehen perheen kanssa ja käydään siellä melkein viikottain. Lapsille nuo isovanhemmat ovat todella tärkeitä ja kun miehen siskolla ei ole vielä lapsia niin heillä ei sitten olisi jouluna muita pikkuvieraita (toisin kun mun vanhemmilla on 10 lastenlasta). Tuo lasten ja isovanhempien välinen side on niin vahva että olin valmis luopumaan omastani ja saan iloa kun näen heidän luovan uusia perinteitä yhdessä <3 Mutta esim. mun veli ja hänen vaimo on tehneet pitkään noin että ovat molemmat joulun omien vanhempiensa seurassa, joten et ole ainoa joka ei halua miehen sukulaisille joulunviettoon 😉
Minä aion viettää jouluni uudessa asunnossani, haluan laittaa tämän nätiksi jouluksi ja nauttia. Todennäköisesti yksin olen kahden kissan ja koiran kanssa, mutta eipä tuo haittaa, olen ennenkin joulut ollut ihan itsekseni 🙂
Kuulostaa hyvältä tuokin kun pääset laittamaan uutta asuntoa 🙂 ja et on seuraa rakkaista lemmikeistä:)
Ihana kirjoitus. Myös minä olen aina nauttinut joulusta ja jouluvalmisteluissa. Ne onkin jo aika hyvällä mallilla. Joulun vietän mieheni ja koirani kanssa ihan vaan kotona. Asumme maalla ja yleensä jouluaattoaamuna olemme tehneet koko poppoo yhdessä metsälenkin lumisissa maisemissa. Lunta ei tosin ainakaan vielä ole täälläkään. Olemme nyt jo 3 vuotta tehneet niin, että aattona olemme ihan vaan kotona ja vietämme sitä kaivattua yhteistä aikaa. Syömme puuron, käperrymme viltin alle katselemaan takkatulta ja ehkä joulupukin kuumaa linjaa. Jouluna ei käy vieraita, vaikka yleensä meillä on aina avoimet ovet ja vieraita tulee päivittäin. Kyse on paljolti yhdessä olosta ja siitä, että saa tunnelmoida ja vain nauttia omasta kodista ja niistä kaikista rakkaimmista. Sitten seuraavana päivänä olemme kiertäneet sukulaisten luona joulukahvila. Mukavaa joulun aikaa sinullekin Anna. Kuulostaa muuten hyvältä tuo suunnitelma teidän joulunvietosta jatkossa 🙂
Aivan ihanalta kuulostaa teidän jouluaatto ja sit on muina joulupäivinä aikaa kahvitella sukulaisten kanssa. Meillä kans joulu kestää kaikki nuo pyhät ja kokoonnutaan eri kokoonpanoilla ennen aattoa glögijuhliin, sitten aattoillalliselle ja joulupäivien päivällisille! 🙂
Oikein ihanaa joulunaikaa teidän perheelle myös! <3
Mulle tuli hymy huulille kun luin tätä ja tuli mieleen kun me siskon kanssa lapsina paketoitiin vanhoja esineitä lahjapaperiin kun me haluttiin myös et vanhemmat sai lahjoja 😀 meillä oli myös joulupaja, ovena toimi vaatekaapin ovet ja siellä me muistaakseni askarreltiin jtn ja tehtiin lahjalistoja 😉
Me ollaan miehen kanssa vietetty joulu aina mun vanhempien luona Jyväskylässä ja tapaninpäivänä ollaan oltu syömässä miehen isän ja hänen naisystävän luona, miehen äiti on sitten yleensä käynyt kahvilla joulun aikana 🙂 sisko perheineen tulee myös vanhemmille syömään ja tunnelmaa varmasti tuo ne lapset, koska he ovat niin innoissaan lahjoista & joulusta <3
Mä tykkään meidän joulun tunnelmasta, hyvää ruokaa & seuraa se luo sen joulutunnelman mulle <3
Tämän vuoden joulunvietto on tosin vielä ihan avoinna 🙂
ihan listava tuo joulupaja 😀 Kyllä sitä lapsena keksii! Ja sen näkeekin ihan pajana eikä vaatekaappina! Mielikuvitus on niin vahva ja ihmeellinen 🙂
Itsekin olen jouluihminen – rakastan jo pelkästään sitä jouluisin mun sisällä asuvaa tunnetta, jota en osaa selittää. Normaalisti ollaan oltu vuoro jouluin aatto mun vanhemmilla tai puolison äidin ja tämän miehen luona, ja joulupäivä taas sitten siellä toisessa. Tänä vuonna joulusta tulee kuitenkin hyvin erilainen, sillä lähdemme yhdessä puolisoni isän ja hänen puolison kanssa Australiaan, jossa puolisoni veli asuu perheineen. Kiva nähdä heitä kaikkia ja etenkin kummipoikaamme. Joulu menee siis Australian kuumimmassa kesässä, bikinit päällä joululauluja kuunnellen. 😉
Ihanaa joulunaikaa teille! <3
Joku tuollainen tunne mullakin on ja se on ihan taianomainen <3 Tosiaan erilainen joulu teillä tulossa mutta perheen keskellä se on varmasti aivan ihana, kun on ikävöinyt kummipoikaa ja perhettä 🙂
Ihanaa matkaa teille!
Mullekin tuli tippa silmään kun luin tätä (: meillä aina on joulut joko hangossa mun vanhemmilla tai vantaalla miehen vanhemmilla. Pari kertaa on karattu ulkomaille, ettei ole tarvinnut tehdä päätöstä kummassa paikassa ollaan.
Kirjoittelinkin mun unelmajoulusta juuri, täältä sen voi lukea (:
http://millonsiitatuli.blogspot.fi/2014/11/se-tunne-kun.html
Tuollainen perinteinen joulu on juuri hyvä 🙂 Yhdessäolo ja lasten riemu! Hyvä postaus!
ihana kirjoitus <3 joulu on kyllä ihaninta aikaa minunkin mielestäni!
Meidän perhe suuntaa myös sinne Ouluun, valmiiseen pöytään! 😉 jospa siellä olisi sitä luntakin! 🙂 ihanaa joulun odotusta ! <3
Oulussa on onneksi ollut kyllä yleensä lunta! <3 Ja kauhea pakkanen aina kun käydään aattona haudoilla! Jotenkin se sattuu se kova pakkanen aina aattoon 🙂
Oi ihanat lapsuuden joulumuistot sulla. Itselläni on vähän ristiriitainen suhden jouluun. Pidän joulusta ja jouluperinteistä, mutta jouluun tai itseasiassa jouluvalmisteluihin on aina liittynyt jollain tapaa stressi ja kiire. Muistan lapsuudesta, kun meillä äiti aloitti aina ennen joulua valtavan siivousurakan, jossa komerot ja kaapin nurkat käytiin läpi ja itse joulu tuli kotiin tuli aina viime tinkaan kun siivousurakka piti saada pois alta ennen kuin joulukoristeet kaivettiin esiin.
Itse olen aikuisiällä yrittänyt olla stressaamatta ja vuosi vuodelta siinä olen kehittynytkin =D. Tänä vuonna pääsen kokeilemaan joulua ekaa kertaa lämmössä. Saas nähdä tuntuuko se joululta ollenkaan.
Ihanaa ja voimaannuttavaa joulun odotusta!
Perusteellinen joulusiivous siis! Varmasti ollut raskasta! Mutta aattona sit vaivan väärti 🙂 Ihanaa reissua teille! Nauttikaa!
Ihana, tunnelmallinen kirjoitus! Samoja puuro, sauna, jäälyhtyperinteitä täälläkin 🙂
Haluaisin kysyä sinulta apua. Oon raskaana ja paino nousee hurjaa vauhtia ja mieliteot on jokapäiväisiä, lähes kokoaikaisia. Voisin vain syödä makeaa kokoajan kaksin käsin. Olen vasta puolessa välissä ja kerryttänyt jo huimasti painoa. Kokemuksesta tiedän että laihdutus ei onnistu imetysaikana kohdallani ollenkaan. On pakko syödä paljon että maitoa tulee edes puoleksi vauvan tarpeisiin.
Haluan kysyä onko sulla jotakin konsteja, ehdotuksia, vinkkejä, käskyjä, mitä vaan että saisin painonnousun pysymään kohtuudessa? Olen sd.ssä mukana, mutta sallinut viikonloppuherkuttelun tuhosin seurauksin. Menen helposti ketoosiin ja menin siihen jo viikossa noudattamalla naisten 1. viikkoa 1. Enempää en kyllä pysty syömään mitä tuossa viikossa on ja siksipä kompensoin viikonloput herkuttelulla ettri ketoosia tule.
Ahdistaa ja itkettää, tiiån että sairaalassa tippuu neljä kiloa ja muut istuu niin kauan että imetys on loppunut ja voin alkaa laihduttaan. :'(
Älä nyt kovin ahdistu. Painonnousu on luonnollista ja varmasti pääset takaisin omiin mittoihisi aikanaan. Mitään ehdotuksia tai käskyjä en osaa antaa muuta kuin, että nyt lopetat stressaamisen! Ei tee hyvää sulle eikä vauvalle 🙂 Näet varmasti tilanteen vakavampana kuin se onkaan! Mulla itsellä on ollut joka raskaudessa tuota samaa. On ihan erilainen makeanhimo ja halu syödä kuin muulloin. Mutta se helpottaa kyllä sitten jossain vaiheessa imetysaikaa 🙂 Ja sitten ne kilot tippuu myös.
Yleensä en kommentoi mitään kenenkään blogiteksteihin, mutta nyt aihe on niin lähellä omia pohdintoja, että tuon esille omaa, erilaista joulunodotustani 🙂
Olen 23-vuotias opiskelijanuorukainen ja aina viettänyt joulun perheen luona. Joulu oli minullekin aina se tärkein ja ihanin aika vuodesta, kun sai rauhoittua ja nauttia ajasta oman rakkaan perheen kanssa. Olla vain kotona, eikä liikkua muualle kuin joulukirkkoon.
Perheeni kuitenkin hajosi vuosi sitten marraskuussa kun äitini menehtyi hyvin äkillisesti ja yllättäen. Viime joulu meni sumussa, oli kulunut vasta kuukausi äidin poismenosta. Yritettiin vain toimia niinkuin ennenkin oli toimittu. Sukulaisia tuli meille ja sen avulla selvittiin tuo joulu läpi.
Nyt en tiedä mitä ajattelisin tulevasta joulusta. Kaikki työt ovat nyt minun harteillani, jos jotain jouluista kotiimme haluan. Enää minussa ei ole hiventäkään jouluihmistä, enkä haluaisi koko pyhää vietettävänkään. Suunnittelin matkaa pois kaikesta stressistä ja ahdistuksesta, mutta se ei saanut tuulta alleen.
Ehkä vielä joskus minussakin herää taas se ihminen, joka nauttii joulusta perheen kesken. Ehkä sitten kun tästä menetyksestä on päässyt yli, tai sitten kun minulla on omia lapsia, joille haluan luoda niitä mukavia lapsuuden jouluja 🙂 Tällä hetkellä olen vain hyvin surullinen seuratessani muiden iloisia jouluvalmisteluja ja ehjiä perheitä. Täytyy antaa itselleen aikaa 🙂
Olen todella pahoillani menetyksesi johdosta. Varmasti todella raskasta ja muuttaa koko suhtautumisen jouluun ja muihin pyhiin. Halauksia sinulle <3 <3 <3
Täällä joulu sujuu töissä: aattona iltavuoro, muina päivinä aamuvuoro (oma toive). Täytyy sitä äiteen luona käydä syömässä joulun aikaan. 🙂
Joulun työmyyrät on varmasti yksi ryhmä joulunviettäjistä! Et oo ainoa! 🙂
Olen töissä,kuten aina.En edes muista koska en olisi ollut,sekä nyt 6. jouli ilman edes joulukuusta joka oli ennen se ainut tärkeä jonka laitoin kotiani valaisemaan. ja odottamaan yövuorosta tuloa.Syynä isäni kuolema,siihen loppui pieninkin haluni muistella tätä aikaa joka johti hänen poismenoon.
Taitaa siis olla pahemman kerran surutyökin kesken….
Voi että, nämä poismenot ovat todella surullisia ja varmasti vaikuttavat tunnelmaan. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti pääset vielä joku päivä nauttimaan joulusta jollain tasolla uudelleen <3
Parikymmentä vuotta olin sitä mieltä, että oikea joulu on vain omien vanhempieni luona. Mies ei laittanut hanttiin, koska hänelle joulu ei ole ollut mikään elämää suurempi kysymys – ja kaiketi halusi olla vaimolle mieliksi. Muutaman joulun vietimme toki myös mieheni vanhempien luona.
Kaikki lapsuusajan muistot tietenkin vaikuttavat siihen, mikä joulu kenenkin mielestä on se ainoa oikea. Myöhemmin isosti aikuisena sitä alkaa pohtia, mikä on todellista ja mikä unelmaa. Ainahan jokaisen mielessä siintää se lehtien ja elokuvien täydellinen nostalgiajoulu, jossa kukaan ei väsy, kukaan ei joudu tekemään liikaa tai kukaan ei huokaile marttyyrina.
Ulkomailla asuessa joulunviettopäätökset olivat helpompia – ja näin jälkikäteen ajatellen olivat aikalailla parhaimpia jouluja, kun ihmeteltiin uusia perinteitä ja vietettiin aikaa ihan vain kahdestaan.
Aika pitkään kesti, ennen kuin ymmärsi, että joulu pitää viettää juuri siten kuin itse tuntee – tai siis siten, mikä tuntuu pariskuntana hyvältä. Meillä ei ole lapsia, joten emme valitettavasti ole päässeet omia lapsiperheen tradioita luomaan.
Kaikki muut joulut sulautuvat mielessä samoilla kaavoilla vietetyksi traditiojouluksi kotikylällä, mutta yksi joulu nousee mielessä ainutlaatuiseksi. Olimme päättäneet mieheni kanssa viettää joulun omalla mökillä. Toki tarkoitus oli käydä syömässä ja joulupukin vierailua ihmettelemässä vanhempieni luona. Mieheni isä joutui kuitenkin yllättäen jouluksi sairaalaan ja mies lähti isänsä seuraksi pariksi päiväksi. Kun tulin itsekseni aattoiltana takaisin mökille, oli paukkupakkanen, taivas tumma ja miljoonien tähtien koristama. Oli täysi hiljaisuus ja tunnelma oli jotenkin maaginen. Oli tunne, että tällaisena iltana ei maailmassa voisi tapahtua mitään pahaa. Olisin voinut seisoa vaikka koko yön mökin pihassa tuijottamassa taivaalle ja pimeään metsään, piharoihujen valaistessa tienoota. Se täysi hiljaisuus oli jotakin uskomatonta.
Vaan kun menin aamuyöllä nukkumaan, mökin talvehtiva asukki oli herännyt: kärpänen paukutti sängyn yläpuolella vasten kattoa. Yritin sietää huonekaveriani, mutta viimein hermo petti – oli sitten jouluyö tai ei. Pyysin kärpäseltä anteeksi jouluyön pahaa tekoani ja läpsäisin sen sanomalehdellä katosta lattialle. Vieläkin on huono omatunto.