Kategoriat
Yleinen

Bloggaaminen työnä

DSC_00351

Luin pari viikkoa sitten Natan blogipostauksen otsikolla Ammattibloggaaja. Nata oli saanut idean postaukseen Sharonilta joka oli myöskin kirjoittanut omasta blogityöstään syyskuussa. Molemmat postaukset olivat hyviä kertomuksia siitä, miten erilaista blogityö voi bloggaajille olla ja otinpa sitten kopin Natan kommenttiboksissa bloggaajille heittämästä haasteesta kertoa omasta blogityöstä.

PhotoGrid_1392905669113

Ennen Too big to be me:tä kirjoitin puolisen vuotta Kuppi cappuccinoa -nimistä blogia bloggerissa. Se oli lifestyle-blogi johon ehdin kirjoitella mm. reseptejä, juttua keskimmäisen ristiäisistä ja laitoin asu- ja kotikuvia. Blogi oli ulkoasultaan nätti ja hempeä ja sen värityksenä oli vaaleanpunaista ja beessiä. Tuona aikana opin bloggerin käytön ja bloggaamisesta käytännössä mutta alkuinnostuksen jälkeen päivittäminen jäi. Olin luomassa jotain vähän liian kiiltokuvamaista ja blogi-idolini oli Kaunis pieni elämä. Halusin olla ehkä samanlainen enkä löytänyt oikeaa juttuani.

DSC_0037pien1
kuvia ensimmäisestä blogistani

DSC_0023pien1 DSC_0052pien1

Kun Kuppi cappuccinoa oli kuopattu halusin kirjoittaa rehellistä laihdutusblogia. Too big to be me:n ensimmäinen postaus oli nimeltään Julkisesti lihava ja koko tarina alkoi tuosta hetkestä. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisin tammikuussa 2012 eli kolmen kuukauden kuluttua vietetään blogin neljävuotisjuhlia. Bannerina mulla oli tuo ikimuistoinen parsakaalibanneri, jonka kuvat oli otettu ajalta ennen toista raskautta ja tietysti niitä ylimääräisiä kiloja. Too big to be me toimi mulle tsempparina ja kanavana saada vertaistukea mammakilojen tiputtamiseen. Halusin tehdä sen täysin omilla kasvoillani joten edistyskuvissa poseerasin reippaasti identiteettini paljastaen. Ainoa hannailu oli, että ensimmäisen vuoden kirjoitin toisesta nimestäni tulevalla nimerkillä Erica (oikeasti olen Eerika). Tuohon aikaan somejulkisuus oli vielä vähän pelottava käsite ja moni epäilikin että moinen bloggaaminen tuhoaisi kaikki tulevaisuuden työmahdollisuudet jne.

fittobeme2

Kun vuosi bloggaamista oli tullut täyteen, halusin kertoa oikean nimeni sillä blogista oli kasvanut sen skenen mittakaavassa valtava. Blogillani oli omat somekanavat ja paukuttelin bloggerissa sivukatseluilla huikeita määriä. Taistelin aikani kaupallisuutta vastaan ja kieltäydyin monenlaisista yhteistöistä, sillä niistä tuli herkästi hyvin kitkerää palautetta. Keväällä 2013 kuulin mieheltäni, että hänen työkaverinsa Aleksi on perustamassa yhtiökumppaneiden kanssa omaa sporttisen elämäntyylin blogiyhteisöä. Aleksi tietysti tiesi minun blogistani ja sen vuoksi sain kunnian kuulla FitFashionista ensimmäisenä bloggaajana. Hän vakuutti minut portaalin tulevaisuudennäkymillä ja suostutteli siirtymään sivustolle. He halusivat minut mukaan myös siksi, että saittia olisi helpompi markkinoida muille, kun mukana olisi jo hyvin luettu blogi. Näin ollen, olin ensimmäinen blogi joka suostui lähtemään uuteen portaaliin mukaan. Samalla suostuttelin ystäviäni Saraa ja Monnaa muuttoon, joilla molemmilla oli jo silloin myöskin hyvin suosittu blogi. Sanoin heille, että mennään kaikki, kyllä ne lukijat sitten tulevat uudelle sivustolle 🙂 Me kaikki vähän aluksi pelättiin että muuton myötä blogit kuolee. FitFashion avattiin toukokuussa 2013 ja meitä oli aluksi täällä 20 blogia. Ensimmäinen puoli vuotta taisteltiin kyllä tekniikan kanssa ja mukana oli kaikenlaisia kasvukipuja. Tyyli, tekninen toimivuus ja tunnettuvuus olivat alkutekijöissään mutta yhdessä me saatiin Fittarista toimiva.

Na_ytto_kuva_2013_05_15_kohteessa_12.22.37

Olen kirjoittanut blogiani siis ainoastaan kahdella alustalla tähän mennessä. Ennen FitFashionia sain tarjouksen mm. Bellablogeilta mutta sain vastauksen, että nelinumeroinen palkkapyyntöni kuukausikirjoittamisesta oli ”korkea, oikeastaan huima.”

Kuitenkin FitFashioniin tullessani tein yhteistyösopimuksen ja blogista tuli mulle työ. Ensimmäisiä kaupallisia portaalin kautta tulleita kampanjoita taisivat olla Elovena, Arla, SodaStream, Philips SoupMaker ja Samsungin puhelimet. Kampanjoiden avulla työ alkoi näkymään myös kukkarossa ja se helpotti tietysti taloutta niin, että blogille oli helpompi antaa enemmän aikaa. Tällä hetkellä teen kamppiksia jopa viikottain, riippuen vuoden mukana elävästä markkinointikalenterista, kevät ja syksy kiirettä, kesä ja joulu hiljaista. Olen tykästynyt tyyliin tehdä sisältöyhteistyöpostauksia jotka tuovat blogiin ajankohtaisuutta, erilaista sisältöä ja antavat jotain lukijoille. Sen sijaan olen rajannut affiliate-yhteistyöt pois eikä mun blogissa ole koskaan kaupallisia linkkejä jonka tilauksista saisin rahaa. Tämä on mun blogin tyyli ja tykkään että toimii näin.

IMG_20140205_234252

Fittarilla kirjoittaessani olen saanut kutsun Indiedays Inspirationiin ja SanomaMagazines (vauva.fi) ja Otavamedia (kaksplus.fi) ovat myöskin tehneet mulle tarjouksen siirtymisestä. En ole ollut koskaan erityisen innokas muuttamaan blogisaittia ja yhteistyöneuvottelut eivät ole johtaneet mihinkään. Mulla on täällä FitFashionissa hyvä olla ja meillä on A-lehdillä ihan mahtava taustajoukko. Tarjousten myötä bloggaamisesta on kuitenkin tullut mulle työ vaikka se ei koskaan ollut itse tarkoitus.

IMG_00381 IMG_01371

Se sitten historiasta ja tähän päivään. Mitä bloggaaminen on mun arjessa? No se on sitä, että jaan kirjoituksissa ne henkilökohtaisimmatkin asiat ja ajatukset äitiydestä, naisen haasteista omassa vartalossa ja perheellisen nuoren arjesta. Kuljen kamera kaulassa ihan joka paikkaan eikä ole lomaa missä läppäri ei olisi ollut mukana. Mun mies ei ole koskaan suostunut ottamaan valokuvaajan roolia joten virittelen kameraa milloin mihinkin ja olen ottanut laittoman määrän selfieitä. Sen lisäksi olen kirjoittanut tätä blogia tuntikausia. Yhteensä 873 postausta tekee 4,4 postausta viikkoon ja tuntimääriä en uskalla edes arvioida. Blogiin on jätetty 24 686 kommenttia joista omia ei varmasti puolet, mutta toivottavasti ainakin yksi kolmasosa. Teitä lukijoita käy blogissani päivässä 3000-10 000 ja kuukausitasolla blogiin klikkaillaan jopa 200 000 kertaa.

Fitfashion_versiot_230x297-21

Mulla ei ole ollut blogin kanssa koskaan itselleni mitään tarkkoja sääntöjä ja tämä on elänyt mukanani tarinan lailla. Siinä missä Nata kirjoittaa kaikki postauksensa ennakkoon ja ajastaa, minä kirjoitan aina tunteen vallassa ja julkaisen juuri sinä epäotollisimpana aikana eli perjantaiyönä kun lapset nukkuu ja kukaan muu ei ole netissä. Molemmat tavat kuitenkin siis toimii 🙂 Olen blogillani halunnut rehellisesti jakaa omaa tarinaani ja elämääni ja yhteistyöt osaltaan mahdollistavat sen. Blogityö on mulle kanava toteuttaa mun halua ikuistaa arjen kauneus ja arvokkaat hetket, sekä saada vastakaikua pohdintaan elämästä ja omasta hyvinvoinnista.

Koukussa ollaan kirjoittamiseen ja tämä on hommaa joka vuorovaikutuksellaan antaa paljon. Etsimällä omat vahvuudet, uskon että jokainen kirjoittamisesta kiinnostunut voi saada blogista itselleen työn. Ihan samalla tavalla kuin Natan postauksen lopussa niin kommenttiboksi on vapaa! Oletko joskus pyöritellyt mielessäsi bloggaamiseen liittyviä kysymyksiä? Nyt saa kysyä!

SAM_1359

Kategoriat
Yleinen

Kuka on anonyymi?

SAMSUNG CSC

 

”Elämäänsä kyllästynyt, kateellinen ihminen jolla on itsellä paha olla.” Näillä sanaparsilla kuvataan anonyymejä lukijoita ja kommentoijia tuon tuosta. Oon lukenut tällaisia ihan aiheelle perustettuja blogipostauksiakin vuosien aikana varmasti kymmeniä ja joka kerta niissä särähtää jotain mun korvaan. Eikö me kaikki olla niitä jolla on joskus paha olla? Eikö jokaisella meistä ole oikeus mielipiteeseen joka ei välttämättä mairittele esimerkiksi täällä blogimaailmassa kirjoittajaa? Onko jokainen kritiikkiä sisältävä kommentti negailua?

SAMSUNG CSC

 

Todella moni bloggaaja on laittanut kommenttikenttään valvonnan, jonka kautta hyväksytään blogikommentit näkyväksi vasta omalla klikkauksella. Negailijoita ei haluta pilaamaan ilmapiiriä ja näin asiattomat kommentit eivät saavuta päivänvaloa. Ymmärrän kyllä sen, sillä joskus kysymys on jo kiusaamisesta ja se on asia erikseen. Järjestelmällinen kiusaaminen on ehdottoman tuomittavaa eikä sitä tarvitse kenenkään suvaita. Mutta mikä on yksittäinen erimielisyys, tuohduksissa annettu palaute vaikkapa pettymysestä tai täysin vastakkainen maailmankatsomus johonkin asiaan, jonka haluaa tuoda ilmi omassa kommentissa? Miten sen erottaa ja antaa sille äänen niin ettei oma mieli väritä kommenttia sitä lukiessa negailuksi?

SAMSUNG CSC

Mä oon ratkaissut asian sillä, että kaikenlaiset kommentit ovat sallittuja ja annan teidän lukijoiden päättää sävyn jolla ne luette. Hyvin usein(aina) asiattomat kommentit saavat jo lukijoilta toisiltaan palautetta, jos kyseessä oli liian rankkaa tekstiä. Aina anonyymi ei edes tarkoita pahaa, mutta kirjoitettuna syntyy helposti väärinkäsityksiä kun ei nähdä toistemme ilmeitä ja eleitä. Olisi kurjaa jos karsisin kommentit vain oman maailmankäsitykseni perusteella oikeisiin ja vääriin.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Mun oma perusluonne on osittain hyvin suomalainen. Olen kyllä iloinen ihminen omasta mielestäni, mutta sen lisäksi osaan nyrpistelyn. Mä rakastan blogeja ja erilaisia ihmisiä, mutta puhuisin *askaa jos väittäisin, että en koskaan nyrpistelisi niitä lukiessa. Oon monesti aivan eri mieltä ja mietin jopa negatiivisia ajatuksia milloin mistäkin postauksesta tai kirjoittajasta. Se ei tarkoita, että en samalla näkisi näissä ihmisissä mitään hyvää, heidän kauneutta tai kykyä olla jossain asiassa hyviä. Näen ja arvostan niitä! Silti joukkoon sattuu ajatuksia, tekoja, asuja tai ilmeitä joita ihmettelen, että mitähän aivopieruja nuo on. Ja se harmittaa, että kun joku uskalias sitten niistä kommentoi (monesti monen muunkin äänellä) on hän tuo elämäänsä kyllästynyt, kateellinen ihminen jolla on itsellä paha olla. 

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Se miksi halusin antaa pienen äänen niille joilla on paha olla, johtuu varmasti siitä, että koen itse olevani sellainen. En trollaa toisten blogeissa ja jätä ilkeitä kommentteja mutta aika usein huomaan kommentoivani vasta kun olen eri mieltä 😀 Olen siis varmasti ärsyttävä blogilukija kun kehu tai nyökkäys jää usein vain hymyksi täällä ruudun toisella puolen mutta osallistuminen keskusteluun lähtee paljon nopeammin näppikseltä kun koen että mulla on jotain painavaa sanottavaa asiaan. Voiko olla että negailijalla on kuitenkin joskus kommentissa ihan asiaa? Ehkä 16 asukuvaa riittää tai lukija tukehtuu lentosuukkoihin? Voisiko anonyymin kommentista kuitenkin ottaa vaariin ja kehittyä? Miten voi olla, että vauva.fi on suomen suosituimpia keskustelupalstoja jos siellä kaikilla on paha olla? Olisiko kuitenkin niin, että jokainen meistä voi olla se nimetön jolla on erilainen mielipide asiaan.

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

En tiedä onko muilla tällaisia ajatuksia ja oliko tässä asiaa mutta niin tai näin, blogikuvissa tämän hetken pihahommia. Kivien kantoa, pengerryksiä, täyttöjä ja vihdoin istutuksia. Timanttituija-aitaa etupihalle, pensasmustikkaa metsän rajaan takapihalle, talon sivustalle perheomenapuu ja etuoven viereen kauniisti kukkiva kirsikkapuu, josta pitäisi tulla makeaa kirsikkaa. Jos ketuttaa niin onpahan oma kolo jossa voi päivitellä maailman menoa ja huudella metsään. *itutus, tuo suomalaisten kansantauti, josta ei saa puhua mutta kaikki kärsii.

Oletko sinä joskus kokenut, että eri mieltä ei saa olla tai että sinut on leimattu kommenttisi perusteella anonyymiksi ilkeilijäksi?

SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC SAMSUNG CSC

Kategoriat
Yleinen

Valokuvauksen haasteet bloggaajalle

SAMSUNG CSC

Jokainen itseään somessa edustava tai etenkin bloggaava tietää, että kuntosalin Petestä tai kaupungilla ohikulkijasta ei oo valokuvaajaksi. Ne kuvat on poikkeuksetta vinossa ja ihan vakio on se, että yläpuolella on enemmän tyhjää kuin laki sallii. Jos ei niin vastaavasti kuvasta jää otsa ja ponnari pois. Oon itse jo luovuttanut sen kanssa ja aika harvoin pyydän random-tyyppiä kameran taakse. Haastetta bloggaamiseen lisää, et kun ei itsekään osaa kuvata. Pystyn kyllä suunnilleen kohdistamaan kuvattavan ruutuun, mutta itse valokuvaajana oon vielä keltanokka… Teen teille paljastuksen!

SAMSUNG CSC

 

Kun aloitin bloggaamisen 3,5 vuotta sitten niin kuvasin kaikki blogikuvani puhelimella. Mulla ei oo koskaan ollut edes omaa järkkäriä ja oli oikeastaan luojan lykky että nykypuhelimilla saa jo jonkintasoisia kuvia otettua laadullisesti. Tämä ei kuitenkaan ole se yllätys vaan se että oon aina ottanut kaikki mun kuvani kameran automaattiasetuksella. Veikkaan että näin meistä tekee suurin osa joilla on järkkäri!? Mutta toisaalta miten surullista on, että kun on kunnon vehkeet niin niitä ei osata käyttää 🙁 Oon muutaman kerran yrittänyt itse opetella asiaa mutta siitä ei oo tullut yhtään mitään ja mulla on mennyt käämit. Joku valokuvauskurssi olisi tietysti aivan loistava juttu! Mutta kun pitää olla niin pälli että ei oo saanut sitäkään aikaiseksi. Se vaan aina jää!

SAMSUNG CSC

 

Viime viikolla mulla katkesi kamelin selkä. Halusin ottaa kotikuvia ja kuvia kukista mitä olin ostanut. En millään saanut kuvaan sopivaa valoa. Silmällä valoa vielä riitti, mutta kameraan se ei riittänyt. Keinovalo teki karmeat varjot pöytään ja salaman kanssa kuvaaminen hävittäisi taustan ja tekisi kuvasta muutenkin karsean. Päädyin sitten jälleen kerran googlettamaan kuvausohjeita, jonka vuoksi läppärikin näkyy tässä ensimmäisessä kuvassa. Sitten ei muuta kuin kokeilemaan! Kamera manuaalille ja näps näps!

tarkenna taustaan
tarkenna taustaan
vielä pahempi
ups, pikkasen pimee
ja vähän meni överiksi valotus
ja vähän meni överiksi valotus
ja siivoa tausta!
säädetäänpä vielä, siivotaan tausta ja kas näin!

Oon kokenut koko viikon suunnatonta ylpeyttä, että oon saanut omilla asetuksilla otettua nyt kuvia sellaisessa tilanteessa missä en oo ollut tyytyväinen kameran automaattitulokseen. Tuntuu kuin olisin Nobelin palkintoa vailla moisista oivalluksista ja vaikka f-luku, aukko ja terävyys on mulle edelleen hepreaa niin oon hypännyt kynnyksen yli. Päätin todenteolla nyt opetella ja ottaa selvää. Haluaisin että blogikuvien taso nousee ja kehittyy sitä mukaan kun blogillakin tulee ikää! Teknisen puolen lisäksi valokuvaamisessa on myös toisenlaisia haasteita.

photobomber
photobomber
strikes again!
strikes again!
SAMSUNG CSC
and yet again!
SAMSUNG CSC
mites noi nuupahtaneet pionit ja niiden varret
SAMSUNG CSC
maljakon vaihto

Sisällöllisesti suuri osa blogikuvista menee myös roskakoriin. Kuvattaessa huomaa että taustalla on jotain epäsopivaa. Miehen nuuskapurkki kun kuvaa puuroa, lapsi pikkuhousuissa tai joku muu joka vie huomion kuvan kohteelta. Paljon jää myös julkaisematta kun on huono ilme, näyttää lihavalta tai urpoilee muuten.

No
no
no
no
no
no
NO
no

Tässä seulan läpi päässeet, pienellä värien säädöllä.

yes
yes
yes
yes
YES
YES

Kiitos postausten asukuvista Saralle. Ainoalle joka Monnan ja muutaman muun lisäksi jaksaa näitä räpsiä! Muuten meikäläisen omakuvat jääkin aika heikkoihin kantimiin. Jalusta ja kaukosäädin ois aika kova sana!

Mitäs te tuumaatte blogikuvista? Luetteko blogeja joissa on kuvien määrä&laatu ihan laidasta laitaan? Kuinka tärkeitä on blogikuvat ja mitkä tekijät niissä on tärkeimpiä? Laatu, määrä, sisältö? Kännykkäkuvat, selfiet, peiliselfiet? Vai inspiroiva ihanuus joka on kuin lehden sivuilta?

Mun oma mieltymys on muuttunut hieman vuosien myötä. Ennen luin paljon blogeja joissa ei välttämättä ollut edes kuvia lainkaan, ehkä joku googlesta ”lainattu” kuvituskuva mutta ei juuri muuta. Nykyään rakastan suuria ja kauniita kuvia joista voi inspiroitua. Pidän siitä että blogimaailmassa näytetään elämän ihania juttuja ja on etuoikeus nähdä niitä jonkun toisen linssin läpi. Paikkoja missä ei ole käynyt, kauniita koteja, asuja ja henkilökuvia. Oikeaa elämää ja ihania unelmia!

SAMSUNG CSC