Sisustuspostaukset ei oo mun blogissa luetuimpia vaikka itse tykkään aiheesta aika ajoin kirjoittaa. Niille on kuitenkin faninsa, joten mielelläni jaan omia haaveita ja hankintoja täällä kun jotain uutta olen miettimässä. Yksi juttu mitä olen metsästänyt tässä pidemmän aikaa on uudet ruokapöydän tuolit. Tori.fi on päivittynyt ahkeraan ja olen käynyt kaupassa istumassa monenlaisia yksilöitä. Yksi ainoa kriteeri mahdollisille uusille tuoleille on kuitenkin ollut mielessä. Tällä kertaa en haluaisi ostaa plagiaatteja, vaan aidot designtuolit. Vanhoja seiska-tuolin kopioita mulla ei tule ikävä.
Koko ruokaryhmän vaihtaminen on lähtöisin siitä, että tämä meille apuun tullut ruokapöytä ei ole tullut jäädäkseen. Se on aavistuksen liian pieni, eikä siinä ole jatkomahdollisuutta isompia kestejä varten. Olin onnekas kun sain sen veljeltäni ilmaiseksi, joten hienoon saumaan se tuli sillä me myytiin edellisen kodin pyöreä ruokapöytä nettikirpparilla.
Tätä tähän kotiin tulevaa jatkettavaa ruokapöytää ei oltu etsitty aktiivisesti, kun äitini oli sattumalta sellaisen löytänyt meille käytettynä. Kyseessä on Artekin H92-pöytä tammisena, mikä on ihana löytö sillä sitä ei enää valmisteta tammesta ja se sopii taas meidän tammiparkettiin parhaiten. Nyt pöytä on entisöitävänä ja saamme sen todennäköisesti vielä ennen joulua. Meille tuleva pöytä on tehty 50-luvulla 🙂
Olin jo jonkun aikaa haaveillut ainakin päätypaikoille mustia Domus-tuoleja, sillä meidän pöydän jalkaholkit ovat mustat. Mietin kovasti, että tuleeko mustaa kuitenkin liikaa jos kaikki tuolit ovat mustia. Toisaalta mulla on varmaan joku vaihe kun olen tykästynyt kaikkeen mustaan sisustuksessa valkoisen sijaan. Aallon tuolimallit 66 tai 69 kävivät mielessä mutta niitäkin epäröin. Tammisia ei ole markkinoilla, vaan ainoastaan koivuisia tai maalattuja. Mitkä kävisi parhaiten ruokapöytään?
Katseeni kääntyi loppujen lopuksi aina vain Ilmari Tapiovaaran 1946 suunnittelemiin Domus-tuoleihin ja siihen että niitä voisi olla kaikki pöydän tuolit eikä ainoastaan päissä. Tuolin käsinojat ovat pienet joten pöytään onnistuu sujahtamaan vetämättä tuolia kovin pitkälle taakse mutta ne antavat kuitenkin kyynärpäille hyvän tuen. Muotoiltu istuin on todella miellyttävä takapuolen alla ja aina myymälässä niihin istuessa muut tuolit tuntuivat pieniltä tai heppoisilta. H92 pöydän paksu levypinta myös tuntui kaipaavan kunnon kokoisia tuoleja, joten en ihmetellyt kun pöydän pariksi olikin nostettu Domuksia erilaisilla verhoiluilla ja sävyillä. Kahdeksan tuolia mahtuisi pöytään hyvin.
Tuoliasia ratkesi sitten tänään yllättävällä tavalla. Huomasin muutama päivä sitten Artekin sivuilta, että 80 vuotta täyttävän Artekin juhlavuoden kunniaksi Domuksesta oli tehty sadan kappaleen erikoiserä tuoleja tammirungolla, joiden koivuistuin ja -selkä on maalattu mustaksi. Hintakin oli tavallista edullisempi, joten suuntasin myymälään katsomaan tuolia. Kokotammisen tuolin hinta on nimittäin maalattuakin vielä reilusti tyyriimpi. Ehkä tammi-musta oli juuri se kompromissi mitä kaipasin?
Perille päästyäni selvisi, että koko erä oli jo mennyt mutta niitä olisi tulossa lisää vielä 20 kappaletta. Takahuoneesta löytyi yksi hieman kulumaa saanut yritysmyynnin mallikappale joka oli menossa Artek-Aittaan mutta hyökkäsin väliin. Ostin tuolin samantien mukaan ja nyt viimeisestä erästä on tulossa meille vielä tarvittavat tuolit lisää. Ne valmistuvat kahden viikon sisään.
Pitkä tarina tuoleista mutta vielä pidempi oli selitys minkä kerroin miehelle. Siinäpä sitä riitti illaksi perusteltavaa. Siippani vastauksesta jäi tosin uupumaan ”Kiitos kulta, mahtavaa työtä ja mikä loistava löytö. Olitpa oikeaan aikaan paikalla ja tinkaisitkin vielä! Hieno juttu.”
Ihan näin ei keskustelu mennyt mutta minkäs mahtaa 😀 Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, vai mitenkä se nyt menikään?
Mitä tykkäätte tuolista ja mitä olette mieltä aiheesta: hyvä ja halpa kopio vai aito oikea ja alkuperäinen?
28 vastausta aiheeseen “Tarina tuoleista”
Wau! Ehdottomasti aito ja alkuperäinen. Itseäni ärsyttää, kun kotimme on kuin sekatavara kauppa. Ikean hylly huojuu ja heiluu niin, että rahat menee kirjoihin että siihen saa painoa. 😉 ( tai näin perustelin kirja ja koriste esine hankinnat miehelleni. ;))Haaveilen että jonain päivänä sisutukseen olisi varaa satsata ja käyttää varsinkin kotimaista designia. Teidän koti on kyllä niin kaunis kotoisa, mutta ylellinen.
Voin kertoa, että meidän ensimmäinen yhteinen koti oli ihan oikeasti kuin Ikea-kuvastosta! Jos joku ei ollut Ikeasta, se sitäkin halvemmalla löydetty. Meni pitkään kun olin taloudellisesti mahdollista ostaa oikein mitään. Toki designia saa usein hyvin myös kirpputoreilta kun osaa ja jaksaa etsiä 🙂 Se oli meikäläisen kohdalta ehkä tiedonpuutetta, kun en osannut kirppistellä.
Nyt työelämässä ollessa on alkaneet kalusteet pikku hiljaa vaihtumaan, yksi kerrallaan 🙂 Kiitos kivasta kotikommentista <3
Niin tutun kuulosta tuo selittely, ei ne miehet taida ymmärtää näiden sisustusjuttujen päälle?. Oon ehdottomasti sitä mieltä että aito ja alkuperäinen eikä halpa kopio. Mulla oli 2 vuotta etsinnässä olohuoneeseen valaisin. Siis kaks vuotta sitte sain jostain päähäni että ainoa oikea valaisin tähän on secton Octo valaisin. Mieskin sanoi kerranki että joo tuo on hieno, kun näytin hälle sitä eräässä kahvilassa käydessä. Nooh, kaikki meni hyvin siihen asti kun hän näki hinnan, ei kuulema voi käsittää miten joku voi maksaa lampusta 600euroa… sanoin että mikään muu ei kelpaa. Mies Sai ohjeeksi hommata sitte tasan sellasen lampun kuin haluaa. No ei oo näkyny sitä lamppua sitte kahteen vuoteen , pärjäiltiin noilla kohdevaloilla ja jalkalampulla. kunnes tänä syksynä sitten pitkän keskustelun päätteeksi käytiin vepsäläiseltä hakeen se, toisaalta 2 vuotta on pitkä aika harkita, ja luulen että jos olisin jonku halvemman tähän kelpuuttanu niin se olisi todennäköisesti lähteny jo vaihtoon. Eli siis joskus kannattaa sijoittaa, harvemmin niitä kalliimpia tulee laitettua vaihtoon, niinkuin halvempia kopioita. Ja tuo pöytä mikä teillekin tulossa kuulostaa niin hyvältä, luulen että siitä on teille iloa vuosikymmeniksi. Ja nuo tuolit nappivalinta!
Mä ihan vähän hörähtelin täällä lukiessa 😀 Niin tyypillistä miesten touhua, et sit ei tulekaan mitään valaisinta kun ilmanki pärjää, hohoo! Hienoa että sait lopulta sen Octon 🙂 On varmasti upea!
Ihan super outo homma, mut ku luin tätä blogia, luulin alkuun lukevani WTD:n Natan tekstiä kunnes tajusin homman. 😀 Olis sopinut Natan teemaksi myös hyvin laadukkaat sisustustavarat… Oli miten oli, ehdottomasti aitoa ja hinnakkaampaa kuin kopioita, jos taloudellinen tilanne sen sallii. Opiskelijana, kun tietää asuvansa väliaikaisessa asunnossa, ei viitsi törsätä sisustukseen. Vasta sitten kun muutan kotiin, jossa tiedän olevani pidempään, ostan laadukkaampia juttuja, jos on varaa. Jos ei, niin säästetään! 😀
Hahahaa, hyvä huomio! Flasbackkisi johtuu todennäköisesti siitä, että olen apina. Natalla on nimittäin mustat Domus-tuolit. Olen niissä itse istunut kyläillessä! <3
http://www.lily.fi/blogit/white-trash-disease/artek-kotona
Ja kyllä, sitten pysyvämpään kotiin on mukavampi sijoittaa. Kun se on tärkeä!
Ehdottomasti mielummin aito kuin kopio! Meillä on myös satsattu pikkuhiljaa mieluisiin ja aikaa kestäviin kalusteisiin. Nykyiseen kotiin muuttaessa sohvan, nojatuolin ja ruokaryhmän hinta todellakin kirpaisi, mutta olimme sitä mieltä, että nyt ostetaan kalusteet loppuelämäksi ja ovat sitä paitsi Suomessa valmistettua laatua. Eikä olla kaduttu päivääkään! Monet kaverit ovat vaihtaneet niitä 300 euron sohvia jo moneen kertaan tällä aikaa. Itse tykkään myös vanhoista kalusteista. Aina on jokin oikeasti vanha tuoli, lipasto tms. etsinnässä ja voi sitä riemua kun pitkä etsintä sitten tuottaa tulosta! Viimeisin löytöni on vanha, ihana liinavaatekaappi. No, löytyy meiltä kyllä sitä Ikeaakin =)
Noi tuolit ON kyllä todellinen löytö! Sopii teidän kotiin just täydellisesti! Teidän koti on tosi kaunis ja en melkein malta odottaa milloin esittelet uuden ruokaryhmän =)
Meillä on ihan sama juttu! Pikku hiljaa nyt on satsattu mieluisiin, ajatuksella että ei osteta mitään ns. väliaikaista joka vaihtuu joka tapauksessa jossain vaiheessa tai mitään mikä ei oo nappivalinta. Toki myös siksi meillä tämä vaikuttaa varmaan yhdeltä hankintojen juhlalta on se, että meillä ei oo koskaan ollut näin isoa asuntoa ja eikä olemassaolevat kalusteet edes riitä täyttämään tiloja.
Esittelen ruokaryhmän kyllä kun se tulee 🙂 Olen ihan yhtä malttamaton kuin sinäkin 🙂
Meillä on keittiössä Ilmari Tapiovaaran Aslak -tuolit ja on ihan mahottoman hyvät istua. Sain ne ilmaiseksi kun äiskän silloiselta työpaikalta ne pelastettiin (tai äiskä oli älynny pelastaa, ei kyllä tienny niiden olevan designia). Ne oli alunperin keltaiset ja nyt niihin on tullut jo 2 maalikerrosta lisää (ensin musta, nyt valkoinen). Harmittaa nyt se maalaus, koska keltaiset tuolit passaisi meidän 70-luvun taloon nyt kuin nenä päähän. No, tuoleja on äiskällä vielä 2 lisää ja ne on keltaiset. Ne tulee piristämään jossain vaiheessa valkoista settiä.
Nämä löydöt pikkurahalla tai jopa ilmaiseksi roskalavalta on ihan parhaita 😀 Voi sitä riemua!
Keltaiset tuolit kuulostaa aivan ihanalta väripilkulta. Piti ihan googlettaa nuo tuolit kun en tiennyt minkänäköisiä ovat jo nehän on hirmu samantyyppiset kuin Domukset 🙂 Söpöt jopa! Nyt vaan kahmit mammalta keltaiset vaikka vaihtoon jos kaikki ei mahdu yhtäaikaa 😉
Kylläpä valitsit kauniit ja ajattomat tuolit ❤️ Ja itse suosin ehdottomasti aitoa ja alkuperäistä.. En ymmärrä kun aikuiset työssäkäyvät ihmiset ostavat niin paljon feikkiä ja jopa huonekaluissa. Opiskelijat yms vielä ymmärrän. Itse olen mielummin ilman niin kauan, että saan ne aidot Hayn tuolit tms Ja kyllähän aidoissa pysyy arvo vuodesta toiseen, toisin kuin feikeissä? Teillä on kaunis koti, josta näkee että siellä saa silti elää normaalia lapsiperheen elämää.. Kiitos inspiroivasta blogista ☺️
Kiitos mukavasta palautteesta 🙂 Ihan hymy nousi huulille tuosta kotikommentista ja siitä, että on sellainen jossa lapset saavat kuitenkin elää ja olla normaalisti. Sellaisen kodin haluankin 🙂 Vaikka Amos työnsi kumoon jo tuon jalkavalaisimen ja sen metallilamellit vääntyi 😀 Saipahan enkelinsiipi uniikin muotoilun 😉 No, kyllä ne onneksi vääntyi takaisin aika hyvin, joten ei hätää.
Kiva kommentti aiheesta! Näinhän se menee, satsaus kannattaa jo jälleenmyynninkin kannalta paremmin jos sattuu vaikka kyllästymään. Oon myös itse huomannut että nuo kopiot ei oikein meinaa kestää. Yhdet seiskatuolin kopiot meni ihan onnettomiksi parissa vuodessa kun ruuvit eivät pysyneet huonossa ”lastupuristelevyssä” tms. mihin tuolinjalat kiinnittyi. Siinä ei auttanut muu kuin laittaa tuolit vaihtoon kun ruuvit eivät kiristäneet jalkoja. Todella huono ostos oli. Ne olivat aikoinaan mun ensimmäiseen omaan kotiin ja samalaiset kuin nämä nykyiset, mutta eri merkin.
Oikein teit, hyvä Anna!
Klassikot on ikuiset, ja jos joskus niihin sattuisitkin kyllästyä niin ne eivät koskaan menetä arvoaan.
Loistava löytö josta itse voi vain haaveilla!
Ihana, sieltä se tuli mitä kaipasin ;)))
Aito ja alkuperäinen, vaikka vähän huonommassakin kunnossa, kun joku halpa kopio.
Peukku!
No mä olen taas varmaan vastarannan kiiski:) Meillekin anoppi tarjosi jotain hienoa ruokailuryhmää, mutta kieltäydyin ehdottomasti. Niin kauan kun kotona asuu sotkevia lapsia (meillä ainakin ruokaa lentää pöydän ja lattian lisäksi myös tuoleille joita saa olla koko ajan jynssäämässä), niin ikean halpaakin halvemmat (olen pöydän ostanut jopa käytettynä) kokopuiset setit saa kelvata meille. Näen itseni jollain veitsellä rapsuttelemassa kuivunutta ruokaa jostain artekin tuolin selkänojasta. Heitin jopa trip trappin menemään koska se on täynnä ”koloja” ja kyllästyin jatkuvaan pesemiseen.
Muuten, musta noi tuolit näyttää tosi isoilta jotenkin tuohon pöytään verrattuna mutta kai se tukevuus nimenomaan vaatii tuolilta kokoa. Musta ne tuolit jossa oli eri väriset ne istuimet (en tiedä designista mitään) oli tosi kivan näkoiset:)
Iiris / http://aitikuosiin.blogspot.fi
Kyllä meilläkin pyyhitään pöytää ja tuoleja kokoajan, mutta se tosiaan kannattaa aina tehdä heti niin ei ehdi kuivua. Eikä välttämättä käyttää sitä veistä. Itse en kyllä oo veistä tarvinnut ikinä 🙂 Tuollainen Vim/Cif hankausneste sekä karhunkieli riittää! Puisen TrippTrapinhan ois voinut hioa tai myydä 😀
Mutta toki siis makuasioita nämä! Kaikki kommentit on sallittuja ja kiva kun kerroit mielipiteesi. Kyllä nuo tuolit on aika isot 😉 Mulla oli sellainen haave et kaikilla on kunnon paikka jossa istuskella. Me ollaan niin paljon tuossa kun on samaa tilaa olohuoneen kanssa. Ehkä tuollaiset nojatuolimaiset tuolit ovat suomalaisille vähän vieras tyyli, ja onhan noita isompiakin kuten tässä Annen postauksessa:
http://kaunispienielama.blogspot.fi/2015/08/juhlan-aika.html
Kertoo varmaan jotain suhtautumisestani suomalaisiin design-huonekaluihin kun ukkini hautajaisissa mieli kirkastui kummasti kun tajusin siunauskappelin sisustetun Domus-tuoleilla 😉 Kyllä silmä lepäsi! Ja joku muukin ruumiinosa.
Harmikseni nykyisestä kodistani ei näitä ihanuuksia löydy, Domukset haluaisin ilman muuta hankkia. Tai edes sen yhden, näin alkuun. Just nyt ei vaan design ole tärkein sijoituskohde :/
Aika hauska havainto 😉 Niitähän on vanhat koulut, auditoriot ja monet julkiset tilat pullollaan. Moni löytää näitä siksi ihan pilkkahintaan, kun sattuu vaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
En ihmettele jos miehellä oli vähän nikoteltavaa, kun yksi Domus maksaa yli 500e. Ja kahdeksan on aikamoinen määrä..
Tämä erikoiserä oli vähän normaalia edullisempi joten noin paljon ei onneksi tullut maksettavaa. Niin ja olihan se yksi halvempi mallikappale 😀 Jos nyt tässä konkurssissa auttaa 😀
Todella kauniit klassikkotuolit, upea valinta! Uskon, että jokainen meistä valitsisi laatuklassikoita jos se taloudellisesti olisi vain mahdollista. Harvemmalla meistä vain on oikeasti varaa laittaa tuoleihin kuitenkaan 7200€ (yks domus 540€ http://www.finnishdesignshop.fi/huonekalut-tuolit-ilmari-tapiovaara-domus-domus-tuoli-petsattu-musta-p-5211.html), vaikka miten arvoistaisi suomalaista laatua ja designia. Edes alessa. Olet onnekas siis:)
Anteeksi, mutta haluan nyt korjata kyllä asiaa, mistä tuo 7200€ tuli? sillähän saisi yli 13 tuolia. Ja nuo erikoiserän tuolit oli muutenkin alle 500€. Mulla ei mennyt edes puolta tuosta summasta.
Heh, sisustusasia on kyllä sellainen että designiin hurahtaneet ei ymmärrä Ikea-faneja ja toistepäin 😀 sen verran itse panostan sisustukseen, että en nyt aivan halvinta krääsää osta, ja huonekalujen täytyy olla omaan silmään kauniita ja sopia muuhun sisustukseen. Joskus löytyy Ikeasta ja joskus jostain muualta.
Joku tuolla ihmetteli että miten aikuiset työssä käyvät ihmiset ostavat halpatavaraa, itse taas ihmettelen että miten joku voi ihmetellä tuollaista 😀
Minulla on siis melko miesmäinen ajattelutapa tässä asiassa; en ikimaailmassa laittaisi tuollaisia summia huonekaluihin kun halvemmallakin saan itseäni kaikinpuolin miellyttäviä ja ainakin minun mittapuullani kestäviä 🙂
Mutta onnea Annalle kuitenkin ilmeisesti hyvistä kaupoista! 😀 🙂
(Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita että designista en ymmärrä enkä tiedä yhtikäs mitään :D)
Aika hyvin sanottu vaikka Ikeallahan on kyllä mageita tuotteita ja ne sopii toisaalta hyvin yhteen 😉 Kaikki tuotteet ei tosin oo olleet meillä kyllä hyviä, kuten esim. Malm laatikot joiden pohja ei oo kestänyt ja sänky joka natisee ihan hulluna. Mutta paljon hyviäkin on! Materiaali ratkaisee aika paljon.
Mä arvostan designia suuresti vaikkei meillä sellaista kotona kauheasti olekaan. Haaveilen artekin pöydästä ja tuoleista keittiöön, mutta mies ei ole kauhean innoissaan. Juurikin hinnan takia 😀
Mä tykkään nykyään enemmän ostaa käytettyä kuin uutta ja yritänkin kaiken löytää kirpparilta tms. Myös itse tuunaaminen kiinnostaa kovasti ja fanitan ihmisiä jotka sen taidon hallitsee. Mä oon tämmönen nuukailija 😀 Kiva olis saada myös designia kotiin mut loppupeleissä laitan kuitenkin nekin rahat matkusteluun.
Täytyy sanoa, että pikkasen oon kade teidän tilan määrästä ja noista ihanista kalusteista! Pöytä ja tuolit tulee sopimaan teidän kotiin kuin nenä päähän.
Mulla on muuten tapana ostaa itselleni jokin vähän arvokkaampi joululahja. Viime vuonna se oli work it- lamppu, mitähän tänä vuonna keksis 😉
Ihan ensiksi huonekalut yms. ostetaan niin mistä tykkää. Toisaalta jos vaihtoehdot on kopio tai aito, niin mieluummin aito koska niistä saa luopuessa rahansa takaisin, kopiot tulevat kalliimmaksi näin ajatellen. Itsellä ei ole varsinaisesti designia, mutta kuitenkin arvotavaraa ja jossain vaiheessa jotain huonekaluja tuli kierrätettyä kun kyllästyi ja niin köyhäkin sai rahansa takaisin 😉 Eli yleensä kun vaihdan jotain huonekalua, rahaa ei mene juurikaan kun lasketaan vanhasta saatu raha ja uuden hinta. Eri toki niillä keillä on rahaa eikä tarvitse niin laskea näitä asioita, voi vaikka heittää vanhan hyvän arvosohvan kierrätyskeskukseen ilmaiseksi ja ostaa uuden kalliimmankin. Toki tämä tykästys arvonsa pitäviin huonekaluihin on sattumaa, jos tykkäisin Ikeasta niin varmasti sitten ostaisin sitä rahaa miettimättä.