Kategoriat
Yleinen

Tärkeintä ei ole tavara, vaan sydän lämmin avara

SAMSUNG CSC

 

Sosiaalinen media täyttyi tänään mitä ihanimmista tarinoista. Kukkia, kortteja, aamupalaa sänkyyn, kahvia, kehuja ja rakkautta. Äitienpäivänä tunnetaan varmasti mitä erilaisimpia tunteita riippuen omasta elämäntilanteesta. Surua, pelkoa, pettymystä, ylitsevuotavaa onnellisuutta, iloa tai arkea.

Oon itse oppinut lapsuudessa aika perinteiseen äitienpäivän viettoon. Siihen kuului se aamupala sänkyyn, jota me kaikki viisi lasta äherrettiin yhdessä isän kanssa. Äiti ”nukkui” ja kun me lapset kasvettiin teineiksi vaihtui aamupala onnitteluun ja äiti sai itse keitellä kahvinsa. Äitienpäivässä oli kuitenkin jotain ja yleensä lounastettiin yhdessä ison pöydän ääressä ja käytiin mummolassa.

Itse heräsin tänä aamuna seitsemältä Amoksen potkuihin kainalossa. Kolmesta lapsesta kaksi oli mummolassa yökylässä joten tiedossa oli hiljainen ja rauhallinen aamu. Keittelin itse kahvini (itselle ostamastani Juhla Mokasta) ja selailin Instagramia. Aamupaloja vuoteeseen, kukkia ja kateutta. Yötyöläisen vaimoa ei nousta muistamaan aamulla.

IMG_20150510_081825 IMG_20150505_092225

Kun päivä valkeni pidemmälle niin hiipui toivo noteeraamisesta. Joinain vuosina se ei niin haittaa, mutta jos sama toistuu pääsääntöisesti aina niin kyllähän se vähän harmittaa. Saako puolisolta toivoa onnitteluja äitiydestä? Vai onnitteleeko kaikki vain omaa äitiään? Mitä jos puoliso on yhteisten lasten äiti ja lapset vaikkapa sen verran pieniä että eivät niin itse osaa äitiä muistaa?

Onnea on kuitenkin ne maailman rakkaimmat lapset, jotka ilahduttavat ihan olemassaolollaan ja heidän silmistä näkee rakkauden. Onnea on myös mummolasta kotiintulon jälkeen koulurepusta kaivettu lahjakäärö, joka piti sisällään kauneimman patalapun jonka olen koskaan nähnyt! Siniselle vohvelikankaalle tehty, kulta- ja hopealangoin koristeltu taidonnäyte joka yhdessä kortin kanssa sai äidin purskahtamaan kyyneliin. Tätä äitienpäivän onnea ei pilaa edes ajattelematon mies.

41 vastausta aiheeseen “Tärkeintä ei ole tavara, vaan sydän lämmin avara”

Hyvää äitienpäivää! Tuollainen rauhallinen aamu kuulostaa oikein ihanalta 🙂

Itse vietin ihka ensimmäistä äitienpäivää äitinä. Vähän veti mielen matalaksi, kun puoliso ei noteerannut tätä päivää mitenkään. Oli unohtanut vaikka viime viikolla häntä erikseen muistutin 🙁 voi näitä ajattelemattomia ukkoja 🙂

Totesin sitten itsekseni, että tärkeintähän on olla tuon pikkuisen kanssa tänään. Hänhän se on se kaikista tärkein <3

Kiitos ja oikein paljon onnea sulle ensimmäisenä äitienpäivänä! <3 Kyllä, rauhallinen aamu oli ihana. Tein kaikkea mitä itse halusin ja sain rauhassa lueskella lehtiäkin! Mut silti sitä on tälleen naisena herkkä, et pieni huomio ei ois pahitteeks! 😀

Tulipas paha olo sun puolesta,jokainen äiti on ruusunsa ansainnut! Toivottavasti puoliskosi paikkaa mokansa.Lasten jutut on kyllä ne kaikkein liikuttavimmat mutta silti..

Saako raskaana jo vetää herneet nenään jos mies ei onnittele tulevaa äitiä äitienpäivänä? Mä vedin ja se tais kyllä jo alkaa eilisestä kun ei tarpeeksi huomioitu 😀 Kai mä hormonihuuruissani oletan, että mua huomioitaisiin vähän enemmän ja tänä vuonna kaiken lapsettomuuden jälkeen olis huomioitu, että meillekin tämä päivä on tänä vuonna iloisempi.

Ehdottomasti saat Eve! Sulla on erityisen painava syy! 😀 Hormonit tai ei, yhtä huuruissa täälläkin ;))

Kyllä minuakin loukkaa jos puoliso ei muista ollenkaan tai ”tarpeeksi”. Kun jäin vuosia sitten esikoiseni kanssa elämään kahden raskaan eron jälkeen, olin todella liikuttunut hänen päiväkodissa tehdyistä lahjoistaan. Siinä me kaks äitienpäivänä olimme pitkään aamulla peiton alla ja olimme onnellisia pienistä asioista ja toistemme seurasta.

Minusta kunnioittamisen kulttuuri opitaan vanhemminta: mies mies ei pidä äitienpäivää minään, miten lapsetkaan oppisivat huomioimaan merkkipäivää? Meillä ei lapset yökyläile äitienpäivänä (tai muinakaan perheenjäsenten merkkipäivinä), vaan heille opetetaan juhlakalun kunnioittamista sillä, että yhdessä nautitaan juhla-aamupala, kaikki muut menot ovat toisarvoisia! Tätä periaatetta noudatettiin lapsuudenkodissani ja tämän haluan siirtää lapsillenikin! Isäni oli hyvin työoroentoitunut ja totinen mies, mutta äitienpäivänä lippu liuhui salossa ja aamukahvit keiteltiin äidille yhteistuumin!

Meillä isovanhemmat asuu ihan naapurissa ja nyt meni näin vaikka en sitä itse suunnitellut. Lapset siis halusivat itsekin jäädä. Ei mekään muualla yökylältäisi äitienpäivän aattona. Mentiin sinne itse sitten perästä ja samalla vietiin kakku mummille. Näinhän se menee, että lapset oppii vanhemmiltaan ja itse muistan isänpäivät. Vaikea sitä on kuitenkaan alkaa vaatimaan jos ei oma-alotteisesti tule… On kyllä joskus tullut, mut ei joka vuosi! Juuri tuollaista perinnettä kun teillä on ollut, niin sitä kaipaisin itsekin…

Minä tavallaan ymmärrän miksi joidenkin mielestä äitienpäivänä kuuluu muistaa vain omaa äitiään ja isoäitejään. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että miehen täytyy muistaa naistaan äitienpäivänä, jos heillä on yhteisiä lapsia. Juurikin siksi, että nainen on miesten lasten äiti, he ovat yhdessä tehneet toisilleen suurimman mahdollisimman lahjan ja siksi minusta on syytä muistaa puolisoa äitienpäivänä (ja tietysti sitten isänpäivänä). Muistamisen ei minusta tarvitse olla iso juttu, jokainen tavallaan. Esimerkiksi aamiainen sänkyyn, kortti, lahja, kukkia tai ihan vain ääneen lausuttu kiitos siitä että olet paras äiti lapsillemme. Siitä koen pohjimmiltaan olevan kyse, että edes yhtenä päivänä vuodesta muistaisi sanoa puolisolle, että kiitos kun olet paras äiti/isä lapsillemme.

Mutta en pistänyt pahaksi myöskään lähetin tuomia kukkia (mies on pitkällä työreissulla, eikä näin ole viettämässä
Kanssani ensimmäistä äitienpäivää) 😀

Minulle tämä päivä oli ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa äitiäni. On ollut koko päivän ikävä häntä ja surullinen olo. Kun sanoin tästä miehelleni hän murahti että ”tiedän” eli ei kovin empaattisesti osannut suhtautua. Olen äitini kuoleman myötä huomannut, miten harva ihminen osaa oikeasti huomioida muita.

Ymmärrän kaikkia, joita ärsyttää että mies unohtaa äitienpäivän, yhdessähän vanhemmat luovat perheensä juhlakulttuurin ja lasten ollessa pieniä äitienpäiväjärjestelyt ovat isän vastuulla. Toisaalta tunnelman luominen tuntuu yleensä olevan naisille tärkeämpää kuin äijille. Usein juuri äiti muistaa muiden syntymäpäivät ja nimipäpäivät, hoitaa juhlien suunnittelut ja järjestelyt ja pyörittää koko hommaa nimeltä koti. Mutta kuka muistaa äidin nimipäivän, syntymäpäivän, äitienpäivän? Harmillisen usein, ei kukaan. Itsekin unohdin kerran äitini synttärit ja kun pahoittelin tajuttuani asian hän naureskeli ettei kukaan muukaan ollut muistanut (perheessämme oli myös isä ja minun lisäkseni 3 sisarusta).

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille joiden hölmöläismies ei muista ja voimia myös kaikille äitinsä menettäneille! <3

Halaus sulle raskaaseen äitienpäivään! <3 Hyviä huomioita olet tehnyt ja moni niin totta. Tulee elävästi mieleen, kun mun äidillä oli tapana sanoa "Kiitos *oma nimi*, olit reipas!" -kun me ei lapsena kauheasti kiitelty. Kamalaa mutta nyt kyllä ymmärrän miksi ne pienet kiitokset oli tärkeitä, ihan vaikka siitä että teki meille ruoan.

Ei liity postauksen aiheeseen mitenkään, mutta millainen se kierukanlaitto-operaatio on? Hormonaalinen ehkäisy ei sovi, niin ainoana pysyvämpänä ratkaisuna voi olla synnyttämättömälle naiselle kierukka… Kauhistuttaa ajatuskin.

Sun kannattaa varmasti jutella ehkäisyneuvojan kanssa siitä. Kierukoitahan on erilaisia, osa synnyttämättömille 🙂 Mulla tää oli toinen eli oon ollut tyytyväinen, toki synnytyksestä nyt ja viimeksi oli hyvin vähän aikaa joten laitto-operaatiota ei oikein kannata vertailla 🙂

Ymmärrän harmistuksesi ja varmaan se korostui, kun kaikki lapsetkaan ei olleet kotona heti aamusta halailemassa. Meillä kuitenkin mennään periaatteella, että minä en ole mieheni äiti, eikä hän minun isäni, joten lapset muistaa kyseisinä päivinä. Toki ihan pienet on kaivanneet siinä avustusta ja vuosien myötä sitten lapset päässeet päärooliin ja kumppanin osuus jäänyt pienemmäksi. Vuorotyöläisenä ei kuitenkaan aina ne rutiinit voi toistua samanlaisina vuodesta toiseen. Onnitteluhalaus lienee kuitenkin kumppaniltakin paikallaan, ehkä voi itse kertoa toiselle, että harmittaa, kukaan ei ole ajatusten lukija. Ehkä ensi vuonna erilainen äitienpäivä? Lasten rakkaudella tekemät lahjat on kuitenkin niin suunnattoman suloisia, että tosiaan se harmistus siinä sitten haihtuu. Onneksi koulussa kasvatetaan tähän muistamisen ja kiittämisen kulttuuriin. Mutta minun huoleksihan se jäi hommata kortit omalle äidille ja anopille, eipä sillä, että olis haitannut. 😀

Kiva kommentti teidän perheen tavoista 🙂 Ehkä se tosiaan oli niin et itseäkin harmitti et oli lapset jääneet sinne mummolaan yöksi. Olisin kaivannut halauksia heti aamusta 🙂 Ensi vuonna sitten eri tavalla!

Omassa lapsuudessani muistan ettei isä äitienpäivää mitenkään noteerannut mutta me olemme perheenä yhdessä luoneet omat perinteemme. Isän- ja äitienpäivänä juhlakalu saa kahvit ja aamupalan sänkyyn jossa sitten yhdessä jaetaan lasten kortit ja lahjat. Lapset odottavat näitä hetkiä innolla ja jännittyneitä kuiskailuja kuuluu ” nukkuvan ” korvaan. Lapset eivät meilläkään
yökyläile näinä päivinä vaan nämä juhlapäivät olemme aina yhdessä yhteisiä perinteitä luoden.

Hienosti olette korjanneet niitä asioita joista ei ole kotoa tullut oppia tai ehkäpä juuri päinvastoin sitä sitten haluaakin ”korjata” asioita omassa perheessään 🙂 Tehdä omia perinteitä ja kauniita muistoja <3

Muutamana juhlapaivana tirautettujen itkujen jalkeen, on mies kantapaan kautta laksynsa oppinut. Jos ei muuta, niin ainakin kukkakimpun hakevat esikoisen kanssa kaupasta aitienpaivaksi, syntymapaivaksi ja ystavanpaivaksi. Yritan miesta muistuttaa, etta ala ole niin kuin isasi vaan opeta oma poikasi huomaavaiseksi.
Talla viikolla niin ikaan kauniisti kysyin josko rakas siippani aikoo lahtettaa kukkia omalle aidilleen. Asutaan kaukana, joten interflora hoiti. Ole hyva, anoppi. Kylla molemmista perheen miehista pikkuhiljaa hyva tulee :). Tana vuonna tosin saastin perheen miehet vaivalta kun viikolla teki mieli ostoksille ja kavin ostamassa mieleisen lahjan itselleni. Sen pojat eilen paketoivat ja esikoisen edessa nayttelin kovasti yllattynytta aamulla pakettia avatessani :D. Juuri kun on saanut vahan opetettua tavoille, voi sitten antaa loysaa. Hihi.

Ihanaa aitienpaivaa sulle, Anna! Miehet ei aina tajua mita naisen paan sisalla liikkuu, siksi pitaa natisti opettaa :).

Hyvää äitienpäivää Anna! Itse vietin tämän juhlapäiväni töissä. En omasta tahdostani, mutta jonkun sairaat on hoidettava äitienpäivänäkin. Moni potilaistani on äiti itsekin. Tuskin ketään voi pakottaa äitienpäivää muistamaan ja kyllä meillä on myös oltu yökylässä äitienpäivänä. Jokainen perhe on omanlaisensa ja yövuoroja tekevänä voin sanoa niiden olevan uuvuttavia. Uskon kuitenkin että kirjoitus oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa. 🙂

uski: siellähän on koulutettu oikein huomaavaiseksi 🙂 Ihana pikkumies varmasti kasvaa tuolla mallilla! <3

Sannukka: hyvä reipas sinä! <3

Minä ja mieskin varmasti muistaa sen ensimmäisen äitienpäivän kun vanhempi poika synty 2008. Petyin niin sydänpohjia myöten ku mies ei mitenkään muistanu. Sen jälkeen ei oo tarvinu enää äitienpäivästä muistutella. Joka vuosi on se kortti tullu kahvin kanssa jos ei oo töissä ollu. Mä oon kyllä sitä mieltä että niin kauan ku pojat on pieniä ja eivät esim. hoidossa/kerhossa/koulussa pääse kortteja tekee niin se on isän homma hoitaa asiat niin että lapsilla on mulle ollu kortti mistä tuoda. Lahjoja ei oo tarvinu ostaa, odotin innolla sitä että pääsevät hoidossa kaikkea pientä itse näpertämään ja antamaan 🙂 Meillä oli nyt nuorempi vähä pettyny ku mun kesäloman takia ei ollukkaan hoidossa korttia/lahjaa tekemässä mutta lohtu löyty kaupassa ku pikkumies kävi ruusupuskan ottamassa ja toi sen mulle sanoen ”Äiti nää on sulle!” Nehän sitten ostettiin 🙂

Voi että voin kuvitella tuon ensimmäisen äitienpäivän pettymyksen! Mä näen sen sieluni silmin, etkä varmasti ole ainoa! 😀 Ihanaa että sen koommin ei ole tarvinut muistutella 😉 Ja oikein oiva veto pikkumieheltä kaupassa <3

Voi sentään, onko teillä yleensäkin näin vai olisiko kyse vaan raskaan vuoden aiheuttamasta huomaamattomuudesta? Mulla on myös yötyötä tekevä mies eli äitienpäiväaamiaisesta saa vaan haaveilla, mutta ruusut ja lahja oli kyllä pöydällä kun nousin kuopuksen kanssa aamulla. Samoin kakku oli tehty 🙂

Ja kyllä se mun mielestä on sen puolison tehtävä lapsen/lasten kanssa hoitaa nämä juhlallisuudet, niin isän- kuin äitienpäivänäkin, se on lapsillekin mukavaa. Meillä neljävuotias jo osasi kertoa etukäteen, että lahja on ostettu, mutta osasi jo pitää salaisuuden muilta osin 🙂

Kyllä meillä paljon muistetaan ja kukkiakin ostetaan, ehkä tämä tosiaan nyt sai vain oman huomioni heräämään. Mä rakastan yllätyksiä ja elän tunteissa täysillä joten pettymykset on suuria, siinä missä ilo huomaamisesta! Postauksessa oli myös aavistus sarkasmia, sillä tiedän että mua rakastetaan päivittäin!

Ihana mies sulla! <3 Hienosti hoidettu kun oli itsetehty kakku vielä! <3

”Saako puolisolta toivoa onnitteluja äitiydestä? Vai onnitteleeko kaikki vain omaa äitiään? Mitä jos puoliso on yhteisten lasten äiti ja lapset vaikkapa sen verran pieniä että eivät niin itse osaa äitiä muistaa?” Vastauksena kysymyksiisi saa, ei ja pitää auttaa muistamaan! Ymmärrän kyllä täysin tunteesi omien äitienpäiväkokemusteni perusteella. Ensimmäinen oma äitienpäiväni meni viime vuonna anoppilassa aamulla anopille kakkua tehden, siitä sitten tyhjentämään anopin entistä taloa ja iltapäivällä kahviteltiin puolison exän luona, kun haimme puolison tyttöä äitinsä luota viikonlopun vietosta…Anoppilassa oli kivaa, siinä ei mitään ja anopille oli tosi tärkeetä, että oltiin siellä. Näkyi kyllä arvostavan kakkukahvitusta aamusella 🙂 Mutta ehkä se puolison exän luona tapahtunut kahvitus oli jo hieman liikaa 😀 Korttia ei tullut, lahjan olin saanut itse valita ja mies sitten hommasi sen. Lahjaa en olisi tarvinnut, lapsen itse suttaama kortti miehen avustuksella olisi ollut merkityksellisempi! Mies kyllä onnitteli ja kertoi minun olevan paras äiti lapsellemme – mutta ne puitteet…Anoppila-osuudessa ei siis mitään vikaa, yhdessä vietetty aika parasta aikaa, mutta sitten ne muuttohommat ja exän luona olemiset O.o

Tänä vuonna sitten vietimme äitienpäivää kotosalla ja minun vanhempieni luona. Korttia ei olisi tullut, ellen olisi vitsillä kysellyt, että teittehän kortin pojan kanssa. Kukat sain etukäteen jo perjantaina, kun mies epäili, ettei saa pidettyä niitä hengissä sunnuntaihin. Lahjakin oli tullut jo pari viikkoa etukäteen. Kortin sitten tekivät aamusella ennen kuin minä sain nousta sängystä. Herneen vetäisin nenään kunnolla siinä kohden, kun tuli aika lähteä lapsuudenkotiini. Mies aikoi mennä sinne hiihtämällä! Jaahas, vai niin…Kaksi tuntia sitten meinaat suksia sinne ja sitten vielä tytärpuolen haku illalla, että oot sitten neljä tuntia tänään omilla menoillasi ja minä kökötän penskan kanssa. Ja niin äitienpäivähän tämä on, että lapsen kanssahan minun kuuluu ollakin äitinä äitienpäivänä lapselleni, eihän tämä mikään parisuhdepäivä ollutkaan!! Mutta niin, hirveet kilarit sain aikaiseksi tuosta suksimisreissusta. Kyllä se mies sitten ymmärsi, että miksi itken sohvassa. Aika inhottavalle tuntui katsella ikkunasta, kun mies pakkaa kahta eri autoa liikenteeseen. Toiseen omia suksiaan ja toiseen minun ja pojan kamoja…Aikamme tästä asiasta väänsimme, kerroin miksi minulla on paha mieli ja eikö toinen ymmärrä, että tahtoisin viettää äitienpäivän yhdessä. Että eikö sinne lenkille voisi mennä joku toinen päivä tai toinen hetki, jos viettäisimme pojan hereilläoloaikaa yhdessä perheenä. Isänpäivänä kuitenkin olimme koko päivän yhdessä me vanhemmat ja lapset ja kumpikin jätti siltä päivältä lenkkinsä tekemättä. Mies pyysi ajattelemattomuuttaan anteeksi, ei vaan ollut tajunnut, että tuo voisi loukata 🙂 Hyvä äitienpäivä siitä sitten tulikin, vaikka aamulla näytti, että ei tästä tule yhtään mitään muuta kuin hirvee riita ja kummallekin paha mieli.

Vaan että sitä tällä kaikella meinasin, että pitää vaan se oma suunsa aukasta. Jos en ois kertonut miehelle, mistä homma kiikastaa, niin se ois suksinut sinne lapsuudenkotiini ja minä olisin murjottanut puoli äitienpäivää. Nyt mies sitten kävi pyörälenkillä illasta, kun minä sain omassa rauhassa katsoa jotain dokumenttia lapsien mentyä nukkumaan. Vaikka tuntuu toisaalta itsekkäältä vaatia, että menet lenkille sitten vasta iltasella, niin kahtena päivänä vuodessa (isän- ja äitienpäivänä) kumpikin saa kyllä ne lenkkinsä jättää toisarvoiseksi ja viettää lasten ja puolison yhteistä aikaa – 363 päivää jää vuodesta sitten niille omille menoille ja muille sen semmoisille 🙂 Eli saa ja pitää vaatia sitä, että sitä yhteistä aikaa arvostetaan niinä juhlapäivinä. Eikä ole väärin loukkaantua, jos päivää ei arvosteta tarpeeksi. Ja toisalta oma suu pitää avata, että se toinen puoliskokin tajuaa, että jos joku asia meni toisen mielestä mönkään 🙂 Meillä mies kyllä korjaa tekemisensä ja itse kanssa, jos vaan toinen sen suunsa auki saa – kun sitä ei kukaan vielä toisen pään sisään näe! Ei se toinen välttämättä tajua, ellei sille rautalangasta tai jostain muusta materiaalista väännä sitä, mikä arvo jollakin tekemisellä itselle voi olla. Parempi aina aukasta oma suunsa, vaikka kuinka tuntuis itsekkäältä ja omalla kohdalta suurinpiirtein huomionhaulta ja draamailulta, kuin jäädä sitten omaan päähänsä pyörittelemään asioita ja olla sitten näreissään. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, meillä ainakin tuo itku-riitely-sopiminen-yhteisymmärrys -aloitus äitienpäivälle poiki todella mukavan ja lämpimän äitienpäivän 🙂 Hyvillä mielin ja riidasta vitsaillen mentiin illalla nukkumaan ja mies vielä kiusoitteli viime sanoikseen minua parisuhde-Soilekseen (”eihän tämä mikään parisuhdepäivä ole, tämähän on äitienpäivä, jotta mene sinä hiihtämään, minä menen pojan kanssa!”).

Ihana kommentti ja tarinat teidän äitienpäivähistoriasta! Ehdottoman hyvä kyllä tuo että avaa suunsa niin saa sitten ehkä seuraavana vuonna sellaisen päivän jota toivoo!!! Miehet ei tosiaan ole ajatustenlukijoita! 😉 Ja voin kertoa et meilläkin kyllä ”hienovaraisesti” huomautin :DDD

Lapsemme asuvat opiskelujen vuoksi muualla, mutta kaikki tulivat kakkukahveelle muistamisien kera! Mieheni tiedusteli avoimen rehellisesti, mitä haluaisin? Minulla on kaikkea, no kaikkea, ja kaikkea!?! Mitä minulla ei ollut kysymisen hetkellä, niin, mieheni tekemää runoa. TÄH!!! Niin, kaikkea voi pyytää, kun kysytään, ja sain runon. Riimitetty sellainen meidän perheestä. Nauroin maha kippurassa, ihan ilosta, ja yllätys runosta oli valtaisa. Mieheni ei todellakaan ole mikään ”ruuneperi” .Joten jokainen mies niin halutessaan saa vaimonsa iloisesti yllätettyä lahjalla, kuin lahjalla. Pääasia, että muistettais…

No en kestä! <3 Ihan superihana mies ja lahja!! Just tuollaista arvostaisin itsekin <3 Mä oon joskus kiusoitellut tuota puoliskoa et vaihdan sen johonkin runopoikaan kun ei oo kanskaan mikään ruuneperi 😉 Perinteinen suomalainen mies!

Voi miten lohdullista, että en ole ainut jota ei muisteta äitienpäivänä! Lapsilta tottakai sain eskarissa ja hoidossa tehdyt pienet suloiset lahjat, jotka TIETENKIN ovat ne tärkeimmät. Mutta aamupala sänkyyn, edes yhtenä päivänä vuodessa? Not gonna happen in our family.. :/ Voi kun joskus saisin teeskennellä nukkuvaa, kun loppuperhe huseeraa keittiössä valmistaen äidille aamupalaa.. Ehkäpä sitten kun lapset ovat niin isoja, etteivät tarvitse siihen isän apua.

No et ole ainut, vaikka kaikki ei sitä ehkä kehtaa sanoa. Tuntuu et huomaavaisia miehiä tuli joka tuutista 😀 Itse avasin kyllä suuta sen verran et toivon et ens vuonna eritavalla 😉

Pakko minunkin tulla kommentoimaan…Itselle heräs ihan samat kysymykset. Vaikka tietääkin että on puolisolleen tärkeä niin kyllä se veti taas jälleen kerran huonolle mielelle, kun ei mies voinut huomioida millään tavalla äitienpäivää..mikä näitä miehiä oikein vaivaa? Muutenkin herkällä mielellä näin äitienpäivänä..meilläkin oli niin kiire anoppilaan äitienpäivää viettämään, vaikka olisi ollut kiva jotenkin kotonakin juhlistaa kun on oma perhe ja siihenkin perheeseen kuuluu se äiti. Sanoin asiasta miehelleni ja hänen mielestä oon vaan turhan vaativa ja mikään ei riitä…joo on niitä kukkia joskus saanut mutta olis nyt toivonut et äitienpäivänä edes jotain pientä…korttia tai vaikka pihalta kerättyä kukkasta..minun itkujen jälkeen vei sitten illalla abc lle syömään…:D mutta miehiä on moneen junaan ja ei ne kaikki oo niitä kaikista romanttisempia ja tunteellisimpia, mutta silti kuitenkin niin ihania.

Onnea vielä näin jälkiteen! Mun mies lähti salille aamulla ja ihmetteli kotia tullessaan miten vähän siellä oli porukkaa! Mä olin vaan, että niin tosi jännää…

Muistaminen (enkä tarkoita välttämättä mitään tavaramuistamista) kylläkin kuuluu asiaan, mutta ehkä miehesi oli tänä keväänä väsynyt töiden ja muiden urakoiden kanssa. Rakensihan hän juuri perheelleen talon 🙂
Meillä kun on tilanne, että lapsia ei ole, joten äitienpäivänä tunnelmani on edelleen vuosi toisensa jälkeen hiukan surullinen ja haikea. Joka viikonloppu saan kyllä kukkia, mutta vaikka kukat aina piristävät mieltä, äitienpäivää edeltävänä päivänä saatu kimppu toki saa mielen iloiseksi huomaavaisesta miehestä, mutta toisaalta muistuttaa siitä, että niitä itse tehtyjä kortteja, itse kirjottuja patalappuja ja haparoivin kirjaimin kirjoitettuja onnitteluja ei ole seuraavana aamuna odotettavissa.
Iloitkaa ”lahjoista” suurimmista!

Moi! En tiedä, käytkö lukemassa näin vanhoja kommentteja, mutta kirjoitan silti 😀 .
Minä jo alkuviikosta ilmoitin miehelleni, että: ”Juu, kiitos, ei muistamista, eikä mitään extraa miehen taholta äitienpäivänä!”.
Sanoin olevani äiti ja juhlivani äitiyttä 24h/vrk. Olen kyllä töissä ja mieheni on hoitovapaalla, mutta minulle riittää yhteinen aika lahjaksi miehen taholta. En ole hänen äitinsä.
Aamupalan sain sänkyyn poikani tuomana (mies valmisti, mutta valmistaa aina viikonloppuna) ja pojaltani sain ihanan kortin ja pienen versoviljelyksen.
Haluaisinko, että mieheni muistaa minua yhtenä päivänä vuodessa, vai pidänkö nykyisen tapamme, että juhlitaan äitiä, isiä ja perhettä joka päivä? Ei ole vaikea valinta.
Teinimme muistivat onnitella, kun kysyin, että mitäs sanotaan tänään äidille 😀 ! Mieleenikään ei kuitenkaan tullut loukkaantua tai pahoittaa mieltäni, kuten sanottua, juhlin äitiyttä joka päivä!
Terkkuja teille ja intoa puutarhahommiin!

Kommentit on suljettu.