Tervetuloa Annaan

Hei kaikille täällä Anna.fi sivustolla!

Lämpimästi tervetuloa uudelle blogisivulleni! Siirto on onnistunut ja laitan tässä vielä blogia kuntoon pienen hienosäädön kanssa kun tutustun uuteen ympäristööni. Otavamedia toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja täällä näyttää todella upealta. Kiitos heille teknisen puolen hoitamisesta todella mallikkaasti. Uusille lukijoille voisin aloittaa esittelemällä itseni.

Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti ja asun perheeni kanssa Helsingissä. Olen kirjoittanut Too big to be me blogia kuusi vuotta ja sen kautta ajauduin sosiaalisen median pariin töihin, jossa toimin yrittäjänä, tällä hetkellä toimittaen sisältöä Keskolle.

Blogini aloitin Bloggerissa kuusi vuotta sitten ja noin vuoden kirjoittamisen jälkeen siirryin silloin perustettuun FitFashion portaaliin. FitFashionin alla kirjoittelin melkein viisi vuotta ja nyt blogini siirtyi tänne Annaan. Vuodet Fittarissa olivat ihania ja sain paljon ystäviä, joiden kanssa yhteys onneksi pysyy vaikka blogikoti vaihtuukin.

Muutto tänne tuo minulle paljon uutta ja toivoisin, että mahdollisuuksia olla ehkä enemmän se ihminen, joka olen tänä päivänä kuin kuusi vuotta sitten aloittaessani blogin laihdutuksen tueksi. Blogin historia on ollut vahvasti painonhallinnassa ja sisältänyt niin hurahduksen kuntosalitreeniin kuin sohvaperuna-aikojakin.

Kun aloitin olin nuori ja täynnä tarmoa mutta suuntasin sitä asioihin joilla ei ollut paljon merkitystä ulkokuoren lisäksi. Ajauduin kierteeseen, jossa hyvän olon hakemisesta tuli pakko ja pian epämiellyttävää. Etsin itseäni ehkä liikaa muiden kommenteista ja sain sitä kautta elämään kaipaamani hyväksyntää.

Huomasin kuitenkin, että elämässäni oli paljon muutakin. Kahden lapsen vanhemmuus muuttui kolmen lapsen äitiydeksi, joka kasvatti minua enemmän kuin mikään koulu. Esikoisen kuulovamma toi elämään haastetta meille vanhemmille äitinä ja isänä, jotka eivät osanneet viittoa eivätkä tunteneet kulttuuria, joka on osa lapsemme identiteettiä. Alkoi matka, jossa täytyi kohdata omat puutteet ja alkaa opettelemaan uusia asioita. Samalla haluttiin kuitenkin elää sitä ihan tavallista arkea, olla perheenä yhdessä, tehdä töitä ja opiskella.

Matka ei ole ollut ihan helppo, mutta perheihmisenä en vaihtaisi siitä päivääkään. Ilman lapsiani ja miestäni en olisi se ihminen, joka olen nyt. Uskon itseeni ja siihen, että pärjäämme. Vaikka olen nyt yhtä iso kuin aloittaessani blogini! On kenties kohtalon ivaa, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Kartutettujen ja pudotettujen kilojen päällä on kuitenkin toivottavasti enemmän henkistä pääomaa nyt kuin kaksikymppisenä.

En puuduta teitä historialla sen enempää, vaan kiitän siitä, että sain olla viime viikon Anna-lehdessä pienessä henkilöjutussa eli Viikon Anna. Blogia koskevissa tulevaisuudentoiveissani on uudistaa sisältöä ja ilmettä, päivittää säännöllisesti aihealueista, joista olen halunnutkin kirjoittaa ja käydä teidän kanssa vuoropuhelua. Arkiset jutut ja syvällisemmät ajatukset, siinä missä elämän haasteetkin ovat juttuja joita haluan tuoda esille arjen, kodin ja hyvinvoinnin lisäksi. Olen elänyt viimeiset vuodet sellaista kuplaa, että siitä on ollut vaikea nähdä kauas. Sisällä kytee ajatuksia ja toiveita tulevaisuudesta, joihin en ole uskaltanut tarttua. Nyt on kentis aika olla vain minä, eikä millään tavalla vääränlainen tai kokoinen.

Kiitos kun olet mukana ja tervetuloa jakamaan ajatuksia, kommentoimaan ja seuraamaan!