Kategoriat
Yleinen

Toinen todellisuus

IMG_20140513_225019

 

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten aiheesta yksinäisyys ja huomaan palaavani ajatuksissa siihen yhä uudelleen. Juuri nyt en tunne oloani hyväksi vaikka meidän elämässä on tapahtumassa kaikkea ihanaa. Olen kaikesta kiitollinen, en tarkoita sitä mutta silti mun sisällä on asioita jotka on nousseet pintaan viime aikoina. Oon aiempaa useammin maininnut ahdistavista tunteista ja vanhoista kipeistä asioista kuten kokemistani keskenmenoista. Ne on olleet hyvin paljon mielessä vaikka en niissä tietoisesti haluaisi velloa. Yht’äkkiä muistan kaiken sen tuskan ja itkun yhä uudelleen ja mietin että tässäkin raskaudessa on vielä aikaa tapahtua se pahin, en tule saamaan vauvaa syliin.

IMG_20140513_224830

 

Toinen asia joka pyörii mun mielessä on se, että en usko että saisin täysin tervettä lasta. Aina sanotaan että pääasia että lapsi on terve, kun joku saa lapsen ja musta se on aika karusti sanottu. Meitä on siunattu sellaisilla lapsilla jotka on opettaneet elämästä enemmän asioita kuin monta yhteensä. Pääasia ei ole, että lapsi on terve tai ”normaali”, pääasia on että hän on sellainen kuin hän on. Luojan luoma kaikkine piirteineen. Tässä kohtaa varmasti moni miettii mistä oikein kirjoitan mutta sillä ei sinällänsä ole merkitystä. Toiset lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja vaikeudet ovat erilaisia. Sillä onko lapsella ainoastaan jotain erityispiirteitä vai vaikeampaa vammaa ei voida sanoa suoraan sen vaikutusta perheeseen. Jokainen meistä on myös vanhempana erilainen ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Arki voi olla haastavaa vaikka sitä ei näkisi päällepäin tai asia on juuri toisinpäin, sitä ei voi tietää.

IMG_20140513_224445

IMG_20140513_225205

 

Meidän arki on tänä päivänä paljon helpompaa kun se oli joku vuosi sitten. Olemme vanhempina kasvaneet tilanteeseen ja oppineet vuosien aikana paljon. Yksi yksinäisyydentunnetta aiheuttava asia on varmasti tämä leijonaemon osa, joka annetaan sitä tilaamatta. Se onneksi tulee vaistomaisesti ja yhdistää kun vain hakeutuu kaltaistensa pariin. Silti kaipaan jatkuvasti ohjausta ja apua että osaisin olla se paras äiti. Itse asiassa tässä hieman hiljaisemman blogielon aikana olimme taas kuntoutus-& perhekurssilla viikon ja siihen yksi syy oli kaipaamani vertaistuki. Olikin hauskaa kun ensimmäisenä tai toisena päivänä yksi äiti kysyi olenko se Anna jolla on se blogi vai olenko kaksoisolento 🙂 Tiedän siis, että teitä on sielläkin paljon joilla on samanlaisia haasteita.

IMG_20140513_224725

Kurssiviikot on raskaita vaikka ne antaakin paljon. Silloin sitä vain tulee huokaistua, että mitä jos koko tämä maailma ei koskettaisi minua. Mitä ajattelisin vammaisista lapsista ja mitä tietäisin erilaisista ihmisistä. Vaikea sanoa, sillä juuri sitä minä en tiedä. Maailmankatsomukseni muuttui lopullisesti jo kun saatiin esikoisemme. Meillä ei varmasti ole niitä haasteista suurimpia sillä emme kamppaile epävakaan terveyden kanssa, eikä meillä ole minkäänlaista kehitysvammaa jos se kiinnostaa mutta onhan sitä maailmassa haastetta ja puutetta muutakin joista jakaa huolehtiville harteille. Paljon elämä vaatii niin aikuiselta kuin lapselta oppimista jotta pysyy niiden perässä joiden vauhdilla maailma menee!

IMG_20140513_225256

 

En tiedä onko tässä syytä siihen kun kerroin että toiveista huolimatta tähän kolmanteen raskauteen suhtautuminen on ollut vaikeampaa kuin aiemmin. Omat voimavarat on välillä niin lopussa, että etenkin raskauden konkretisoituessa ensimmäisissä ultrissa se varmasti iski haaveilun sijaan sinne tajuntaan asti. Nyt on sitten jaksettava! Niinpä siis on esimerkiksi mun henkinen vointi nyt raskausaikana taas jälleen kerran hyvin stressiherkkää ja pelkäänpä että lievitän myös näitä pelkojani syömällä vähän enemmän kuin tarvitsisi. Ruoka tuo hyvän mielen samantien joten olen lohduttautunut jätskipurkilla jos toisella. Voi olla pakoilen sillä pelkojani ja jos antaisin niille vallan niin romahtaisin aivan totaalisesti.

Täytyy silti vain uskoa siihen että meille kaikille annetaan sen verran kuin jaksamme kantaa ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä vaikka pelkoni osoittautuisi kuinka toteen, se olisikin se rooli joka minulle on tarkoitettu ja vasta myöhemmin ymmärtäisin sen. Ehkä pelko onkin suurempi rakkaus jonka tunnen nyt pelkona kun en vielä ole sitä rakkautta kohdannut. Ehkä en näitä edes miettisi jos en olisi erityislapsen äiti…

Kaksi aiempaa samaa aihetta koskevaa kirjoitustani löytää tuosta: Leijonaemo ja Mestaripiirros.

 

26 vastausta aiheeseen “Toinen todellisuus”

Voi Anna! Niin riipaiseva ja tunteellinen kirjoitus. Tsemppiä ja voimavaroja sinulle sekä koko perheelle <3

Tuli aiemmasta postauksestasi mieleen, että tiedätkös; olet liki ainoa ketä täällä fitfashionissa seuraan ja seuraanpa jatkossakin minne menetkin, jos menet, sillai terveellä tavalla 😉

Olet ehdottomasti kaikessa rehellisyydessäsi, aitoudessasi, ystävällisyydessäsi jne. mun lempparibloggaaja. Olet sitä aina ollut ja olet edelleen. Olitpa sitten pieni, iso tai keskikokoinen, niin sä olet ihana Anna ja sulla on maailman ihanin blogi.
Lisäksi sinulla on maailman ihanimmat lapset, upea kumppani, mahtavat koirat ja kaunis koti.

Me kaikki sorrutaan joskus johonkin ja me kaikki pelkäämme joskus jotakin. Se on elämää ja uskon sekä toivon, että elämä kantaa sinua ja perhettäsi parhalla mahdollisella tavalla.

Samaa mieltä, tää sun blogi on niin ihmisläheinen, oot vaan niin aito <3 Tsemppejä kovasti sinne!

Tässä tuli heti ensimmäisenä sellaista palautetta että meinas tosiaan ne kyynelkanavat revetä kun luin tän yömyöhään mun postaamisen jälkeen. Kiitos paljon Satsa ja myös Tr <3

Täällä pyöritään hyvin samojen tunteiden ja asioiden äärellä. Aiemmasta raskaudesta kun on aikaa 14 vuotta, tämä uusi raskaus on jotain todella erilaista ja outoa. Tilanne on muutenkin erilainen ja raskas, teinin ja erityislapset äitinä, esiteinin äitipuolena, keskellä tapaamiskiistoja, talon rakentamisen aloitusta, työssä käyvänä ja opiskelevana – ”kaiken jaksavana”. Vaan enpä ole jaksanut, nytkin olen sairauslomalla ja odotan tämän päivän neuvolakäyntiä ja ehkä lisää sairauslomaa. Kaikken tämän lisäksi melkoinen pelko vauvan menetyksestä, raskaus on ollut vaikea enkä meinaa sopeutua siihen että kaikki muuttui enkä ole se enää se super ihminen joka jaksaa kaiken. Olen aloittelemassa blogia, jossa käsittelen näitä(kin) teemoja. Linkkaan siitä sinulle kun saan kirjoitettua sinne tekstiä. Voimia paljon sinulle ja kiitos kun kirjoitat asioita niin rehellisesti.

Aivan! Ei se ole niin helppoa vaikka ulospäin voisi kuvitella 🙂 Tai ei ainakaan yhtä helppoa kaikilla! Voimia sulle arkeen ja ihanaa raskausaikaa, haasteista huolimatta! Kyllä mäkin nautin vaikka välillä puran sydäntäni <3

Kuulostaa kovin tutuilta pohdinnoilta. Jokaisen raskauden aikana olen käynyt läpi samankuuloisia tuntemuksia, vaikka meillä ei ainakaan toistaiseksi ole todettukaan mitään erityistä. Pelkoja ja ahdistuksia vaikka mistä ja suurin osa asioita, joille ei mitään voi ainakaan etukäteen tehdä. Voimia loppuraskauteen ja tsemppiä arkipäivän haasteisiin.

Sehän se, että varmasti jokainen miettii joskus näitä oli sitten ajankohtaista tai ei. Varsinkin raskausaikana tulee murehdittua kun on muutenkin tunteellinen.

Loistava kirjoitus Anna! <3 Myös itselläni menneisyyden haamut ovat nousseet pintaan raskausaikana, minkä vuoksi ymmärrän, mitä fiiliksiä käsittelet parhaillaan. Ensimmäisen raskauden jälkeen kävin puhumassa ajatuksistani psykologin vastaanotolla, mikä auttoi avaamaan mielen solmuja. Nyt toisessa raskaudessa menneisyydessä tapahtuneet asiat painavat mieltä, mutta osaan käsitellä niitä paremmin – psykologin puoleen kääntyminen on varmasti auttanut käsittelemään/ suhtautumaan näihin asioihin! Oletko sinä puhunut näistä fiiliksistäsi kenellekään ulkopuoliselle?

Voimia loppuraskauteen. <3

http://ellujumppaa.fitfashion.fi

Kiva kun on ymmärtäjiä ja muilla samoja ajatuksia. Kyllä tuolla perhekurssilla on juuri esimerkiksi psykologi eli pääsen puhumaan juuri tämän aihealueen ammattilaisten kanssa joilla on kokemusta samanlaisista perhetilanteista. Se auttaa ja vielä ehkä enemmän se vertaistuki eli muut vanhemmat jotka kamppailevat samojen haasteiden kanssa.

Uskon myös siihen että meille jokaiselle annetaan sen verran mitä jaksetaan kantaa! Vaikka aina usko ei ole siihen riittänyt. Jokaisella on varmasti elämän aikana omat vaikeutensa ja haasteensa, eri elämänsaralla. Itse olen käynyt pitkän tien sisaren vammaisuuden, äidin kuoleman ja pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen sekä raskaan ensimmäisen vuoden erittäin suuritarpeisen vauvan kanssa. Olen välillä ollut erittäin uupunut ja itkenyt katkeroituneena itseni uneen, mutta täytyy aina muistaa että epäonnea täytyy joskus seurata myös onni joka palkitsee ja tällä kaikella on varmasti tarkoitus!! Ja nämä vaikeudet jos mitkä tosiaan kasvattavat.
Toivoisin todella että Nautit suurin sydämin isosta kasvavasta vauvamahastasi, tämänhetkisestä olosta oli kiloja tai ei ja jatkat kirjoittamista juuri näistä asioista mistä olet kirjoittanut. Unohda mitä muut ajattelevat tai että sopiiko tämän ’fitneess’ portaalin alle…kyllä sopii juuri sellaisena kuin olet!!

Kiitos Niina ja näinhän se on, että haasteet tuo elämään aivan erilaista ulottuvuutta ja kiitollisuutta. En vaihtaisi mitään! <3 Sitähän se elämä on, välillä mennään ylös ja välillä alas ja siksi kyyti tuntuukin niin hyvältä kun on kierros tehty 😉

Tällaisten kirjoitusten kohdalla on avälillä niin sanaton, tekstiä suoraan sydämestä, aitoa tunnetta…
<3 <3

voikun sitä osaisi elää päivä kerraallaan,murehtimatta menneitä tai tulevia.. Luotetaan siihen että kaikki menee hyvin ja keskitytään niihin positiivisiin juttuihin,jookos?.juu tiedän, että helpommin sanottu kun tehty, mutta koitetaan.tsempit loppuraskauteen!

Toi päivä kerrallaan on hyvä! Varsinkin silloin kun on se huonompi päivä, ei ne loputtomiin kestä 😉

Kiitos <3

Ihana kirjoitus, jos niin voi sanoa 🙂 kirjoitat niin aidosti, että tekstiisi on helppo ”samaistua”, vaikka sama elämänvaihe ei olekaan menossa. Sen sijaan läheiselleni nämä asiat ovat turhankin tuttua…toivon sulle ja sun perheelle kaikkea hyvää 🙂 vaikka itse en ole vielä lapsia hankkinut niin tiedän, että tulisin asiasta stressaamaan hyvinkin paljon juurikin tuttavien kokemusten takia, joihin on kuulunut lapsivesipunktiota ja muita tutkimuksia säännöllisin väliajoin… Hyvää kevään jatkoa 🙂 sun tekstejä on kiva lukea, kun ajatusmaailmaan pääsee niin hyvin mukaan vaikka asiat olisikin erilaisia mitä itse pui oman pään sisällä 🙂

Haasteelliset elämäntilanteet koskettaa meitä kaikkia joten onhan tässä tarttumapintaa vaikka ei olisi omakohtaisia kokemuksia juuri samasta asiasta. Blogissa onkin ihanaa kun voi saada niin paljon tukea ja voimaa. Kiitos teille näistä!

Hei! Itse olen pyöritellyt samoja ajatuksia mielessä varsinkin raskausaikana. Minusta sanonta ”pääasia että on terve” tuntuu loukkaavalta esim. Vammaisten lasten vanhempia kohtaan. Kuka sitä paitsi sen terveen määrittelee; luin esim. perheestä joka ilmoitti saaneensa terveen down-lapsen (tarkoittivat ilmeisesti että lapsella ei ollut downiin liittyviä sydänvikoja tms.) Vastasyntyneestä ei sitä paitsi voi paljonkaan vielä sanoa. On iso porukka ”terveenä” syntyneitä jotka saavat myöhemmin jonkin diagnoosin ja vastaavasti niitä ”sairaina” syntyneitä jotka saadaan parannettua. Itse jopa mietin raskausaikana että onko oikein toivoa tervettä lasta. Kyllähän sitä toki jokainen toivoo. Elämä terveen lapsen kanssa on keskimäärin helpompaa, mutta itse ajattelen että helpompaa ei aina tarkoita rikkaampaa tai parempaa. Olen päivähoitoalalla töissä ja useasti ne ”erityiset” hoitolapset ovat olleet niitä joista on tullut niitä ”rakkaimpia”.
Itse olen kokenut yhden alkuraskauden keskenmenon ja ehkä siitä johtuen minulla oli koko raskausajan ihan kauhea menettämisen pelko, mikä ei jälkikäteen ajatellen ollut mitenkään järjellinen kun raskauteni oli kaikin puolin normaali. Olen kuvitellut että toisella kertaa sitä osaisi ottaa rennommin, mutta ei se sit taida ollakaan niin 🙂 jaksamista sulle loppu odotukseen!

Hahah, pelkään pahoin et se ei ole yhtään helpompaa 😀 Mua ainakin kauhistutti vaikka välissä oli myös tuo normaali raskaus! Ne on ne raskaushormonit vielä 😉 Mutta toivotaan et selviät ilman harmaita hiuksia kun on sen aika <3

Fiksua pohdintaa tuossa, oon samaa mieltä.

Kiitos koskettavasta ja maanläheisestä kirjoituksesta! Kirjoitat aidosti ja rehellisesti ja arvostan sun rohkeutta kertoa näinkin vaikeista asioista. Ja vaikka blogisi aihepiiri onkin fitnessistä siirtynyt jonkin verran muille osa-alueille (mikä on erittäin ymmärrettävää elämäntilanteesi takia), niin uskallan sanoa että blogi tällaisenaan miellyttää minua enemmän, ja tarkoitan nyt siis pohdiskelevia ja maanläheisiä tekstejä, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan 🙂
Paljon voimia sulle loppuraskauteen ja toivotaan sulle ja perheellesi valoisampia päiviä! <3

Kiva kuulla! Mulla tosiaan juttu on lähtenyt jo ihan lapasesta kun aihe rönsyilee elämän pohdiskeluun kantilta jos toiselta mutta onhan sekin onneksi aihe tää ”elämä” sinänsä 😉

Kiitos voimista ja ihanaa kesän alkua takaisin! <3

Ehkä se ajoittain pintaan hiipivä Pelko onkin vain ympärillesi kietoutunut enkelinsiipi, joka välillä vaan pitää suojelevassa sylissään vähän lujempaa ja estää jonkun vielä suuremman putoamisen.
<3

Voin hyvin samaistua kirjoitukseesi, vaikka en itse olekaan raskaana. Niin se elämässä vain joskus menee, että kaikki ei sujukaan ihan kässärin mukaan..toinen lapsistamme syntyi 10-pisteen vauvana, ja elelimme leppoista ja sujuvaa vauvaperheen arkea..kunnes lapsen ollessa taaperoiässä ilmeni, että kehityksessä on ongelmia, ja lapsi oli siinä vaiheessa melkoisen haastava. Kävin itse todella alhaalla, ja jouduin käsittelemään asiaa pitkään..pettymys, suru ja huoli lapsen pärjäämisestä oli ahdistavaa. Tänään paistaa kuitenkin jälleen aurinko, ja elämä on asettunut uomiinsa. Itse olen kasvanut ihmisenä todella paljon, ja uskon että kaikella on tarkoituksensa. Erityisemme on todellinen hyvän mielen tuoja, valoisa ja empaattinen tyyppi=) Olen myös kuullut niin paljon pahemmista vastoinkäymisistä ihmisten elämässä..että koen omat ”haasteeni” melko pieniksi niiden rinnalla, mutta kaikki on toki suhteellista. Välillä on huonoja päiviä, ja sitten taas niitä parempia.

Komppaan edellisiä..vaikutat todella aidolta ja ihanalta ihmiseltä, ulkoisen kauneuden lisäksi löytyy sisäistä kauneutta, joka sinusta huokuu ruudun toiselle puolelle. Se alkaa olla harvinaista tänä päivänä.

Ei tänne kukaan sattumalta synny, Luojalla on omat suunnitelmansa;) Toivon sinulle mielenrauhaa, uskoa, luottamusta ja Taivaan Isän siunausta koko perheelle!

Kommentit on suljettu.