Kategoriat
Yleinen

Valokuvauksen haasteet bloggaajalle

SAMSUNG CSC

Jokainen itseään somessa edustava tai etenkin bloggaava tietää, että kuntosalin Petestä tai kaupungilla ohikulkijasta ei oo valokuvaajaksi. Ne kuvat on poikkeuksetta vinossa ja ihan vakio on se, että yläpuolella on enemmän tyhjää kuin laki sallii. Jos ei niin vastaavasti kuvasta jää otsa ja ponnari pois. Oon itse jo luovuttanut sen kanssa ja aika harvoin pyydän random-tyyppiä kameran taakse. Haastetta bloggaamiseen lisää, et kun ei itsekään osaa kuvata. Pystyn kyllä suunnilleen kohdistamaan kuvattavan ruutuun, mutta itse valokuvaajana oon vielä keltanokka… Teen teille paljastuksen!

SAMSUNG CSC

 

Kun aloitin bloggaamisen 3,5 vuotta sitten niin kuvasin kaikki blogikuvani puhelimella. Mulla ei oo koskaan ollut edes omaa järkkäriä ja oli oikeastaan luojan lykky että nykypuhelimilla saa jo jonkintasoisia kuvia otettua laadullisesti. Tämä ei kuitenkaan ole se yllätys vaan se että oon aina ottanut kaikki mun kuvani kameran automaattiasetuksella. Veikkaan että näin meistä tekee suurin osa joilla on järkkäri!? Mutta toisaalta miten surullista on, että kun on kunnon vehkeet niin niitä ei osata käyttää 🙁 Oon muutaman kerran yrittänyt itse opetella asiaa mutta siitä ei oo tullut yhtään mitään ja mulla on mennyt käämit. Joku valokuvauskurssi olisi tietysti aivan loistava juttu! Mutta kun pitää olla niin pälli että ei oo saanut sitäkään aikaiseksi. Se vaan aina jää!

SAMSUNG CSC

 

Viime viikolla mulla katkesi kamelin selkä. Halusin ottaa kotikuvia ja kuvia kukista mitä olin ostanut. En millään saanut kuvaan sopivaa valoa. Silmällä valoa vielä riitti, mutta kameraan se ei riittänyt. Keinovalo teki karmeat varjot pöytään ja salaman kanssa kuvaaminen hävittäisi taustan ja tekisi kuvasta muutenkin karsean. Päädyin sitten jälleen kerran googlettamaan kuvausohjeita, jonka vuoksi läppärikin näkyy tässä ensimmäisessä kuvassa. Sitten ei muuta kuin kokeilemaan! Kamera manuaalille ja näps näps!

tarkenna taustaan
tarkenna taustaan
vielä pahempi
ups, pikkasen pimee
ja vähän meni överiksi valotus
ja vähän meni överiksi valotus
ja siivoa tausta!
säädetäänpä vielä, siivotaan tausta ja kas näin!

Oon kokenut koko viikon suunnatonta ylpeyttä, että oon saanut omilla asetuksilla otettua nyt kuvia sellaisessa tilanteessa missä en oo ollut tyytyväinen kameran automaattitulokseen. Tuntuu kuin olisin Nobelin palkintoa vailla moisista oivalluksista ja vaikka f-luku, aukko ja terävyys on mulle edelleen hepreaa niin oon hypännyt kynnyksen yli. Päätin todenteolla nyt opetella ja ottaa selvää. Haluaisin että blogikuvien taso nousee ja kehittyy sitä mukaan kun blogillakin tulee ikää! Teknisen puolen lisäksi valokuvaamisessa on myös toisenlaisia haasteita.

photobomber
photobomber
strikes again!
strikes again!
SAMSUNG CSC
and yet again!
SAMSUNG CSC
mites noi nuupahtaneet pionit ja niiden varret
SAMSUNG CSC
maljakon vaihto

Sisällöllisesti suuri osa blogikuvista menee myös roskakoriin. Kuvattaessa huomaa että taustalla on jotain epäsopivaa. Miehen nuuskapurkki kun kuvaa puuroa, lapsi pikkuhousuissa tai joku muu joka vie huomion kuvan kohteelta. Paljon jää myös julkaisematta kun on huono ilme, näyttää lihavalta tai urpoilee muuten.

No
no
no
no
no
no
NO
no

Tässä seulan läpi päässeet, pienellä värien säädöllä.

yes
yes
yes
yes
YES
YES

Kiitos postausten asukuvista Saralle. Ainoalle joka Monnan ja muutaman muun lisäksi jaksaa näitä räpsiä! Muuten meikäläisen omakuvat jääkin aika heikkoihin kantimiin. Jalusta ja kaukosäädin ois aika kova sana!

Mitäs te tuumaatte blogikuvista? Luetteko blogeja joissa on kuvien määrä&laatu ihan laidasta laitaan? Kuinka tärkeitä on blogikuvat ja mitkä tekijät niissä on tärkeimpiä? Laatu, määrä, sisältö? Kännykkäkuvat, selfiet, peiliselfiet? Vai inspiroiva ihanuus joka on kuin lehden sivuilta?

Mun oma mieltymys on muuttunut hieman vuosien myötä. Ennen luin paljon blogeja joissa ei välttämättä ollut edes kuvia lainkaan, ehkä joku googlesta ”lainattu” kuvituskuva mutta ei juuri muuta. Nykyään rakastan suuria ja kauniita kuvia joista voi inspiroitua. Pidän siitä että blogimaailmassa näytetään elämän ihania juttuja ja on etuoikeus nähdä niitä jonkun toisen linssin läpi. Paikkoja missä ei ole käynyt, kauniita koteja, asuja ja henkilökuvia. Oikeaa elämää ja ihania unelmia!

SAMSUNG CSC

11 vastausta aiheeseen “Valokuvauksen haasteet bloggaajalle”

Moikka. Ihan toista asiaa mulla, eli koska on tulossa lastenhuoneista kuvia? Teillä on tosi kaunis koti ja olisi kiva kurkistaa sinne lastenhuoneisiin myös, kunhan vaan ehdit. 🙂

Tämä viimeinen kouluviikko on niin kiireinen, että ensi viikolla uskoisin että on enemmän aikaa! 🙂 Yritän postata mahdollisimman pian! Kaikki kuvat on tietty kuvaamatta vielä 😉

Manuaalisäätöjä oppii käyttämään parhaiten kokeilemalla, nimenomaan noin miten teitkin. 🙂 Ennen pitkää arvioimaan sopivat säädöt ilman suurempia kokeiluja.

Kolme tärkeintä manuaalisäädöillä kuvatessa:
1. Liian iso ISO-arvo tekee kuvista rakeisia ainakin näillä harrastelijakameroilla, joten se on syytä pitää alle 800.
2. Mitä suurempi aukko eli mitä pienempi f-arvo, sitä valoisampia kuvia. Siksi järjestelmäkameran objektiivia hankkiessa kannattaa panostaa sellaiseen, jossa on vähintään f/2.8, jotta hämärässäkin (sisällä) kuvat onnistuu ilman salamaa.
3. Valotusaika kestää olla käsivaralla kuvattaessa noin 1/60, muuten kuvat tärähtää. Jos on liikkuva lapsi/eläin kuvassa, niin sitten arvon pitää olla vähintään 1/160 (ja mieluiten paljon vielä suurempi ts. pienempi eli 1/500 tai sinne päin) että lapsesta/eläimestä ei tule kuvaan pelkkää suttua. 🙂

Näinhän se menee! Aloittelijalle nuokin termit on niin utopiaa että kun on kamera kädessä niin on vaikeaa aloittaa jos joku ei käytännössä neuvo 😀 Hyvä kun itsekin löysin edes mistä kaikkia arvoja säädetään ja muutetaan 😉

Mä en yhtään tykkää lukee blogeja joissa on tommoset isot kuvakoot mutta sun kohdalla oon tehny poikkeuksen ku blogin sisältö on sellasta jota tykkään seurata 🙂 Muuten en kyllä hirveesti tajua kuvista silleen että onko ne oikein otettuja kuhan ei oo suttusia 😀

Ihana 😉 Mä taas tykkään isoista kuvista! Ne pienet on ihan hassuja kun eivät oo reunoilta tekstin kanssa tasan. Mulla oli alussa itsellä sellaisia pieniä kyllä kans 😉

Mä tykkään lukijana, jos blogi on omannäköinen. Ja silloin ihan niitä selfieitä salilla ottamalla voi jo olla ihan riittävän kiinnostava blogi, jos vaan sisältö on muuten kiinnostava. Musta siis ei välttämättä ole kauheesti eroa sillä, onko kuvattu riittävän laadukkaalla puhelimen kameralla (nykyään niillä saa jo siistejä kuvia eikä ihan tuhrua) vai järkkärillä, silloin kun kyseessä ei ole valokuvina tosi kunnianhimoiset otokset. Kunnianhimoisilla otoksilla tarkoitan sellaisia harrastelijavalokuvaajien kuvia, jotka jo yrittää erottautua valokuvilla muiden kuvista, sellaisille kuville blogeissa harvemmin on edes tarvetta.
Sellaisiin 80mm objektiivilla kuvatuista kuvista, joiden seurauksena kuvat on kuin naistenlehdistä, voi myös kyllästyä, niihin voi pitemmän päälle tulla sellainen tarpeeton pliisu ”täydellisyyden” fiilis. Eli vaikka onkin kiva katsella hyviä kuvia, voi myös olla mukava, jos kaikki kuvat ei ole vain mahdollisimman täydellisiä, musta blogeissa saa tiettyä rosoakin olla.
Jos kuitenkin valokuvaus innostaa niin sehän on vain hieno juttu. Mutta aikaa opetteluun pitää kyl varata jonkin verran ja just käydä esimerkiksi kurssi (olen itse aikanaan käynyt). Musta hyvä lähtökohta on kuitenkin oma innostus.
Itsehän toivoisin ennemmin, että bloggaajat kävisivät vaikka oikeinkirjoituskurssin ennen valokuvauskurssia;) Koska ihan vakavissaan, vaikka hyvät kuvat on hyvä asia, myös tuo asia on sellainen, joka kiinnittää oman huomioni ja sellainen, johon panostusta arvostan myös. 🙂

Kiitos kommentista! Toi oikeinkirjoituskurssi ois kyllä paikallaan itse kullekin kun kouluajoista on kauan 😉 Muutenkin kun kirjoittaa paljon ja kiiressä niin huomaa vasta jälkikäteen kaikki huolimattomuusvirheet.

Mielenkiintoinen näkökulma että ”täydellisiin” valokuviin kyllästyy! Ihan totta varmaan että kyllä sitä tiettyä rosoisuutta tarvii että pysyy mielenkiinto 😉

Mä antaisin ihan mielelläni kaikille bloggaajille opetusta manuaalin perusasetuksista 🙂

Tuossa ylempänä Elina kommentoi, että käsivaralla valotuksen pitäisi olla 1/60 ilman, että tärähtää. No minä pystyn ottamaan jopa 1/15 ilman tärähtämistä joten tääkin taitaa ihan riippua käsien tärinästä 🙂

Tykkään muiden blogeissa katella kuvia, koska niistä voi saada inspiraatiota omiin kuviin. Toisaalta tuntuu, että oma silmä on niin uniikki, ettei kuvakulmia pysty ”matkimaan”, kun ne pitää itse nähdä. Asukuvat tietty eri juttu, koska nehän taas on kiinni paljon mallista 🙂

Kuvaamisessa kyllä kehittyy nopeasti ja mielestäni kuvat ovat tosi iso osa blogia. Niinhän sitä sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tärkeää tietenkin on, että jutut ja kuvat ovat laadultaan tasapainossa. Ja joskus on vain sellainen fiilis, että haluaa katsella vain kuvia. Silloin niiden laatu korostuu entisestään. Blogit on vähän niin kuin aikuisten akuankka!

Kommentit on suljettu.