Kategoriat
Uncategorized

Vuosi 2020 oli harppauksia koulutuksessa ja urassa

Kooste vuoden 2020 kuulumisista

Blogi on elänyt hiljaiseloa pitkän pätkän mutta halusin tulla kirjoittamaan kuulumisia näin vuodenvaihteen lähestyessä. Vuosi 2020 on ollut todellinen yllätysten vuosi. Oikeastaan vuodesta erikoisen on tehnyt kolme asiaa, josta ensimmäinen on meille kaikille yhteinen eli koronaviruspandemia. Toisena seikkana omaa maailmaani muutti se, että valmistuin ja päätin hakea tohtorikouluun tekemään väitöskirjaa. Kolmantena on asia, josta koen suurta iloa ja onnistumista eli työllistyminen. Sain joulukuun alussa aivan loistavia uutisia ja tein työsopimuksen Valiolle. Vuosi oli toki paljon muutakin mutta henkilökohtaisesta näkökulmasta nuo olivat itselleni ne suurimmat mullistukset.

Covid-19 on antanut aikaa

Koronavirusaika ja sen tuomat muutokset arkeen ovat koskeneet suurelta osin sitä, että olemme enemmän kotona. Lasten etäkoulut, omat etäopinnot, koronakaranteenit ja eritäytyminen ovat siivittäneet arkea ja muuttanut sitä sellaiseksi, että eristäytymisestä on tullut hyväksyttävää.

Tiedätte varmaan, että meidän perhe on ollut kova reissaamaan ja olemme joka vuosi matkustaneet useamman kerran ulkomaille. Tämä vuosi on senkin vuoksi ollut poikkeuksellinen, että siitä on jäänyt pois matkustuksen lisäksi muut sosiaaliset tapahtumat, kulttuuririennot ja harrastaminen. Aikaa omaan perheen kesken on paljon, eikä se välttämättä ole huono asia. Koen että olemme perheenä pärjänneet hyvin, sillä kesän loivempi tartuntakäyrä ehti antaa voimaa syksyä varten. Jos koronan välttelystä keksii jotain hyvää, niin se on etäilyn ansiosta antanut aikaa keskittyä itseensä ja omaan tekemiseen. Olen näpytellyt ihan ennätysmäärän työhakemuksia, rahoitushakemuksia, tehnyt etätöitä ja ollut lapsille läsnä kotona.

Sydän sykkii akateemisen elämän ja ikuisen oppimisen puolesta

Kun valmistuin huhtikuussa elintarviketieteiden maisteriksi, olin jo opintojen aikana kypsytellyt ajatusta jatkamisesta tohtoriopintoihin. Väitöskirjan jatkaminen oman graduni aiheesta alkoi tuntua toteutettavalta idealta ja kun sain ohjaajiltani vihreää valoa, hain opinto-oikeutta heti seuraavassa haussa eli heinäkuun haussa, joka on tarkoitettu ainoastaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Sain tiedon hyväksytystä hakemuksesta elokuun lopussa ja näin pääsin heti syyskuun alussa väitöskirjan tekoon. 

Ihan ensimmäisenä olen keskittynyt tutkimussuunnitelmani hiomiseen, rahoitushakuihin sekä opintoihin jotka tukevat tieteen tekoa. Olen opiskellut tieteellistä kirjoittamista, johtamista, esitelmien pitämistä, organisaatioviestintää ja mitä tarkoittaa avoin tiede. Jokainen syksyn kurssi on ollut aivan loistava ja etäyhteydellä toteutetuissa opinnoissa olen tavannut tohtoriopiskelijoita ympäri maailmaa, jotka suorittavat tutkintoaan Helsingin yliopistoon. Se, että olen päässyt tekemään kursseja yhdessä muiden jatko-opiskelijoiden kanssa on ollut ihan mahtavaa ja vahvistanut tunnettani siitä, että olen oikeassa paikassa. Olen niin onnellinen siitä, että hain ja pääsin tohtorikouluun. Syksyltä on nyt takana on viisi kurssia, 14 opintopistettä, kahdeksan rahoitushakemusta ja roppakaupalla uutta tietoa. Oma tutkimus kulkee luonnollisesti muun työn ohella ja etenee pienin askelin kokoajan eteenpäin.

Työelämän uudet haasteet

Rahoituksen puuttuessa olen tänä vuonna hakenut ahkerasti myös alani töitä, sillä unelmani on alusta saakka ollut se, että tutkimuksen lisäksi voisin tehdä töitä elintarviketeollisuudessa. Pitkä työnhaku koulutustani vastaavasta asiantuntijatyöstä koetteli itsetunnon lisäksi uskoa. Voin myöntää, että työnhaku on rankkaa ja jatkuvat pettymykset työnhaussa tuntuvat pahalta. Jatkoin silti hakemista, sillä tietysti tämä ajankohta on ollut myös yrityksille haasteellinen. Se minkä ansiosta itse pysyin pinnalla oli se, että pystyin elättämään itseni toiminimeni kautta kirjoitustyöllä jota teen Keskolle. Myös Fazerin tuotantotyöt toivat taloudellista helpotusta. Suurin uutinen tuli kuitenkin siitä, että eräs lokakuun alussa lähettämäni työhakemus päätyi työtarjoukseen saakka. Sain töitä VALIOLTA!

Pääsin Valiolle tuotekehittäjäksi tuotekategoriaan jauheet ja lastenruoat. Työ vastaa erinomaisesti elintarviketieteilijän koulutustani ja nimenomaan tuotekehitystyö on lähellä sydäntäni. Myös graduni ja väitöskirjani koskevat tuotekehitysprojekteja ja tässä työssä pääsen hyödyntämään osaamista terveysvaikutteisista eli funktionaalisista elintarvikkeista. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri tämän paikan enkä malta odottaa tammikuuta, jolloin työsuhteeni alkaa heti kuun alussa! Aivan upeaa päästä osaavien kollegoiden kanssa töihin valiojengiin. Tämä on todellakin koko perheelle niin upea uutinen. Palkkatyö unelmien työpaikassa osui vihdoin minun kohdalleni. Niin ihanaa!

Joulua kotona pitkästä aikaa

Joulu oli tänä vuonna erilainen ja olimme kolmatta kertaa jouluaattoa kotona vain oman perheen kesken. Tällaiset joulut ovat olleet todella harvinaisia sillä olemme yleensä aina minun tai puolisoni perheen luona jouluaattona. Uusi vuosi menee myöskin täällä kaupungissa mutta olen innoissani, sillä ajatukset ovat siirtymässä jo ensimmäiseen työpäivään ja siihen mitä kaikkea tämä jännittävä uusi aikakausi on tuomassa.

Työpaikan saaminen kruunasi tämän vuoden ja muutti ensi vuoden suuntaa hurjasti positiivisempaan suuntaan. Nyt minulla on oma paikka jossa voin kasvaa ja kehittyä työssäni ja saan vihdoin tehdä töitä elintarvikkeiden parissa. Valiolla on töissä myös muita, jotka yhdistävät työn ja tutkimuksen ja tunnen jo etukäteen sieltä ihmisiä, jotka tekevät väitöskirjaa työn ohella. Vastaan tulee varmasti paljon Viikistä elintarviketieteistä valmistuneita kollegoita ja tuttuja. Työyhteisö ja siihen kuuluminen on asia mitä odotan innolla.

Oloni on kiitollinen kaikesta mitä vuosi 2020 antoi ja nyt on hyvä aika kääntää lehti vuodelle 2021 ja katsoa mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Mitkä ovat sinun vuotesi kolme suurinta mullistusta ja mikä maku vuodesta jäi?

3 vastausta aiheeseen “Vuosi 2020 oli harppauksia koulutuksessa ja urassa”

Onnea! Hienoa, että urasuunnitelmat selkiytyivät. Kunnianhimoista ja ihailtavaa. Oot sitkeä nainen.

Vastaa käyttäjälle Annie Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *