Yhtä juhlaa

Viime viikonlopusta oltiin sovittu lasten isovanhempien kanssa sillä mulla oli paljon menoja. Alunperin olin pyytänyt hoitoapua lauantaista sunnuntaille, kun lauantaina oli Monnan juhlat ja sunnuntaina aikaisin lähtö Fitness Expoon. Mummi halusi lapset kuitenkin kylään jo perjantaina ja kun torstaina oli siivojakin käynyt niin ajattelin että mikä flaksi. Hiljainen talo hetken, eikä tarvitsisi edes siivota! Mä oikeasti nautin joka hetkestä kun saan täällä olla yksin sillä ne hetket on niin harvassa. Miehen läksiessä salille, me käytiin Saran kanssa ostamassa pullo roseeta ja laitettiin juustotarjotin mun hullareilta ostamista juustoista ja hilloista. Juustot on yksi must juttu mitä yleensä ostetaan hullareilta.

Laitettiin läppäristä musiikkia soimaan ja juteltiin miten sitä joskus ennen muinoin tällaisia iltoja oli paljon useammin. Laajasalon asumisen aikanakin istuttiin usein iltaa vaikka ei välttämättä viinin kanssa mutta kuitenkin, sillä silloin asuttiin aivan vierekkäin. Välimatkaa taisi olla ihan vain pari sataa metriä joten oli ihan superhelppo hilpaista toiselle kylään <3 Vähän tuli ikäväkin sitä aikaa, vaikka molemmat nautitaan nykyisistä omakotitaloista. Näin se elämä muuttuu.

Noin kahdeksan aikaan hilpaisin Amoksen kotiin mummolasta ja tosiaan viiniä en juonut kuin lasillisen sillä mulla oli kuitenkin pienin hoidettavana ja imetänkin vielä. Harvassa on siis viinit olleet viime vuosina, tai oikeastaan kahdeksana viime vuonna 😀 Ihanaa oli kuitenkin hetki hengähtää ja nauttia kaveriseurasta ja kun Amos nukahti niin höpöteltiin vielä pitkään.

Lauantaina mun ystävä Anni tuli meille kylään. Päivä meni normaaliaskareissa ja illalla oli tulossa Monnan juhlat. Edellisestä illasta poiketen laittauduin ihan! Pukeutumiskoodina oli black&white ja yhdistin valkoisen läpikuultavan paitapuseron, mustan liehuvan neuletakin ja niittikoristeiset korkkarit punaisiin huuliin. Hauskaa oli että mun seuralainen Sara oli pukeutunut ihan samanlaiseen paitaan ja punaisiin huuliin kun treffattiin matkalla juhliin. Great minds think alike, tuumattiin.

Monnan 35-vuotisjuhlat pidettiin Ruplassa, Kalliossa. Pöydät notkuivat herkkuja ja tarjolla oli mm. viinejä. Me oltiin Saran kanssa molemmat autolla joten ei juhlittu yömyöhään, olihan sunnuntaina tulossa aikainen herätys expoon. Siitä huolimatta oli ihana käydä ja nähdä paljon vanhoja tuttuja. Monnan ystävissä oli paljon mun vanhoja työkavereita Mäkelänrinteen uimahallin ajoilta, missä tutustuttiin myös Monnan kanssa yli kymmenen vuotta sitten. Monia en ollut nähnyt yli viiteen vuoteen sillä viimeisin tieto oli heillä oli, että mulla on yksi lapsi. Leuat melkein tippui lattiaan kun kerroin et onkin jo kolme 🙂

Päivänsankari oli aivan upea ilmestys hempeän vaaleanpunaisessa hameessa ja Minna Parikan ponikengissä. Monnassa on tosiaan jotain samaa kuin Marilynissä. Suuren luokan kaunottaren piirteet ja karisma <3

Mä ajoin juhlista mummolaan hakemaan lapset kotiin ennen yöunia kuin Tuhkimo konsanaan ja jälleen kerran totesin miten se, että alkuillat on aina hauskimpia. Ainakin minä nautin juhlista ja se, ettei lähde baariin jatkoilemaan ei estä osallistumista alkuiltoihin.

Nyt mä jatkan tenttiin lukua ja kotihommia tämän postailun jälkeen. Näitä kuvia laitellessa kyllä ihastelen tuota punaista huulipunaa ja sitä miten se saa kasvot hehkumaan. Voin nimittäin kertoa, et näytän hiukan erilaiselta nyt täällä kotilookissa kun istun sohvalla ilman meikin häivää. Onkohan tämä sitä blogi-illuusiota kun elämäkin vaikuttaisi olevan yhtä juhlaa?