Sairastaminen on toivottavasti ohitse nyt vähäksi aikaa, sillä tuo influenssa kaatoi petiin ja pahasti. En halua sitä edes muistella ja nyt kun olemme taas terveenä niin hommaa riittää. Tuntui, että elämä pysähtyi noiksi viikoiksi kun sairastettiin ja nyt kaadun kaiken tekemättömän homman alle. Näinhän se aina on, että työ tekijäänsä odottaa! Silti en vaihtaisi tätä mihinkään, että nyt taas jaksaa tehdä. Ihanaa kun olo on parempi ja päästään jatkamaan normaalia arkea ja harrastuksia.
Mitään sen kummenpia kuulumisia täällä ei ole. Ensimmäisessä kuvassa on mun lautanen meidän pääsiäsbrunssilta Fazerilta jossa käytiin sukulaisten kanssa. Oli todella hyvää ja siellä on kiva käydä kun meiltä ei ole montaa kilometriä tuonne pääkallopaikalle Vaaralaan.
Nyt niitä säätiedotuksen helteitä odotellessa! Jospa niistä saisi vähän lisää virtaa näiden asioiden hoitamiseen.
Blogin kautta ei varmaan huomaa sairastelua niin helposti mutta me olemme sairastaneet jo kohta kuukauden verran. Noin kuukausi takaperin tunsin, että aina vähänkään rehkiessä tuskanhiki nousi pintaan. Mulla oli gradussa tulossa kiireistä aikaa aistinvaraisen tutkimuksen kanssa, enkä millään halunnut tulla kipeäksi. 19.3 kirjoitin postauksen Nuhainen olo ei kuulu suunnitelmiin. Sain juuri sinniteltyä sen ja heti kun labrapäivät oli tehty niin kuume nousi. Flunssa iski kunnolla päälle. Lapsille tuli angiina ja vatsatautikin oli jossain välissä. Pääsiäisen reissulla olin ihan puolikuntoinen mutta matkaan oli lähdettävä kun se oli buukattu ja onneksi se joka oli kipein olin minä eikä muksut.
Puolikuntoinen olo on jatkunut viikosta toiseen. Pelkkä flunssa ilman kuumetta tuntuu kuitenkin vähän pieneltä syyltä olla pois koulusta/töistä joten ollaan eletty arkea mutta jätetty harrastuksia vähemmälle kunnes viime viikolla jouduttiin olemaan koko viikko pois koulusta streptokokin vuoksi. Ajateltiin, että olo lähtisi jo helpottamaan mutta viime viikonloppu iski kuitenkin viimeisen niitin juhlien jälkeen. Viikon antibioottikuurista huolimatta lapsille nousi kuume joten maanantaina oli pakko mennä uudelleen lääkäriin. Tällä kertaa syyksi varmistui Influenssa B. Olimme koko perhe yrittäneet suojautua influenssalta rokotuksilla heti marraskuun alussa kun ne tulivat jakoon mutta tietysti meille kävi ohraisesti: ”Kansalliseen rokoteohjelmaan tälle kaudelle valittu rokote ei suojaa B/Yamagata-virustyypin influenssalta, jota Suomeen iskenyt B-influenssa pääosin on.”
Nyt olemme olleet samojen seinien sisällä jo ikuisuuden ja päivät menee sekaisin. Kukaan lapsista ei ole ollut koko viikolla terve ja olen itse ollut toinen jalka haudassa. Tämä köhä on ihan kamala ja kestänyt todella pitkään! Mitään lääkettäkään (Tamiflu) ei kannattanut aloittaa kun taudin alkamisesta oli kulunut liian pitkään. Nyt olemme vain yrittäneet lepäillä taudin pois.
Tänään on onneksi jo parempi päivä ja tuntuu, että tämä kääntyy pian voiton puolelle. Toivottavasti näin!
Oltiin päätetty juhlistaa kunnolla meidän esikoisemme 10-vuotispäivää, sillä tuntuu erityisen hienolta kun lapsi täyttää ensimmäistä kertaa pyöreitä. Ensimmäistä kertaa varattiin juhlintaa varten myös ulkoinen paikka ja valintaa tehtiin hetki. Olisiko liikunnalliset juhlat jossain vai mikä olisi mukava teema? Nopeasti esiin nousi ajatus Megazone synttäreistä, sillä olen itsekin ollut nuorena ihan hulluna Megazoneen.
Paikalle oli kutsuttu 12 reipasta lasta, jotka koostuivat koulukavereista, serkuista ja naapurissa asuvista ystävistä. Tilasin tarjoiluksi Hodarimenuun ja vein paikalle myös Frödingen mansikkakakun. Miinusta voisi sanoa siitä, että HopLop synttäreissä tilaan tuodaan vanhemmille kahvitarvikkeet ja kaffet ja se on kiva bonus. Ei ole niin hauskaa istua koko juhlaa kuivin suin kun niitä mukejakin on sitten tasan kahdelletoista joista on maksettu (yht. 360€). Meidänkin juhlissa osa juhlijoista tuli Turusta saakka joten vanhemmat odottivat ja olivat synttäritilassa taustalla mukana pelien jälkeen.
Kuvasaldo jäi valitettavan epätarkaksi sillä otin kuvat niin kiireessä ennen juhlavieraiden saapumista. Näitä katsoessa ikävöin myös järkkäriäni joka hajosi alkuvuodesta! Olen kuvannut nyt ”hätätilanteessa” puhelimella ja tämä hätä on jatkunut jo luvattoman pitkään. Näistäkin kuvista olisi tullut järjestelmäkameralla aivan erilaiset. Kuvista kuitenkin siihen, että lapset tykkäsivät juhlista oikein paljon. Pelit olivat mukavat mutta yhtään tätä nuoremmille en lähtisi suosittelemaan. Esimerkiksi meillä lapsista suurin osa ei ollut osannut katsoa omaa (vieraskielistä) pelinimeä aseista ja siksi tulosten tarkasteleminen jäi joukkuetasolle.
Olin etukäteen laittanut paikkaan s-postia, infonnut meidän poppoosta ja pyytänyt jos ohjeistukseen saisi enemmän aikaa kun mukana on erityislapsia (9/12 vieraasta kuulovamma) ja se järjestyi jotenkuten. Pääsimme omaan peli-infoon hieman muita aikaisemmin ja olin itse tilannut paikalle kaksi tulkkia, jotta he pystyivät kääntämään ohjeet viittomakielelle. Kuitenkin kun ohjeistusvideo lähti käyntiin infotilassa suljettiin tilan ovi ja siitä tuli pilkkopimeä! Tulkki viittoi siis viiden minuutin opastuvideon pimeässä huoneessa. Siitä ei paljon näkynyt. Tällaisia asioita ei varmaan tulla ajatelleeksi mutta valot olisi ollut kiva saada jotta tulkin kädet olisivat näkyneet paremmin mutta siinä vaiheessa kun video oli jo käynnissä, en itsekään ehtinyt viereen pitelemään taskulamppua. Siitä syystä osa ohjeista meni monelta varmasti ohi.
Näistä ohjeistusasioista huolimatta juhlat olivat mukavat ja mikä parasta, meidän esikoinen on täyttänyt kymmenen! Meidän rakas, iso poika <3
