Kategoriat
Terveys & hyvinvointi Ura Yleinen

Tervetuloa 2024!

Mitä meille kuuluu?

Hei pitkästä aikaa tänne blogin puolelle! Vuodet vierii ja lapsiperhearki vie mennessään. Meille kuuluu hyvää ja viime vuodet ovatkin olleet melkoista vilinää. Nuorimmat lapset ovat nyt 2- ja 4-vuotiaita reippaita päiväkotilaisia ja koululaiset ovat 9-, 12- ja 15-vuotiaita. Vanhimmat siirtyvät juuri ensi kesänä sitten toinen yläkouluun ja toinen mahdollisesti lukioon tai muihin jatko-opintoihin peruskoulun päättyessä. Perheessä on siis paljon uuden alun kutinaa siitä, missä kenenkin ensi syksy jatkuu.

Jatko-opinnot etenevät hiljalleen

Itse teen tällä hetkellä osin yrittäjän töitä ja osin jatko-opintojani elintarviketieteiden parissa. Aloitin silloin maisteriopintojen päätyttyä elintarvikeketjun ja terveyden tohtoriohjelmassa Helsingin yliopistossa jatko-opinnot ja olen niitä tehnyt tässä perhe-elämän ja töiden ohessa hiljalleen eteenpäin. Ala on mielenkiintoinen ja nautin tutkimuksesta ja siitä, että saan seurata elintarvikealan uusia innovaatioita ja kehitystä. Oma tutkimukseni tosin kaipaa kovasti rahoitusta, jotta voisin keskittyä sen tekemiseen täysipainoisesti. Sitä yritän hakea, jotta pääsisin eteenpäin.

Lihavuusleikkaus 3/2023 oli iso muutos

Viime vuoden suuri muutos oli keväällä 2023 koittanut lihavuusleikkaus. Minulle tehtiin mahalaukun ohitusleikkaus Jorvin sairaalassa HUS:sissa. Painoindeksini oli kivunnut juuri sen verran korkealle (40), että pääsin julkisessa terveydenhuollossa lihavuusleikkauspolulle vuoden 2022 alussa. Pudotin painoa ensin terveydenhuollon valvonnassa tarvittavan määrän ja siitä sitten prosessi eteni tasaisesti. Leikkaukseni tehtiin maaliskuun lopulla 2023 ja olen toipunut siitä erinomaisesti. Painoni on pudonnut korkeimmasta lukemasta yli 44 kg ja leikkauksen jälkeen melkein 30kg. (Korkein paino 122,7kg, leikkauspäivän paino 107,9kg, paino nyt 78,5kg, pituus 172 cm).

Uusien elämäntapojen opettelua

Tällä hetkellä arki on hyvin onnellista ja tasaista. Suurin painon pudotus alkaa olla takana ja normaalipainokin on enää muutaman kilon päässä painoindeksin mukaan. Olo on erinomainen ja olen todella kiitollinen siitä, että sain lihavuusleikkauksesta niin merkittävän avun omaan elämäntapamuutokseeni. Painonhallinta on elämänpituinen matka ja uskon, että tämän työkalun avulla se on minulle jatkossakin helpompaa. Uusia syömis- ja liikkumistapoja yritän kovasti vahvistaa, jotta tuloksestani tulee pysyvää. Niiden eteen saa tehdä edelleen töitä, sillä lihavuusleikkaus ei yksin pelasta tilannetta, kun ylipainosta on kärsinyt pitkään. Olen kuitenkin valmis tekemään töitä ja nautin elämästä tässä ja nyt, syöden niitä pieniä annoksia terveellistä ruokaa, päivä kerrallaan!

Kategoriat
Perhe & suhteet Ura Yleinen

Pääsin sisään tohtoriohjelmaan

Väitöskirjatutkijan ura alkamassa

Näin siinä kävi, että unelmani jatko-opinnoista realisoitui. Kuulin reilu viikko takaperin uutiset, että pääsin opiskelemaan tohtoriksi Helsingin yliopistoon Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan (Doctoral programme in food chain and health). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen nyt väitöskirjatutkija tai tohtoriopiskelija, mitä nimikettä nyt haluaakin käyttää. Tavoitteenani on valmistua elintarviketieteiden tohtoriksi (ETT). Opinto-oikeus alkoi nyt syyskuun alussa ja päämajani on Viikin kampuksella kuten aiemminkin. On ihanaa päästä takaisin Viikkiin!

Innovaation kulku keksinnöstä kuluttajille

Väitöskirjani jatkaa graduni aihealueella tutkien terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja probioottihiivalla valmistettua olutta. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja olen niin onnellinen, että halkean. Edessä on minimissään se neljä vuotta täysipäiväistä työskentelyä (usein käytännössä paljon enemmän) ennen kuin väitöskirja on valmis mutta odotan tätä matkaa innolla. Myönnän, että pelkäsin hurjasti haun tuloksia ja sen vuoksi myöntävä päätös tuli suurena yllätyksenä.

Olen lähiaikoina tuntenut oloni niin Aku Ankaksi, että en voinut ensipäivinä uskona onneani. Sain vihdoin uutta ihanaa tekemistä, joka on vain minua varten. Minun oma projektini, jossa pääsen kehittämään itseäni ja oppimaan yhteisöltä ympärilläni, miten tehdään tiedettä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain myös tunteen, että minä onnistun ja minä riitän. Ehkä olen tehnyt jotain oikein, kun olen päässyt tänne saakka.

Töissä suklaatehtaalla

Uutta on myös se, että sain vihdoin töitä elintarvikealalta kun sain Fazerilta sesonkityöntekijän pestin. Olen töissä Fazerin makeistehtaalla, jossa valmistamme kovaa vauhtia konvehteja joulusesongin tarpeisiin. Työ on ihan perusraskasta tehdastyötä mutta arvostan kokemusta, jonka saan tuotantotöistä. Siitä on varmasti hyötyä jatkossa. Työ on ollut todella mukavaa, eikä siitä ole lainkaan haittaa että henkilökuntaetuna on edulliset Fazerin tuotteet. Yritän ostaa kotiin myös leipää, puuroja, Yosaa ja Kaslinkin kauratuotteita mutta myönnän, että kassista on löytynyt usein myös suklaata, keksejä ja muita herkkuja. Perheelliselle Fazer on kyllä loistava työnantaja!

Tasapainolla lisää sisäistä rauhaa

Vaikka tekstistä saa sellaisen kuvan, että elämässäni tapahtuu niin liian kiirettä minulla ei ole ollut. Olen kaivannut uutta tekemistä valmistumisesta saakka ja oikein janosin, että saisin elämääni sisältöä joka on muutakin kuin lastenhoitoa, perhettä ja muiden menoja. Välillä neljän äitinä tuntuu, että hukkuu pyykkisuohon ja siihen, että pitäisi olla laittamassa tiskejä tai tekemässä ruokaa. Koen, että tarvitsen päiville jotain omaa, niin jaksan kotonakin paremmin.

Mainitsin varmaan, että nämä urahaaveet mielessä myös meidän pienin aloitti elokuussa päiväkodin, joten nyt palaset loksahtavat kohdilleen. Oli oikea päätös hakea paikkaa syksyn alkuun, sillä nyt pääsin nopeasti siirtymään opintoihin ja työelämän uusiin haasteisiin. Neljä viikkoa sitten kirjoitin Linkkariin:

Tänään reppu selässä lähtivät 6.-luokkalainen, 3.-luokkalainen, eskari ja tepsuttelija. Itse keitin kahvit, sipaisin huulikiiltoa ja nauhoitin yhden työhaastattelun videovastaukset. Olisi niin kiva lähteä aamuisin itsekin! Toisaalta elämänmuutos voi olla yhden puhelinsoiton päässä.

Näin se todella oli.

Kategoriat
Perhe & suhteet Ura

Viisi surkeaa väitettä -Lisää Instagramin rakastettuja urajorinoita

Onko tässä perää? Väitteet auki yksi kerrallaan

Olen hakenut muutaman viime vuoden aikana töitä, jotka vastaisivat enemmän koulutustani. Hain aktiivisesti töitä ennen viimeisintä lasta ja nyt uudelleen hänen ollessa sen ikäinen, että päivähoidosta tuli ajankohtaista. Hakuni on sijoittunut elintarviketeollisuuteen, jossa haaveenani olisi yhdistää uusi tutkintoni elintarviketieteistä, pitkään kokemukseeni markkinoinnissa ja sisällöntuotannossa. Tällaisia paikkojakin on ollut aika usein auki.

Miksi vaihtaa yrittäjyys päivätöihin?

Yksi syy työnhakuun on ollut se, että työskenteleminen yrittäjänä on aika ajoin stressaavaa. Huonoin puoli yrittämisessä ja ”freekkuna” työskentelyssä on se, että töitä on usein määräajaksi. Olen itse työskennellyt nyt viisi vuotta samoissa tehtävissä, aina vuoden sopimuksen kerrallaan. Vaikka töitä on riittänyt, niin joka vuosi sopimuskauden lähestyessä loppuaan nousee stressi siitä, onko seuraavalle vuodelle töitä. Yleensä marras-joulukuu menee manaillessa pahimpia uhkakuvia ja sitten alkuvuodesta kun taas homma rullaa niin ei tulisi mielenkään vaihtaa yrittäjän vapautta päivätöihin. Yrittäjänä saa siis kestää eri tavalla epävarmuutta, koska voi olla, että edes seuraavan kuukauden tuloista ei ole tietoa.

Sinun pitää tehdä valinta (1)

Olen postaillut työnhausta paljon instagramiini aihetunnisteella #urajorinat. Sain instaani yhden kommentin, jossa ihmeteltiin miksi ihmeessä haen töitä, kun hain tohtorikouluun. Tästä saa kuulema sekavan vaikutuksen. Vastaus on minusta taas yksinkertainen. Ensimmäiseksi, olen hakenut jatko-opintoihin ja hakenut apurahaa mutta mitä jos en saa niitä? Työsuhteeni on loppumassa tämän vuoden loppuun ja se taas tarkoittaa sitä, että mahdollisesti kaikki rahantulo loppuu tammikuussa. Perheellisenä näen ilman muuta velvollisuudekseni varmistaa taloudellinen tasapaino ja tehdä päätöksiä vasta sitten kun on vaihtoehtoja.

Toiseksi, itse koen että tohtorikoulutus on sijoitusta omaan tietotaitooni ja itseeni ja se on suotta niin huonossa maineessa työelämässä. Minä halusin kertoa avoimesti siitä, vaikka haen myös töitä. Oma haaveeni on yhdistää kiinnostukseni uuden oppimiseen ja tutkimiseen, työntekoon teollisuudessa. En ainakaan nyt näe itselleni pelkkää akateemista uraa. Uskon kyllä, että jostain löytyy vielä paikka, jossa voin yhdistää nämä kaksi asiaa.

Sinulla on liikaa lapsia (2)

Yksi instagramseuraajani kerran tiedusteli, olinko miettinyt että minulla on liikaa lapsia työnantajan mielestä. Toinen kirjoitti suoraan, että TA ajattelee pikkulasten vanhempien olevan ammattisaikuttajia.

Näistä kommenteista olin melkein yllättynyt, sillä en ollut tullut edes ajatelleeksi moisia asioita. Itse koen olevani työnantajalle kullan arvoinen, sillä olen nuori nainen mutta lapset on tehty. Minä en ole jäämässä äitiyslomalle ja tullessani töihin olen innostunut ja motivoitunut aikuisten seurasta ja paluusta työyhteisöön. Työyhteisö ja työkaverit ovatkin asioita, joita eniten kaipaan palkkatöistä. Ne ovat oikestaan yksi suurimpia syitä siihen, miksi haluaisin olla taas edes osin palkkatöissä. Toisaalta taas työnantaja, joka ei näe perheen tuomaa arvoa yksilön elämään ei ehkä ole sellainen, jonka kanssa arvoni kohtaisivat.

Olet liian lihava (3)

Ammattitaitoani on usein kyseenalaistettu kokoni vuoksi. Olen saanut kommentteja, joissa sanotaan, että minun pitäisi nyt vain keskittyä ensi laihduttamaan. Tästä onkin vaikeampi olla eri mieltä. Voi hyvin olla, että esimerkiksi työhaastattelussa minua on arvioitu ulkonäköni perusteella, enkä tiedä sitä. Ehkä joku paikkakin on mennyt sivu suun vain sen takia? Sitä on mahdotonta sanoa ja totta kai, olisi parasta ihan terveydenkin puolesta olla kevyempi ja normaalipainoinen.

Vaikuttaako painoni kuitenkaan ammattitaitooni? Olisinko yliopistolla vastannut tenteissä paremmin ja kirjoittanut gradusta paremman arvosanan jos olisi laihempi? Kirjoittaisinko paremmin markkinointisisältöä, mikäli näyttäisin eriltä. En oikein usko. Osaan varmasti samat asiat yhtä hyvin ja ehkäpä kestän kritiikkiäkin paremmin, sillä palautetta tulee paljon mutta harvoin pahoitan siitä mieltäni.

Olet liian pätevä tuohon mutta osaat liian vähän tätä (4)

Nyt maisteritutkinnon jälkeen urajorinoita postaillessa todella moni on samaistunut liian vähän tai liian paljon osaamisen paradoksiin. Joihinkin työpaikkoihin olet liian pätevä ja ajatellaan, että sinulle ei riitä niissä intohimoa, haastetta ja kiinnostusta. Olisit kuitenkin pian lähdössä muualle. Sitten taas asiantuntijapaikkoja hakiessa tulee rejectiä rejectin perään. Jollain toisella hakijalla on aina enemmän kokemusta asiasta X ja osaamista asiasta Y. Tässä tulee kieltämättä fiilis, että on liian paksu perhoseksi. Mitä tehdä kun mikään ei ole oikein?

Ihan turhaa kouluttautua työttömäksi tohtoriksi (5)

Tohtorin paperit ovat taatusti vielä viimeinen naula arkkuun. Suomi kun on pullollaan työttömiä tohtoreita, joten yleinen mielipide on, että se ei kannata. Unohdetaan, että itse tohtorit ovat erittäin tyytyväisiä koulutukseen ja sen antamiin valmiuksiin. Maistereista kaksi kolmesta kokee saaneensa koulutuksesta myös hyviä työelämävalmiuksia, tohtoreille tutkinto on merkki asiantuntijuudesta. Tohtoreiden osalta luvut olivat vielä positiivisempia. Tohtorintutkintoon työuran kannalta oli tyytyväinen lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta. 86 prosenttia tohtoreista arvioi työn vastaavan hyvin vaativuustasoltaan koulutusta. -kertoo Helsingin yliopiston tutkimuspalvelut.

Älä anna ulkopuolisten päättää kaikkea tulevaisuudestasi

Nyt töitä ja opintoja hakiessa, koen siitä ikävää tunnetta, että periaatteessa jokainen rekrytoija tai esimies ohjaa toisistaan tietämättä elämäni kulkua. Jokaisessa haussa tulevaisuuteni on jonkun muun käsissä, kun minua ja osaamistani tehtävään arvioidaan. Se tunne on harmillinen ja olen saanut satoja viestejä instagramin urajorinoissa koskien tätä. Jokainen työnhakija tai opintoihin hakenut tietää tuon fiiliksen. Arvostelua pitää kestää mutta on kivaa kun oman elämän perussuunnat on itsensä valitsemat. Että pääsisi töihin ja opiskelemaan ja tuottamaan merkityksellistä työtulosta omalta osalta. Siihen meillä kaikilla on oikeus. Ja sitä kohti kannattaa pyrkiä vaikka kaikkeen ei aina voi vaikuttaa. Moneen asiaan kuitenkin voi!

Olen lukenut vähän rivien välistä ihmetystä omista valinnoistani. Juuri tuota tohtoritutkintoa on kyseenalaistettu ja sanottu, että siitä ei seuraa elinkeinoelämässä työskentelyn kannalta mitään hyvää. Voisin heittää tähän esimerkiksi yhden esikuvistani. Hän on elintarviketieteiden tohtori Reetta Kivelä. Hän kehitti yhdessä Maija Itkosen kanssa Nyhtökauran menestystarinan, täysin tyhjästä. Hänellä on upea ura teollisuudessa ja nyt maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on kutsunut Reetta Kivelän innovaatiojohtamisen ja kestävän ruokaketjun työelämäprofessorin tehtävään 1.9.2020 alkaen.

Aika nasta juttu! Ja lapsiakin taitaa hänellä olla.

Nokka kohti siis omia unelmia <3