Kategoriat
Uncategorized

Kaunis muisto imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Design

Äidinmaitokorut muistoksi

Minun viimeisen imetyksen lopetuksesta on nyt muutama kuukausi aikaa. Olen imettänyt jokaista meidän neljästä lapsesta suhteellisen pitkään eli ainakin vuoden verran. Lopulta noista neljästä kerrasta tuli yhteensä vuosia ja niistä on paljon muistoja! Muistoja siitä, että kovinkaan kauas ei voinut lähteä ja, että olin jollekin pienelle ihmiselle niin mielettömän tarpeellinen ja tärkeä. Sydän on täynnä muistoja myös tutkivasta katseesta, luppaisevista silmäluomista ja rinnalle nukahtamisen ihanuudesta. Siitä kun saan nuuskuttaa jotain niin rakasta, pehmeää ja suloista. Imetys on ollut täynnä tunteita mutta vuosia myös luonnollinen osa meidän arkea ja lasten vauva-aikaa. Yhtä luonnollista oli, että halusin niistä jonkun konkreettisen muiston.

Hei hei ihana imetys

Olin törmännyt monessa vauvaryhmässä jo vuosien ajan Jasmin Designin äidinmaitokoruihin®. Tiesin, että jonain päivänä haluaisin sellaisen itsekin ja nyt kun pakastimessa oli vielä muutama viimeinen pussi omaa maitoani niin toteutin toiveeni. Tilasin itselleni ovaalin Köynnös-riipuksen ja pienet Köynnös-korvakorut.

Lähetyspäivänä saapui, pakkasin maidon ohjeiden mukaan postiin ja pian sainkin valmiit korut takaisin. Voin sanoa, että jo nyt korut ovat minulle erittäin tärkeät ja täyttivät kaikki toiveeni ja enemmänkin.

Jokainen imetystaipaleeni on ollut oma tarinansa, joten tilasin kaulakoruun myös neljä makeanveden helmeä hopeakiinnikkeellä sekä yhdistin riipukseen 60cm pitkän mutta siron papuketjun. Nyt voin halutessani laittaa koruun myös helmet symboloimaan jokaista lastani erikseen.

Kauneimmat muistot ovat ilman muuta syvällä sydämessä ilman korujakin. Silti nämä niin upean kauniit kauniit korut, omasta maidostani ovat jotain jonka suurempaa symboliikkaa en osaa sanoin kuvailla. Se, että jokainen pisara äidinmaitoa on ollut merkityksellistä ja tärkeää, kulkee nyt mukanani muistuttamassa siitä, että tuo elämänvaihe on eletty. Korut ovat palkinto minulle itselleni myös niistä unettomista öistä ja vaivannäöstä, jota imetys ilman muuta oli myös.

Nämä ovat kiitos minulle ja siksi aion nauttia koruista täysin (nyt tosin tyhjentynein ja tyytyväinen siitä silti) rinnoin. Minä olen koruni ansainnut <3

Kategoriat
Perhe & suhteet Ura Yleinen

Minustako tutkija? Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmaan

Heinäkuun lopussa oli haku kymmenen päivän hakuaika yhteen katsomistani tutkijakouluista. Hakuaikoja tutkijakouluihin on yleensä 2-5 kertaa vuodessa. Itse hain YEB:n (Ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellinen tutkijakoulu) alla olevaan Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan eli Food Chain & Health -ohjelmaan nyt heinäkuun haussa.

Kesähaku on ainostaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Päätin tehdä tutkimussuuunnitelmani jatkaen graduni aiheesta koskien probiootteja sisältäviä elintarvikkeita. Pääseminen jatko-opiskelijaksi ei kuitenkaan ole itsestäänselvää ja saan jännittää vielä kuukauden tuloksia.

Kaikki on kiinni rahoituksesta?

Tohtoriksi opiskelu kestää päätoimisesti neljä vuotta, käytännössä usein enemmänkin. Oma suunnitelmani sisältää artikkeliväitöskirjan eli kolme-neljä tieteellistä artikkelia. Tohtoritutkinto huipentuu väitöstilaisuuteen, jossa väittelijä puolustaa työtään. Itse valmistuisin elintarviketieteiden tohtoriksi, jos suoritan jatkotutkinnon.

Olen kuullut, että meidän alalla lähes kaikilla hakeneilla on ollut jo rahoitus tiedossa hakuvaiheessa, sillä esimerkiksi laboratoriotutkimus maksaa aika paljon. Itse hain opinto-oikeutta jo nyt ennen rahoitusta, niin pelkään että puuttuva rahoitus on yksi este oikeuden saamiselle. Toisaalta olen kyllä hakenut myös apurahoja mutta prosessit ovat pitkiä niin en vielä tiedä jos apuraha napsahtaakin jostain.

Lopulta valinta tohtoriohjelmien välillä oli helppo. Olin katsonut pitkään jo HY:n FoodHealth vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus olisi ollut Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tohtoriohjelma ja kolmas Oulussa Terveys- ja biotieteiden tohtoriohjelma. Yksi kolmesta graduohjaajastani on pääohjaajani ja hänen ollessa Helsingin yliopistossa, oli valinta sillä selvä. Jokainen kun tarvitsee jo hakuvaiheessa ohjaajan ja vastuuprofessorin ja olin verkostoitunut parhaiten jo omaan yliopistooni.

Töihin, tutkijaksi vai tutkimusta työn ohella?

Yksi vaihtoehto on tietysti tehdä väitöskirjaa omien voimien rajoissa työn ohella. Olenkin hakenut aktiivisesti töitä myös valmistumisen jälkeen niin pidän mahdollisena tätäkin vaihtoehtoa. En kuitenkaan halunnut jättää tutkijakouluun hakua sen vuoksi, että EHKÄ työllistyn alalleni. Haluan kehittää itseäni, joten peukaloiden pyörittely koulutustani vastaavaa työpaikkaa odotellessa ei sovi minulle. Koen, että heitän aikaa hukkaan ja pidän itseäni ihan turhaan vapaana.

Mitä jos koronakriisin ja kovan kilpailun vuoksi en työllistyisikään vielä pitkään aikaan? Olisin turhaan ollut kalenteri tyhjänä ”valmiudessa”. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu niin mietin sitten mielummin niistä vaihtoehdoista ja uskon, että asiat järjestyvät kyllä. Myös sekin on epävarmaa pääsenkö tohtoriohjelmaan tällä suunnitelmallani mukaan. Toisaalta, jos ei edes hae niin ei varmasti pääse. Minä hain eli olen ottanut ensimmäisen askeleen! On jopa vähän pelottavaa myöntää ja kertoa siitä, koska epäonnistumisen pelko on läsnä, eikä epäonnistumisista kirjoittaminen julkisesti ole mitenkään mieltä ylentävää puuhaa. Toisaalta jos pääsen, on asiaa sitäkin mukavampi fiilistellä teidän kanssa.

Urakriisi iskisi kovaa ilman tutkintoa

Olen pyöritellyt mielessäni sitä, että jos en olisi nyt valmistunut maisteriksi eläisin varmasti pahan urakriisin keskellä. Kun neljäkymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti tulee tunne, että nuori aikuisuus on taittumassa ja elämässä on hyvä olla jotain kiintopisteitä. Minulle suurin tukijalka on tietysti perheeni, puoliso ja lapset sekä omat vanhempani ja sisarukseni. Haluan kuitenkin saavuttaa muutakin kuin äitiyden.

Äitini aloitti juuri minun ikäisenä pohjoismaisessa tutkijakoulussa ja väitteli tekniikan tohtoriksi Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga Tekniska högskolan, KTH) kun olin yhdeksän. Minulla on neljä sisarusta, joten äitini teki väitöskirjaa kun hänellä oli viisi pientä lasta! Siksi omat ponnisteluni eivät tunnu mitenkään erityisiltä. Ehkä meissä on silti enemmän samaa kuin kuvittelen.

Yliopistolla vuonna 2015

Joka tapauksessa meidän perheessä on uusi opiskelija, sillä mieheni aloittaa nyt syyskuussa Aalto-yliopistossa, jonne hän pääsi suoraan Rakennustekniikan maisteriohjelmaan, valmistuttuaan joulukuussa AMK:sta Rakennusmestariksi. Olen niin onnellinen, että hän pääsee jatkamaan diplomi-insinööriksi. Perustimme perheen niin nuorina, että opiskelut jäivät vähän sen jalkoihin. Hän on kuitenkin minua nuorempi, joten hän ehtii vielä hyvin opiskelemaan. Seuraan myös mielenkiinnolla, millaista opiskelu on Aallossa kun itse olen opiskellut HY:ssa tutkintoni.

Lapset luentosalini ulkopuolella odottamassa 2015, koska heillä oli syyslomaviikko ja minulla pakollinen luento.

En halua suolata bloggaamista, sillä se on antanut minulle paljon ja ollut iso osa aikuisuuttani. Olen blogannut pian yhdeksän vuoden ajan. Kirjoitin viisi vuotta sitten postauksen Joka kuuseen kurkottaa, jossa kerroin päätöksestä palata koulunpenkille, suorittamaan opinnot loppuun. Kirjoitin silloin, että

”Akateeminen tulevaisuus voi sittenkin olla minun vaikka olen itä-helsinkiläinen lähiömutsi, nuorena lapset saanut perheen musta lammas. Tuo rooli oli ehkä sittenkin vain minun omassa päässäni, sen punaisen paholaisen sanoja joka haluaa ampua unelmia alas.

Mun tulevaisuus voi pitää sisällään myös jotain ihan muuta, mutta nyt koen että mulla on määränpää tuolla jossain. Olen onnellinen jo tästä syksystä ja siitä miltä tuntuu taas oppia, arvostaa itseään muutakin kuin äitinä.

Voisiko sitä oikeasti olla akateeminen äiti, älykäs nainen ja vielä hyvä vaimo?”

Tuon postauksen päätös on muuttanut mun elämän suunnan. Olin aina halunnut tehdä muutakin kuin kirjoittaa lifestyle-blogia. Oli vuosia kun kirjoitin todella paljon, jopa 300 postausta vuodessa ja sosiaalisen median ylläpitoon meni tuhansittain tunteja. Jossain siellä välissä, päätin että en yritä enää somen vuoksi mitään vaan keskityn itseeni. Sen myötä instagramini jäi retuperälle ja kaupallisten yhteistöiden määrä väheni. Nuo tunnit on sitten menneet perhe-elämän, opintojen ja muiden töiden parissa. Somesta on tullut työn sijaan jälleen harrastus ja sellaisena sen näen tulevaisuudessakin.

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Ura

Koronavirustilanteen hyviä puolia

Lapsiperheen korona-arki

Meidän kuten varmasti kaikkien muidenkin arki on mullistunut koronavirustilanteen vuoksi. Olemme olleet kotona ja yrittäneet minimoida asioinnin. Meillä minä käyn kaupassa ja olen myös tilannut ruoan verkkokaupasta ruokaa mutta niissä toimitusaika on mennyt aika pitkälle. Yksi tilaus tuli tänään ja seuraava on parin viikon kuluttua Cittarin tilaa&nouda palvelupisteestä. Kaupassakin olen käynyt mutta olen yrittänyt käydä harvemmin ja karsia kaikki turhat asioinnit. Pääasiassa arki menee hyvin pitkälti tässä kotona, käyden pienillä vaunulenkeillä Linuksen päiväuniaikaan. Mitään menoja ei ole enää koko keväälle, sillä kaikki harrastukset ja kerhot on peruttu.

Trampalla pääsee pomppimaan

Viime viikonloppuna hankittiin meille ensimmäinen trampoliini ikinä! Meidän naapuri osti juuri samanlaisen ja se näytti niin hyvältä, että päätettiin ostaa samanlainen. Totesin, että he olivat jo tehneet hyvän taustatyön vertailussa! Tramppa on siis Acon Finlandin ja tässä mallissa on turvaverkko pehmusteen sisäpuolella, joten jalka ei voi jäädä jousien väliin tai pää osua tukipilariin. Rungolla on myös 10 vuoden takuu, eikä trampoliinilla ole painorajaa.

Tramppa vaikuttaa siis todella turvalliselta ja on tähän mennessä ollut ihan hitti. Meidän lapset tykkää siitä hirmuisesti ja nyt etäkoulun välkällä sinne pääsee helposti hetkeksi pomppimaan ja päivän aikana tulee mukavia liikuntatuokioita. Jotenkin tässä haluaa tehdä omasta kodista mahdollisimman mukavan, sillä keväästä tulee pitkä ilman sosiaalisia kontakteja jos kotona ei ole tekemistä. Jos tilanteesta etsii hyvää, niin meillä ainakin on ollut todella mukavaa oman perheen kesken kun arki on rauhoittunut niin paljon. Harrastusmenojen päättyessä ja työtehtävien vähentyessä, oman perheen keskistä aikaa on aiempaa enemmän ja olen nauttinut siitä.

Gradu palautettu, vihdoinkin

Gradunkin sain palautettua kaksi viikkoa sitten ja nyt odotan sen arvostelua. Ihan uskomatonta, että mun ikuisuusprojekti yliopisto-opinnoista on ohi. Seuraava tiedekuntaneuvoston kokous on 1,5 viikon kuluttua ja mikäli gradu hyväksytään siellä, saan laittaa maisterinpaperit tilaukseen! Juhlat saavat odottaa mutta loistavaa fiilistä se ei poista. Tärkeintä on kuitenkin valmistuminen eikä itse juhlat.