Avainsana: perhe

Kategoriat
Matkustus Perhe & suhteet Yleinen

Jouluristeily Silja Serenadella 24.12.-26.12.2022

Jouluristeily tarjosi mahdollisuuden täysin stressivapaaseen jouluun, jossa pääsimme istumaan valmiiseen ruokapöytään, nauttimaan toistemme seurasta ja loistavasta ohjelmasta – upeissa puitteissa ilman huolia.

Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja

Tervehdys blogin puolelle pitkän tauon jälkeen!

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään – kuuluu vanha sananlasku kesän odottamisesta. Kesään onkin vielä aikaa, mutta uusi blogipostaus lennähtää paikalle, vaikka blogi onkin uneksinut pitkään taustalla. Lyhyemmät kuulumiset tulee päivitettyä Instagramin stooreissa, joten kannattaa laittaa minun instani seurantaan.

Jouluristeilylle sopiva aika löytyi perheen murheen kautta

Menetimme viime elokuussa meidän ihanan rakkaan koiramme Anttonin vanhuuden vaivoille. Anttonin poismenon myötä edessä oli ensimmäinen joulu ilman koiravanhusta, joten matkustaminen tuntui helpolta vaihtoehdolta. Kysyin sitten Silja Linelta kiinnostusta toteuttaa tämä jouluristeily yhteistyössä heidän kanssaan. Saimme vihreää valoa, joten matka varattiin ja pääsimme odottamaan aattona lähtevää jouluristeilyä.

Auto mukaan laivaan on helppo valinta

Odotus tuntui koko joulukuun ihanalta, kun tiesimme ettei meidän tarvitse järjestää joulua isommin kotiin. Aattoaamuna söimme riisipuuron kotona, availimme muutamat lahjat, pakkasimme matkatavarat ja suuntasimme autolla kohti Olympiaterminaalia. Ajoimme auton laivaan parkkiin, joten käytimme autolähtöselvitystä ja se oli jälleen helppo vaihtoehto lasten kanssa. Kun auton on ajanut laivaan, pääsee autokannelta suoraan hissillä matkatavaroiden ja rattaiden kanssa kannelle, jolla oma hytti sijaitsee.

Muumi-perhehyteistä on hauska kuikuilla Promenadelle

Tällä reissulla meillä oli kaksi vierekkäistä Muumi-perhehyttiä. Nämä hytit sijaitsevat kannella 11 ja niissä on ulosvedetyt ikkunalaudat, joista on loistavat näkymät Promenadelle eli laivan kävelykadulle. Toiseen hyttiin olin tilannut lastensängyn Caiukselle joten mahduimme kaikki mukavasti nukkumaan.

Laivaannousun jälkeen lähdimme Promenadelle, jossa oli kaikille lippuihin kuuluva glögitarjoilu ja livemusiikkia. Siitä siirryimme hissillä kannelle 13 New York yökerhon tiloihin, jossa lapset pääsivät koristelemaan pipareita. Meidän pipareista tuli todella hienot ja joulutunnelma oli katossa. Kaikki matkustajat olivat pukeutuneet niin kauniisti ja jouluisiin väreihin, että tunnelma koko laivalla tuntui aivan erityiseltä.

Aattoillallisen nautimme Grande Buffetissa, jossa oli tarjolla kaikkia ihania jouluruokia. Erityisesti kalapöytä vei kielen mennessään. Omalle lautaselleni päätyi mätejä, sinappisilliä ja saaristolaisleipää. Toisella kierroksella söin laatikoita, harmaasuolattua kinkkua, uunilohta, perunaa ja paljon muuta. Ruoka maistui kaikille ja söimme ihan rauhallisesti pitkään nautiskellen.

Ruokailun jälkeen siirryimme Starlightiin joulujuhliin. Siellä oli musiikkia, leikkejä, kuusenkoristelua ja ilman muuta Harri Hylje sekä joulupukki. Joulupukki jakoi lahjat kaikille lapsille, joille vanhemmat olivat toimittaneet lahjan etukäteen laivan infopisteeseen. Kukaan lapsi ei kuitenkaan lähtenyt harmistuneena, sillä Silja Linen tontulta sai pienen lahjan joka tapauksessa eli kaikki saivat juhlista lahjan mukaansa. Tämä aattoillan joulujuhla oli todella mukava ja meidän reissumme parhaita paloja.

Joulujuhlan jälkeen jaksoimme kuitenkin jäädä vielä paikoillemme ja nautimme samaan pötköön illan ensimmäisen live shown: Queen-tribuutin – The Game Of Love. Tälle ja toisen illan ABBA-tribuutille – Thank You For The Musicille, iso suositus.
ABBA- ja Queen-musiikkielämykset ovat nähtävissä Helsinki–Tukholma-reitin laivojen Starlight-yökerhossa Silja Serenadella 18.1.2023 saakka ja Silja Symphonylla 2.2.2023 saakka.

Joulupäivänä nautimme aamiaisen kaikessa rauhassa, sillä jouluristeilyllä laiva saapuu satamaan hieman normaaliaikataulua myöhemmin. Me olimme ostaneet etukäteen liput laivabussiin, joka lähtee sataman parkkipaikalta ja kulkee joko Djurgårdenille tai keskustaan. Me valitsimme kohteeksi Djurgårdenin saaren, sillä halusimme mennä Skansenin joulutorille ja Skansenin eläintarhaan katsomaan kaloja ja eläimiä.

Palasimme laivaan laivabussilla Skansenilta ja menimme aikalailla suoraan siitä laivan Sunflower Oasis -kylpylään. Käymme usein risteilyllä kylpylässä, sillä rakastamme saunomista ja uintia. Kylpylä ja sauna voittaa myös hytin pienen suihkun niin valinta on helppo tehdä. Kaikki menevät mielummin kylpylään tai jos matkustamme Commodore-luokassa niin varaamme illaksi siihen kuuluvan perhesaunavuoron. Kylpylässä on kolme isompaa poreallasta ja pieni lastenallas. Altaiden puolella on höyrysauna ja suihkujen puolella on suomalaiset saunat.

Kylpyläkuva Silja Serenadelta 5/2022. Kuvaan kysytty kuvauslupa. Tällä kertaa kylpylässä oli täydempää mutta meno yhtä mukava.

Kylie Cosmetics ostokset saa nyt laivoilta

Ostin viime kevään Rooman reissulta yhden Kylien Lip Kitin, jossa on mattahuulipuna ja huultenrajauskynä sävyssä 704 Sweater Weather. Olen ollut tuotteeseen tyytyväinen ja katselin tax-freessä sävyjä ostaisinko toisen. Päädyin kuitenkin todella kehuttuun Kylie Skin Make Up Melting Cleanser -puhdistusaineeseen. Se muuttuu iholla öljymäiseksi ja poistaa hyvin myös silmämeikin.

Säästä jäähilejuomapullot seuraavan illan diskoon

Joulupäivänä söimme uudelleen Grande Buffetissa ja kävimme katsomassa Starlightissa illan live show’n: ABBA-tribuutin. Olin ensimmäisenä iltana ostanut lapsille kierrepulloissa slush-jäähilejuomat, ja sitten säästänyt ja huuhdellut pullot illan jälkeen hytissä. Kun lähdimme illalliselle ja esitykseen, nappasin nämä pestyt pullot mukaan vaunujen alakoriin, sillä slush-jäähilejuoman saa edullisemmin, jos se täydennetään olemassa olevaan pulloon. Kannattaa muistaa tämä, jos haluaa säästää muutaman euron!

Jouluristeilyllä oli aivan ihana tunnelma ja me nautimme matkasta täysin rinnoin. Lapset viihtyivät loistavasti Silja Landin leikkipaikassa, isommat osasivat kierrellä keskenäänkin laivan kaupoissa ja me aikuiset huokaisimme siitä, että kaikki ruokailut sujuivat niin helposti. Lähtisin ehdottomasti uudelleenkin risteilylle juuri jouluaatoksi.

Yhteistyön puitteissa tyttäreni Linnea kuvasi ja editoi videon laivareissusta omasta näkökulmastaan. Linnean tubevideon pääsette katsomaan alta tai linkkaamalla kuvasta YouTubeen.

Toivottavasti nautitte meidän risteilyvinkeistämme. Jättäkää ihmeessä kommenttia niin Linnealle kuin tännekin! <3

Ja mikä tärkeintä, oikein ihanaa Uutta Vuotta 2023!

Kategoriat
Uncategorized

Kaunis muisto imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Design

Äidinmaitokorut muistoksi

Minun viimeisen imetyksen lopetuksesta on nyt muutama kuukausi aikaa. Olen imettänyt jokaista meidän neljästä lapsesta suhteellisen pitkään eli ainakin vuoden verran. Lopulta noista neljästä kerrasta tuli yhteensä vuosia ja niistä on paljon muistoja! Muistoja siitä, että kovinkaan kauas ei voinut lähteä ja, että olin jollekin pienelle ihmiselle niin mielettömän tarpeellinen ja tärkeä. Sydän on täynnä muistoja myös tutkivasta katseesta, luppaisevista silmäluomista ja rinnalle nukahtamisen ihanuudesta. Siitä kun saan nuuskuttaa jotain niin rakasta, pehmeää ja suloista. Imetys on ollut täynnä tunteita mutta vuosia myös luonnollinen osa meidän arkea ja lasten vauva-aikaa. Yhtä luonnollista oli, että halusin niistä jonkun konkreettisen muiston.

Hei hei ihana imetys

Olin törmännyt monessa vauvaryhmässä jo vuosien ajan Jasmin Designin äidinmaitokoruihin®. Tiesin, että jonain päivänä haluaisin sellaisen itsekin ja nyt kun pakastimessa oli vielä muutama viimeinen pussi omaa maitoani niin toteutin toiveeni. Tilasin itselleni ovaalin Köynnös-riipuksen ja pienet Köynnös-korvakorut.

Lähetyspäivänä saapui, pakkasin maidon ohjeiden mukaan postiin ja pian sainkin valmiit korut takaisin. Voin sanoa, että jo nyt korut ovat minulle erittäin tärkeät ja täyttivät kaikki toiveeni ja enemmänkin.

Jokainen imetystaipaleeni on ollut oma tarinansa, joten tilasin kaulakoruun myös neljä makeanveden helmeä hopeakiinnikkeellä sekä yhdistin riipukseen 60cm pitkän mutta siron papuketjun. Nyt voin halutessani laittaa koruun myös helmet symboloimaan jokaista lastani erikseen.

Kauneimmat muistot ovat ilman muuta syvällä sydämessä ilman korujakin. Silti nämä niin upean kauniit kauniit korut, omasta maidostani ovat jotain jonka suurempaa symboliikkaa en osaa sanoin kuvailla. Se, että jokainen pisara äidinmaitoa on ollut merkityksellistä ja tärkeää, kulkee nyt mukanani muistuttamassa siitä, että tuo elämänvaihe on eletty. Korut ovat palkinto minulle itselleni myös niistä unettomista öistä ja vaivannäöstä, jota imetys ilman muuta oli myös.

Nämä ovat kiitos minulle ja siksi aion nauttia koruista täysin (nyt tosin tyhjentynein ja tyytyväinen siitä silti) rinnoin. Minä olen koruni ansainnut <3

Kategoriat
Perhe & suhteet Ura Yleinen

Minustako tutkija? Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmaan

Heinäkuun lopussa oli haku kymmenen päivän hakuaika yhteen katsomistani tutkijakouluista. Hakuaikoja tutkijakouluihin on yleensä 2-5 kertaa vuodessa. Itse hain YEB:n (Ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellinen tutkijakoulu) alla olevaan Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan eli Food Chain & Health -ohjelmaan nyt heinäkuun haussa.

Kesähaku on ainostaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Päätin tehdä tutkimussuuunnitelmani jatkaen graduni aiheesta koskien probiootteja sisältäviä elintarvikkeita. Pääseminen jatko-opiskelijaksi ei kuitenkaan ole itsestäänselvää ja saan jännittää vielä kuukauden tuloksia.

Kaikki on kiinni rahoituksesta?

Tohtoriksi opiskelu kestää päätoimisesti neljä vuotta, käytännössä usein enemmänkin. Oma suunnitelmani sisältää artikkeliväitöskirjan eli kolme-neljä tieteellistä artikkelia. Tohtoritutkinto huipentuu väitöstilaisuuteen, jossa väittelijä puolustaa työtään. Itse valmistuisin elintarviketieteiden tohtoriksi, jos suoritan jatkotutkinnon.

Olen kuullut, että meidän alalla lähes kaikilla hakeneilla on ollut jo rahoitus tiedossa hakuvaiheessa, sillä esimerkiksi laboratoriotutkimus maksaa aika paljon. Itse hain opinto-oikeutta jo nyt ennen rahoitusta, niin pelkään että puuttuva rahoitus on yksi este oikeuden saamiselle. Toisaalta olen kyllä hakenut myös apurahoja mutta prosessit ovat pitkiä niin en vielä tiedä jos apuraha napsahtaakin jostain.

Lopulta valinta tohtoriohjelmien välillä oli helppo. Olin katsonut pitkään jo HY:n FoodHealth vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus olisi ollut Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tohtoriohjelma ja kolmas Oulussa Terveys- ja biotieteiden tohtoriohjelma. Yksi kolmesta graduohjaajastani on pääohjaajani ja hänen ollessa Helsingin yliopistossa, oli valinta sillä selvä. Jokainen kun tarvitsee jo hakuvaiheessa ohjaajan ja vastuuprofessorin ja olin verkostoitunut parhaiten jo omaan yliopistooni.

Töihin, tutkijaksi vai tutkimusta työn ohella?

Yksi vaihtoehto on tietysti tehdä väitöskirjaa omien voimien rajoissa työn ohella. Olenkin hakenut aktiivisesti töitä myös valmistumisen jälkeen niin pidän mahdollisena tätäkin vaihtoehtoa. En kuitenkaan halunnut jättää tutkijakouluun hakua sen vuoksi, että EHKÄ työllistyn alalleni. Haluan kehittää itseäni, joten peukaloiden pyörittely koulutustani vastaavaa työpaikkaa odotellessa ei sovi minulle. Koen, että heitän aikaa hukkaan ja pidän itseäni ihan turhaan vapaana.

Mitä jos koronakriisin ja kovan kilpailun vuoksi en työllistyisikään vielä pitkään aikaan? Olisin turhaan ollut kalenteri tyhjänä ”valmiudessa”. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu niin mietin sitten mielummin niistä vaihtoehdoista ja uskon, että asiat järjestyvät kyllä. Myös sekin on epävarmaa pääsenkö tohtoriohjelmaan tällä suunnitelmallani mukaan. Toisaalta, jos ei edes hae niin ei varmasti pääse. Minä hain eli olen ottanut ensimmäisen askeleen! On jopa vähän pelottavaa myöntää ja kertoa siitä, koska epäonnistumisen pelko on läsnä, eikä epäonnistumisista kirjoittaminen julkisesti ole mitenkään mieltä ylentävää puuhaa. Toisaalta jos pääsen, on asiaa sitäkin mukavampi fiilistellä teidän kanssa.

Urakriisi iskisi kovaa ilman tutkintoa

Olen pyöritellyt mielessäni sitä, että jos en olisi nyt valmistunut maisteriksi eläisin varmasti pahan urakriisin keskellä. Kun neljäkymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti tulee tunne, että nuori aikuisuus on taittumassa ja elämässä on hyvä olla jotain kiintopisteitä. Minulle suurin tukijalka on tietysti perheeni, puoliso ja lapset sekä omat vanhempani ja sisarukseni. Haluan kuitenkin saavuttaa muutakin kuin äitiyden.

Äitini aloitti juuri minun ikäisenä pohjoismaisessa tutkijakoulussa ja väitteli tekniikan tohtoriksi Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga Tekniska högskolan, KTH) kun olin yhdeksän. Minulla on neljä sisarusta, joten äitini teki väitöskirjaa kun hänellä oli viisi pientä lasta! Siksi omat ponnisteluni eivät tunnu mitenkään erityisiltä. Ehkä meissä on silti enemmän samaa kuin kuvittelen.

Yliopistolla vuonna 2015

Joka tapauksessa meidän perheessä on uusi opiskelija, sillä mieheni aloittaa nyt syyskuussa Aalto-yliopistossa, jonne hän pääsi suoraan Rakennustekniikan maisteriohjelmaan, valmistuttuaan joulukuussa AMK:sta Rakennusmestariksi. Olen niin onnellinen, että hän pääsee jatkamaan diplomi-insinööriksi. Perustimme perheen niin nuorina, että opiskelut jäivät vähän sen jalkoihin. Hän on kuitenkin minua nuorempi, joten hän ehtii vielä hyvin opiskelemaan. Seuraan myös mielenkiinnolla, millaista opiskelu on Aallossa kun itse olen opiskellut HY:ssa tutkintoni.

Lapset luentosalini ulkopuolella odottamassa 2015, koska heillä oli syyslomaviikko ja minulla pakollinen luento.

En halua suolata bloggaamista, sillä se on antanut minulle paljon ja ollut iso osa aikuisuuttani. Olen blogannut pian yhdeksän vuoden ajan. Kirjoitin viisi vuotta sitten postauksen Joka kuuseen kurkottaa, jossa kerroin päätöksestä palata koulunpenkille, suorittamaan opinnot loppuun. Kirjoitin silloin, että

”Akateeminen tulevaisuus voi sittenkin olla minun vaikka olen itä-helsinkiläinen lähiömutsi, nuorena lapset saanut perheen musta lammas. Tuo rooli oli ehkä sittenkin vain minun omassa päässäni, sen punaisen paholaisen sanoja joka haluaa ampua unelmia alas.

Mun tulevaisuus voi pitää sisällään myös jotain ihan muuta, mutta nyt koen että mulla on määränpää tuolla jossain. Olen onnellinen jo tästä syksystä ja siitä miltä tuntuu taas oppia, arvostaa itseään muutakin kuin äitinä.

Voisiko sitä oikeasti olla akateeminen äiti, älykäs nainen ja vielä hyvä vaimo?”

Tuon postauksen päätös on muuttanut mun elämän suunnan. Olin aina halunnut tehdä muutakin kuin kirjoittaa lifestyle-blogia. Oli vuosia kun kirjoitin todella paljon, jopa 300 postausta vuodessa ja sosiaalisen median ylläpitoon meni tuhansittain tunteja. Jossain siellä välissä, päätin että en yritä enää somen vuoksi mitään vaan keskityn itseeni. Sen myötä instagramini jäi retuperälle ja kaupallisten yhteistöiden määrä väheni. Nuo tunnit on sitten menneet perhe-elämän, opintojen ja muiden töiden parissa. Somesta on tullut työn sijaan jälleen harrastus ja sellaisena sen näen tulevaisuudessakin.