Kategoriat
Uncategorized

Vuosi 2020 oli harppauksia koulutuksessa ja urassa

Kooste vuoden 2020 kuulumisista

Blogi on elänyt hiljaiseloa pitkän pätkän mutta halusin tulla kirjoittamaan kuulumisia näin vuodenvaihteen lähestyessä. Vuosi 2020 on ollut todellinen yllätysten vuosi. Oikeastaan vuodesta erikoisen on tehnyt kolme asiaa, josta ensimmäinen on meille kaikille yhteinen eli koronaviruspandemia. Toisena seikkana omaa maailmaani muutti se, että valmistuin ja päätin hakea tohtorikouluun tekemään väitöskirjaa. Kolmantena on asia, josta koen suurta iloa ja onnistumista eli työllistyminen. Sain joulukuun alussa aivan loistavia uutisia ja tein työsopimuksen Valiolle. Vuosi oli toki paljon muutakin mutta henkilökohtaisesta näkökulmasta nuo olivat itselleni ne suurimmat mullistukset.

Covid-19 on antanut aikaa

Koronavirusaika ja sen tuomat muutokset arkeen ovat koskeneet suurelta osin sitä, että olemme enemmän kotona. Lasten etäkoulut, omat etäopinnot, koronakaranteenit ja eritäytyminen ovat siivittäneet arkea ja muuttanut sitä sellaiseksi, että eristäytymisestä on tullut hyväksyttävää.

Tiedätte varmaan, että meidän perhe on ollut kova reissaamaan ja olemme joka vuosi matkustaneet useamman kerran ulkomaille. Tämä vuosi on senkin vuoksi ollut poikkeuksellinen, että siitä on jäänyt pois matkustuksen lisäksi muut sosiaaliset tapahtumat, kulttuuririennot ja harrastaminen. Aikaa omaan perheen kesken on paljon, eikä se välttämättä ole huono asia. Koen että olemme perheenä pärjänneet hyvin, sillä kesän loivempi tartuntakäyrä ehti antaa voimaa syksyä varten. Jos koronan välttelystä keksii jotain hyvää, niin se on etäilyn ansiosta antanut aikaa keskittyä itseensä ja omaan tekemiseen. Olen näpytellyt ihan ennätysmäärän työhakemuksia, rahoitushakemuksia, tehnyt etätöitä ja ollut lapsille läsnä kotona.

Sydän sykkii akateemisen elämän ja ikuisen oppimisen puolesta

Kun valmistuin huhtikuussa elintarviketieteiden maisteriksi, olin jo opintojen aikana kypsytellyt ajatusta jatkamisesta tohtoriopintoihin. Väitöskirjan jatkaminen oman graduni aiheesta alkoi tuntua toteutettavalta idealta ja kun sain ohjaajiltani vihreää valoa, hain opinto-oikeutta heti seuraavassa haussa eli heinäkuun haussa, joka on tarkoitettu ainoastaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Sain tiedon hyväksytystä hakemuksesta elokuun lopussa ja näin pääsin heti syyskuun alussa väitöskirjan tekoon. 

Ihan ensimmäisenä olen keskittynyt tutkimussuunnitelmani hiomiseen, rahoitushakuihin sekä opintoihin jotka tukevat tieteen tekoa. Olen opiskellut tieteellistä kirjoittamista, johtamista, esitelmien pitämistä, organisaatioviestintää ja mitä tarkoittaa avoin tiede. Jokainen syksyn kurssi on ollut aivan loistava ja etäyhteydellä toteutetuissa opinnoissa olen tavannut tohtoriopiskelijoita ympäri maailmaa, jotka suorittavat tutkintoaan Helsingin yliopistoon. Se, että olen päässyt tekemään kursseja yhdessä muiden jatko-opiskelijoiden kanssa on ollut ihan mahtavaa ja vahvistanut tunnettani siitä, että olen oikeassa paikassa. Olen niin onnellinen siitä, että hain ja pääsin tohtorikouluun. Syksyltä on nyt takana on viisi kurssia, 14 opintopistettä, kahdeksan rahoitushakemusta ja roppakaupalla uutta tietoa. Oma tutkimus kulkee luonnollisesti muun työn ohella ja etenee pienin askelin kokoajan eteenpäin.

Työelämän uudet haasteet

Rahoituksen puuttuessa olen tänä vuonna hakenut ahkerasti myös alani töitä, sillä unelmani on alusta saakka ollut se, että tutkimuksen lisäksi voisin tehdä töitä elintarviketeollisuudessa. Pitkä työnhaku koulutustani vastaavasta asiantuntijatyöstä koetteli itsetunnon lisäksi uskoa. Voin myöntää, että työnhaku on rankkaa ja jatkuvat pettymykset työnhaussa tuntuvat pahalta. Jatkoin silti hakemista, sillä tietysti tämä ajankohta on ollut myös yrityksille haasteellinen. Se minkä ansiosta itse pysyin pinnalla oli se, että pystyin elättämään itseni toiminimeni kautta kirjoitustyöllä jota teen Keskolle. Myös Fazerin tuotantotyöt toivat taloudellista helpotusta. Suurin uutinen tuli kuitenkin siitä, että eräs lokakuun alussa lähettämäni työhakemus päätyi työtarjoukseen saakka. Sain töitä VALIOLTA!

Pääsin Valiolle tuotekehittäjäksi tuotekategoriaan jauheet ja lastenruoat. Työ vastaa erinomaisesti elintarviketieteilijän koulutustani ja nimenomaan tuotekehitystyö on lähellä sydäntäni. Myös graduni ja väitöskirjani koskevat tuotekehitysprojekteja ja tässä työssä pääsen hyödyntämään osaamista terveysvaikutteisista eli funktionaalisista elintarvikkeista. Olen niin kiitollinen siitä, että sain juuri tämän paikan enkä malta odottaa tammikuuta, jolloin työsuhteeni alkaa heti kuun alussa! Aivan upeaa päästä osaavien kollegoiden kanssa töihin valiojengiin. Tämä on todellakin koko perheelle niin upea uutinen. Palkkatyö unelmien työpaikassa osui vihdoin minun kohdalleni. Niin ihanaa!

Joulua kotona pitkästä aikaa

Joulu oli tänä vuonna erilainen ja olimme kolmatta kertaa jouluaattoa kotona vain oman perheen kesken. Tällaiset joulut ovat olleet todella harvinaisia sillä olemme yleensä aina minun tai puolisoni perheen luona jouluaattona. Uusi vuosi menee myöskin täällä kaupungissa mutta olen innoissani, sillä ajatukset ovat siirtymässä jo ensimmäiseen työpäivään ja siihen mitä kaikkea tämä jännittävä uusi aikakausi on tuomassa.

Työpaikan saaminen kruunasi tämän vuoden ja muutti ensi vuoden suuntaa hurjasti positiivisempaan suuntaan. Nyt minulla on oma paikka jossa voin kasvaa ja kehittyä työssäni ja saan vihdoin tehdä töitä elintarvikkeiden parissa. Valiolla on töissä myös muita, jotka yhdistävät työn ja tutkimuksen ja tunnen jo etukäteen sieltä ihmisiä, jotka tekevät väitöskirjaa työn ohella. Vastaan tulee varmasti paljon Viikistä elintarviketieteistä valmistuneita kollegoita ja tuttuja. Työyhteisö ja siihen kuuluminen on asia mitä odotan innolla.

Oloni on kiitollinen kaikesta mitä vuosi 2020 antoi ja nyt on hyvä aika kääntää lehti vuodelle 2021 ja katsoa mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Mitkä ovat sinun vuotesi kolme suurinta mullistusta ja mikä maku vuodesta jäi?

Kategoriat
Uncategorized

Kaunis muisto imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö Jasmin Design

Äidinmaitokorut muistoksi

Minun viimeisen imetyksen lopetuksesta on nyt muutama kuukausi aikaa. Olen imettänyt jokaista meidän neljästä lapsesta suhteellisen pitkään eli ainakin vuoden verran. Lopulta noista neljästä kerrasta tuli yhteensä vuosia ja niistä on paljon muistoja! Muistoja siitä, että kovinkaan kauas ei voinut lähteä ja, että olin jollekin pienelle ihmiselle niin mielettömän tarpeellinen ja tärkeä. Sydän on täynnä muistoja myös tutkivasta katseesta, luppaisevista silmäluomista ja rinnalle nukahtamisen ihanuudesta. Siitä kun saan nuuskuttaa jotain niin rakasta, pehmeää ja suloista. Imetys on ollut täynnä tunteita mutta vuosia myös luonnollinen osa meidän arkea ja lasten vauva-aikaa. Yhtä luonnollista oli, että halusin niistä jonkun konkreettisen muiston.

Hei hei ihana imetys

Olin törmännyt monessa vauvaryhmässä jo vuosien ajan Jasmin Designin äidinmaitokoruihin®. Tiesin, että jonain päivänä haluaisin sellaisen itsekin ja nyt kun pakastimessa oli vielä muutama viimeinen pussi omaa maitoani niin toteutin toiveeni. Tilasin itselleni ovaalin Köynnös-riipuksen ja pienet Köynnös-korvakorut.

Lähetyspäivänä saapui, pakkasin maidon ohjeiden mukaan postiin ja pian sainkin valmiit korut takaisin. Voin sanoa, että jo nyt korut ovat minulle erittäin tärkeät ja täyttivät kaikki toiveeni ja enemmänkin.

Jokainen imetystaipaleeni on ollut oma tarinansa, joten tilasin kaulakoruun myös neljä makeanveden helmeä hopeakiinnikkeellä sekä yhdistin riipukseen 60cm pitkän mutta siron papuketjun. Nyt voin halutessani laittaa koruun myös helmet symboloimaan jokaista lastani erikseen.

Kauneimmat muistot ovat ilman muuta syvällä sydämessä ilman korujakin. Silti nämä niin upean kauniit kauniit korut, omasta maidostani ovat jotain jonka suurempaa symboliikkaa en osaa sanoin kuvailla. Se, että jokainen pisara äidinmaitoa on ollut merkityksellistä ja tärkeää, kulkee nyt mukanani muistuttamassa siitä, että tuo elämänvaihe on eletty. Korut ovat palkinto minulle itselleni myös niistä unettomista öistä ja vaivannäöstä, jota imetys ilman muuta oli myös.

Nämä ovat kiitos minulle ja siksi aion nauttia koruista täysin (nyt tosin tyhjentynein ja tyytyväinen siitä silti) rinnoin. Minä olen koruni ansainnut <3

Kategoriat
Perhe & suhteet Ura Yleinen

Pääsin sisään tohtoriohjelmaan

Väitöskirjatutkijan ura alkamassa

Näin siinä kävi, että unelmani jatko-opinnoista realisoitui. Kuulin reilu viikko takaperin uutiset, että pääsin opiskelemaan tohtoriksi Helsingin yliopistoon Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan (Doctoral programme in food chain and health). Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen nyt väitöskirjatutkija tai tohtoriopiskelija, mitä nimikettä nyt haluaakin käyttää. Tavoitteenani on valmistua elintarviketieteiden tohtoriksi (ETT). Opinto-oikeus alkoi nyt syyskuun alussa ja päämajani on Viikin kampuksella kuten aiemminkin. On ihanaa päästä takaisin Viikkiin!

Innovaation kulku keksinnöstä kuluttajille

Väitöskirjani jatkaa graduni aihealueella tutkien terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja probioottihiivalla valmistettua olutta. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja olen niin onnellinen, että halkean. Edessä on minimissään se neljä vuotta täysipäiväistä työskentelyä (usein käytännössä paljon enemmän) ennen kuin väitöskirja on valmis mutta odotan tätä matkaa innolla. Myönnän, että pelkäsin hurjasti haun tuloksia ja sen vuoksi myöntävä päätös tuli suurena yllätyksenä.

Olen lähiaikoina tuntenut oloni niin Aku Ankaksi, että en voinut ensipäivinä uskona onneani. Sain vihdoin uutta ihanaa tekemistä, joka on vain minua varten. Minun oma projektini, jossa pääsen kehittämään itseäni ja oppimaan yhteisöltä ympärilläni, miten tehdään tiedettä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain myös tunteen, että minä onnistun ja minä riitän. Ehkä olen tehnyt jotain oikein, kun olen päässyt tänne saakka.

Töissä suklaatehtaalla

Uutta on myös se, että sain vihdoin töitä elintarvikealalta kun sain Fazerilta sesonkityöntekijän pestin. Olen töissä Fazerin makeistehtaalla, jossa valmistamme kovaa vauhtia konvehteja joulusesongin tarpeisiin. Työ on ihan perusraskasta tehdastyötä mutta arvostan kokemusta, jonka saan tuotantotöistä. Siitä on varmasti hyötyä jatkossa. Työ on ollut todella mukavaa, eikä siitä ole lainkaan haittaa että henkilökuntaetuna on edulliset Fazerin tuotteet. Yritän ostaa kotiin myös leipää, puuroja, Yosaa ja Kaslinkin kauratuotteita mutta myönnän, että kassista on löytynyt usein myös suklaata, keksejä ja muita herkkuja. Perheelliselle Fazer on kyllä loistava työnantaja!

Tasapainolla lisää sisäistä rauhaa

Vaikka tekstistä saa sellaisen kuvan, että elämässäni tapahtuu niin liian kiirettä minulla ei ole ollut. Olen kaivannut uutta tekemistä valmistumisesta saakka ja oikein janosin, että saisin elämääni sisältöä joka on muutakin kuin lastenhoitoa, perhettä ja muiden menoja. Välillä neljän äitinä tuntuu, että hukkuu pyykkisuohon ja siihen, että pitäisi olla laittamassa tiskejä tai tekemässä ruokaa. Koen, että tarvitsen päiville jotain omaa, niin jaksan kotonakin paremmin.

Mainitsin varmaan, että nämä urahaaveet mielessä myös meidän pienin aloitti elokuussa päiväkodin, joten nyt palaset loksahtavat kohdilleen. Oli oikea päätös hakea paikkaa syksyn alkuun, sillä nyt pääsin nopeasti siirtymään opintoihin ja työelämän uusiin haasteisiin. Neljä viikkoa sitten kirjoitin Linkkariin:

Tänään reppu selässä lähtivät 6.-luokkalainen, 3.-luokkalainen, eskari ja tepsuttelija. Itse keitin kahvit, sipaisin huulikiiltoa ja nauhoitin yhden työhaastattelun videovastaukset. Olisi niin kiva lähteä aamuisin itsekin! Toisaalta elämänmuutos voi olla yhden puhelinsoiton päässä.

Näin se todella oli.