Minustako tutkija? Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmaan

Heinäkuun lopussa oli haku kymmenen päivän hakuaika yhteen katsomistani tutkijakouluista. Hakuaikoja tutkijakouluihin on yleensä 2-5 kertaa vuodessa. Itse hain YEB:n (Ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellinen tutkijakoulu) alla olevaan Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan eli Food Chain & Health -ohjelmaan nyt heinäkuun haussa.

Kesähaku on ainostaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Päätin tehdä tutkimussuuunnitelmani jatkaen graduni aiheesta koskien probiootteja sisältäviä elintarvikkeita. Pääseminen jatko-opiskelijaksi ei kuitenkaan ole itsestäänselvää ja saan jännittää vielä kuukauden tuloksia.

Kaikki on kiinni rahoituksesta?

Tohtoriksi opiskelu kestää päätoimisesti neljä vuotta, käytännössä usein enemmänkin. Oma suunnitelmani sisältää artikkeliväitöskirjan eli kolme-neljä tieteellistä artikkelia. Tohtoritutkinto huipentuu väitöstilaisuuteen, jossa väittelijä puolustaa työtään. Itse valmistuisin elintarviketieteiden tohtoriksi, jos suoritan jatkotutkinnon.

Olen kuullut, että meidän alalla lähes kaikilla hakeneilla on ollut jo rahoitus tiedossa hakuvaiheessa, sillä esimerkiksi laboratoriotutkimus maksaa aika paljon. Itse hain opinto-oikeutta jo nyt ennen rahoitusta, niin pelkään että puuttuva rahoitus on yksi este oikeuden saamiselle. Toisaalta olen kyllä hakenut myös apurahoja mutta prosessit ovat pitkiä niin en vielä tiedä jos apuraha napsahtaakin jostain.

Lopulta valinta tohtoriohjelmien välillä oli helppo. Olin katsonut pitkään jo HY:n FoodHealth vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus olisi ollut Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tohtoriohjelma ja kolmas Oulussa Terveys- ja biotieteiden tohtoriohjelma. Yksi kolmesta graduohjaajastani on pääohjaajani ja hänen ollessa Helsingin yliopistossa, oli valinta sillä selvä. Jokainen kun tarvitsee jo hakuvaiheessa ohjaajan ja vastuuprofessorin ja olin verkostoitunut parhaiten jo omaan yliopistooni.

Töihin, tutkijaksi vai tutkimusta työn ohella?

Yksi vaihtoehto on tietysti tehdä väitöskirjaa omien voimien rajoissa työn ohella. Olenkin hakenut aktiivisesti töitä myös valmistumisen jälkeen niin pidän mahdollisena tätäkin vaihtoehtoa. En kuitenkaan halunnut jättää tutkijakouluun hakua sen vuoksi, että EHKÄ työllistyn alalleni. Haluan kehittää itseäni, joten peukaloiden pyörittely koulutustani vastaavaa työpaikkaa odotellessa ei sovi minulle. Koen, että heitän aikaa hukkaan ja pidän itseäni ihan turhaan vapaana.

Mitä jos koronakriisin ja kovan kilpailun vuoksi en työllistyisikään vielä pitkään aikaan? Olisin turhaan ollut kalenteri tyhjänä ”valmiudessa”. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu niin mietin sitten mielummin niistä vaihtoehdoista ja uskon, että asiat järjestyvät kyllä. Myös sekin on epävarmaa pääsenkö tohtoriohjelmaan tällä suunnitelmallani mukaan. Toisaalta, jos ei edes hae niin ei varmasti pääse. Minä hain eli olen ottanut ensimmäisen askeleen! On jopa vähän pelottavaa myöntää ja kertoa siitä, koska epäonnistumisen pelko on läsnä, eikä epäonnistumisista kirjoittaminen julkisesti ole mitenkään mieltä ylentävää puuhaa. Toisaalta jos pääsen, on asiaa sitäkin mukavampi fiilistellä teidän kanssa.

Urakriisi iskisi kovaa ilman tutkintoa

Olen pyöritellyt mielessäni sitä, että jos en olisi nyt valmistunut maisteriksi eläisin varmasti pahan urakriisin keskellä. Kun neljäkymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti tulee tunne, että nuori aikuisuus on taittumassa ja elämässä on hyvä olla jotain kiintopisteitä. Minulle suurin tukijalka on tietysti perheeni, puoliso ja lapset sekä omat vanhempani ja sisarukseni. Haluan kuitenkin saavuttaa muutakin kuin äitiyden.

Äitini aloitti juuri minun ikäisenä pohjoismaisessa tutkijakoulussa ja väitteli tekniikan tohtoriksi Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga Tekniska högskolan, KTH) kun olin yhdeksän. Minulla on neljä sisarusta, joten äitini teki väitöskirjaa kun hänellä oli viisi pientä lasta! Siksi omat ponnisteluni eivät tunnu mitenkään erityisiltä. Ehkä meissä on silti enemmän samaa kuin kuvittelen.

Yliopistolla vuonna 2015

Joka tapauksessa meidän perheessä on uusi opiskelija, sillä mieheni aloittaa nyt syyskuussa Aalto-yliopistossa, jonne hän pääsi suoraan Rakennustekniikan maisteriohjelmaan, valmistuttuaan joulukuussa AMK:sta Rakennusmestariksi. Olen niin onnellinen, että hän pääsee jatkamaan diplomi-insinööriksi. Perustimme perheen niin nuorina, että opiskelut jäivät vähän sen jalkoihin. Hän on kuitenkin minua nuorempi, joten hän ehtii vielä hyvin opiskelemaan. Seuraan myös mielenkiinnolla, millaista opiskelu on Aallossa kun itse olen opiskellut HY:ssa tutkintoni.

Lapset luentosalini ulkopuolella odottamassa 2015, koska heillä oli syyslomaviikko ja minulla pakollinen luento.

En halua suolata bloggaamista, sillä se on antanut minulle paljon ja ollut iso osa aikuisuuttani. Olen blogannut pian yhdeksän vuoden ajan. Kirjoitin viisi vuotta sitten postauksen Joka kuuseen kurkottaa, jossa kerroin päätöksestä palata koulunpenkille, suorittamaan opinnot loppuun. Kirjoitin silloin, että

”Akateeminen tulevaisuus voi sittenkin olla minun vaikka olen itä-helsinkiläinen lähiömutsi, nuorena lapset saanut perheen musta lammas. Tuo rooli oli ehkä sittenkin vain minun omassa päässäni, sen punaisen paholaisen sanoja joka haluaa ampua unelmia alas.

Mun tulevaisuus voi pitää sisällään myös jotain ihan muuta, mutta nyt koen että mulla on määränpää tuolla jossain. Olen onnellinen jo tästä syksystä ja siitä miltä tuntuu taas oppia, arvostaa itseään muutakin kuin äitinä.

Voisiko sitä oikeasti olla akateeminen äiti, älykäs nainen ja vielä hyvä vaimo?”

Tuon postauksen päätös on muuttanut mun elämän suunnan. Olin aina halunnut tehdä muutakin kuin kirjoittaa lifestyle-blogia. Oli vuosia kun kirjoitin todella paljon, jopa 300 postausta vuodessa ja sosiaalisen median ylläpitoon meni tuhansittain tunteja. Jossain siellä välissä, päätin että en yritä enää somen vuoksi mitään vaan keskityn itseeni. Sen myötä instagramini jäi retuperälle ja kaupallisten yhteistöiden määrä väheni. Nuo tunnit on sitten menneet perhe-elämän, opintojen ja muiden töiden parissa. Somesta on tullut työn sijaan jälleen harrastus ja sellaisena sen näen tulevaisuudessakin.

Syksyn suunnitelmia valmistumisen jälkeen

Tervetuloa uudelle itsenäiselle blogisivustolleni annaliljeroos.fi! Mukava kun olet löytänyt tänne. Tämä on ensimmäinen kerta sitten blogspotin, että blogini on kokonaan omalla alustalla. Historiasta sen verran, että olin jo vuosia sitten hankkinut itselleni omalla nimelläni ja blogini entisellä nimellä toobigtobeme, kaikki yleisimmät domain-päätteet. Vasta nyt ne vihdoin pääsevät käyttöön. Teknisesti siirto onnistui mutta koodaan vielä ulkoasua ja sivuston toimintoja, joten jos huomaat epäkohtia voit jättää niistä kommenttia niin pyrin korjaamaan toimintoja mahdollisimman pikaisesti.

Oman blogini herra ja samalla tyttären tuottaja

Oman nettisaitin pyörittäminen portaalien (A-lehdet, Otava ja Vaikuttajamedia) jälkeen on jännittävää mutta samaan aikaan luonnollinen askel blogini kasvussa. Nyt on aika pyörittää tätä itse! Ylläpidän myös 8-vuotiaan tyttäreni Youtube-kanavaa ja nyt hankitulla palvelulla voin perustaa myös hänelle oman saitin linnealiljeroos.fi. Kaikki kuitenkin aikanaan. Juuri nyt hän keskittyy tube-kanavansa sisällöntuottoon ja sen kasvattamiseen.

Valmistujaisjuhlat viimeinkin!

Nyt heinäkuun alussa pääsimme viimein juhlistamaan minun huhtikuista valmistumistani elintarviketieteiden maisteriksi. Pidin juhlat meillä kotona lähimmille ystäville, perheelle ja läheisille. Oli ihana päästä juhlistamaan virallisesti tuota maisteriksi valmistumista, sillä olen ollut niin iloinen tutkinnon valmistumisesta. Matkaan mahtui neljä raskautta, äitiyslomaa ja laskin, että olen myös imettänyt neljä vuotta ja seitsemän kuukautta tuona aikana eli 1675 päivää. Siihen suhteuttaen ei enää hurjan pitkä opiskeluaikani, joka kesti yli kymmenen vuotta olekaan ollut niin yksioikoinen. Perhe-elämän, työnteon ja opiskelun yhdistämisessä oli haasteensa mutta kaikki on ollut sen arvoista. Minulle opiskelu on ollut osa tätä elämää ja matkaa äitinä ja ihmisenä.

Tippuminen tyhjyyteen

Kuun alussa myös kuulin, että esimieheni lopettaa nykyisessä työssäni Keskolla, enkä osaa sanoa vielä mitä se merkitsee minulle. Teen töitä freelancerina oman toiminimeni kautta samaan paikkaan jo viidettä vuotta mutta työsuhteeni on määräaikainen vain tämän vuoden loppuun. Suoraan sanottuna siis, voi olla että minulla ei organisaatiomuutosten vuoksi olekaan konsulttina töitä tiimissä ehkä edes syksyllä tai korkeintaan sinne vuoden vaihteeseen saakka. Kuulen heidän suunnitelmistaan lisää elokuun alussa.

Valmistuminen oli siis osaltaan tippuminen tyhjyyteen, sillä minulla ei ole koulutustani vastaavaa työtä ollut odottamassa. Olen hakenut ahkerasti töitä, joissa voisin yhdistää akateemisen koulutukseni elintarviketieteistä pitkään kokemukseeni sisällöntuotannossa ja markkinoinnissa. Näitä tehtäviä ei kuitenkaan ole vielä löytynyt. Huhuilin juuri eilen töitä myös LinkedInissä ja Twitterissä tililläni! 🙂 Linkkarissa muuten saa laittaa connection-pyynnön ja Twitterissä saa alkaa seuraamaan jos olet siellä. Olen nyt kesällä oikein innostunut Twitteristä, kun siellä on niin mukavasti ajankohtaista ja yhteiskunnallista keskustelua.

Avoimen opintoja, blogia ja apurahahakemuksia

Olen nyt kesällä tehnyt myös tutkimussuunnitelman, mikäli pääsisin jatkamaan tohtoriopintoja Helsingin yliopistoon. Hain yhtä apurahaa, joka selviää lokakuun alussa mutta ymmärrän kylmän faktan, että läheskään kaikki eivät saa rahoitusta. Apurahoja saa hakea varmasti ihan olan takaa ja selailen kyllä kaikki haut, joihin voin osallistua aiheellani ja alallani. Yksi hylsykin tuli jo mutta en lannistu. Unelmani olisi yhdistää työ elintarviketeollisuudessa tutkimukseen.

Olen vähän sellainen ikuinen opiskelija, että olen nyt kesälläkin tehnyt Helsingin avoimen yliopiston opintoja. Olen esimerkiksi Elements of AI: Tekoälyn perusteet MOOC-kurssilla. Syksyn kursseilla haluan opiskella johtamista ja ilmastonmuutosta. Olen jonossa Johtaminen ja kriisiviestintä -kurssille. Opintojakson suoritettuasi tunnet hyvin ihmisten, median ja organisaatioiden toimintaan kriisitilanteissa liittyvää tutkimusta ja pystyt erittelemään kriisi- ja traumajournalismiin, kriisiviestintään ja -johtamisen sekä yhteiskunnan varautumiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Harjaannut analysoimaan erilaisten kriisien viestintää ja johtamista. Climate Change Now on taas MOOC-kurssi (Massive Open Online Course) eli kaikille avoin verkkokurssi niin sinne mahdun kyllä. Kurssista kirjoitetaan, että opintojen avulla ymmärrät paremmin näitä aikamme merkittäviä ilmiöitä, ja saat myös valmiuksia osallistua niistä käytäviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin.

Unelma olisi tehdä väitöskirjaa työn ohella

Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmiin on myös tulossa ja etenkin kun töitä ei ole löytynyt elintarviketeollisuudesta, niin ajattelin hakea opinto-oikeutta. Hakemus näytti hyvin pitkältä ja monitahoiselta joten opintopaikan saaminen ei ole läpihuutojuttu. Tutkimussuunnitelman pitää olla todella hyvä ja kuulin, että jo hakuvaiheessa pitäisi olla tieto rahoituksesta. Nyt työstän vielä niitä, että saisin tuon oikeuden tohtoriopintoihin. Iltalukemisena on suosikkikirjani Gradutakuu seuraava osa Tohtoritakuu (Kimmo Svinhufvud ja Carol Kiriakos). Ostin sen e-kirjana toukokuun alussa ja kirja on toiminut hyvänä apuna väitöskirjan hahmottelussa. Työpöydällä oleva Väitöskirjakansio on kasvanut tässä pikku hiljaa.

Eli vaikka töitä ei ole vielä löytynyt niin uskon, että kaikki selviää. Juuri nyt tuntuu, että kaikki on ihan auki. Välillä tietysti koen ihan mahdotonta ahdistusta siitä, että minulla ei ole mitään tietoa syksystä, ei töitä eikä opintoja. Juuri nyt kun olisi aikaa panostaa itseensä ja omaan uraan ja tekemiseen. Joka tapauksessa lapsilla alkaa reilun kolmen viikon kuluttua koulut ja nuorinkin pääsee samaan päiväkotiin eskarilaisen kanssa elokuun alussa. Ehkä minullekin löytyy vielä jotain!

Koronavirustilanteen hyviä puolia

Lapsiperheen korona-arki

Meidän kuten varmasti kaikkien muidenkin arki on mullistunut koronavirustilanteen vuoksi. Olemme olleet kotona ja yrittäneet minimoida asioinnin. Meillä minä käyn kaupassa ja olen myös tilannut ruoan verkkokaupasta ruokaa mutta niissä toimitusaika on mennyt aika pitkälle. Yksi tilaus tuli tänään ja seuraava on parin viikon kuluttua Cittarin tilaa&nouda palvelupisteestä. Kaupassakin olen käynyt mutta olen yrittänyt käydä harvemmin ja karsia kaikki turhat asioinnit. Pääasiassa arki menee hyvin pitkälti tässä kotona, käyden pienillä vaunulenkeillä Linuksen päiväuniaikaan. Mitään menoja ei ole enää koko keväälle, sillä kaikki harrastukset ja kerhot on peruttu.

Trampalla pääsee pomppimaan

Viime viikonloppuna hankittiin meille ensimmäinen trampoliini ikinä! Meidän naapuri osti juuri samanlaisen ja se näytti niin hyvältä, että päätettiin ostaa samanlainen. Totesin, että he olivat jo tehneet hyvän taustatyön vertailussa! Tramppa on siis Acon Finlandin ja tässä mallissa on turvaverkko pehmusteen sisäpuolella, joten jalka ei voi jäädä jousien väliin tai pää osua tukipilariin. Rungolla on myös 10 vuoden takuu, eikä trampoliinilla ole painorajaa.

Tramppa vaikuttaa siis todella turvalliselta ja on tähän mennessä ollut ihan hitti. Meidän lapset tykkää siitä hirmuisesti ja nyt etäkoulun välkällä sinne pääsee helposti hetkeksi pomppimaan ja päivän aikana tulee mukavia liikuntatuokioita. Jotenkin tässä haluaa tehdä omasta kodista mahdollisimman mukavan, sillä keväästä tulee pitkä ilman sosiaalisia kontakteja jos kotona ei ole tekemistä. Jos tilanteesta etsii hyvää, niin meillä ainakin on ollut todella mukavaa oman perheen kesken kun arki on rauhoittunut niin paljon. Harrastusmenojen päättyessä ja työtehtävien vähentyessä, oman perheen keskistä aikaa on aiempaa enemmän ja olen nauttinut siitä.

Gradu palautettu, vihdoinkin

Gradunkin sain palautettua kaksi viikkoa sitten ja nyt odotan sen arvostelua. Ihan uskomatonta, että mun ikuisuusprojekti yliopisto-opinnoista on ohi. Seuraava tiedekuntaneuvoston kokous on 1,5 viikon kuluttua ja mikäli gradu hyväksytään siellä, saan laittaa maisterinpaperit tilaukseen! Juhlat saavat odottaa mutta loistavaa fiilistä se ei poista. Tärkeintä on kuitenkin valmistuminen eikä itse juhlat.