Minustako tutkija? Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmaan

Heinäkuun lopussa oli haku kymmenen päivän hakuaika yhteen katsomistani tutkijakouluista. Hakuaikoja tutkijakouluihin on yleensä 2-5 kertaa vuodessa. Itse hain YEB:n (Ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellinen tutkijakoulu) alla olevaan Ruokaketjun ja terveyden tohtoriohjelmaan eli Food Chain & Health -ohjelmaan nyt heinäkuun haussa.

Kesähaku on ainostaan Helsingin yliopistosta valmistuneille. Päätin tehdä tutkimussuuunnitelmani jatkaen graduni aiheesta koskien probiootteja sisältäviä elintarvikkeita. Pääseminen jatko-opiskelijaksi ei kuitenkaan ole itsestäänselvää ja saan jännittää vielä kuukauden tuloksia.

Kaikki on kiinni rahoituksesta?

Tohtoriksi opiskelu kestää päätoimisesti neljä vuotta, käytännössä usein enemmänkin. Oma suunnitelmani sisältää artikkeliväitöskirjan eli kolme-neljä tieteellistä artikkelia. Tohtoritutkinto huipentuu väitöstilaisuuteen, jossa väittelijä puolustaa työtään. Itse valmistuisin elintarviketieteiden tohtoriksi, jos suoritan jatkotutkinnon.

Olen kuullut, että meidän alalla lähes kaikilla hakeneilla on ollut jo rahoitus tiedossa hakuvaiheessa, sillä esimerkiksi laboratoriotutkimus maksaa aika paljon. Itse hain opinto-oikeutta jo nyt ennen rahoitusta, niin pelkään että puuttuva rahoitus on yksi este oikeuden saamiselle. Toisaalta olen kyllä hakenut myös apurahoja mutta prosessit ovat pitkiä niin en vielä tiedä jos apuraha napsahtaakin jostain.

Lopulta valinta tohtoriohjelmien välillä oli helppo. Olin katsonut pitkään jo HY:n FoodHealth vaihtoehtoa. Toinen mahdollisuus olisi ollut Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tohtoriohjelma ja kolmas Oulussa Terveys- ja biotieteiden tohtoriohjelma. Yksi kolmesta graduohjaajastani on pääohjaajani ja hänen ollessa Helsingin yliopistossa, oli valinta sillä selvä. Jokainen kun tarvitsee jo hakuvaiheessa ohjaajan ja vastuuprofessorin ja olin verkostoitunut parhaiten jo omaan yliopistooni.

Töihin, tutkijaksi vai tutkimusta työn ohella?

Yksi vaihtoehto on tietysti tehdä väitöskirjaa omien voimien rajoissa työn ohella. Olenkin hakenut aktiivisesti töitä myös valmistumisen jälkeen niin pidän mahdollisena tätäkin vaihtoehtoa. En kuitenkaan halunnut jättää tutkijakouluun hakua sen vuoksi, että EHKÄ työllistyn alalleni. Haluan kehittää itseäni, joten peukaloiden pyörittely koulutustani vastaavaa työpaikkaa odotellessa ei sovi minulle. Koen, että heitän aikaa hukkaan ja pidän itseäni ihan turhaan vapaana.

Mitä jos koronakriisin ja kovan kilpailun vuoksi en työllistyisikään vielä pitkään aikaan? Olisin turhaan ollut kalenteri tyhjänä ”valmiudessa”. Jos mahdollisuuksia ilmaantuu niin mietin sitten mielummin niistä vaihtoehdoista ja uskon, että asiat järjestyvät kyllä. Myös sekin on epävarmaa pääsenkö tohtoriohjelmaan tällä suunnitelmallani mukaan. Toisaalta, jos ei edes hae niin ei varmasti pääse. Minä hain eli olen ottanut ensimmäisen askeleen! On jopa vähän pelottavaa myöntää ja kertoa siitä, koska epäonnistumisen pelko on läsnä, eikä epäonnistumisista kirjoittaminen julkisesti ole mitenkään mieltä ylentävää puuhaa. Toisaalta jos pääsen, on asiaa sitäkin mukavampi fiilistellä teidän kanssa.

Urakriisi iskisi kovaa ilman tutkintoa

Olen pyöritellyt mielessäni sitä, että jos en olisi nyt valmistunut maisteriksi eläisin varmasti pahan urakriisin keskellä. Kun neljäkymmentä vuotta lähestyy uhkaavasti tulee tunne, että nuori aikuisuus on taittumassa ja elämässä on hyvä olla jotain kiintopisteitä. Minulle suurin tukijalka on tietysti perheeni, puoliso ja lapset sekä omat vanhempani ja sisarukseni. Haluan kuitenkin saavuttaa muutakin kuin äitiyden.

Äitini aloitti juuri minun ikäisenä pohjoismaisessa tutkijakoulussa ja väitteli tekniikan tohtoriksi Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga Tekniska högskolan, KTH) kun olin yhdeksän. Minulla on neljä sisarusta, joten äitini teki väitöskirjaa kun hänellä oli viisi pientä lasta! Siksi omat ponnisteluni eivät tunnu mitenkään erityisiltä. Ehkä meissä on silti enemmän samaa kuin kuvittelen.

Yliopistolla vuonna 2015

Joka tapauksessa meidän perheessä on uusi opiskelija, sillä mieheni aloittaa nyt syyskuussa Aalto-yliopistossa, jonne hän pääsi suoraan Rakennustekniikan maisteriohjelmaan, valmistuttuaan joulukuussa AMK:sta Rakennusmestariksi. Olen niin onnellinen, että hän pääsee jatkamaan diplomi-insinööriksi. Perustimme perheen niin nuorina, että opiskelut jäivät vähän sen jalkoihin. Hän on kuitenkin minua nuorempi, joten hän ehtii vielä hyvin opiskelemaan. Seuraan myös mielenkiinnolla, millaista opiskelu on Aallossa kun itse olen opiskellut HY:ssa tutkintoni.

Lapset luentosalini ulkopuolella odottamassa 2015, koska heillä oli syyslomaviikko ja minulla pakollinen luento.

En halua suolata bloggaamista, sillä se on antanut minulle paljon ja ollut iso osa aikuisuuttani. Olen blogannut pian yhdeksän vuoden ajan. Kirjoitin viisi vuotta sitten postauksen Joka kuuseen kurkottaa, jossa kerroin päätöksestä palata koulunpenkille, suorittamaan opinnot loppuun. Kirjoitin silloin, että

”Akateeminen tulevaisuus voi sittenkin olla minun vaikka olen itä-helsinkiläinen lähiömutsi, nuorena lapset saanut perheen musta lammas. Tuo rooli oli ehkä sittenkin vain minun omassa päässäni, sen punaisen paholaisen sanoja joka haluaa ampua unelmia alas.

Mun tulevaisuus voi pitää sisällään myös jotain ihan muuta, mutta nyt koen että mulla on määränpää tuolla jossain. Olen onnellinen jo tästä syksystä ja siitä miltä tuntuu taas oppia, arvostaa itseään muutakin kuin äitinä.

Voisiko sitä oikeasti olla akateeminen äiti, älykäs nainen ja vielä hyvä vaimo?”

Tuon postauksen päätös on muuttanut mun elämän suunnan. Olin aina halunnut tehdä muutakin kuin kirjoittaa lifestyle-blogia. Oli vuosia kun kirjoitin todella paljon, jopa 300 postausta vuodessa ja sosiaalisen median ylläpitoon meni tuhansittain tunteja. Jossain siellä välissä, päätin että en yritä enää somen vuoksi mitään vaan keskityn itseeni. Sen myötä instagramini jäi retuperälle ja kaupallisten yhteistöiden määrä väheni. Nuo tunnit on sitten menneet perhe-elämän, opintojen ja muiden töiden parissa. Somesta on tullut työn sijaan jälleen harrastus ja sellaisena sen näen tulevaisuudessakin.

Syksyn suunnitelmia valmistumisen jälkeen

Tervetuloa uudelle itsenäiselle blogisivustolleni annaliljeroos.fi! Mukava kun olet löytänyt tänne. Tämä on ensimmäinen kerta sitten blogspotin, että blogini on kokonaan omalla alustalla. Historiasta sen verran, että olin jo vuosia sitten hankkinut itselleni omalla nimelläni ja blogini entisellä nimellä toobigtobeme, kaikki yleisimmät domain-päätteet. Vasta nyt ne vihdoin pääsevät käyttöön. Teknisesti siirto onnistui mutta koodaan vielä ulkoasua ja sivuston toimintoja, joten jos huomaat epäkohtia voit jättää niistä kommenttia niin pyrin korjaamaan toimintoja mahdollisimman pikaisesti.

Oman blogini herra ja samalla tyttären tuottaja

Oman nettisaitin pyörittäminen portaalien (A-lehdet, Otava ja Vaikuttajamedia) jälkeen on jännittävää mutta samaan aikaan luonnollinen askel blogini kasvussa. Nyt on aika pyörittää tätä itse! Ylläpidän myös 8-vuotiaan tyttäreni Youtube-kanavaa ja nyt hankitulla palvelulla voin perustaa myös hänelle oman saitin linnealiljeroos.fi. Kaikki kuitenkin aikanaan. Juuri nyt hän keskittyy tube-kanavansa sisällöntuottoon ja sen kasvattamiseen.

Valmistujaisjuhlat viimeinkin!

Nyt heinäkuun alussa pääsimme viimein juhlistamaan minun huhtikuista valmistumistani elintarviketieteiden maisteriksi. Pidin juhlat meillä kotona lähimmille ystäville, perheelle ja läheisille. Oli ihana päästä juhlistamaan virallisesti tuota maisteriksi valmistumista, sillä olen ollut niin iloinen tutkinnon valmistumisesta. Matkaan mahtui neljä raskautta, äitiyslomaa ja laskin, että olen myös imettänyt neljä vuotta ja seitsemän kuukautta tuona aikana eli 1675 päivää. Siihen suhteuttaen ei enää hurjan pitkä opiskeluaikani, joka kesti yli kymmenen vuotta olekaan ollut niin yksioikoinen. Perhe-elämän, työnteon ja opiskelun yhdistämisessä oli haasteensa mutta kaikki on ollut sen arvoista. Minulle opiskelu on ollut osa tätä elämää ja matkaa äitinä ja ihmisenä.

Tippuminen tyhjyyteen

Kuun alussa myös kuulin, että esimieheni lopettaa nykyisessä työssäni Keskolla, enkä osaa sanoa vielä mitä se merkitsee minulle. Teen töitä freelancerina oman toiminimeni kautta samaan paikkaan jo viidettä vuotta mutta työsuhteeni on määräaikainen vain tämän vuoden loppuun. Suoraan sanottuna siis, voi olla että minulla ei organisaatiomuutosten vuoksi olekaan konsulttina töitä tiimissä ehkä edes syksyllä tai korkeintaan sinne vuoden vaihteeseen saakka. Kuulen heidän suunnitelmistaan lisää elokuun alussa.

Valmistuminen oli siis osaltaan tippuminen tyhjyyteen, sillä minulla ei ole koulutustani vastaavaa työtä ollut odottamassa. Olen hakenut ahkerasti töitä, joissa voisin yhdistää akateemisen koulutukseni elintarviketieteistä pitkään kokemukseeni sisällöntuotannossa ja markkinoinnissa. Näitä tehtäviä ei kuitenkaan ole vielä löytynyt. Huhuilin juuri eilen töitä myös LinkedInissä ja Twitterissä tililläni! 🙂 Linkkarissa muuten saa laittaa connection-pyynnön ja Twitterissä saa alkaa seuraamaan jos olet siellä. Olen nyt kesällä oikein innostunut Twitteristä, kun siellä on niin mukavasti ajankohtaista ja yhteiskunnallista keskustelua.

Avoimen opintoja, blogia ja apurahahakemuksia

Olen nyt kesällä tehnyt myös tutkimussuunnitelman, mikäli pääsisin jatkamaan tohtoriopintoja Helsingin yliopistoon. Hain yhtä apurahaa, joka selviää lokakuun alussa mutta ymmärrän kylmän faktan, että läheskään kaikki eivät saa rahoitusta. Apurahoja saa hakea varmasti ihan olan takaa ja selailen kyllä kaikki haut, joihin voin osallistua aiheellani ja alallani. Yksi hylsykin tuli jo mutta en lannistu. Unelmani olisi yhdistää työ elintarviketeollisuudessa tutkimukseen.

Olen vähän sellainen ikuinen opiskelija, että olen nyt kesälläkin tehnyt Helsingin avoimen yliopiston opintoja. Olen esimerkiksi Elements of AI: Tekoälyn perusteet MOOC-kurssilla. Syksyn kursseilla haluan opiskella johtamista ja ilmastonmuutosta. Olen jonossa Johtaminen ja kriisiviestintä -kurssille. Opintojakson suoritettuasi tunnet hyvin ihmisten, median ja organisaatioiden toimintaan kriisitilanteissa liittyvää tutkimusta ja pystyt erittelemään kriisi- ja traumajournalismiin, kriisiviestintään ja -johtamisen sekä yhteiskunnan varautumiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Harjaannut analysoimaan erilaisten kriisien viestintää ja johtamista. Climate Change Now on taas MOOC-kurssi (Massive Open Online Course) eli kaikille avoin verkkokurssi niin sinne mahdun kyllä. Kurssista kirjoitetaan, että opintojen avulla ymmärrät paremmin näitä aikamme merkittäviä ilmiöitä, ja saat myös valmiuksia osallistua niistä käytäviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin.

Unelma olisi tehdä väitöskirjaa työn ohella

Haku Helsingin yliopiston tohtoriohjelmiin on myös tulossa ja etenkin kun töitä ei ole löytynyt elintarviketeollisuudesta, niin ajattelin hakea opinto-oikeutta. Hakemus näytti hyvin pitkältä ja monitahoiselta joten opintopaikan saaminen ei ole läpihuutojuttu. Tutkimussuunnitelman pitää olla todella hyvä ja kuulin, että jo hakuvaiheessa pitäisi olla tieto rahoituksesta. Nyt työstän vielä niitä, että saisin tuon oikeuden tohtoriopintoihin. Iltalukemisena on suosikkikirjani Gradutakuu seuraava osa Tohtoritakuu (Kimmo Svinhufvud ja Carol Kiriakos). Ostin sen e-kirjana toukokuun alussa ja kirja on toiminut hyvänä apuna väitöskirjan hahmottelussa. Työpöydällä oleva Väitöskirjakansio on kasvanut tässä pikku hiljaa.

Eli vaikka töitä ei ole vielä löytynyt niin uskon, että kaikki selviää. Juuri nyt tuntuu, että kaikki on ihan auki. Välillä tietysti koen ihan mahdotonta ahdistusta siitä, että minulla ei ole mitään tietoa syksystä, ei töitä eikä opintoja. Juuri nyt kun olisi aikaa panostaa itseensä ja omaan uraan ja tekemiseen. Joka tapauksessa lapsilla alkaa reilun kolmen viikon kuluttua koulut ja nuorinkin pääsee samaan päiväkotiin eskarilaisen kanssa elokuun alussa. Ehkä minullekin löytyy vielä jotain!

Epäonnistumisen CV

Rohkea uskaltaa epäonnistua

Törmäsin vasta nyt todella hauskaan postausaiheeseen, joka oli Juliaihmisen blogissa jo joulukuussa. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että haluan itsekin osallistua siihen. Epäonnistumisen CV on alkuaan lähtöisin neurobiologi Melanie Stefanilta ja Julia oli bongannut ystävänsä facebook-seinältä Princetonin professori Johannes Haushoferin epäonnistumisten CV:n. Yliopistomaailmasta, siskolta ja äidiltäni tutuksi tullut tutkijan työpolku ainakin on sellainen, jossa epäonnistumista on siedettävä. Rahoituksen hakeminen kerta toisensa jälkeen on varmasti monelle tutkijalle tuttua. Monilla menestyneillä ihmisillä on myös taustalla paljon epäonnistumisia. Ehkä he ovat yrittäneet kerta toisensa jälkeen, päästäkseen asemaansa. Siksi mietinkin, että voisin listata myös omia epännistumisiani sillä monenlaista on tullut yritettyä!

Työpaikat joita en saanut

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana hakenut useita vakituisia paikkoja, jotka vastaisivat elintarviketieteiden tutkintoani ja työkokemustani sosiaalisessa mediassa mutta en ole tullut valituksi. Esimerkiksi Fazerille olen hakenut:

Product Development trainee eli tuotekehityksen traineepaikkaa Helsinkiin,

Tuotekehityksen traineepaikkaa Lappeenrantaan,

Fazer Makeisten Brand Manager tehtävää,

Senior Specialist, Brand and Social Media paikkaa

sekä Digital Content Producer paikkaa

Olen käynyt Fazerilla yhteensä kolme kertaa työhaastattelussa mutta paikkaa ei ole herunut, ainakaan toistaiseksi.

Töitä olen hakenut myös Unileveriltä, Valiolta, Pauligilta(x2), Finnairilta, Keskolta (x2), Nespressolta ja muutamasta pienyrityksestä. Onneksi yrittäjänä on töitä piisannut, muuten olisi matti kukkarossa.

Opinnot jotka eivät ole onnistuneet

Hain ensisijaisesti lukemaan ravitsemustiedettä mutta pisteeni eivät riittäneet siihen koulutusohjelmaan joten päädyin elintarviketieteisiin johon pisteraja oli matalampi.

Hain keväällä 2018 TRANSMED maisteriohjelmaan lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan maisteriopintoja mutta en saanut opiskelupaikkaa.

Tein varmaan tiedekunnan ennätyksen käymällä kemian perusteet kurssin 7 kertaa ja orgaanisen kemiankin mukavat 4 kertaa ennen kuin pääsin läpi. Ainoa lohtu on, että tein loppujen lopuksi kemiaa kokonaisen sivuaineen (25 op) verran, vieläpä hyvällä arvosanalla, kun pääsin perusteista kemialliseen analytiikkaan ja fysikaaliseen kemiaan ja elintarvikekemiaan joista nautin ja ne sujuivat paremmin.

Edelleen karvaimpana on ehkä hakeminen musiikkiluokalle kolmannella ala-asteella. En päässyt ja naapurissa asuva ystäväni Vuokko pääsi. Päädyin sitten samaan kouluun kieliluokalle lukemaan ranskaa. Vieläkin harmittaa. Menikö se Hinaja-laulu niin huonosti?

Kilpailut joihin olen hakenut

Vuonna miekka ja kivi olin nuori ja nätti, sekä valmiina valloittamaan mallimaailman. Kävin Marjo Sjöroosin mallitoimiston Ammattimallikurssin vuonna 2006, sain siitä hienon diplomin ja tietysti hurjasti kokemusta mm. mallikävelystä. Tavoitteenani oli Miss Suomi kisat, mutta en päässyt osakilpailuista jatkoon. Vuotta myöhemmin hain Fitnessmallikisaan ja pääsin castingeissa 20 parhaan joukkoon mutta en varsinaiseen kisoporukkaan. Miss Suomi karsinoissa minusta pidettiin mutta sain palautetta, että olisin saanut olla vähintään 4 kiloa kevyempi (63kg/172cm). Hain myös Suomen Robinson ohjelmaan vuonna 2004. Ohjelma oli Nelosella ja siinä kilpailijat evakuoitiin autiolle saarelle. Tässäkin pääsin haastatteluun saakka mutta en itse kisaan. Ehkä tosi-tv ei olisikaan ollut mun juttu.

Siinäpä sitä hylkäyksiä hylkäyksien perään. Raskaimpana on ehkä kolme keskenmenoa esikoisemme jälkeen mutta siitä ei ehkä tulisi kirjoitettua edes näin masentavaan CV:hen. Onni on, että luoja soi meille kuitenkin kolme lasta vielä noiden keskenmenojen jälkeen <3

Missä sinä ole epäonnistunut? Ja jos olet bloggaaja ja postaat aiheesta niin heitähän linkki kommentteihin niin pääsemme lukemaan!