Kategoriat
Matkustus

Cannes ja Îles de Lérins

Cannesin elokuvajuhlien loppumainingit

Sunnuntaina vietettiin koko reissun aurinkoisin päivä hiekkarantaisessa Cannesissa, jossa oli paikallaan vielä kaikki elokuvajuhlien rakennelmat. Filmifestivaalit olivat loppuneet juuri edellisenä yönä ja sen vuoksi rantakatuja oli aidattu juhla-alueeksi ja niitä purettiin osin sunnuntaiaamuna, jolloin saavumme Cannesiin junalla Nizzasta. Meillä oli ohjelmassa rantapäivä ja risteily mutta olihan se punainen mattokin hauska bongata.

Cannesissa suuntasimme conciergen ehdotuksesta Miramar plage -nimiselle rannalla, jossa oli vuokrattavana aurinkopetejä. Menimme myös yleisen ja maksuttoman rannan ohi mutta siellä oli sen verran juhlakansaa, ettei se tuntunut meidän paikalta. Maksoimme siis päivästä rannalla viitisenkymppiä plus tarjoilut, joten isommalla porukalla tuo olisi tuntunut aika pahasti taskuissa. Hintataso Nizzan rantaklubeilla vaikutti aika tyyriltä, salaatit noin 30€ ja muut ruoat siitä ylöspäin. Vesipullo maksoi 10€ ja pullo Dom Perignonia olisi irronnut 690 eurolla. Näitäkin näkyi menevän niille, joilla ei ollut pikkurahasta puutetta. Me kaivettiin salaa kassista omia keksejä muutaman tilatun tarjoilun päälle. Vettäkin meillä oli onneksi omasta takaa.

Päivä rannalla oli todella mukava ja hiekkaranta tuntui Nizzan pikkukivirantaan verrattuna paljon mukavammalta jalkojen alla. Iltapäivällä pakattiin kimpsut ja kampsut ja käveltiin rantakatua pitkin satamaan, josta lähti Trans Côte d’Azurin lauttoja läheiselle Îles de Lérins (Lérinsien saariryhmään) kuuluvalle Sainte-Marguerite saarelle. Lauttamatka kesti vain 15-20 minuuttia ja oli todella mukava päästä näkemään Cannes myös meren puolelta.

Sainte-Margueritella oli täysin erilainen tunnelma kuin kaupungissa. Siellä on rajoitettu liikennettä, eikä saarelle saa edes polkupyöräillä. Siitä on 95% luonnonsuojelualuetta ja saarella kasvaa paljon metsää, eukalyptyspuita ja mäntyjä. Saaren suurin nähtävyys on 1600-luvulla rakennettu Fort Royal linna. Me suuntasimme sen kupeessa olevaan ravintolaan tauolle ja melkoinen mesta metsän siimeksestä löytyikin.

La Guérite ravintolassa musiikki pauhasi ihan täysillä ja meno oli kuin kovemmassakin diskossa. Valitettavasti itse olin liikkeellä 6-vuotiaan lapsen kanssa ja olisimme kaivanneet rauhallista pöytää mutta koska saarella ei ollut mitään muuta tarjottavaa (ainoa toinen ravintola oli kiinni) jouduimme pitelemään korviamme ja istumaan pöytään. Viereisissä pöydissä aikuiset tanssivat pöydillä ja meno oli villiä. Asiakaskunta oli äveriästä noin 30-40-vuotiaista koostuvaa ranskankielistä porukkaa, jotka olivat saapuneet saaren satamaan omilla jahdeilla ja veneillä. Täällä jouduimme mekin tilaamaan sen 10 euron vesipullon, joka edullisinta mitä listalta löytyi. Sen lisäksi söimme palanutta bruschettaa. Pastaa olisi tehnyt mieli, mutta listaa vilkaistessa Pasta with Mediterranean spiny lobster 165 € tuntui, että selvitään vähemmälläkin.

Parasta Cannesissa oli meidän molempien mielestä hiekkaranta ja sen upea maisema. Meille sattui aivan ihanan lempeä helle, joka ei ollut liian kuuma. Näkisin, että toukokuu on loistavaa aikaa Ranskan Rivieralle kun missään ei ollut vielä ruuhkaa eikä liian kuuma. Cannes jätti kuitenkin kylmemmäksi kuin Nizza, josta kirjoitan vielä lisää sillä olihan se reissumme päämaja. Olen tyytyväinen, että kävimme ja etenkin tuo pieni risteily oli se minkä halusin itse kokea. Ollaan usein lomilla käyty yksi päivä merellä ja minusta se on aina yhtä ihanaa. Aaltojen pauhu, tuuli hiuksissa ja tietysti ne maisemat joita ei maalta näe.