Kävin kummitädilläni Leenalla kylässä tänään. Kahvittelujen lisäksi meillä oli ohjelmassa katsoa löytyisikö hänen neulomistaan vaatteista ja asusteista jotain meille sopivaa. Ajattelin että siellä on neule tai kaksi mutta ihanuuksia oli valtavat kasat. Kummitätini lahjoittaa niitä sairaaloihin ja hyväntekeväisyyteen vielä sen jälkeen kun sukulaiset ovat saaneet omansa. Vauvanpeittoja, haalareita, sukkia jne. Miten joku voi olla niin taitava ja kaiken lisäksi hyväsydäminen?
Sovittelin innoissani sukkia, pipoja ja huiveja ja valitsin sitten itselleni kahdet villasukat sekä violetinsävyisen pipon ja huivin jotka sointuivat kauniisti yhteen. Amokselle löytyi vaatteita joissa oli valkoista ja ruskeaa sekä todella suloinen pieni peitto. Linnea valitsi pitkävartiset raidalliset sukat!
Juuri muutama päivä sitten mietin itsekseni sitä, että mun pukeutumistyyli ei vastaa ollenkaan sitä mitä itse haluaisin. Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika on mulla sellaisia kun vaatteet ei istu eikä mahdu niin se kiinnostus melkein katoaa kokonaan siitä mitä päällensä kiskoo. Nykyään kun lähden ulos niin heitän päälle vain jotain mikä mahtuu ja missä voin imettää. Välillä kun mietin sitä niin vähän harmittaa että tähän on tultu. Haluaisin olla paljon tyylikkäämpi ja mietin et mut jos joku pitäis nakata johonkin stailausohjelmaan. Oon niin onnettoman näköinen kokomustissa kaavuissani tuolla. Ehkä jos olisin työelämässä niin olisi pakko panostaa enemmän!?
Siksi esimerkiksi tänään saamani neuleet olivat mulle ihana yllätys. Sain niillä paljon piristystä asuun joka koostui näistä:
takki: Marimekko
paituli: Marimekko
leggingsit: Nebbia
kengät: Axelda
Neulonta ja ompelu on ehdottomasti mun listalla niistä asioista mitä haluaisin osata. Muistan kun ala-asteella neuloin lapasta monta kuukautta ja mun käsiala oli niin surkeaa, että peukalo mahtui suunnilleen väärästä reiästä läpi. Äiti yritti auttaa mutta eihän siitä mitään tullut kun välillä jälki oli tasaista ja tiukkaa ja sitten vaihtui taas tyttären tyyliin. Kun lopulta sain ne vaaleansiniset lapaset valmiiksi niin ne oli niin rumat etten ikinä pitänyt.
Pitäisikö kokeilla joskus uudelleen? Ehkä sitten uudessa kodissa neulon takkatulen ääressä miehelle ja lapsille kaikkia ihanuuksia. Tai ehkä en. Olkoon se blogi-illuusiota, kun haen kaikki Leena-tädiltä ja kerron, että tekaisinpas viime viikolla tällaiset. Tosin nyt kun kerroin tän niin kukaan ei usko 😉
Osaatteko te neuloa? Ja mitä pidätte meidän uusista vaatteista?
Oon tällä viikolla törmännyt moneen vähän häiritsevään asiaan joka on jäänyt pyörimään mielenpäälle. Yksi niistä oli kun samaan aikaan odottanut mammakaverini oli saanut Kuopiossa 6kk ryhmäneuvolassa ohjeen vauvan vuorokausirytmiin, kun yksi äiti oli kysynyt aiheesta. Vastaus oli löytynyt valmiiksi tulostetulta paperilta joka jaettiin kaikille. Hämmästys oli suuri kun tämän saanut äiti luki ohjetta kotona.
Tässä elämänvaiheessa kun lapset on pieniä niin oma arki pyörii niin vahvasti kotona lasten ympärillä että siihen liittyvät asiat kasvavat itselle hyvin tärkeiksi. Kuten mun parodiassakin sivuttiin niin imetän tällä hetkellä perheen pienintä ja oon ollut aina imetyksen kannattaja. Mun mielestä imetyksen edut ovat niin hienot vauvalle, että pidän sitä itse hyvin tärkeänä ja oon tehnyt parhaani että imetys on onnistunut toivomuksieni mukaan jokaisen lapsen kohdalla.
Sitten itse aiheeseen. Millainen on neuvoloiden ja Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tuki ja ohjeistus perheille vauvanhoidossa ja ravinnonsaannissa. Hyvin värikäs, sanoisin! Tarinoita voi lukea keskustelupalstoilta ja osa on ehkä liioittelua tai urbaania legendaa mutta ei suinkaan kaikki. Nyt tätä viimeistä odottaessakin olen kuulunut fb-ryhmään jossa on samaan aikaan lapsen saaneita äitejä. Kun vaihdetaan neuvolakuulumisia niin ohjeet terveydenhoitajilta saattavat vaihdella alueittain hyvin paljon! Osalle suositellaan velliä, toisille soseita ja kolmannelle ehdottomasti vain maitoa vaikka kyseessä olisi samanikäinen ja yhtä hyvin kasvava vauva. Milloin vauva on niin iso, että tarvitsee varmasti lisäruokaa, milloin taas liian pieni ja kiinteiden aloittamista tulisi hoputtaa. Tuntuu että mikään ei ole hyvä, varsinkaan jos se ei ole keskikäyrällä!
Mun omat kokemukset on olleet aika raskaita neuvolasuhteeltaan vauva-aikoina. Elielin kasvua seurattiin hyvin tarkkaan ja monta ylimääräistä punnitustakin käytiin. Linnean kohdalla oikein ravattiin koko pikkuvauva-aika neuvolassa punnituksessa kahden viikon välein, sillä hän kasvoi miinuskäyrällä. Painoa seurattiin niin tarkkaan että koin sen hyvin ahdistavaksi mutta jatkoin imetystä nieleskellen noita tunteita että en ole riittävä. Vuokrasin jopa vauva vaa’an ja rintapumpun ja join litratolkulla mammateetä. Pesin, imetin ja yritin rentoutua ja syöttää lapsentahtisesti. Kyse ei edes ollut siitä, että vauva vaikuttaisi tyytymättömältä vaan hän oli iloinen ja pääsi rinnalle aina kun halusi. Käyrällä mentiin vaan aina juuri siellä -10-15% tuntumassa ja se ei ollut neuvolan mieleen. Jälkikäteen on oikein harmittanut se paine mikä mulle luotiin, omasta mielestäni jopa aika turhaan. Pienen tytön käyrällä kasvettiin koko vauva-aika myös sen jälkeen kun aloitettiin kiinteät ruoat! Heikkohermoisempi olisi varmasti lyönyt hanskat tiskiin jo tuossa täysimetysvaiheessa kun aina oltiin vähän tyytymättömiä. Pidin onneksi pääni ja imetys jatkui hienosti 1v3kk ikään saakka.
tämä ja ylempi imetyskuva Linnean imetysajalta
Nyt mulla on kotona 4,5-kuinen vauva ja aion täysimettää sinne 6kk ikään saakka. Terveenä ja hyvin kasvavana meillä tämä onnistuu mutta ymmärrän toki vauvojen erilaisuuden ja tilannekohtaisuuden. Esimerkiksi siskoni on synnyttänyt keskoskaksoset joten heidän kohdalla suositus kiinteiden aloittamiseen oli aikanaan erilainen, jotta mukaan saatiin rautaa tuova liharuoka jo hieman aiemmin. Ohjeistushan menee niin että vain pienipainoisena syntynyt tai pelkästään äidinmaidonkorviketta saava vauva tarvitsee jo 4 kk:n iästä soseaterioita täysipainoisen ravitsemuksen turvaamiseksi.
Imetys on haastavaa ja se, että joskus neuvolasta siihen ei saa kunnollista ohjeistusta tai kannustusta on musta surullista. Esikoisen kohdalla imetys loppui rintaraivareiden vuoksi 9kk ikään ja vasta jälkikäteen kun olen oppinut aiheesta lisää niin ymmärrän syyt miksi. Imetyksen varrelle mahtuu paljon kysymyksiä joihin oikeanlainen apu on ensisijaisen tärkeää. Vasta nyt kolmannen kohdalla löysin Imetyksen tuki Ry:n facebook-sivut jotka on aivan loistavat. Niissä voi reaaliajassa kysyä neuvoa imetyksen tukiäideilta ja jakaa mieltä askarruttavat asiat. Tuo ryhmä on niin hyvä, että haluan jakaa tietoa siitä jokaiselle joka kaipaa tukea asian tiimoilta. Siellä ei tuomita ketään ja asioista voi keskustella hyvässä hengessä! Kaikenlaiset imetykset ovat tärkeitä, oli ne sitten osittaisia, lyhyitä tai minkälaisia 🙂
Me käytiin neuvolassa viimeksi keskiviikkona ja sain taas siellä vähän pahan mielen. Terveydenhoitaja katsoi punnituksen jälkeen koneelta kasvukäyrää ja sanoi, että painokäyrä on laskenut. Kysyin että eikös se ole normaalia että vaihtelee vähän, että paljonko se on laskenut? Käyrä oli laskenut miinus kuudesta prosentista kahdella eli miinus kahdeksaan prosentiin. Sain vain lyhyen hyväksynnän että voin jatkaa täysimetystä edelleen. Tuo käyrän kommentointi sellaisella nihkeällä äänellä tuntui todella lannistavalta, sillä jokainen äiti haluaa että lapsi kasvaa hyvin. Jo pieni hymy tai kommentti siitä, että hienosti sujuu olisi varmasti saanut mulla hymyn korviin! Sen sijaan leuka rinnassa, kahden prosentin tähden sitä taas pohtii täällä voisiko sitä vauvaa saada pluskäyrille ihan tahdonvoimalla. Tylsää 🙁
Mutta vielä tuosta Kuopion neuvolan jakamasta lapsen vuorokausirytmistä! Kysyin tämän saaneelta äidiltä, että oliko se oikeasti joku läppä vai ihan pokalla jaettu. Puolen tunnin heitot sallittu. / Pienet unet, korkeintaan 1/2 tuntia, hellästi herättelyt. / Terve vauva ei tarvitse yöllä maitoa eikä muitakaan palveluja. / Huom. imetys ruoka-aikoina! Jne.
Olen tyrmistynyt. Lappu näyttäisi olevan tehty vuonna 2010 mutta muistuttaa enemmän aikaa josta edesmennyt isoäitini kertoi. Hän sanoi että kun hänen lapset olivat pieniä niin vauvoja sai imettää ainoastaan kolmen tunnin välein. Se oli tarkka ohje ja hän sanoi että itki yhtäaikaa lapsen kanssa kun odotti ja katsoi kellosta 🙁
Ensin mua huvitti tää ohje, että jos kyseessä on ihan alkeellinen ohjenuora perheelle jolla ei ole mitään kokemusta tai tietoa lastenhoidosta. Sen jälkeen mulla tuli kiukku ja suru. Vielä tänä päivänä tällainen jaetaan neuvolan toimesta ja tuolla saattaa olla joku äiti joka uskoo lukemaansa. Tämän on täysin lapsentahtisen hoitamisen ja syöttämisen vastaista. Mitä ovat pienen 6kk vauvan vaatimat ”palvelut”? Yömaito, syli, vaipanvaihto? Oli lapsi sitten rinnalla tai pullolla niin silti ohje on minusta täysin käsittämätön ja ajaa äidit hulluuden partaalle jos pitäisi puolen tunnin sisällä tällaisia aikatauluja noudattaa. Sano Kuopio, että tämä oli joku huono vitsi!
Näin meillä nukahdettiin tänään yöunille ja varmasti vastedes myös 1,5 kuukauden kuluttua jolloin ikää tulee 6kk. Meillä myös nukutaan pitkään ja torkutaan kun nukuttaa. Syödään sängyssä päivin tai öin niin kauan kuin vauva haluaa ja imetetään myös ruoka-aikojen ulkopuolella jos tarve vaatii. Lapsi on 6kk iässä vasta aivan vauva ja mun mielestä tulisi kuunnella hänen tarpeitaan ja hoitaa niistä lähtökohdista, lapsentahtisesti. Kiitos ja anteeksi.
Oon hekotellut eilen itseni uneen niin, että ihan piti pari kuvankaappausta lähettää Saralle ja jakaa hauskuus. Tämä monessa blogissa nostettu AV:n ketju on parhaimmistoa pitkään aikaan ja uppoaa muhun kuin kuuma veitsi voihin.
Itse luen varmaan noin 50-100 blogia aktiivisesti ja seurailen silloin tällöin vielä tämän päälle monia muita. On ihanaa, että bloggaajina on kaikenlaisia erilaisia ihmisiä ja oikeastaan jokaisen menestyneen blogin takana onkin aina kunnon persoona, sellainen joka ihastuttaa ja välillä ehkä vähän vihastuttaa. Huumoria hyvässä hengessä on aina ilo lukea kun ei mennä rajan yli jolloin se ei ole enää hauskaa. Siksipä huippuketju jakoon ja pisteet loistaville vitsiniekoille, jotka tuntevat bloggaajat kuin omat taskunsa! Etsi oma suosikkisi!
Huomenta vaan! Huhhuh, enpä ole pitkään aikaan kirjottanut kun talonrakkenus vie kaikki voimat ja lapsiperheen arki on todella rankkaa, varsinkin kun on vielä tuo pieni poika imetettävänä. Olen nyt palaillut pakkaamaan ruokani muovirasioihin ja punnitsemaan parsakaalit, jotta kyllähän tästä mammasta vielä fitness-mimmi saadaan, vaikka raskaus toikin vähän painokiloja. Saran kanssa lähetään kohta pumppaan ja sitten pitää käydä hakeen tapetteja ja sisustusjuttuja. Muistuttaisin Bonne-soseista, ne on ihan mun lemppareita ja käytän niitä joka ruuassa, kanakastikkesta rahkaan ja aamupalapuuroon. Ostakaa bonnea ihmiset!
Tunnistitko itse monta? Vai olitko kenties itsekin mukana?
Terkkuja myös tänne, kuulostaa vähän tutulta! 😀
Heippa taas ja ihanaa sunnuntaita! Olen viettänyt koko viikon sellaista minäitse-päivää, koska itseään pitää rakastaa ja aion järjestää sellaisen myös teille ensi kuussa. Muistakaa olla armollisia itsellenne! -tähän kuva oioibrazil-pöksyistä ja pyllystä- Kävin taas vaihteeksi rasvaprosentin mittauksessa ja rasvaprosentti oli noussut viime viikosta 0,006 prosenttia, aionkim syödä nyt vähän vähemmän raakasuklaata. -tähän kuva yhteistyönä saadusta raakasuklaasta- Mutta tiedättekös mitä, aion nyt vähän paasata! Että sittem ärsyttää suomalaisten ihmisten kateus yrittäjiä kohtaan! Kyllä meillä on aika rankkaa. Huh, siinä olikin päivän paasaus. -Tähän kuva koirasta, tuitui- Tiedättekö, olen todella innoissani nyt käsilläseisonnasta ja jamaikalaisesta pepunheilutuksesta ja nyt tekin saatte -15 % alennusta pepunheilutustunneista. – Tähän kuva pepusta ja sen heilutuksesta Nyt syön ihanaa miehen kokkaamaa vokkia ja sitten lähdenkin fustraan ja hypoxiin, jonka tiimoilta järjestän ensi postauksessa arvonnan!
