Oi että tuntuu hyvältä fiilis nyt! Viikko alkoi ja iltapäivällä suuntasin salille kuin vanhasta tottumuksesta. Lauantain herkistely avasi hanat ja salin tunnelmaan oli päästävä, sillä Sarakin on arkena töissä siellä. Kaivelin mun herakipon aka. Aventin rintamaidon säilytysastian (joka on siis kautta aikojen paras palautusjuomajauheen kuljetin treenikassin pohjalla) ja vanhoja jauheitakin oli vielä. Ne mukana suuntasin uudelleen Sporttikujalle tekemään pientä kevyttä treeniä ja polkemaan kuntopyörää.
Oli aivan mahtavaa olla takaisin ja nähdä Saraa samalla tavalla kuin ennen pitkää treenitaukoa. Toki ollaan muuten nähty mutta salilla me on vietetty niin paljon hyvää yhteistä aikaa et molemmat oltiin mun ”paluusta” yhtä innoissamme. Vielä himmailin treenin kanssa ja tein ihan pikkupainoilla yläkroppaa. Oli myös aavistuksen noviisi olo kun mulla ei ollut ees kenkiä ;( Salitauko ja muutto on tehnyt tehtävänsä. En edes tiedä missä mun treenikengät on! Kun olin valmis niin halusin heittää Saran kotiin jotta näen heidän uuden kotinsa Mäntsälässä. Sara osti perheineen sieltä omakotitalon muutama viikko sitten!!!
Koti oli todella kaunis ja oli ihana istua rauhassa kahvikupposen ääressä. Mä en kertakaikkisesti loppuraskaudessa jaksanut tehdä yhtään mitään enkä ees oikein kavereita treffata kun oli ne helteet ja iso maha. Mielummin painelin mökille kun olin ihmisten ilmoilla. Nyt fiilis on ihan eri ja tuntuu että saan mun sosiaalisesta elämästä kiinni pala palalta. Viikonloppuna näin ystävääni Päiviä, nyt Saraa ja keskiviikkona Jonna tulee tyttönsä kanssa kylään 🙂 Ihanaa! Jotenkin helpompaa kun vauva on ulkoistettu eikä oma olo ole enää tukala =)
Jotenkin mulla on sellainen kutina, että nyt kun syksy käynnistyy niin meikäläisen elämä aktivoituu pikku hiljaa sellaiseksi kun se oli ennen raskautta ja löydän liikunnan ilon kokonaan uudelleen. Jo tuo kolmen kilon punttien heiluttelu tänään oli niin nastaa että ei oo toista. Myös Saraa on ollut ihan hirmuinen ikävä! <3 <3 <3
Miten pian muut on lähteneet salille jos ei ole ollut kummempaa tikkitakamusta? 😀
Oikein mukavaa viikkoa kaikille!
30 vastausta aiheeseen “Double trouble is back”
Mä olin neljä viikkoa sektion jälkeen ekan kerran pyörittelemässä keppiä salilla! Hui että oli rauta alussa painavaa mut ei siinä vaiheessa vielä kannata kovin kummoisilla painoilla hosuakaan 😉
Hih, mä oon varmaan kans ihan yhtä innoissani sun salille paluusta kuin sä itsekin 😀 kurjaa kun olit niin heikossa hapessa raskauden loppuaikana etkä päässyt juuri liikkumaan. Mut tästä se taas lähtee!
Ja keskiviikkona nähdään!
Tästä se lähtee 🙂 Yhteistreenejä odotellessa <3
Oli ihana nähdä!! <3
Mä olen jotenkin ihan fiiliksissä sun puolesta!
hah, mäkin oon =)
mulla oli toinen synnytys 10.11.2012 ja aloitin treenaamisen ensin juoksulenkeillä 5-10km heti joulukuun alussa. Siitä kuntosalille ja toukokuussa juoksin elämäni kolmannen puolimaratonin.
Mä en vielä ihan juoksemaan pysty, mutta kiva kuulla et moni päässyt noin hyvin liikenteeseen! Saa vähän tsemppausta! 🙂
Ihanat nuo kuvat Saran kodista, jotenkin niin hänen näköiset (vaikken tunnekaan muuta kun blogista)! Oon lähtenyt salille yleensä siinä vaiheessa kun imetys on antanut myöten (nuorempi ei syönyt pulloa ollenkaan enkä aio nytkään opettaa). Lapsivuodeajan olen selvinnyt pitkillä vaunulenkeillä ja crossarilla kotona (on mulla kyllä aikamoinen arsenaali punttejakin). Useamman lapsen kanssa se lähteminen on ollut haastavaa, viime syksy kokeiltiin Elixian lapsiparkkia vaan nuorempi itki vaan koko ajan.
Aivan mahtavaa, että oot päässyt salille. Salil eka, salil vika;). Itse aloitin treenailun kolmisen viikkoa synnytyksestä ja reippaat vaunulenkit viikko synnytyksestä, siis tämän kuopuksen kanssa. Treenailin alussa enemmän kotona, koska kotoa löytyy hyvä arsenaali painoja, mutta sali on aina sali:). Pt:n otin taasen kuvioihin toukokuun lopussa. Tämähän vaatii kyllä sen, että on hommalle koko perheen tuki ja sinulla näyttää myös sitä tukea sieltä kotoa löytyvän, joten nastoja treenejä.
Niin…ja olin siis kokoa sotanorsu ja 163 senttiä sulkapäässä, eli en kuulu siihen ryhmään joka synnärilllä hyppää jo vanhoihin farkkuihin: ).
Iiris: mulla oli edellisellä kerralla kans tuo imetys vähän hidastamassa ja aloitin kunnolla vasta kun tyttö oli 6kk ja imetysvälit jo pidempiä. Nyt kuljen vauvan kanssa kun noin pieni on rinnalla niin usein. En heru pumpulle hyvin niin en jaksa sitä etukäteen maidon keräämistä :/
Ja juu, Sarakin sanoi et se koti oli remontoitu ihan niiden näköiseksi! =) Tosi nättiä oli!
Lillis: Kyllä kyllä, nyt lähtee salil eka, salil vika 😀
Oi kun ois kotona mahdollisuus mut täällä on ihan tuhottoman ahdasta eikä mitään välineitä täällä vuokrakämpässä 🙂 Mä siis aion raahautua ulos, vaikka vauva kainalossa 😉
Ihanaa, että löysit tien salille. Muista ettei nälkä kasva ”syödessä” liikaa eli nauti myös nyyttiajasta.
Tsemppiä sinulle Ihana-Anna!
Ilman muuta nautin! <3 Onneksi ne ei pois sulje toisiaan, siis treeni ja vauvasta nauttiminen =) Nytkin oli nyytti mukana niin sai nuuhkia vaikka sarjojen välissä 😀
Ihana Amos <3
Kiitos, niin on äidinkin mielestä <3
Oon todella iloinen ja onnellinen sun puolesta, kun näytät voivan niin hyvin ja vauvahan on tietenkin ihana myös!
Itselle tehtiin sektio 3,5 vuotta sitten ja aivan piti miettiä, että mites ne treenit lähtikään taas käyntiin. 🙂 Asutaan Lapissa ja soratien varressa, joka selittää sitä, että vaunulenkit oli melko vähäisiä alussa, koska tie oli monesti niin tukossa ja kapeana lumesta, että vaunujen kanssa oli vähän turhan riskialtista liikkua siellä. Lumitöitä tein mielelläni, niin pentu sai nukkua vaunuissa ja äiti sai samalla ulkoilla ja kuitenkin tehdä jotain ”tärkeää”.
Joku 3-4 kuukautta meni ja aloin treenaamaan enemmän tavoitteellisesti. Vatsalihasliikkeitä panttasin tooooosi pitkään, kun sanoivat, että raon täytyy ensin mennä umpeen. Jonkun reilu puol vuotta jaksoin ootella ja sitten totesin, ettei se varmaan kaikilla palaudu samalla lailla ja aloin tekemään myös vatsalihaksia. Rakoa on edelleen, mutta eipä tuo ole elämistä haitannut. 🙂
Kiva kuulla kokemuksia! =) Vatsalihasliikkeiden kanssa saakin olla tarkkana ja aloittaa aina syvimmistä! Pitää itsekin muistaa 🙂
Ekasta synnytyksestä tuli kolme tikkiä, mutta olin kolme päivää synnytyksen jälkeen tekemässä salilla yläkroppaa 😀 Tokasta synnytyksestä ei tullut tikkejä, ja olin kaksi päivää synnytyksen jälkeen salilla 😀 Salilla käyminen on/oli mun happi, joten sinne lähdin heti kun siltä tuntui. Olen törmännyt muutamaan ihmettelijään, mutta melkein kaikki lähipiiristä taisivat tietää, että mun paluu salille on aika pikainen 😀 En kokenut asiaa mitenkään ongelmana – palauduin superhyvin ja nopsaa molemmista ja tein fiiliksen mukaan salilla juttuja (vatsoja en tiettykään heti). Vauvat ovat molemmat selvinneet oikein hyvin sen reilun tunnin ilman maitobaaria, kun ajoittaa salille lähdön juuri imetyksen jälkeen ja palaa avaamaan maitohanat heti salin jälkeen 😀 Mun mielestä on vaan hölmöä jäädä panttaamaan salille menoa, jos itsestä siltä tuntuu, että HALUAA ja kykenee mennä ja tuntee itsensä ja oman kroppansa.
No vau! Sä et oo ollut turhan kipeä! =) Mä olin kyllä alkuun aika kankea ja kipeä et en ois voinut mutta mikäs siinä jos kunto sallii =) Nyt itsestä tuntuu jo aika hyvältä niin kai mäkin voin lisätä kertoja jo =)
Ihana postaus! 🙂 Tää stemppas mua laittelemaan ystäville viestiä jos treffailtaisiinkin liikunnan parissa eikä sen perinteisen omenapiirakan. Itsellä kova murhe nämä raskauskilot, pikkutytön syntymästä jo 3kk. Minuun iski ja lujaa aikaisemmin sanomasi lause ettei tarvitse kaukaa etsiä idolia projektille kun on itse oma idolinsa. Tajusin sen vasta nyt itsekkin,löydän itseni haaveleimasta siitä entisestä kropastani joten taidan minäkin olla itseni idoli. 🙂
Boostia projektille antamaan perustin oman blogin jos se auttaisi olla julkisesti silmien alla tän projektin kanssa. Ei uskalla luovuttaa niin helposti, nyt on minunkin aika loistaa 🙂
Oot ihana bloggaaja, kiitos siitä!
http://www.lily.fi/blogit/nomanar
Ei hätää! 🙂 3kk on kans vielä ihan pieni! =) Hyvin ehtii palauttamaan kroppaa kuosiin ja aloittamaan projektin! Mä aloitin keskimmäisestä kun tyttö oli 5,5kk!
Tsemppiä projektiin ja bloggailuun!! 🙂
Mä olen vielä vähän himmaillut. Pidemmillä kävelylenkkien jälkeen kroppa yhä vielä vähän varottelee, että ei siitä synnytyksestä liian pitkään olen. No, ensi viikolla alkaa pilates ja sen jälkeen kun siellä on käynyt ottamassa tuntumaa lihaksiin ja tehnyt kotonakin vähän sarjoja, niin sitten voisi lähteä tekemään salille vähän treeniä.
Ajatuksena aloitella ensin raskausajan ohjelmalla ja sen jälkeen siirtyä kovempiin. Spinningiä aerobiseksi ja jouluna viimestään toivottavasti niissä kovissakin ryhmäliikuntatunneissa mukana. Jotenkin on sellainen olo, että kun pohjakunto on parempi tämän raskauden jälkeen, niin tässä kerkee ihan hyvin ja nyt on sitten mahdollisesti loppuelämä aikaa päästä siihen kuntoon mihin haluaa ellei sitten vielä joskus lapsia tule..
Hyvältä kuulostaa sun suunnitelma! 🙂
Mulla on niin ikävä vaan salille kun en oo jumpissa käynyt! Pitää kans tehdä itselle ihan perusohjelma palautumiseen joka sopii synnyttäneelle 🙂
Oi miten mahtavaa, että olet päässyt takaisin salille! Tulee oikein hyvälle tuulelle sinun puolestasi! Mahtavaa!
Jeeee =)
Moikka Anna,
voiko sinuun olla suoraan yhteydessä yhteistyön tiimoilta vai meneekö kaikki yhteistyöpyynnöt fitfashionin kautta?
Voi ilman muuta olla! Laita meiliä osoitteeseen toobigtobeme(at)gmail.com
Jos haluaa koko portaalia koskevaa mainostusta niin niissä yhteys Fitfashionin kautta 🙂
Hei, onko sulla polar loop ranneketta? Eli onko käyttökokemusta?
Ei oo. Mulla on tähän uusimpaan puhelimeen lisävarusteena Samsung Gear Fit ranneke joka on kaiketi samantyyppinen..?
http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2014/06/23/sorkassa-ollaan/
Täällä poika 3viikkoa ja 3 päivää 🙂 Salille mieli tekisi myös… Mitä sali on tuumannut siitä, kun vauva on matkassa?
No siellä lukee, että Sali ei ole lasten leikkipaikka -tunne vastuusi! Eli itse käsitän sen niin, että periaatteessa kaukalossa nukkuva ei juoksentele tms. eikä ainakaan nyt nukkuessa oo häiriöksi. Kaukalon oon nostanut paikkaan et on ”pois tieltä” 🙂 Eivät tuumanneet mitään, mitä nyt ihastelivat pientä kovasti 🙂