Hahaa, täällä ollaan jo vahvasti tämän vuoden puolella ja jo muutama päivä on näyttänyt mulle tunteiden kirjon. Oon innoissani, että vuosi vaihtui ja mun elämässä tapahtuu suuria muutoksia mutta toisaalta pelkään niitä ja olen huolissani. En ole tainnut kertoakaan, että sain soiton muutama päivä ennen joululomaa, että Amos sai päiväkotipaikan tuosta meidän lähipäiväkodista, missä Linneakin on. Amos aloittaa loppiaisen jälkeisellä viikolla tutustumisen ja on kevään ajan kolmena-neljänä päivänä viikossa hoidossa, viitisen tuntia kerrallaan. Nämä olivat siis hyviä uutisia ja tämä tarkoittaa meille vanhemmille erilaista arkea sillä työkuvioita ei tarvitse rajoittaa niin paljon eli toisin sanoen päästään molemmat tekemään töitä ja minä opiskelemaan aiempaa paremmin. On olemassa oikeasti siis aika päivästä kun kukaan lapsista ei ole kotona hoidettavana, huikeaa! Opiskelun ja työnteon kannalta tämä on ihan mahtava juttu, mutta toisaalta olen murheissani kun Amos on kuitenkin vielä niin pieni <3 1,5-vuotias vasta. Täytyy toivoa, että kaikki menee siis hyvin ja äiti toipuu tästäkin muutoksesta 🙂 Mulla on kuitenkin rajattu opiskeluaika joka lähenee loppuaan ja yritän muistuttaa itseäni, että olen ollut jo seitsemän vuotta kotona.
Sitten liikunta ja ruoka-aiheisiin. Kuten näkyy on meikäläisen lautaselle eksynyt kasviksia ja vielä kerran kasviksia, mitä olenkin syönyt reilulla kädellä. Oon puhdistanut ruokavalion niin sanottuna kertalaakista, oli se sitten hyvä tai huono asia. Mulle ne ”pienet muutokset” ei vain toimineet, vaan olen ollut ihan karmeassa ruokakoukussa. Sillä tarkoitan sellaista olotilaa, missä tekee mieli kokoajan syödä ja kaikki aistit ovat jotenkin turrutettu. Toki söin terveellistäkin ruokaa jos siihen lasketaan kotiruoka kasvislisäkkeellä mutta söin päivän mittaan paljon muutakin ja ennen kaikkea liikaa. Leipää, rahkaa, ruokaa, taas vähän leipää ja jotain herkkuakin vielä. Tekisi mieli syyttää tästä imetystä, mutta en kehtaa 😀
Näillä puhein, koin oloni siis jotenkin ruoan suhteen menetetyksi tapaukseksi ja halusin että mun aistit kirkastuu ja sitä kautta pystyn tekemään ruokalautaselle paljon parempia valintoja. Olen ollut nyt viikon ajan maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla, mikä melkein hävettää myöntää sillä se on ollut viime vuosina niin suuri trendi. Tänään varsinaisesti alkanut Alku-valmennus on juuri maidoton ja gluteeniton ja täytyy sanoa, että epäilin itseäni suuresti onko se mun juttu. Oon kuitenkin niin monta kertaa kokeillut Fitfarmin valmennuksia ja samantapaisia oppeja joissa ruokavalio koostuu paljonkin maitotuotteista ja viljoista ja niiden lisäksi omalla kohdallani mehukeitosta ja pepsi maxista. Alku on kaikkea muuta ja mietin, että ehkä se ei olekaan hullumpi juttu. Kaikkeahan voi kokeilla ja jokainen voi luoda omanlaisen Alku-ruokavalion, jos vatsa kestää. Mikään ei ole siis ehdotonta, vaan kyseessä on ennenkaikkea elämäntapavalmennus eikä dieetti.
En itsekään tiedä mitä tästä tulee mutta katsotaan, valmennus kestää kuitenkin vain kuusi viikkoa. Salilla oon myös ehtinyt käymään ja se on ollut taas niin ihanaa, että mietin miksi tauot aina venyy vaikka rakastan treenaamista. Tänä vuonna aion tietoisesti raivata kalenterista aikaa omalle treenille ja hyvinvoinnille.
Näihin tuttuihin näkymiin, ihanaa viikkoa! <3
