Kategoriat
Yleinen

Kuuletko kuiskauksen sinäkin?

IMG_20150623_232506

Kotona ollaan ja voi miten ihanaa talo meillä on! Uusi koti on sen verran tuore juttu, että reissussa melkein unohtaa että asutaan oikeasti omakotitalossa. Täällä oli etuoven edestä trukkilavatkin kadonneet ja paikalle oli tehty betonivalusta oikeat portaat. Selkeästi talon isäntä saa enemmän aikaiseksi kun olen pois papattamasta. Miten voi olla, kun työnjohtaja puuttuu?

IMG_20150623_232840

 

Oulussa päädyin siihen, että ostin tutulle salille kymmenen kerran kortin. Se on voimassa vuoden ja todennäköisesti menen taas syksyllä käymään Oulussa niin voin sitten käyttää korttia. Ei olisi ollut mitään järkeä maksaa kertakäyntejä (14€) kun kymppikorti oli kesätarjouksena 49€. Teknopalatsi on meiltä lähimpiä saleja ja sinne ajaa nopeasti. Tykkään siitä salista ja se tosiaan helpottaa treenaamista, että paikka on tuttu. Kävin salilla vielä tänään ennen lähtöä joten Oulunreissu oli täysin poikkeuksellinen mun kevääseen verrattuna. Sanoin äidille, että oon harrastanut viikon aikana liikuntaa enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Se ei pidä ihan paikkaansa, mutta melkein. Yhtään kertaa en itseäni pakottanut liikkumaan vaan kaikki lähti omasta halusta. Ihmeellistä, niin kovin ihmeellistä.

IMG_20150623_232604 IMG_20150623_232947 IMG_20150623_233342

 

Kerroin mun pohdinnoissa, että henkinen jaksaminen on kevään aikana kääntynyt jo parempaan päin ja Oulussa sain nukkua todella paljon. Isommat lapset olivat yhden yön mun siskolla ja tietysti innokkaat isovanhemmat hoitivat lapsia todella paljon. Aamuisin sain nukkua paljon pidempään kuin kotona! En edes muista milloin olisin viimeksi saanut nukkua kahteentoista kuten tein juhannuspäivänä. Välillä tuli ihan sellainen olo, että en edes halua takaisin Helsinkiin kun sama ruljanssi ja rumba jatkuu täällä ilman apuja.

IMG_20150623_233145

 

Salilla sain tehtyä molempina päivinä hyvän treenin. Tauon jälkeen aloittaminen on tietysti aina vähän herkistelyä, sillä lihakset on unessa ja liikeratoihin saa keskittyä paljon tavallista tarkemmin ettei tule vahinkoja. Jo pienillä painoilla tulee lihakset kipeäksi kun ne eivät ole tottuneet rasitukseen. Näistä tekijöistä huolimatta tuli ihan mielettömän hyvä fiilis ja sellainen, että kyllä se sali vaan on mun juttu. Kun siellä oli tyhjää niin heitin ihan omia riemuhyppyjä ja lauleskelin ääneen. Endorfiineja ehkä?

Treenejä lopetellessa peili katsoi mua kutsuvasti. Parkettilattia houkutteli luokseen ja tuttu ääni supisi mun korvaan. T-kävelyä, pullistelua ja poseerausta se sanoi. Mihinkä sitä unelmaa karkuun pääsisi? On se vaan kumma. Kuten Instagramiin jo kirjoitin: en ehkä ikinä lakkaa unelmoimasta.

https://youtu.be/iF2ENRvny1A

 

Psst… Seuraa Too big to be me blogia: FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA, BLOGLOVINISSA.