Muhun on iskenyt ihan selvästi äitiyshörhöys pahemman kerran. Arki on hieman tasoittunut alkusyksystä jolloin vauvan syntymä, muutto ja rakennusprojektin käynnistyminen olivat kaikki tuoreita. Kesti aikansa kun totuttiin uuteen rytmiin ja syksynharmaa mieli helpotti. En tiedä mikä tekijä sai tilanteen paremmaksi ja vaikka täällä ei edelleenkään eletä kuin lintukodossa, on meno aavistuksen kevyempi.
Mun oma arki pyörii siis rakennusprojektin lisäksi vahvasti kotona lastenhoidossa. Suurimman osan siitä tietysti haukkaa Amos, joka on aivan ihana ja aurinkoinen vauva. Kun katson häntä niin mun sydän pakahtuu. Oon vaan niin onnellinen ja muistan kyllä nämä samat vaaleanpunaiset fiilistelyt isompien vauva-ajoilta. Pienen käärön nukuttaminen kainaloon, suukottelu ja hellittely on aikuisellekin terapiaa. Pieniä on niin helppo rakastaa! <3
Mutta mitä sitten kun se arki on 24/7 äitinä oloa? No sehän meinaa sitä, että alkaa höpöttelemään itsekseen ihan omituisia. Tui tui, töttöröö ja kukkuu kuuluu sanavarastoon tuon tuosta. Äiti muistaa leikittää, syöttää, röyhtäyttää, vaipattaa ja ottaa syliin nukkumaan. Äiti tietää kauanko on edellisestä kakasta, päättelee itkusta onko vatsavaivoja, väsymystä vai nälkää. Äiti hoitaa!
Tällä viikolla yhtenä iltana meidän kuopus haisi niin maan mahdottomasti. Isommat oli jo nukkumassa ja juttelin hänelle, että kuuleppas herra: äiti olisi niin iloinen jos teet ison kakan. Aamulla kun herättiin niin ihmettelin peiton alta tulevaa tuoksua. Siellä lämpimien kääreiden alla oli onnellinen vauva joka oli töräyttänyt jättikakat jotka meni yli yövaipan äyräiden. Pyjama kakkaisena selkää myöten mutta sekä vauva että äiti kuin Naantalin aurinko! ”Oi, onpas täällä hieno kakka! Äiti on niin onnellinen”! Päivällä kertasin miehellekin tapahtumaa, meillä kun ei koskaan kakata aamuisin.
En oo ollut poissa vauvan luota kertaakaan vielä kovin pitkään tai sopinut mitään menoa missä menisi useampi tunti. Hiusten juurikasvu on kuitenkin hälyyttävä ja tilanne kuontalon kanssa katastrofaalinen. Kampaaja on onneksi varattu ensi tiistaille! 3-4 tuntia omaa aikaa poissa kotoa ja uudet hiukset sopivasti illan joulujuhlaan koululle ja jouluksi muutenkin! Mutta mites toi maito?
Oon ihan superhuono herumaan pumpulle vaikka oon jo aiemmissa imetyksissä kokeillut metkut sun toiset. Edellisellä kerralla mulla oli lainassa sairaalapumppukin puoli vuotta ja se on jättänyt melkoiset traumat. Tässä viimeisessä imetyksessä en oo pumpannut muuta kuin muutaman kerran kokeilin kun Amos oli alle viikon. Ollaan päädytty syömään aina suoraan rinnasta ja se onkin ollut sillä tavalla helppoa kun sitten ei ainakaan ole tullut sellaista että hän joisi mielummin pullosta vaikka maito olisikin pumpattu. Nyt ajattelin et hyvä jos herun pumpulle kahta milliä enempää kun aikaa on kulunut niin kauan…
Ja kyllähän se työllä onnistui. Noin 5 pumppauskertaa vaati kahden päivän sisällä ja pumppasin aina silloin kun imetin samalla toiselta puolelta. Sitten jäähdytin maitosatsin aina ensin jääkaapissa samaan lämpötilaan jotta ne pystyi yhdistämään edelliseen. Saldo: yksi 160ml pussi äidinmaitoa pakkasessa! Eipähän tule vatsa kipeäksi kun voi antaa omaa maitoa mun poissaollessa 🙂 Kampaajakäynti ansaittu ja mies voi hyvillä mielin olla kotona hoitamassa! Ajattelin vielä yhden yhdistetyn satsin pumpata lähempänä ja jättää jääkaappiin 🙂
Sitten tämä mun onneton hiuskuontalo. Pipo päässä tilanne menettelee jotenkuten vaikka latvat kellertävätkin taas kerran. Oon purnannut tätä jo aiemmin, että raskausaikana mun hiusväri tummui todella paljon ja harmittelin sitä. Aiemmin mun tyvi on ollut sellainen harmaaseen taittava tummanvaalea mutta raskausaikana se kasvoi rehellisesti ruskeana. Vaalentanut en ole enää vuosiin vaan väri on tehty pelkästään raidoittamalla. Ajattelinkin nyt demonstroida miten tuo väri muuttui aika nopeasti synnytyksen jälkeen! Katsokaa vaikka! Se on taas vaaleampi 🙂
Ylhäällä on näkyvissä tuo mulle tyypillinen väri mutta sen alla näkyy reilun sentin verran tummaa raitaa joka jatkuu kyllä siitä alaspäin mutta se on voimakkaasti raidoitettu juuri viikkoa ennen kuin synnytin. Edellisestä käynnistä on siis tuo 5kk jonka näkee kyllä milloin se on ollut 🙂
Ajattelin nyt kysyä suoraan teiltä lukijoilta ideoita minkälainen hiustyyli ja sävy teidän mielestä mulle sopisi? Olisiko sävyn tummentaminen hyvä idea? Sekaan paljon ruskeaa ja vaikkapa kerrostettu malli? Vai lisää vaaleaa tyveen ja hopeahoito koko päähän? Otsatukkaa, polkkaa vai pitkää?
Joku idea tiistaiksi olisi ihana, vaikka tosin pelkään et mulla tulee pupu pöksyyn jos muutos on liian radikaali. Itse haaveilen ehkä jostain pehmeästä eli sekaan sitä tummuutta ja sellainen kerrostus, että hiukset saa helposti laineille suoristusraudalla. Mutta onko se liian pliisu?
Niin tai näin, pyydän jo nyt anteeksi mun kampaajalta Heidiltä. Lupaan et en kerro yhtä ainuttakaan kakkajuttua. Mutta onhan tässä melkein jo terapian tarpeessa! Silti veikkaan et kun tuun tuolta reissulta himaan niin on pakko kysyä miten meni ja tietysti jos on kerrankin vatsa toiminut niin tunnollisena äitinä tarkentava kysymys: iso vai pieni kakka?
Joten kyllä: mä oon virallisesti höyrähtänyt. Täysin pimeetä touhuu! Toivottavasti en oo ainoa ja tässä ois hyvä ja pikainen paranemisennuste..;)