Muhun on iskenyt ihan selvästi äitiyshörhöys pahemman kerran. Arki on hieman tasoittunut alkusyksystä jolloin vauvan syntymä, muutto ja rakennusprojektin käynnistyminen olivat kaikki tuoreita. Kesti aikansa kun totuttiin uuteen rytmiin ja syksynharmaa mieli helpotti. En tiedä mikä tekijä sai tilanteen paremmaksi ja vaikka täällä ei edelleenkään eletä kuin lintukodossa, on meno aavistuksen kevyempi.
Mun oma arki pyörii siis rakennusprojektin lisäksi vahvasti kotona lastenhoidossa. Suurimman osan siitä tietysti haukkaa Amos, joka on aivan ihana ja aurinkoinen vauva. Kun katson häntä niin mun sydän pakahtuu. Oon vaan niin onnellinen ja muistan kyllä nämä samat vaaleanpunaiset fiilistelyt isompien vauva-ajoilta. Pienen käärön nukuttaminen kainaloon, suukottelu ja hellittely on aikuisellekin terapiaa. Pieniä on niin helppo rakastaa! <3
Mutta mitä sitten kun se arki on 24/7 äitinä oloa? No sehän meinaa sitä, että alkaa höpöttelemään itsekseen ihan omituisia. Tui tui, töttöröö ja kukkuu kuuluu sanavarastoon tuon tuosta. Äiti muistaa leikittää, syöttää, röyhtäyttää, vaipattaa ja ottaa syliin nukkumaan. Äiti tietää kauanko on edellisestä kakasta, päättelee itkusta onko vatsavaivoja, väsymystä vai nälkää. Äiti hoitaa!
Tällä viikolla yhtenä iltana meidän kuopus haisi niin maan mahdottomasti. Isommat oli jo nukkumassa ja juttelin hänelle, että kuuleppas herra: äiti olisi niin iloinen jos teet ison kakan. Aamulla kun herättiin niin ihmettelin peiton alta tulevaa tuoksua. Siellä lämpimien kääreiden alla oli onnellinen vauva joka oli töräyttänyt jättikakat jotka meni yli yövaipan äyräiden. Pyjama kakkaisena selkää myöten mutta sekä vauva että äiti kuin Naantalin aurinko! ”Oi, onpas täällä hieno kakka! Äiti on niin onnellinen”! Päivällä kertasin miehellekin tapahtumaa, meillä kun ei koskaan kakata aamuisin.
En oo ollut poissa vauvan luota kertaakaan vielä kovin pitkään tai sopinut mitään menoa missä menisi useampi tunti. Hiusten juurikasvu on kuitenkin hälyyttävä ja tilanne kuontalon kanssa katastrofaalinen. Kampaaja on onneksi varattu ensi tiistaille! 3-4 tuntia omaa aikaa poissa kotoa ja uudet hiukset sopivasti illan joulujuhlaan koululle ja jouluksi muutenkin! Mutta mites toi maito?
Oon ihan superhuono herumaan pumpulle vaikka oon jo aiemmissa imetyksissä kokeillut metkut sun toiset. Edellisellä kerralla mulla oli lainassa sairaalapumppukin puoli vuotta ja se on jättänyt melkoiset traumat. Tässä viimeisessä imetyksessä en oo pumpannut muuta kuin muutaman kerran kokeilin kun Amos oli alle viikon. Ollaan päädytty syömään aina suoraan rinnasta ja se onkin ollut sillä tavalla helppoa kun sitten ei ainakaan ole tullut sellaista että hän joisi mielummin pullosta vaikka maito olisikin pumpattu. Nyt ajattelin et hyvä jos herun pumpulle kahta milliä enempää kun aikaa on kulunut niin kauan…
Ja kyllähän se työllä onnistui. Noin 5 pumppauskertaa vaati kahden päivän sisällä ja pumppasin aina silloin kun imetin samalla toiselta puolelta. Sitten jäähdytin maitosatsin aina ensin jääkaapissa samaan lämpötilaan jotta ne pystyi yhdistämään edelliseen. Saldo: yksi 160ml pussi äidinmaitoa pakkasessa! Eipähän tule vatsa kipeäksi kun voi antaa omaa maitoa mun poissaollessa 🙂 Kampaajakäynti ansaittu ja mies voi hyvillä mielin olla kotona hoitamassa! Ajattelin vielä yhden yhdistetyn satsin pumpata lähempänä ja jättää jääkaappiin 🙂
Sitten tämä mun onneton hiuskuontalo. Pipo päässä tilanne menettelee jotenkuten vaikka latvat kellertävätkin taas kerran. Oon purnannut tätä jo aiemmin, että raskausaikana mun hiusväri tummui todella paljon ja harmittelin sitä. Aiemmin mun tyvi on ollut sellainen harmaaseen taittava tummanvaalea mutta raskausaikana se kasvoi rehellisesti ruskeana. Vaalentanut en ole enää vuosiin vaan väri on tehty pelkästään raidoittamalla. Ajattelinkin nyt demonstroida miten tuo väri muuttui aika nopeasti synnytyksen jälkeen! Katsokaa vaikka! Se on taas vaaleampi 🙂
Ylhäällä on näkyvissä tuo mulle tyypillinen väri mutta sen alla näkyy reilun sentin verran tummaa raitaa joka jatkuu kyllä siitä alaspäin mutta se on voimakkaasti raidoitettu juuri viikkoa ennen kuin synnytin. Edellisestä käynnistä on siis tuo 5kk jonka näkee kyllä milloin se on ollut 🙂
Ajattelin nyt kysyä suoraan teiltä lukijoilta ideoita minkälainen hiustyyli ja sävy teidän mielestä mulle sopisi? Olisiko sävyn tummentaminen hyvä idea? Sekaan paljon ruskeaa ja vaikkapa kerrostettu malli? Vai lisää vaaleaa tyveen ja hopeahoito koko päähän? Otsatukkaa, polkkaa vai pitkää?
Joku idea tiistaiksi olisi ihana, vaikka tosin pelkään et mulla tulee pupu pöksyyn jos muutos on liian radikaali. Itse haaveilen ehkä jostain pehmeästä eli sekaan sitä tummuutta ja sellainen kerrostus, että hiukset saa helposti laineille suoristusraudalla. Mutta onko se liian pliisu?
Niin tai näin, pyydän jo nyt anteeksi mun kampaajalta Heidiltä. Lupaan et en kerro yhtä ainuttakaan kakkajuttua. Mutta onhan tässä melkein jo terapian tarpeessa! Silti veikkaan et kun tuun tuolta reissulta himaan niin on pakko kysyä miten meni ja tietysti jos on kerrankin vatsa toiminut niin tunnollisena äitinä tarkentava kysymys: iso vai pieni kakka?
Joten kyllä: mä oon virallisesti höyrähtänyt. Täysin pimeetä touhuu! Toivottavasti en oo ainoa ja tässä ois hyvä ja pikainen paranemisennuste..;)
24 vastausta aiheeseen “Hiukan himmee”
Et oo hörähtänyt. Äitiys niin kokonaisvaltaista. Mun mielestä vois tumma sopia ja vaaleita raitoja.. Kampaajalla niin ihanaa joku värjää ja pesee sun hiukset
Niin on! Se on ehkä paras osuus :))
Tiistaina kampaaja käynnillä laittakaa paljon vaaleeta raitaa tyvialueelle ja freeshatkaa latvaa kirkkaammaksi +kokopäähän myös tummia raitoja sekaan! Saa vähän ”pintaa ja rakennetta” kun ei oo vaan yhellä värillä. Kumminki pysyt enemmän vaaleena ku tummana edelleen, mutta tyvikasvukin tulee jatkossa vähän pehmeämpänä kun seassa olisi myös tummempaa raitaa 😉 sit leikkauksen suhteen ni ehdottaisin otsista! Muuten voit pitää kyllä pitkänä edelleen, mut kerrostuksia sinne vaan ni on helpompi kiharrella 🙂
Terv. Ammattiaan ikävöivä äitiyslomalainen
Tää oli hyvä! Nyt on tummaa ja vaalea sekä kunnolla leikattua latvaa! Ihana tuli 🙂
No ei ainakaan otsatukkaa, sen kanssa menee hermo kun pitää sitten aina laittaa vaikka se niin ihana onkin. Polkka on kiva ja musta se aina nuorentaa. Mulla on nyt vaan joku hirvee tarve kasvattaa pitkää tukkaa kun kaipaan naisellisuutta. Huomaa kyllä hyvin hiuksista milloin ei ole tyytyväinen itseensä niin yrittää sitten kompensoida sitä edes jollain kauniimmalla… Pidä tuo vaalea yleisilme, mutta ota vaaleiden raitojen lisäksi muutama tummempi sekaan, siis sellainen mikä on tummuusasteeltaan lähellä omaa, ellei jopa sama. Pinterestistä löytyy hirveesti kivoja kuvia highlight ja lowlight -hakusanoilla. 🙂 Toi sun malli on mun mielestä muuten kiva, klassinen mutta saa laitettua eri tavoin helposti. Ja saa nopean hätäponnarin kn pitää lähteä raksalle hommiin…. 😉
Oli tosi ihanaa käydä rentoutumassa ja lopputulos on juuri tuollainen! Helppo mutta huimasti pirteämpi. Päädyttiin sellaiseen vino-otsikseen jonka saa laitettua tai sit pyyhkäistyä pois kasvoilta 🙂
Mustakin pysyt vaaleana. Ehkä vaaleaa ja tummaa raitaa sekaisin? Mun toinen lemppari blogisti kalastajan vaimo sanoi laittavansa tukkansa niin. Itsekin kerran yritin mut tummasta on vaikea tehdä vaaleaa:) Mulla ihan sama dilemma tukan pituuden kanssa mutta olen nähnyt semmoisia kivoja rikottuja malleja latvoista eli pitkähiuksisellakin voi olla ja silti saada myös hiukset kiinni:) Katsele netistä kuvia, silleen mä olen monesti tehnyt.
Kalastajanvaimolla on kyllä kauniit hiukset aina ja upeasti laineilla usein! Kaunis malli ja väri!
Komppaan edellisiä, kerroksia ja lämmintä ruskeaa vaaleiden raitojen sekaan. Ja olen itse sitä mieltä että klassinen kauneus ei ole pliisua. Ja jos on niin mitä sitten. Pääasia että itse tykkää! Muistatko miten sen punaisen sävyn kanssa kävi, et viihtynyt kovin kauan siinä tukassa?
En ymmärrä miksi naisten pitäisi jotenkin repäistä ja laittaa ”persoonallinen” lyhyt tukka, kauniille naiselle kuten sinä sopii kaunis tukka!
Joo mä en tykännyt siitä yhtään! Tai no muutaman viikon mut sit tuli jo sellainen olo et halusin sen pois. Ekaa kertaa kokeilin punaista tosiaan ja ei ollut mun juttu.
Hyvin sanottu tuo et klassinen kauneus ei oo pliisua! Oikein jäin miettimään et miten totta tuo on!
En kyllä osaisi kuvitella sinua muussa kuin pitkässä vaaleassa tukassa. 🙂
Ihanaa, kun pitkästä aikaa löysin blogisi ja lueskelin jonkun verran näitä juttuja. NIIIIIIN paljon samanlaisia juttuja ja ajatuksia näissä on taas.
Viimeksi kun luin juttujasi, niin et vielä edes ollut raskaana ja jossain vaiheessa painonpudotuksemme taisi mennä aika samaa tahtia ja samoissa lukemissa. Hassua siis, miten nyt olet taas melkein samanlaisessa tilanteessa kuin minä.
Täällä siis noin 8 kk:n ikäinen vauva ja mammalla oikeastaan kaikki raskauskilot vielä jäljellä. Hiuskuontalo kaipaisi jotain piristystä (en ole värjännyt melkein kahteen vuoteen) ja kaikki päälle mahtuvat vaatteet, joissa voi imettää ovat tylsiä, rumia tai muuten vaan huonoja. Huoh.
Ehkäpä joskus ollaan molemmat taas todella timmissä kunnossa! 🙂
Ympäri mennään yhteen tullaan! 🙂 Kiva kuulla et löysit tauon jälkeen tänne ja löytyi sopivaa luettavaa =)
Heippa!
Olisin kysynyt sinulta neuvoa raskausajan palautusjuomaan. Jotenkin luulin (ja netistä näin luin), että maustamaton hera olisi ollut sopiva raskauden aikana. No, kävin tänään ostamassa maustamatonta heraa (Star Nutrition Whey 100, maustamaton) ja kun pääsin kotiin ja luin pakkausselosteen, niin siellä lukee, että ei sovellu raskauden ja imetyksen aikana. Ainesosat: heraproteiini ja emulgointiaine (soijalesitiini). Onko tuo soijalesitiini se kielletty aine? Mitä palkkaria sinä käytitkään raskaana ollessasi?
T: Maria
Nyt en kyllä osaa sanoa, en ymmärrä mikä tuossa on kielletty. Kannattaa varmaan kysyä valmistajalta! Olen itse käyttänyt Scitec -merkkistä heraa mm. smoothieissa myös raskaana. Siinä ei ainakaan ole tuollaista mainintaa.
Ihanaa, että pääset kampaajan hellään huomaan! Nauti jokaisesta sekunnista, olet ansainnut oman hetkesi! En käy neuvomaan, antamaan vinkkiä hiustyylisi suhteen! Pääasia on, että kun menet kotiin miehesi huomaa uudistuneen tyylisi. Olet kaunis ja tyylikäs ihan sellaisena kun olet! Nämä asiat tulevat ihmisen sisältä päin, ja sinä onnistut siinä hyvin. Iloa ja valoa teidän perheen jouluun!:)
Kiitos paljon piristävästä viestistä! Oikein ihanaa joulua myös teille! <3
”imetys, vaatteet, äitiys, imetys, talo, muoti, imetys, koti, sisustus, imetys”
Kuvia mammakaavuista ja kudotuista vauvanvaatteista.
ja nyt: PUMPPAAMINEN, ei, ei salilla vaan RINTAPUMPULLA.
Oh God, mä luovutan. Eikä millään pahalla, ymmärrän kyllä että sun intressit ovat muuttuneet.
Voisitko ilmoittaa, kun blogi palautuu taas ennalleen…? 🙂
En usko et mun arki muuttuu ihan sormia napsauttamalla. Mun elämänvaihe on tällainen ja nautin kaikesta tästä! Onneksi blogimaailma on nykyään niin valtava että varmasti löytyy myös hirmuisen tsemppaavia salitreeniin painottuvia blogeja! Jo FitFashionissa on kymmeniä ja kymmeniä loistavia blogeja jos haluaa lukea enemmän ihan urheilusta. Vai laihdutusteemaako kaipasit? En ihan tiedä mitä tarkoitit tuolla että blogi palautuu ennalleen? Blogit kulkevat useimmiten elämän mukana ja aiheet vaihtelevat laidasta laitaan oman tyylin sisällä.
Äitiys on tosiaan niin kokonaisvaltaista, etenkin pikkuvauva-aika. Myös talonrakennus on meillä ollut hurjan nopea ja intensiivinen ajanjakso. Harmi jos näistä teemoista ei löydy mieleistä luettavaa mutta valitettavasti näillä mennään niin kauan kuin niistä tekee mieli kirjoittaa. Ehkä pieni tauko voi olla paikallaan ja tule keväämmällä katsomaan jos silloin löytyisi enemmän kirjoituksia jotka kohtaavat sun mielenkiinnon kanssa! 🙂 Sitten vauva on jo vähän isompi ja ollaan jo uudessa kodissa!
Hyvää joulua kaikesta huolimatta! =)
Kiitos vastauksesta!
Laihdutusta lähinnä tarkoitin, olin vaan niin innoissani kun aloitit sen superdieetin. Älä epäonnistumista mieti, kaikkihan me epäonnistutaan laihduttamisessa jatkuvasti! 😉
En usko että kukaan ajattelee sen olevan sulle jotenkin helpompaa, teithän aivan valtavan työn joka johti onnistumiseen. Kaikki taistellaan samojen asioiden kanssa :/
Olisko sulla antaa vinkkejä samantyylisistä blogeista, jollaisena tämä alkoi? Ei mitään himotreenausta vaan ns. ihan tavallisen pulliaisen kamppailua…
Käyn välillä kurkkimassa kuulumisia, jatka vaan siihen malliin joka itsellesi on paras.
Lämpöistä joulua teidän perheelle!
Hei tuli mieleen, että voisitko enemmän päivittää sun dieettikuulumisia? 🙂 Mulla on lähes saman ikäinen vauva kuin sulla, ja kilojen karistaminen vauhdissa. Olis kiva kuulla miten sulla menee sillä saralla. 🙂
Ja sit.
Mä nostan hattua sulle että kirjoitat tätä blogia!
Mä harvoin luen näitten kirjotusten kommentteja, mutta välillä kun luen niin aina joukossa on jotain joista mä ainakin pahottaisin mieleni.
Oot ihana!
Ja sulla on ollu ihan järkyttävän rankka syksy kaikkine haasteineen. Mulla on ollu myös pienen vauvan (ja yhden 3-vuotiaan) äitinä todella rankka syksy, ja pystyn samaistumaan sun väsymykseen. Oot silti ihanan positiivinen, ja yritän ammentaa sitä itellenikin. <3
On ihana seurata sun blogia ja elämäntilanteen vaihtelua.
Voimia sinne kaikkeen, ihanaa Joulun aikaa ja kaikkea hyvää!
No mulla menee huonosti. Lopetin sen superdieetin niin siitä ei oo mitään päivitettävää 🙁 En tiedä mitä siitä nyt kirjoittaisin kun tuntuu et kaikki on sit niin pettyneitä muhun. Ei sopinut se vauvalle eikä omille voimavaroille. Varmaan pääsen vauhtiin vasta joulun jälkeen. Vaikealta tuntuu :/
Kiitos paljon viestistä ja ihanasta tsemppauksesta! Kuulostaa et sulla menee paljon paremmin 😀 Hirmuisesti tsemppiä sinne ja vauvalle haleja! <3
Hei!
Kuinka on sujunut superdieetti ja imetys?
Onko maidontulo pysynyt ennallaan?
Niin kuin tuossa Cammalle vastasin yläpuolella niin lopetin superdieetin kun se tuntui tosi vaikealta. Vauva oli tyytymätön ja mulla tuli kauhea stressi. Neuvolassa oli vauvalla sit painokäyrä myös laskenut niin olen nyt loppuvuoden syönyt ihan normaalisti taas.
Kiitos vastauksesta!
En sitten varmaan aloita sitä itse. Meinasin jo maksaa sen… Imetän 3kk vauvaa.