Jos rakennusaiheiset kirjoitukset ei uppoa niin ei ehkä kannata tulla vierailulle hetkeen 😉 Nimittäin en voi olla hehkumatta tätä fiilistä! Planiatalon elementit kurvasi aamulla meidän pihaan ja nyt tontilla tapahtuu ihmeitä tällä viikolla. Ihan huikea muutos yhdessä päivässä kun elementtejä nostettiin paikalleen. Nyt on talon ensimmäinen kerros ”valmis”.
Tässä ensimmäisessä kuvassa talo on edestäpäin. Pylväiden alle tulee autokatos eli auto ajetaan talonsuuntaisesti. Kolmannen pylvään kohdalla näkyy meidän pääsisäänkäynti eli siellä missä on valkoinen ovi auki ja oven vieressä kapea ikkuna. Siihen tulee siis ikkuna+ovi yhdistelmä. Oven toiselle puolelle tulee varasto.
Tässä kuvassa talo näkyy toiselta takanurkalta. Sivuseinällä näkyy keittiön ovi joka on lasia alas asti. En vielä mitä tuolle talonsivulle tulee, onko sisäänkäynnin edessä aamiaispöytää vaiko yhtään mitään. Riippuu vielä vähän tarkemmasta pihasuunnitelmasta 🙂
Tässä talo vielä takaa toiselta sivulta. Isojen ikkunoiden ja pariovien vieressä on saunan ikkuna ja nuo talon sivuilla olevat pienet ruudut ovat kylpyhuoneiden ja vessojen ikkunoita. Tilat joihin ei tarvitse paljon valoa ovat tarkoituksella tällä sivulla missä naapurit ovat lähimpänä ja maisema ei ole niin ihmeellinen.
Huomenna asennusporukka käy toisen kerroksen kimppuun ja sen jälkeen on vielä kattoa ja vähän muuta. Sitten talosta on osa tehty! En vaan tarkkaan tiedä mikä osuus se suunnilleen prosentuaalisesti on mutta siis tekemistä riittää vielä näiden elementtien tulon jälkeen! Lattiat pitää tehdä ja valaa, samoin seinät levyttää, kylpyhuoneet, saunat, sähköt ym. puuttuu vielä. Kaikki pintamateriaalit, keittiö jne. vasta sitten ihan viimeisenä. Sitä herkkuosuutta saa siis vielä tovin odottaa! Maalämmön meille tulee asentamaan TomAllen, että on kuitenkin mukava et saadaan sekin tehtyä ennen talvea. Täytyy toivoa et työmiehet ja mun mies jaksaa painaa siis kylmenevissä säissä ja pimeydessä tuolla talon lämmössä meidän perheelle kotia 🙂
Mutta miten tämä kaikki on vaikuttanut mun elämään hyvinvoinnin kannalta? Paljonkin, on vastaus. En ole koskaan aiemmin unohtanut näin paljon asioita kuten sovittuja lääkäriaikoja, menoja tai tekemisiä mitä pitäisi tehdä. Tämä ei yllä edes raskausdementian tasolle, vaan nyt tuntuu että aivokapasiteetti on ihan äärirajoilla ja mun pää ei vaan pysy perässä. Joka päivä on muistettavaa, tehtävää ja suunniteltavaa. Se on ihan äärimmäisen raskasta kun parikuukautisen vauvan hoito on ensisijalla ja haluaisin olla ”vain” äitiyslomalla ja nauttia hänestä.
Laitoin tuohon nyt yhden ruokakuvan ja siinä oli meidän launtai-illan ruoka täällä kotona kun isommat lapset olivat mummolassa. Tein siis perunasta uunissa lohkoperunoita, paistoin jauhelihapihvit ja tehtiin niistä hampurilaisia kaurasämpylän väliin. Viikolla yritän tehdä isomman satsin ruokaa kuten keittoa tai jotain ”hiilaria” ja kastiketta. Tehdään siis kanaa, paistijauhelihaa, kalaa jne. jotta täällä olisi jotain ruokaa valmiina edes välillä. Mies painaa pitkää päivää raksalla ja jokaisella on kädet täynnä. Huomaan usein, että aamukahvi seisoo mustana ja tulikuumana moccamasterissa keskellä päivää kun sen haju leijailee mun nenään. Lenkkeilen koirien kanssa vauva rintarepussa ja yritän pärjätä mahdollisimman hyvin yksin, sillä hartiapankkivoimia tarvitaan työmaalla. Iltaisin kaadutaan kaikki sänkyyn eikä mene aikaakaan kun jokainen on unessa. Paitsi minä joka herään syöttämään tuon tuosta hamuavaa vauvaa… Haukottelulta ei voi välttyä seuraavana päivänä.
Välillä meinaan nukahtaa pystyyn kun tuntuu, etten jaksa yhtään enempää kaikkea tätä ja kovaa stressiä mut eteenpäin on painettava. Unelma omasta kodista valmistuu päivä päivältä ja ehkä myös tässä kuten muissakin stressitekijöissä sitä kasvattaa asioiden mittasuhteet pään sisällä suuremmiksi mitä ne todellisuudessa ovat. Pieni stressinpoikanen on myös se, että lupauduin esiintymään I Love Me -messuilla sen Sport&Wellness blog awardsien yhteydessä ja tuun siellä puhumaan muutaman sanan. Multa pyydettiin juttua aiheesta Elämäntapa -vaikeuksien kautta voittoon ja nyt musta tuntuu et mulla on pelkkä vaikeudet mut ei voittoa. Esiintyminen yleisölle edes mun itsevarmuudella ei oo näillä kiloilla mikään pikkujuttu… Jännittää et oon ihan naurettava 🙁 Mut nää on näit myöhäisillan mietteitä, eli jos en hyppää aikakapseliin niin mut löytää lauantaina sieltä messulavalta blogijutun yhteydestä 😉 Syteen tai saveen!
16 vastausta aiheeseen “Elementit tuli, mikä fiilis!”
Miusta on ainakin tosi kiva lukea näitä talojuttuja! Saatko jotain taloon liittyviä juttuja yhteistyönä/alennuksena blogin kautta? En tiedä kiinnostaako talofirmoja, mutta täähän on niille näkyvyyttä 🙂
Kun kilpailutettiin talopaketteja niin kävi kyllä hassusti, sillä sellainen firma joka halusi tehdä blogiyhteistyönä ja antaa ”ison” alennuksen olikin kalliimpi kuin tää mihin päädyttiin ihan ilman blogikuviota 😀 Eli en voi sanoa et ois ollut hirmuisesti hyötyä blogista. Mutta oikeastaan kaikki on kilpailutettu muuten eri firmojen kesken, ihan kaikki!
Et ole naurettava! Sähän olet mieletön esimerkki omasta tahdosta ja vaikeuksien voittamisesta (kilo-ongelma, perhehuolet) ja voittaja on jo silloin kun selviää hengissä kaikesta.
Ihmiset hakevat inspiraatiota samaistuttavasta ihmisestä, ei mitään muovi-ihmistä teeskentelemään! Hyvin se menee kun olet vaan oma itsesi 🙂
Tsemppiä urakkaan! Mieletöntä edistymistä tapahtunut, sillä vasta katselin blogistasi kuvia metsäisestä tontista! 🙂
Rakensimme mieheni kanssa talon kokoonpanolla kaksi aikuista ja 9-kiloinen koira (toki sukulaisia apuna) ja siinä oli jo ihan tarpeeksi hässäkkää, en siis yhtään ihmettele että tuntuu rankalta! Ja varmasti vielä rankemmaksi menee ennen kuin helpottaa mutta lopputulos on varmasti vaivan arvoinen!
Eiköhän aiheeksi riitä ylipäätään miten normaali-ihminen pystyy pyörittämään noin hurjaa rumbaa kerralla romahtamatta täysin 🙂 Sen ainakin itse haluaisin kuulla. Tsemppiä kovasti ja näitä talojuttuja on ihana lukea!
Tsemppiä kovasti. Ihana blogi sulla. Ihana lukea tästä taloprjektista yms kaikesta muustakin arkisesta eikä vaan salilla vääntämisestä 😀
Et kuule saa itsestäsi naurettavaa mitenkään! 🙂 Ja kyllä talojutut kiinnostaa, anna tulla vaan!
Vähänkös mä olen täällä kateellinen tuolle teidän rakennusprojektin nopeudelle. Me ruvettiin vappuna mylläämään tontilla kaivinkoneen kanssa ja nyt ollaan siinä tilanteessa että lattiat valetaan viikon sisällä. Toki olosuhteet on ollu ihan eri , tontti oli kuin mikäkin metikkö eikä talo tullut elementteinä jne. mutta siltikin! 🙂 Varmaan pääsette muuttamaan ennen meitä ja teillä on kuitenkin kaiken muun lisäksi kolme lasta! Aivan ihanaa teille! Olet varmaan innoissasi. Ajattele niitä kaikkia tavaroita joita teillä on varastossa. Meilläkin on 1,5v takaiset häälahjat täysin käyttämättöminä mun vanhempien luona ja kymmeniä laatikoita, jotka ei nykyiseen yksiöön mahdu.. ihanaa kun saa ikään kuin uusia tavaroita vaikka ne onkin vaan omia vanhoja romuja!! 🙂
Mihis aikaan lauanataina siut voi messulavalta bongata?
Tsemppiä kovasti kohti kodin unelmaa… Olet kyllä sisukas ja oiva esimerkki meille muille.. On niin inhimillistä että jostain blogista saa lukea myös verta, hikeä ja ahdistusta. Yleensä nämä ovat siloiteltuja julkisivublogeja joista normiarkea pyörittävä neljän äippä ahdistuu.. Jossain vaiheessa varmaan taas palataan blogin alkujuurillekin eli siihen painonpudotukseen. Sitä odotellessa tämä on oikein mielenkiintoinen blogi myös nykytilassa. Kiitos! Kaija
Stemppiä kyseiseen koitokseen! Itse olen menossa I Love Me messuille jo perjantaina, ihan äipän kanssa katsomaan maailman menoja ja uusia trendejä ! 🙂 Harmillista kun ei ole mahdollista tulla kuuntelemaan sun luentoa.
Muistan ton tunteen, niin ihana fiilis kun ideat ja suunnitelmat konkretisoituvat. Voi teitä onnellisia! Tiedän, että on rankkaa, mutta lopputulos on niin palkitsevaa.
Melkein iskee itsellekkin raksakuume =D.
Tsemppiä koko perheelle!
Sillä synkimmällä epätoivon hetkellä muista, että me lukijat puhalletaan täältä lämmintä myötätuulta kaikkiin sun projekteihin. <3 Ihan varmasti on rankkaa ja tulee olemaankin sellaista, mutta ajattele sitä palkintoa. Sitä hetkeä, kun takassa on tuli ja voit vaan istua sitä ihailemaan villasukat jalassa, kun lapset nukkuu, kun koti on siisti, kun kaikki on hyvin, eikä ole MITÄÄN suoritettavaa. Siihen menee vielä aikaa, eikä elämä tule kodin valmistumisen jälkeen olemaan pelkkää villasukissa istuskelua, mutta onneksi ei. 🙂 Onneksi nämä kaikki elämän rypytkin kuuluvat arkeen, se tekee arkisesta juhlahetkestä erityisen juhlallisen. Musta on ihana lukea ja katsella nyt näitä raksajuttuja, en kaipaa sulta ollenkaan sali- tai treenipostauksia juuri nyt. Etkä ole naurettava messuilla, et vaan ole. Hymy naamalle ja lavalle, se on siinä. <3
Häntä pystyyn! Siinä on moni aika paljon pienemmällä ressillä joilla aikaa ja jaksua hoitaa vain omaa hipiäänsä.. Hoidat aikamoista pakettia tällä hetkellä, ole arnelias itsellesi. Kaikkeen on aikansa ja paikkansa. Hyvin se menee, olet ihana än rehellinen, edelleen!
Oot ihailtava mamma ja upea nainen, sun elämää on ilo seurata blogin välityksellä. Tietenkään en iloitse vaikeuksista mutta haluun toivottaa jaksamista, sä ja sun perhe ansaitsette hyvää!