Mainitsin varmaan joku postaus takaperin siitä, että meillä on kärsitty mökki- ja tonttikuumeesta jo pitkään. Ollaan vuosia haaveiltu omasta paikasta, jonne voisi hurauttaa perjantaisin töiden päätteeksi ja viettää viikonloppuja talvella ja viikkoja kesällä. Olen käynyt vuosien aikana katsomassa kymmeniä ja kymmeniä paikkoja Etelä-Suomen alueella. Olemme katselleet valmiita mökkejä sekä pelkkiä tontteja. Rannallisia ja muutamia paikkoja ilman. Toistaiseksi yksikään ei ole ollut juuri sellainen mitä haluaisimme ja etsintä jatkuu edelleen.
Tässä kuvia vain muutamista, jotka ovat kiinnostaneet niin paljon että on ajettu katsomaan. Kuitenkin jokaisessa on ollut jotain, minkä vuoksi paikka ei ole ollut oikea. Joko se on hinta tai sitten ilmansuunta, koko, vesistö tms. mikä ei ole ollut mieleinen. Haarukkana meillä on ollut maksimissaan noin kahden tunnin ajomatka Helsingistä ja mielellään kauniin vesistön äärellä. Olemme laputtaneet haluamamme alueen kauppojen tauluja, laittaneet joka vuosi ilmoitukseen Toriin ja selanneet tuntitolkulla Etuovea ja Oikotietä.
Kaiken etsimisen ja ajamisen jälkeen on pakko todeta, että oman mökkipaikan löytäminen ei ole helppoa puuhaa. Saa nähdä minä vuonna tärppää.
Pihan laitto on tänä vuonna jäänyt pitkälle. Vaihtuvat säät ovat lykänneet intoa pihalla oleskeluun niin, että sain kesäkukat laitettua ruukkuihin vasta eilen. Viime vuonna ne olivat tähän aikaan kukkineet jo kuukauden verran!
Myös kirsikkapuumme kukinta meni tänä vuonna vähän kuin ohi. Olimme juuri viikon ulkomailla kun loisto oli parhaimmillaan ja sen jälkeen kukat lähtivätkin ruskistumaan ja ovat jo menossa pois. Viime vuonna hankittu raparperi on onneksi lähtenyt kasvuun ja tehnyt muutaman oksan ja marjapensaissa on hyvin kukkia.
Yksi yllätys oli, että osa viime vuotisista tulppaaneista nousi uudelleen vaikka jänikset olivat varastaneet suuren osan kukkasipuleista. Tulppaanit ovat kukkineet kauniisti. Niitä on sekä valkoisia että tällaisia vaaleanpuna-keltaisia.
Isoille omenapuille kävi talven aikana köpelösti. Olin suojannut rungon mutta kun lumi nousi vain ylemmäs ja ylemmäs jollain viikolla niin jänikset söivät runkoa sieltä mihin suoja loppui sekä monta omenapuiden alinta oksaa ihan irti saakka. Jouduin leikkaamaan omenapuita ja laittamaan niihin haavansuoja-ainetta. Yksi näyttäisi toipuvan tästä eli kuorta ei ole syöty täysin rungon ympäri mutta toinen puu on huonommassa kunnossa. Harmi juttu, sillä olin kasvattunut puuta rakkaudella jo kaksi vuotta ja se oli se meidän komein puu. Toivon kovasti ettei puu nyt kuole tähän. En ymmärrä miksi jänikset eivät koskeneet tähän yhteen ainoaan puuhun jossa ei ollut koko talvena runkosuojaa ollenkaan (loppuivat kesken). Pieni hillittykasvuinen perheomenapuu jossa on Maikki, Punakaneli ja Petteri tekee nyt näin hienosti kukkia!
Suunnitelmissa on istuttaa pihalle vielä lisää kukkia, pensaita ja ehkä joku puukin. Ajattelin että tuosta nurmen määrästä karsitaan vielä sillä se ei ollutkaan paras valinta. Nurmikossa ei siis ole mitään vikaa, mutta silloin en tiennyt että innostuisin puutarhan laitosta näin paljon ja tykkään touhuta kasvien parissa, meillä kun ei ole koskaan ollut pihaa.
Ehkä siis joskus tulevaisuudessa täällä on vielä enemmän kaikenlaista katseltavaa. Ainakin jokainen kerta Muhevaisella tai Plantagenissa on vaarallinen, sillä harvoin pääsen lähtemään tyhjin käsin 😉
Täällä on ihan kevät ja kärpäset -fiilis, sillä auringonvalo on tuplaantunut ja ollaan ihan pian helmikuussa. Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisella mökkihöperöllä, kuin minä on viikonloppuisin jo kamala ikävä mökille. Minusta kaupungissa on tylsää viikonloppuisin ja kaipaan niin kamalasti sitä, että voisin vaihtaa maisemaa aina ajoittain. Kun katsoin viime- ja toissakesän blogikuviani, niin huomaan että tosiaan reissaan ihan jatkuvasti jollekin mökille touko- ja syyskuun välisen ajan ainakin 😉 Olen todellakin mökki-ihminen.
Olen ehkä jo sata kertaa selittänyt mutta meillä on siis kolme mahdollista mökkipaikkaa jossa voidaan käydä. Selvennän vielä jos joukossa on uusia lukijoita ja vanhoillekin sillä tämä voi olla epäselvää. Olen itse omistajana yhdessä sisaruksieni ja serkkujeni kanssa mökissä joka sijaitsee Länsi-Uudellamaalla, ihan reilun tunnin päässä meiltä kotona. Tämä on minulle rakkain mökki, sillä siellä olen viettänyt aikaa aivan pienestä vauvasta saakka joka kesä tämän 34 vuotta. Mökki on yhteiskäytössä ja jaamme sitten aikoja kaikille halukkaille osakkaille google-kalenterin avulla. Ihana paikka kirkasvetisen järven rannalla, loistavien mustikkametsien keskellä <3 Tällä mökillä olimme viime keväänä ensimmäisen kerran vappuna ja tosiaan tämä paikka lämpenee talvellakin varaavan takan ja sähkön ansiosta.
Nämä kuvat yhteiseltä mökiltä <3
Ihan yksin meidän perheen omaa mökkiä ei meillä siis vielä olekaan, joten kylästellään myös muiden mökeillä. Yksi on isäni pienenpieni mökki Itä-Suomessa huikean kauniin Kivijärven rannalla. Siellä on pieni lautamökki, jossa on sijaa vain kahdelle joten viime kesänä kävimme siellä usein päiväseltään saunomassa ja poimimassa marjoja. Tuolla ei ole sähköjä, eikä vettä joten mökillä pääsee autenttiseen mökkitunnelmaan pois sähkölaitteiden parista, kun edes kännykkään ei saa virtaa muualta kuin autolaturista. Kivijärvellä aiomme tänä kesänä tehdä paljon risusavottaa, sillä kirvesmies on käynyt siistimässä näkymän järvelle ja kaikki kaadetut puut pitää kerätä pois. Paikka on ollut hyvin villiintynyt ja täysin luonnonmukainen. Haaveilen ihan jatkuvasti, että isäni innostuisi rakentamaan tuonne uuden mökin niin, että vanha jäisi pelkäksi saunarakennukseksi ja kammariksi. Olen jo pinnaillutkin mökkiunelmia Pinterest kansiooni. Olemme isäni kanssa puhuneet jonkinlaisen vuodesohvan hankkimisesta tuonne ja se onkin tämän kevään hommiani. Tänä vuonna haluan jäädä lasten kanssa Kivijärvelle yöksikin.
Kolmas mökki jossa käydään usein on sitten appivanhempieni paikka, kaikista kauimpana meiltä eli Pohjois-Karjalassa. Kivijärvi on tuossa matkan varrella, joten useimmiten ajetaan tuonne Kesälahdelle sitten yöksi. Appivanhempien omistama vanha kyläkoulu on aivan upea paikka ja siellä on ihan mahdottomasti erilaisia marjoja. Viinimarjoja, vadelmia, mansikoita ja mustikoita sekä tietysti puolukoita ja sieniä myöhemmin syksyllä. Koulu lämpenee hyvin talvellakin, joten tuolla ollaan oltu jo kahtena jouluna, sen jälkeen kun he paikan hankkivat tuossa muutamia vuosia takaperin.
Olen kiitollinen siitä, että ollaan aina tervetulleita tuonne appivanhempien paikkaan ja siellä riittääkin tilaa hyvin myös meidän poppoolle. Kontrasti on suuri Kivijärven olisiko alle kahdestakymmenestä neliöstä moneen sataan neliöön 🙂 Kaikissa paikoissa on silti oma viehätyksensä.
Mun mökkikuume on siis ihan valtava ja sitä on pakko päästä pian lievittämään jonnekin noista. Ollaan myös miehen kanssa sovittu, että säästetään mökki/tontti-tilille. Ollaan ihan p.a opintojen vuoksi, mutta säästetään nyt kuitenkin ”säälittävät” viiskymppiä kuussa per nenä tuollaiselle tilille 😀 Jos vaikka joku päivä sitten kun mies valmistuu rakennusmestariksi, päästäisiin rakennuspuuhiin.
