Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Heräsin miettimään, kuinka pitkään olen taas kotona?

Kriisi elämästä putkahti yllättäen esiin

Meidän Helmin kuoleman jälkeen meni vain kolme päivää kun sain erittäin surullisia uutisia ystäväni Even (Queen of Eve) poismenosta. Eveliina oli pitkäaikainen blogikollegani joten suru on kova olen ollut asiasta hyvin järkyttynyt. Laitoimme sähköpostia vain muutamaa päivää aikaisemmin ja olemme tunteneet somen kautta parikymmentä vuotta. Olemme kulkeneet samoja polkuja Pakkotoiston keskustelufoorumilta ja Punttimimmeistä, FitFashionille, sieltä A-lehdille ja lopulta Vaikuttajamedialle, joten on vaikea uskoa, että hän on poissa. Otan osaa kaikkien muidenkin Even tunteneiden suruun. Halun lähettää halauksia jokaiselle hänen blogilukijalleen ja seuraajalle, jotka jäävät kaipaamaan häntä.

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Even yllättävän poismenon vuoksi omat ajatukset ovat olleet paljon siinä, että miten elämä voikin loppua yhtäkkiä. Ennen viime viikkoa en ollut edes ajatellut kuolemaa kun kaukaisesti, sillä se ei ole koskettanut meitä läheltä pitkään aikaan. Kirjoitin instagramiin alkuviikosta seuraavan tekstin:

Sitäpä tässä mietin, että lehdet kellastuu ja pakkasaamut lisääntyy ?? Haalarit on hankkimatta sekä topat, pipot ja takit. Se jokavuotinen rahareikä kun lapset kasvaa ? Sitäkin mietin, että elämä on todellakin tässä. Se voi olla pois täysin yhtäkkiä, mitään varoittamatta. Elämä on kiireisissä syysaamuissa, sekasortoisissa pyykkiläjissä, kroonisessa rahapulassa. Se on koulun jälkeisissä läksyissä ja iltasaunan mietteissä, siinä samalla missä se on pienen vauvan tuoksussa ja lasten spontaanissa ilossa. Se on aviomiehessä joka seisoo vierellä elämän myrskyissä, tasapaksussa arjessa ja yhteisissä ilon hetkissä. Se on rakkaiden kainalossa, tässä juuri tänään. Iloitaan siitä ja rakastetaan. Juuri tänään ❤

View this post on Instagram

Sitäpä tässä mietin, että lehdet kellastuu ja pakkasaamut lisääntyy 🍁🍂 Haalarit on hankkimatta sekä topat, pipot ja takit. Se jokavuotinen rahareikä kun lapset kasvaa 💸 Sitäkin mietin, että elämä on todellakin tässä. Se voi olla pois täysin yhtäkkiä, mitään varoittamatta. Elämä on kiireisissä syysaamuissa, sekasortoisissa pyykkiläjissä, kroonisessa rahapulassa. Se on koulun jälkeisissä läksyissä ja iltasaunan mietteissä, siinä samalla missä se on pienen vauvan tuoksussa ja lasten spontaanissa ilossa. Se on aviomiehessä joka seisoo vierellä elämän myrskyissä, tasapaksussa arjessa ja yhteisissä ilon hetkissä. Se on rakkaiden kainalossa, tässä juuri tänään. Iloitaan siitä ja rakastetaan. Juuri tänään ❤ #päivänajatus #rakkaus #elämä #ruuhkavuodet

A post shared by ANNA | HYVINVOINTI ÄITIYS URA (@annaliljeroos) on

Mitä haluan saavuttaa ja missä haluan olla, että ei jäisi mitään kaduttavaa?

Ennen viime viikkoa olin ajattellut, että kaipaan enemmän töitä. Olin ajatellut, että voisin mennä täysipäiväisesti töihin vaikka samantien jos hyvä tilaisuus tulee eteen. Olin ajatellut, että pitää takoa kun rauta on kuumaa heti valmistumisen jälkeen ja mennä pöhinällä eteenpäin. Sitten heräsin siihen, että jos tämä olisi viimeinen päiväni niin olisinko mielummin enemmän kotona ja läsnä vielä pienille lapsilleni vai olisinko luomassa uraa? Nauttisinko nyt siitä, että saan kasvattaa lapsia ja tehdä kotoa käsin pienempää määrää töitä ja tienata vähemmän vai olla enemmän poissa ja kantaa paksumpaa palkkapussia? Suuria kysymyksiä, joihin etsin vastauksia mylläävästä mielestäni. Juuri nyt en osaa vastata kysymykseen kuinka kauan olen siis kotona. Vähän väliä meinaan purskahtaa itkuun, että en ole valmis lähtemään ja miksi Even elämä loppui niin varhain.

Elätkö sinä niin, että jos tämä päivä olisi viimeisesi niin sinulla ei jäisi mitään kaduttavaa? Vai muuttaisitko suuntaa ja tekisit jotain toisin?

Kategoriat
Lifestyle Ura

Nyt on pakko palata gradun pariin

Kaksi viikkoa katosi?

Gradua kirjoittaessa huomaa helposti, että aika haihtuu taivaan tuuliin. Olin jo ennen Oulun reissua päättänyt, että en siellä yritä kirjoittaa vaan keskityn lomaan ja meidän kurssiin mutta silti koneen ääreltä poissaoltu aika painaa mielessä. Olin meidän gradukurssilta pois kaksi peräkkäistä kertaa, toisen lapsen lääkärissä ja toisen tuolla Oulussa ja nyt tuntui että edellisestä kerrasta oli todella pitkä aika. Tänään paiskin loppupäivän muita töitäni ja vasta huomenna raskauteen liittyvän lääkärikäynnin jälkeen pääsen taas palaamaan gradun pariin. Näin helposti se aika katoaa muuhun tekemiseen.

Kolmenlaisia päiviä

Gradukurssilla ollaan puhuttu kolmenlaisista päivistä. Fokuspäivinä tehdään gradua täydellä keskittymisellä ja fokusoidaan siihen. Puskuripäivät taas sisältävät vaikka kirjastossa käymistä ja muita töitä, joita on elämässä pakko tehdä myös gradun aikana. Sellainen minulla oli esimerkiksi tänään. Puskuroin siis loppukuun töitäni Keskolle jotta voin fokusoida graduun. Kolmantena ovat lepopäivät, jolloin palaudutaan ja ollaan vaikka ystävien kanssa tai liikutaan enemmän. Puskuripäivien ja lepopäivien tarkoitus on maksimoida fokuspäivien määrä 😀 Niillä työ etenee varsinaisesti ja tässä vaiheessa missä itse olen niin fokuspäivinä päätarkoituksenani on vain kirjoittaa tekstiä.

Oli muuten upean värinen taivas tänään illalla auringon laskiessa kun nappasin nämä kuvat meidän kotikadulta. Muutenkin päivä oli mielettömän valoisa ja aurinkoinen täällä Helsingissä. Tässähän ihan säikähtää, että kevät on täällä nopeammin kuin arvaankaan. Vielä olisi nimittäin homma jos toinenkin tehtävä ennen sen saapumista.

Kategoriat
Lifestyle

Viime vuonna samaan aikaan

Toukokuun alku vuonna 2018

Katseeni sattui yhtä tiettyä kuvaa kansioista etsiessäni viime kevään kuviin. Aluksi ihastelin kuvia ihan vain siitä syystä, että mielenkiintoni heräsi että milloin lumi oli sulanut keväällä. Vähän pidemmälle skrollatessa nurmi alkoi vihertää ja takit olivat vaihtuneet jo kevyempiin. Näissä Saimaan rannalla otetuissa kuvissa on toukokuun alku ja täsmälleen sama päivä kuin meidän laskettu aika on tänä vuonna. Tuolloin en vielä osannut yhtään aavistaa, että tilanne olisi näin erilainen vuoden kuluttua. Ajatus siitä, että lapsia on kohta neljä on samaan aikaan vaikea kuvitella ja kuitenkin luonnollinen asia, kun en vielä tiedä minkälainen lapsi tulee perheen jatkoksi ja kuka hän on oikein on. Ja onko tuo kolmen vuoden ikäero vaihtuessaan melkein viiteen jo erilaista? Nythän kahden nuorimman ikäeroksi tulee noin neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta. Aikaisemmat välit olivat aika tasan kolme vuotta. Tuntuu, että muut lapset ovat jo niin isoja kuin pienin syntyy vaikka onhan monilla vielä suurempiakin ikäeroja.

Jos luulet, että et vanhene niin katso lapsia

Melkein joka kerta vanhoja kuvia katsoessa, hätkähdän miten nopeasti lapset kasvavat. Elämä on tosiaan tässä ja nyt, eivätkä lapset ole ikuisesti pieniä. Tietysti hyvä niin ja sehän tässä perhe-elämässä onkin parasta, että se menee eteenpäin ja muuttuu kokoajan. Silti sitä ihmettelee miten pieniä suloposkia lapset ovat olleet aina muutama vuosi aiemmin. Niin äkkiä se on ohi!

Mun raskauden alussa kokema ajatus omasta iästä oli ehkä jonkinlainen ikäkriisi. Se on kuitenkin helpottunut, enkä enää koe olevani mitenkään liian vanha tähän hommaan. Mun raskaus on sujunut paremmin kuin hyvin ja nyt kuitenkin ollaan jo selvitty kaksi kolmannesta raskausviikkoja on jäljellä enää kolmetoista. Tietysti tämä viimeinen kolmannes on se kaikkein raskain mutta sen onneksi jaksaa sillä, että raskaus ei kestä enää pitkään. Olen vasta hiljalleen saanut sellaista pesimistä muistuttavia tunteita. Ostin viime viikonloppuna ensimmäisen vauvan vaatteen ja laitoin äitiyspakkauksen tilaukseen. Meille tulee neljättä kertaa äitiyspakkaus, sillä haluan säästää jokaiselle jotain heidän omista pakkauksista kuten makuupussin ja haalarisetin.

Vielä kun saisi etsittyä varastosta vauvanvaatelaatikon, jossa on kaikista pienimmät koot. Ne pitää sortteerata ja pestä kevään aikana. Hyvin todennäköisesti viimeisen kerran <3