Avainsana: elämä

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Epäonnistumisen CV

Rohkea uskaltaa epäonnistua

Törmäsin vasta nyt todella hauskaan postausaiheeseen, joka oli Juliaihmisen blogissa jo joulukuussa. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että haluan itsekin osallistua siihen. Epäonnistumisen CV on alkuaan lähtöisin neurobiologi Melanie Stefanilta ja Julia oli bongannut ystävänsä facebook-seinältä Princetonin professori Johannes Haushoferin epäonnistumisten CV:n. Yliopistomaailmasta, siskolta ja äidiltäni tutuksi tullut tutkijan työpolku ainakin on sellainen, jossa epäonnistumista on siedettävä. Rahoituksen hakeminen kerta toisensa jälkeen on varmasti monelle tutkijalle tuttua. Monilla menestyneillä ihmisillä on myös taustalla paljon epäonnistumisia. Ehkä he ovat yrittäneet kerta toisensa jälkeen, päästäkseen asemaansa. Siksi mietinkin, että voisin listata myös omia epännistumisiani sillä monenlaista on tullut yritettyä!

Työpaikat joita en saanut

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana hakenut useita vakituisia paikkoja, jotka vastaisivat elintarviketieteiden tutkintoani ja työkokemustani sosiaalisessa mediassa mutta en ole tullut valituksi. Esimerkiksi Fazerille olen hakenut:

Product Development trainee eli tuotekehityksen traineepaikkaa Helsinkiin,

Tuotekehityksen traineepaikkaa Lappeenrantaan,

Fazer Makeisten Brand Manager tehtävää,

Senior Specialist, Brand and Social Media paikkaa

sekä Digital Content Producer paikkaa

Olen käynyt Fazerilla yhteensä kolme kertaa työhaastattelussa mutta paikkaa ei ole herunut, ainakaan toistaiseksi.

Töitä olen hakenut myös Unileveriltä, Valiolta, Pauligilta(x2), Finnairilta, Keskolta (x2), Nespressolta ja muutamasta pienyrityksestä. Onneksi yrittäjänä on töitä piisannut, muuten olisi matti kukkarossa.

Opinnot jotka eivät ole onnistuneet

Hain ensisijaisesti lukemaan ravitsemustiedettä mutta pisteeni eivät riittäneet siihen koulutusohjelmaan joten päädyin elintarviketieteisiin johon pisteraja oli matalampi.

Hain keväällä 2018 TRANSMED maisteriohjelmaan lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan maisteriopintoja mutta en saanut opiskelupaikkaa.

Tein varmaan tiedekunnan ennätyksen käymällä kemian perusteet kurssin 7 kertaa ja orgaanisen kemiankin mukavat 4 kertaa ennen kuin pääsin läpi. Ainoa lohtu on, että tein loppujen lopuksi kemiaa kokonaisen sivuaineen (25 op) verran, vieläpä hyvällä arvosanalla, kun pääsin perusteista kemialliseen analytiikkaan ja fysikaaliseen kemiaan ja elintarvikekemiaan joista nautin ja ne sujuivat paremmin.

Edelleen karvaimpana on ehkä hakeminen musiikkiluokalle kolmannella ala-asteella. En päässyt ja naapurissa asuva ystäväni Vuokko pääsi. Päädyin sitten samaan kouluun kieliluokalle lukemaan ranskaa. Vieläkin harmittaa. Menikö se Hinaja-laulu niin huonosti?

Kilpailut joihin olen hakenut

Vuonna miekka ja kivi olin nuori ja nätti, sekä valmiina valloittamaan mallimaailman. Kävin Marjo Sjöroosin mallitoimiston Ammattimallikurssin vuonna 2006, sain siitä hienon diplomin ja tietysti hurjasti kokemusta mm. mallikävelystä. Tavoitteenani oli Miss Suomi kisat, mutta en päässyt osakilpailuista jatkoon. Vuotta myöhemmin hain Fitnessmallikisaan ja pääsin castingeissa 20 parhaan joukkoon mutta en varsinaiseen kisoporukkaan. Miss Suomi karsinoissa minusta pidettiin mutta sain palautetta, että olisin saanut olla vähintään 4 kiloa kevyempi (63kg/172cm). Hain myös Suomen Robinson ohjelmaan vuonna 2004. Ohjelma oli Nelosella ja siinä kilpailijat evakuoitiin autiolle saarelle. Tässäkin pääsin haastatteluun saakka mutta en itse kisaan. Ehkä tosi-tv ei olisikaan ollut mun juttu.

Siinäpä sitä hylkäyksiä hylkäyksien perään. Raskaimpana on ehkä kolme keskenmenoa esikoisemme jälkeen mutta siitä ei ehkä tulisi kirjoitettua edes näin masentavaan CV:hen. Onni on, että luoja soi meille kuitenkin kolme lasta vielä noiden keskenmenojen jälkeen <3

Missä sinä ole epäonnistunut? Ja jos olet bloggaaja ja postaat aiheesta niin heitähän linkki kommentteihin niin pääsemme lukemaan!

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Heräsin miettimään, kuinka pitkään olen taas kotona?

Kriisi elämästä putkahti yllättäen esiin

Meidän Helmin kuoleman jälkeen meni vain kolme päivää kun sain erittäin surullisia uutisia ystäväni Even (Queen of Eve) poismenosta. Eveliina oli pitkäaikainen blogikollegani joten suru on kova olen ollut asiasta hyvin järkyttynyt. Laitoimme sähköpostia vain muutamaa päivää aikaisemmin ja olemme tunteneet somen kautta parikymmentä vuotta. Olemme kulkeneet samoja polkuja Pakkotoiston keskustelufoorumilta ja Punttimimmeistä, FitFashionille, sieltä A-lehdille ja lopulta Vaikuttajamedialle, joten on vaikea uskoa, että hän on poissa. Otan osaa kaikkien muidenkin Even tunteneiden suruun. Halun lähettää halauksia jokaiselle hänen blogilukijalleen ja seuraajalle, jotka jäävät kaipaamaan häntä.

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Even yllättävän poismenon vuoksi omat ajatukset ovat olleet paljon siinä, että miten elämä voikin loppua yhtäkkiä. Ennen viime viikkoa en ollut edes ajatellut kuolemaa kun kaukaisesti, sillä se ei ole koskettanut meitä läheltä pitkään aikaan. Kirjoitin instagramiin alkuviikosta seuraavan tekstin:

Sitäpä tässä mietin, että lehdet kellastuu ja pakkasaamut lisääntyy ?? Haalarit on hankkimatta sekä topat, pipot ja takit. Se jokavuotinen rahareikä kun lapset kasvaa ? Sitäkin mietin, että elämä on todellakin tässä. Se voi olla pois täysin yhtäkkiä, mitään varoittamatta. Elämä on kiireisissä syysaamuissa, sekasortoisissa pyykkiläjissä, kroonisessa rahapulassa. Se on koulun jälkeisissä läksyissä ja iltasaunan mietteissä, siinä samalla missä se on pienen vauvan tuoksussa ja lasten spontaanissa ilossa. Se on aviomiehessä joka seisoo vierellä elämän myrskyissä, tasapaksussa arjessa ja yhteisissä ilon hetkissä. Se on rakkaiden kainalossa, tässä juuri tänään. Iloitaan siitä ja rakastetaan. Juuri tänään ❤

https://www.instagram.com/p/B3EUubBhD6w/

Mitä haluan saavuttaa ja missä haluan olla, että ei jäisi mitään kaduttavaa?

Ennen viime viikkoa olin ajattellut, että kaipaan enemmän töitä. Olin ajatellut, että voisin mennä täysipäiväisesti töihin vaikka samantien jos hyvä tilaisuus tulee eteen. Olin ajatellut, että pitää takoa kun rauta on kuumaa heti valmistumisen jälkeen ja mennä pöhinällä eteenpäin. Sitten heräsin siihen, että jos tämä olisi viimeinen päiväni niin olisinko mielummin enemmän kotona ja läsnä vielä pienille lapsilleni vai olisinko luomassa uraa? Nauttisinko nyt siitä, että saan kasvattaa lapsia ja tehdä kotoa käsin pienempää määrää töitä ja tienata vähemmän vai olla enemmän poissa ja kantaa paksumpaa palkkapussia? Suuria kysymyksiä, joihin etsin vastauksia mylläävästä mielestäni. Juuri nyt en osaa vastata kysymykseen kuinka kauan olen siis kotona. Vähän väliä meinaan purskahtaa itkuun, että en ole valmis lähtemään ja miksi Even elämä loppui niin varhain.

Elätkö sinä niin, että jos tämä päivä olisi viimeisesi niin sinulla ei jäisi mitään kaduttavaa? Vai muuttaisitko suuntaa ja tekisit jotain toisin?

Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet

Pikkusiskollekin kipsi, kyllä on huonoa tuuria

Suloisen veljenpojan ristiäisissä vielä ennen tapaturmaa

Viime viikonloppu alkoi sillä kun meidän sisarusparven nuorimmainen sai kasteen ja nimen. Koko perhe kokoontui juhlimaan Espooseen tuota juhlaa ja oli ihana nähdä sukulaisia niin mukavissa merkeissä. Kasteen jälkeen syötiin italialialaisia alkupaloja, lohisoppaa ja tietysti kakkua. Päälle laitoin mun viime kesänä hankkimani Ralph Laurenin Drattea haalarin ja olin ihan tekstiilikaksonen siskoni kanssa, joka oli myöskin pukeutunut mustaan haalariin.

Mökille toipumaan ja nauttimaan aurinkoisesta säästä

Tänä viikonloppuna piipahdetaan mökillä kun on luvattu hyvää säätä ja ollaan toivuttu alkuviikosta. Meillähän kävi maanantaina niin, että tyttö kaatui ihan normaalissa pihaleikissä juostessaan ja otti käsillä vastaan maahan. Huonoa tuuria oli matkassa sillä siinä kävi niin onnettomasti, että hänellä murtui myös käsi niin kuin isoveljellä, jolla on molemmat kädet kipsissä! Istuttiin sitten tiistaina heti aamusta röntgenissä kun käsi turposi yön aikana ja kävi ilmi, että se ei olekaan vain vähän tärähtynyt. Pääsimme lähetteellä Lastenklinikalle kuviin ja siellä näkyi rannemurtuma. Hän sai samanlaisen kipsin käteen kun veljellä on tuossa paremmassa kädessä. Murtuma ei onneksi ollut huonoasentoinen niin selvisimme suoraan kipsauksella kotiin.

Harmi vain, että ehdin siirtää Tukholman risteilyn ensi viikkoon ja kesälomamme Italiassa on nyt sitten tuon tytön kipsiajan kanssa päällekkäin eikä hän pääse uimaan. Kyllä tässä meni vähän makua kesästä kun ei voida tehdä sellaisia asioita mitä suunniteltiin. Kesän ennakkomyynnistä ostetut Puuhamaan liputkin odottavat jääkaapin ovessa eikä sopivaa ajankohtaa tunnu löytyvän. Tytön kipsi saadaan pois vasta päivää ennen koulujen alkua.

Tällaista tänne! Hyvää karmaa sen sijaan toivon työnhakuun. Laittelin tänään hakemuksen työpaikkaan, jota toivon ihan todella kuumeisesti. Työ yhdistäisi sosiaalisen median osaamiseni elintarviketieteisiin ja on Fazerilla, jonne haluan todella paljon. Toivon niin älyttömästi, että saan juuri tuon paikan sillä se oli kuin kirjoitettu mulle. Pitäkäähän peukkuja!