Kategoriat
Lifestyle Perhe & suhteet Terveys & hyvinvointi Ura

Epäonnistumisen CV

Rohkea uskaltaa epäonnistua

Törmäsin vasta nyt todella hauskaan postausaiheeseen, joka oli Juliaihmisen blogissa jo joulukuussa. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että haluan itsekin osallistua siihen. Epäonnistumisen CV on alkuaan lähtöisin neurobiologi Melanie Stefanilta ja Julia oli bongannut ystävänsä facebook-seinältä Princetonin professori Johannes Haushoferin epäonnistumisten CV:n. Yliopistomaailmasta, siskolta ja äidiltäni tutuksi tullut tutkijan työpolku ainakin on sellainen, jossa epäonnistumista on siedettävä. Rahoituksen hakeminen kerta toisensa jälkeen on varmasti monelle tutkijalle tuttua. Monilla menestyneillä ihmisillä on myös taustalla paljon epäonnistumisia. Ehkä he ovat yrittäneet kerta toisensa jälkeen, päästäkseen asemaansa. Siksi mietinkin, että voisin listata myös omia epännistumisiani sillä monenlaista on tullut yritettyä!

Työpaikat joita en saanut

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana hakenut useita vakituisia paikkoja, jotka vastaisivat elintarviketieteiden tutkintoani ja työkokemustani sosiaalisessa mediassa mutta en ole tullut valituksi. Esimerkiksi Fazerille olen hakenut:

Product Development trainee eli tuotekehityksen traineepaikkaa Helsinkiin,

Tuotekehityksen traineepaikkaa Lappeenrantaan,

Fazer Makeisten Brand Manager tehtävää,

Senior Specialist, Brand and Social Media paikkaa

sekä Digital Content Producer paikkaa

Olen käynyt Fazerilla yhteensä kolme kertaa työhaastattelussa mutta paikkaa ei ole herunut, ainakaan toistaiseksi.

Töitä olen hakenut myös Unileveriltä, Valiolta, Pauligilta(x2), Finnairilta, Keskolta (x2), Nespressolta ja muutamasta pienyrityksestä. Onneksi yrittäjänä on töitä piisannut, muuten olisi matti kukkarossa.

Opinnot jotka eivät ole onnistuneet

Hain ensisijaisesti lukemaan ravitsemustiedettä mutta pisteeni eivät riittäneet siihen koulutusohjelmaan joten päädyin elintarviketieteisiin johon pisteraja oli matalampi.

Hain keväällä 2018 TRANSMED maisteriohjelmaan lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan maisteriopintoja mutta en saanut opiskelupaikkaa.

Tein varmaan tiedekunnan ennätyksen käymällä kemian perusteet kurssin 7 kertaa ja orgaanisen kemiankin mukavat 4 kertaa ennen kuin pääsin läpi. Ainoa lohtu on, että tein loppujen lopuksi kemiaa kokonaisen sivuaineen (25 op) verran, vieläpä hyvällä arvosanalla, kun pääsin perusteista kemialliseen analytiikkaan ja fysikaaliseen kemiaan ja elintarvikekemiaan joista nautin ja ne sujuivat paremmin.

Edelleen karvaimpana on ehkä hakeminen musiikkiluokalle kolmannella ala-asteella. En päässyt ja naapurissa asuva ystäväni Vuokko pääsi. Päädyin sitten samaan kouluun kieliluokalle lukemaan ranskaa. Vieläkin harmittaa. Menikö se Hinaja-laulu niin huonosti?

Kilpailut joihin olen hakenut

Vuonna miekka ja kivi olin nuori ja nätti, sekä valmiina valloittamaan mallimaailman. Kävin Marjo Sjöroosin mallitoimiston Ammattimallikurssin vuonna 2006, sain siitä hienon diplomin ja tietysti hurjasti kokemusta mm. mallikävelystä. Tavoitteenani oli Miss Suomi kisat, mutta en päässyt osakilpailuista jatkoon. Vuotta myöhemmin hain Fitnessmallikisaan ja pääsin castingeissa 20 parhaan joukkoon mutta en varsinaiseen kisoporukkaan. Miss Suomi karsinoissa minusta pidettiin mutta sain palautetta, että olisin saanut olla vähintään 4 kiloa kevyempi (63kg/172cm). Hain myös Suomen Robinson ohjelmaan vuonna 2004. Ohjelma oli Nelosella ja siinä kilpailijat evakuoitiin autiolle saarelle. Tässäkin pääsin haastatteluun saakka mutta en itse kisaan. Ehkä tosi-tv ei olisikaan ollut mun juttu.

Siinäpä sitä hylkäyksiä hylkäyksien perään. Raskaimpana on ehkä kolme keskenmenoa esikoisemme jälkeen mutta siitä ei ehkä tulisi kirjoitettua edes näin masentavaan CV:hen. Onni on, että luoja soi meille kuitenkin kolme lasta vielä noiden keskenmenojen jälkeen <3

Missä sinä ole epäonnistunut? Ja jos olet bloggaaja ja postaat aiheesta niin heitähän linkki kommentteihin niin pääsemme lukemaan!

Kategoriat
Lifestyle Ura

Elämää etänä

Vapauden valinta vai ainoa vaihtoehto

Kotoa työnteko ja yrittäjyys on vienyt mua nyt viiden vuoden ajan. Yrittäjyys itsessään ei ole koskaan ollut mikään suuri suunnitelma tai tavoittelemisen arvoinen asia. Kun lähdin perustamaan toiminimeäni niin se tuli täysin siitä tarpeesta, että tarvitsin jonkun vaihtoehdon jolla voin tehdä töitä useampaan paikkaan. Kirjoitin blogia FitFashionilla ja halusin alkaa vetämään pt-tunteja opiskeluni ohella, joten valitsin toiminimen perustamisen. Taustalla oli nimittäin yksi vieläkin ratkaisevampi tekijä, nimittäin se että pystyin tekemään töitä täysin omin ehdoin perheeltä jäävältä ajalta, jossa aikaa meni erityisesti esikoisen hoitoon erityistarpeineen. Minulle yrittäjyys oli siis ainoa vaihtoehto tienata jotain ekstraa mutta juuri silloin kuin itse pystyin irroittautumaan.

Nyt viisi vuotta eteenpäin jatkuu sama meno

Oikeastaan nämä vuodet ovat vierineet omalla painollaan aika samanlaisina siitä saakka. Olen saanut tienattua jotain leivän päälle ja laskut maksettua. Kirjoitustyötä on riittänyt enemmän kuin ehtisin tehdä ja näin ollen olen voinut vaikuttaa myös itse tuloihini tarpeen vaatiessa. Sinällään kuviossa ei ole siis mitään valittamista, sillä eihän Suomessa ole kaikilla töitä vaikka yrittäisi.

Yrittäjyydessä on silti monta asiaa mitä en jaksaisi. Inhoan kirjanpitoa, ennakkoveroa ja alveja. Teen ne vain siksi, että ne on pakko hoitaa jotta voi laskuttaa. Olen kuitenkin sen verran pihi, että teen paperihommat itse koska osaan ja siksi en halua maksaa palvelusta ulkopuoliselle. Kivaa se ei kuitenkaan ole. Toiseksi olen todella ahdistunut siitä, että sairauslomapäiviä ei käytännössä ole, eikä mitään lomiakaan. Kaikki näkyy suoraan kuukauden tienesteissä, että montako tuntia on tehty ja montako on mennyt vaikka sairastaessa. Aina on sellainen olo, että pitäisi tehdä enemmän jotta on enemmän laskutettavaa sillä 5-henkisessä perheessä tuo raha tuntuu olevan hyvin nopeasti katoava vara.

Kateutta palkkatöistä

Yksi asia mitä suuresti kaipaan on niinkin simppeli asia kuin palkallinen loma. Toiseksi ikävöin jopa lounareita ja sitä, että voisin käydä työterveyshuollossa ja jäädä äitiyslomalle niin että paikka odottaisi. Äitiysloma ei ole kylläkään ajankohtainen mutta ajatus siitä, että se olisi mahdollista tuntuisi ihanalta. En ole koskaan saanut jäädä töistä äitiyslomalle, sillä olen saanut kaikki kolme lastamme opiskeluaikana. Opiskelijalle äitiysrahakin tulee automaattisesti miniminä. Yrittäjän äitiysraha lasketaan siitä paljonko olet maksanut YELliä, joka on taas arviosi siitä paljon yrityksestäsi jää sinulle voittoa (ei liikevaihdosta). Yrittäjänä pitää olla todella kovat tulot, että äitiysraha nousisi edes jonkin verran.

Yrittäjä on yksin

Välillä kaipaan sitä, että olisi joku paikka jossa voisi keskittyä omiin ja tekemättömät tiskit eivät ahdistaisi kirjoitusflowta. Kaipaan työyhteisöä ja yhteisiä lounaita, haluaisin kuulua johonkin suurempaan ja saada kiitosta esimieheltä hyvin tehdystä hommasta. Olen nyt tehnyt pian kolme vuotta samaa työtä freelancer-sopimuksella ja A-lehdilläkin olin freelancerina viiden vuoden ajan. Työsuhteet ovat pitkiä mutta en saa mitään palkkatyölaisen etuja enkä koskaan voi tietää huomisesta. Se on näissä suhteissa surkeinta.

Toki toisessa vaakakupissa on se vapaus, jota ilman en suostuisi koko lystiin. Ketään ei kiinnosta jos jäänkin peiton alle nukkumaan enkä tarvitse lääkärintodistusta sairauspäiviltä. Voin lähteä maasta jos huvittaa ja fyffeä riittää ja kuroa hommia kasaan kun ehdin. Voin helposti opiskella ja hoitaa lapsia sekä määrätä työtahtini niiden mukaan. Ei tässä ole kuitenkaan eletty vain pyhällä hengellä mutta silti sitä aina miettii (ja muutkin kysyy), että koska menen oikeisiin töihin.