Kävin sunnuntaina ihan ex-tempore reissulla Messukeskuksessa Lapsimessuilla ystäväni Annin kanssa. Olin ajatellut, että messuilla voisi käydä mutta unohdin melkein koko messut kunnes sunnuntaina lasten mennessä mummolaan muistin ajatuksen. Ajattelin että voisin käydä messuhulinassa ihan itsekseni katsomassa vaatetarjontaa ja kun sain kaverin mukaan niin se oli menoa.
Messukeskus oli täynnä vielä viimeisenäkin päivänä ja parituntinen meni todella nopeasti. Katseltiin paljon vaateosastoja ja käveltiin läpi myös muu tarjonta. Reissulta tarttui mukaan mm. Vimman vaatteita itselleni ja lapsille ei oikein löytynyt mitään mitä ei muulloin saisi. Yksi itselleni ostamista tuotteista oli tämä Vimman poolokaulusmekko, joka oli mukava löytö. Mekko on melko tiukka ja paljastaa muodot ja muhkut mutta kangas joustaa. Siinä on ihanan pitkä helma ja korkea kaulus. Todella kiva viileään alkukesään ja hintaa oli vain 25 euroa.
Kiitos Annille mahtavasta messuseurasta! Meillä oli team raitapaidat liikenteessä ja hauskaa niin kuin aina. Ensimmäisessä kuvassa on kevään ensimmäiset terassikahvit, jotka nautin toisen ystäväni Jarnan kanssa tuossa joku päivä taaksepäin kun aurinko paistoi niin että siirryttiin pihan puolelle. Tästä se kesä alkaa ja terassikahvit naapurin kanssa.
Oltiin päätetty juhlistaa kunnolla meidän esikoisemme 10-vuotispäivää, sillä tuntuu erityisen hienolta kun lapsi täyttää ensimmäistä kertaa pyöreitä. Ensimmäistä kertaa varattiin juhlintaa varten myös ulkoinen paikka ja valintaa tehtiin hetki. Olisiko liikunnalliset juhlat jossain vai mikä olisi mukava teema? Nopeasti esiin nousi ajatus Megazone synttäreistä, sillä olen itsekin ollut nuorena ihan hulluna Megazoneen.
Paikalle oli kutsuttu 12 reipasta lasta, jotka koostuivat koulukavereista, serkuista ja naapurissa asuvista ystävistä. Tilasin tarjoiluksi Hodarimenuun ja vein paikalle myös Frödingen mansikkakakun. Miinusta voisi sanoa siitä, että HopLop synttäreissä tilaan tuodaan vanhemmille kahvitarvikkeet ja kaffet ja se on kiva bonus. Ei ole niin hauskaa istua koko juhlaa kuivin suin kun niitä mukejakin on sitten tasan kahdelletoista joista on maksettu (yht. 360€). Meidänkin juhlissa osa juhlijoista tuli Turusta saakka joten vanhemmat odottivat ja olivat synttäritilassa taustalla mukana pelien jälkeen.
Kuvasaldo jäi valitettavan epätarkaksi sillä otin kuvat niin kiireessä ennen juhlavieraiden saapumista. Näitä katsoessa ikävöin myös järkkäriäni joka hajosi alkuvuodesta! Olen kuvannut nyt ”hätätilanteessa” puhelimella ja tämä hätä on jatkunut jo luvattoman pitkään. Näistäkin kuvista olisi tullut järjestelmäkameralla aivan erilaiset. Kuvista kuitenkin siihen, että lapset tykkäsivät juhlista oikein paljon. Pelit olivat mukavat mutta yhtään tätä nuoremmille en lähtisi suosittelemaan. Esimerkiksi meillä lapsista suurin osa ei ollut osannut katsoa omaa (vieraskielistä) pelinimeä aseista ja siksi tulosten tarkasteleminen jäi joukkuetasolle.
Olin etukäteen laittanut paikkaan s-postia, infonnut meidän poppoosta ja pyytänyt jos ohjeistukseen saisi enemmän aikaa kun mukana on erityislapsia (9/12 vieraasta kuulovamma) ja se järjestyi jotenkuten. Pääsimme omaan peli-infoon hieman muita aikaisemmin ja olin itse tilannut paikalle kaksi tulkkia, jotta he pystyivät kääntämään ohjeet viittomakielelle. Kuitenkin kun ohjeistusvideo lähti käyntiin infotilassa suljettiin tilan ovi ja siitä tuli pilkkopimeä! Tulkki viittoi siis viiden minuutin opastuvideon pimeässä huoneessa. Siitä ei paljon näkynyt. Tällaisia asioita ei varmaan tulla ajatelleeksi mutta valot olisi ollut kiva saada jotta tulkin kädet olisivat näkyneet paremmin mutta siinä vaiheessa kun video oli jo käynnissä, en itsekään ehtinyt viereen pitelemään taskulamppua. Siitä syystä osa ohjeista meni monelta varmasti ohi.
Näistä ohjeistusasioista huolimatta juhlat olivat mukavat ja mikä parasta, meidän esikoinen on täyttänyt kymmenen! Meidän rakas, iso poika <3
Tämä kysymys pyöri mielessä kun mietin kevään ja kesän tulevia reissuja. Kolmen lapsen kanssa reissaaminen on sellaista, että ylimääräisiä käsiä ei ole liikaa. Olen onnellinen että meillä ollaan siinä vaiheessa, että jokainen pystyy itse kävelemään eikä rattaita tarvitse kaiken aikaa. Meidän nuorimmainen on kuitenkin jo yli kolme mutta ihan ilmankaan ei pärjätä pitkillä reissuilla. Pienin ei jaksa kävellä kaupungissa koko päivää ja ennen kaikkea minä en pysty pitämään häntä kädestä kiinni tauotta. Karkaileva ja säntäilevä mutta isompi lapsi on mielettömän nopea ja ilman rattaita olen hikikarpalot otsalla jo pelkästä huolesta. Asiaa ei helpota se, että meidän nuorin ei ymmärrä ohjeita mitenkään erityisen hyvin ja hän on hyvin omatahtoinen. Kyydissä kuljettaminen on usein turvallisuussyistäkin perusteltua.
Meillä on ollut vain yhdet matkarattaat ihan esikoisen ajoista saakka. Ne on Quinny Zappit ja ne on palvelleet erinomaisesti. Quinnyt ovat kenties markkoinoiden kompakteimmat matkarattaat ja ne ovat olleet meillä mukana useilla ulkomaanreissuilla. Olen aina tykännyt siitä, että ne on kolmipyöräiset (edessä tosin sellainen jossa kaksi pyörää yhdessä).
Tästä tullaan siihen, että Quinny Zappeissa tuli eteen kiloraja ja se, että tuollainen pitkä kolmevuotias alkaa olla niihin aika iso. Tuo 15kg on todella yleinen painoraja matkarattaissa ja tämän tietäen aika moni rajautui pois siitä syystä kun lähdimme etsimään uusia. Halusin löytää rattaat joissa saa istua 30 kilon painoon saakka ja sen vuoksi meille hankittiin nyt matkoja varten Baby Jogger City Mini GT rattaat. Plussaa näissä tuli myös siitä, että kolmipyöräisinä ne kääntyvät todella helposti.
Suomessa on tapana, että rattaissa ei olla kovin isoksi vaikka Euroopassa muualla rattaissa saattaa nähdä isompiakin lapsia. Meillä nämä tulee lähinnä ulkomaankäyttöön ja sen vuoksi ostin lisävarusteeksi rattaille sopivan lentolaukun. Nyt rattaat ovat meillä ensimmäistä kertaa kunnolla testissä Tallinnan matkalla. Ainakin toistaiseksi ne on vaikuttaneet oikein hyviltä, vaikka ovat kokoluokaltaan edellisiä selkeästi isommat. Tukevat mutta ketterät, juuri kuten toivoin.
