Kategoria: Yleinen

Vakuutus ja etenkin sairausvakuutuslaskuja tulee noiduttua useasti. Kolmen lapsen vakuutukset eivät ole lainkaan ilmaisia ja etenkin näillä myöhemmin syntyneillä ne ovat aika korkeat. Silti ollaan kaikille haettu vakuutusta jo ennen syntymää, sillä vakuutuksissahan on sellainen aukko yleensä, että jos sitä ei ota raskausaikana, ei sitä myönnetä heti syntymän jälkeen (kun usein ilmenee niitä ongelmia) vaan sen saa kun lapsi on muutaman kuukauden. Ainakin näin on ollut silloin kun itselleni asia oli ajankohtainen, en tiedä mikä tilanne on nyt ja onko vakuutusten antajille miten kirjavat ehdot tuossa ajassa. Kannattaako lapsi siis vakuuttaa jo ennen syntymää edelleen?

Oli niin tai näin, on meille vakuutus ollut joka pennin väärti. Silloin kun lapsi on tarvinut putkitusta korviin ja julkisella olisi haluttu odottaa vielä se yksi korvatulehdus, putkien lähtiessä pois paikoiltaan ja lukuissa muissa sairaustapauksissa. Julkiselta puolelta ollaan saatu aina ihanaa hoitoa esimerkiksi lapsen kuuloon liittyvissä asioissa mutta akuuteissa sairauksissa on ollut ihana päästä ajanvarauksella suoraan huoneeseen. Esimerkiksi eilen oli tällainen tilanne.

Soitin aamusta terveyskeskukseen jossa oli takaisinsoittopalvelu. Sitten odottelin tunnin että minulle soitettiin, vain kuullakseni ettei akuuttiaikoja ole enää jäljellä. Samaan syssyyn sain löylytyksen siitä, ettei 38 ole lapsella kuumetta, eikä flunssa tarvitse lääkärinhoitoa. Olin tyrmistynyt ja kerroinkin sen puhelimeen. Sanoin että kolmen lapsen äitinä tiedän miten flunssaa hoidetaan kotikonstein ja soitan siinä vaiheessa lääkäriin kun ajattelen, että tilanne on niin vaikea ettei omat keinoni riitä. Sanoin myös että nuorin (joka huusi koko yön kipulääkkeestä huolimatta) on vasta vuoden, ja sitähän sinä et edes kysynyt. Ohje oli mennä neljän jälkeen lastenklinikan päivystykseen jos on pakko päästä lääkäriin. Aikoja ei kuitenkaan ollut ja se tuli selväksi. Toki aikojen loppuminen ei ollut puhelimen päässä olevan ihmisen syy, mutta hoitoalan ammattilaiselta olisi kaivannut edes pientä empatiaa vähättelyn ja löylytyksen sijaan.

Soitin sitten tuttuun tapaan Itäkeskuksen Pikkujättiin jossa käydään aina kun on tarpeen. Sain kolme peräkkäistä aikaa illalle jota sitten odoteltiin päivä. Kerroin jossain edellisessä postauksessa että meillä oli pienemmät lapset pois päiväkodista flunssan vuoksi jo koko alkuviikon. Lievää kuumeilua, kovaa räkäisyyttä ja viimeisenä kamala kurkkukipu oli levinnyt myös esikoiseen ja minuun. Kaikki samat oireet mitä oli viime viikon miesflussassa oli nyt jokaisella perheenjäsenellä. ”Kurkkukipu” ei oikein edes riitä kuvaamaan sitä olotilaa mikä nielussa oli myös meikäläisellä.

Pikkujätissä päästiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanotolle ja tutkimus aloitettiin Amoksesta. Putsailun jälkeen löytyi yöhuudon syy eli korvatulehdus ja meillä kolmella muulla oli niin punainen kurkku että saatiin suoraan lähete labrakokeisiin jossa otettiin nielunäyte. Ja kappas vain, bingo osui jokaisen kohdalle eli myös Amokselle vaikka hänen kurkkunsa ei ollut saman näköinen kuin muilla. Streptokokki A eli tuttavallisemmin angiina antoi jo pikatestissä positiivisen tuloksen eikä viljelyä tarvittu. Sitten uudestaan lääkärin huoneeseen jossa alkoi reseptirumba. Kolmelle erikokoiselle ja ikäiselle lapselle tarvitsee hieman erilaiset kipulääkkeet ja sitten äidille sama setti. Sainpa samalla uusittua migreenilääkereseptinkin joka on roikkunut, kun tuntuu niin vaikealta löytää aikaa sen uusimiseen kun ei ole ollut asiaa lääkäriin.

Pikkujätti sai olla auki melkein tunnin vielä sulkemisen jälkeen, että meidän poppoo saatiin ulos ja lapset saivat odotellessa mehua ja hoivaa. Lasku oli toki 517€ eli ihan ilmaiseksi ei sieltä ulos päästy mutta silloin kun itsellä on aivan mehut pois ja käsissä kipeät lapset, ajatus siitä että pitäisi odottaa vielä seuraavaan päivään on poissuljettu. Kymmenen minuuttia ennen yhdeksää päästiin vieressä olevaan Itiksen apteekkiin ja siellä alkoi sama rumba. Kysyin kuitenkin että vieläkö saa tulla, sillä tiesin että kolmen antibiootin sekoittaminen ei hoidu hetkessä kaikkien muiden reseptien lisäksi. Apteekista päästiin lähtemään puoli kymmenen illalla eli hekin joutuivat meidän vuoksi ylitöihin. Kuulema lähin yöllä päivystävä apteekki olisi ollut Malmilla joten olin kiitollinen että he antoivat meille vielä lääkkeet. Eliel oli silmät punaisena ja kovissa säryissä eikä melkein pysynyt enää hereillä. Pitkä aika oli jo mennyt. Apteekki kevensi lompakkoa 211 eurolla (tähän summaan ei kuulunut se migreenilääke, se on kallis!) ja nuo lääkekuluthan olisi tullut joka tapauksessa vaikka olisi käyty julkisella puolella lääkärissä.

Nyt sitten lepoa, antibioottia ja precosaa. Eiköhän tässä kuntoon tulla!

Onneksi on vakuutus joka korvaa sekä lääkäri- että lääkekulut niin ei tarvitse olla köyhä ja kippee!

Onko teillä sairausvakuutusta itselle, entäpä lapsille?