Meidän koululaisella alkoi tänään hiihtoloma eli nykyään kutsuttu talvilomaviikko. Minulla itselläni ei ole yliopistolla nyt väliviikkoa joten pienemmät olivat menossa päiväkotiin mutta molemmat ovat tietysti kuumeessa. Johan tässä on Lanzaroten loman jälkeen kestetty yksi miesflunssa.
Päivän asu:
paita: Marimekko, Rua mekko
housut: Camaïeu
takki: Helly Hansen, w long Belfast (*saatu aikaa sitten blogin kautta)
Lasten ollessa kipeinä on todella hankala päästä kotoa kaikille luennoille mutta onneksi meitä on kaksi vanhempaa talossa, joiden kesken voidaan jakaa kotipäiviä. Silti lasten sairastaminen stressaa kun kumpikaan ei haluaisi/voisi olla poissa, mutta pakkohan se on. Tänään riensin yliopistolle vasta iltapäivällä ja sitä ennen ehdin tehdä Linnealle sydänletin. Siitä tuli paljon söpömpi kuin omasta tekeleestäni, jonka tarkoitus oli vain saada etuhiukset pois tieltä. Lettikirja on meillä edelleen viikottaisessa käytössä ja siitä on ollut todella paljon iloa molemmille. En edelleenkään ole kaikista taitavin letittäjä mutta jo näistä taidoista tulee kehuja. Lettikampaukset saavat ihanasti positiivista huomiota mikä on yllättänyt. Kyllä suomalaiset osaavat kehuakin 🙂
Tämän viikon suunnitelmiani on huomenna luennot ja yksi ryhmätyö. Keskiviikkona on fysikaalisen kemian välitentti, jonka jälkeen näen Saraa. Illalla olisi tarkoitus mennä WTD:n 5-vuotissyntymäpäiville TreffiPubiin ja torstaina ja perjantaina ihan normaalisti luentoja ja töitä (toivottavasti ei nekin kotoa käsin). Tenttiviikko meillä on ensi viikolla joten siihen pitää valmistautua ja tehdä paljon tehtäviä. Perhe-elämän yhdistäminen omiin urahaaveisiin ei aina ole helppoa mutta parhaani teen. Laskeskelin, että jos saisin kaikki kevään tentit läpi, olisi mulla toukokuussa kasassa lähemmäs 170 opintopistettä. 180op on kandidaatintutkinto joten ihan uskomatontahan tuo olisi! Ensi lukukaudelle ei jää enää hirmuisen paljon mutta pakollisia kuitenkin. Siskon motto, että kurssi kerrallaan on selkeästi toiminut. Kyllä se on opintie mikä kannattaa. Unelmat tulevaisuudesta ovat jo askeleen lähempänä, kun olisi se oikea ammatti!
Teen arkena todella usein nopeita ja yksinkertaisia ruokia jotka valmistuvat kädenkäänteessä. Koulupäivien jälkeen alan harvemmin hauduttamaan karjalanpaistia uunissa vaan se on ennemminkin viikonloppuruoka joka laitetaan aamusta uuniin ja nautitaan iltapäivällä. Viikolla ruokalistalla on usein kalaa, jauhelihaa tai broileria joka valmistuu sillä aikaa kun perunat tai riisi ovat kiehumassa. Niiden kylkeen pussi tai kaksi Apetit pakastevihanneksia niin ateria on valmis! Ei välttämättä kovin kunnianhimoista kokkailua mutta joka kerta maistuvaa ja terveellistä.
Viime viikolla yksi aterioista oli hyvin nopeasti raavittu kasaan kaappien kätköistä. Valmista lämminsavulohta pinaattiriisin ja parsakaalin kera. Tämän annoksen kasaamiseen ei mene minuuttiakaan pidempään kuin riisin keittoaika ja silti ruoka on todella hyvää ja ravinteikasta. Pakastevihanneksia lisäämällä saa hyvinkin mallikelpoisen aterian, sillä vihannekset poimitaan silloin kun satokausi on parhaimmillaan ja näin pakastamisen avulla voidaan nauttia sadonkorjuutuoreista vihanneksista vuodenajasta riippumatta. Pakastetuotteet ovat myös todella helppokäyttöisiä sillä ne ovat valmiiksi puhdistettu, kuorittu ja pilkottu. Pakasteruoat ovat sataprosenttisesti syötäviä, joten ei tule edes maksettua vihannesten syömäkelvottomista osista kuten kuorista tai kannoista.
PINAATTIRIISI
Keitä riisi ohjeen mukaan ja hieman ennen valmistumista heitä sekaan Apetit kotimainen pinaattipussi. Valuta vesi jos riisistä jää ylimääräistä, lisää suolaa ja sekoita. Tarjoile esimerkiksi lohen tai broilerin kanssa. Vihanneksiksi sopii esimerkiksi Apetit parsakaali tai Apetit kesäpöydän kruunusekoitus.
Toinen meidän perheen suosikki on jauhelihakeitto mitä tehtiin myöskin viime viikolla. Joskus pesen ja kuorin perunat itse, sekä lisään Apetit kotimainen keittojuureksia mutta tällä kertaa tehtiin keitto Apetit peruna & keittokasvispussien avulla. Tämä resepti on niin helppo, että se ei melkein reseptiä kaipaa. Jauheliha paistetaan ja lisätään kattilaan jossa on hetki keitetty peruna&keittokasvissekoitusta. Keitto maustetaan joko kasvisfondilla tai pelkästään suolalla ja päälle silputaan persiljaa.
Vannoutuneille he-ma-pa käyttäjille haluan vielä vinkata omasta uudesta suosikistani. Puutarhan sekoitus yhdistää porkkanan, parsakaalin ja maissin niin, että ne ovat pienenä toisin kuin vaikkapa kruunusekoituksessa olevat kasvikset. Tämä oli minulle uusi tuttavuus ja todella ihana lisäke perunan ja broileripihvin kanssa. Päälle hieman oliiviöljyä, mustapippuria ja yrttejä. Hyvää!
Lisää voi käydä lukemassa täällä ja kertomalla siellä ”Mikä on parasta pakasteissa?” voit voittaa höyrykattilan, joita arvotaan koko kevään ajan joka viikko. Aina voi syödä hyvin. Maukasta viikkoa!
Viime postauksessa kirjoittelin mitkä asiat ovat viime aikoina kiinnostaneet minua blogeissa. Sain siihen ja johonkin edelliseenkin kirjoitukseen kommenttia jossa toivottiin minun dieettikuulumisia ja juttua terveysrempasta. Magneettiaihe! Se on tietysti se kaikista mielenkiintoisin ja minun blogin luetuin aihealue kun kirjoitan painonhallinnan haasteista ja siitä miten milloinkin asian kanssa sujuu. Ymmärrän kyllä sillä aihe koskettaa aika monia meistä naisista joten ei siinä mitään.
Minäpä sitten kerron ihan rehellisesti. Viikko takaperin perjantaina palasin lomalta jonka aikainen ruokavalio oli erilainen kuin kotona. Aloitin tammikuun alussa Alku-valmennuksen mitä en halua sanoa dieetiksi vaan elämäntapavalmennukseksi. Se pohjautuu maidottomaan ja gluteenittomaan, aika simppeliin ruokavalioon johon ei einekset kuulu. Tammikuu meni aivan mielettömän hyvin ja olin todella innostunut siitä, että terveellinen ruokavalio vihdoinkin tuntui helpolta ja mielekkäältä keittiössä. Lopetin joulukuussa imettämisen ja senkin vuoksi melkein juhlin, että nyt kroppani on vain minun. Tammikuu oli taas innostus-Annan hurmoksen aikaa. Varoin silti kirjoittamasta blogiin laihdutuskuureista sun muusta, sillä en halunnut herättää suuria odotuksia teissä. Olin enemmänkin terveys-aspekti edellä, sillä halusin ihan aidosti kokeilla olisiko erilaisella ruokavaliolla kohdallani terveysvaikutuksia. En ole koskaan aiemmin kokeillut maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota. Herranjestas, minähän rakastan rahkaa, leipää ja jogurttia!
Jonkunlaisen ajatustapamuutoksen myötä mulle itselleni laihduttaminen ei ole ollut tässä se itse asia. Toki kevyempi olo on varmasti suotavaa ja sen ansiosta niitä terveysvaikutuksiakin voisi tulla, joten sillä tavalla kilojen kariseminen on tietysti toive. Ei kukaan halua olla ylipainoinen! Siinä on kuitenkin vissi ero, rakastaako itseään sellaisena kuin on ja on onnellinen sisimmissään. Siihen paino (edes runsas ylipaino) ei ole aina sidoksissa. En välttämättä siis siinä mielessä vastaa ihan suomalaisnaisen oletustyyppiä, sillä meillähän ei lähtökohtaisesti ole hirmuisen hyvä itsetunto. Sen sijaan vastaan varmasti blogialalle ajautuvaa ihmistä joka ei pienestä hetkahda ja kestää kritiikin sillä itsetuntoa riittää sen sivuuttamiseen. Muuten olisi kamalat paineet olla ihannekunnossa blogikuvia varten. Toki myös hyvällä itsetunnolla vähän kirpaisee kun esimerkiksi tämän lomakuvan jälkeen heti kommenteissa haluttiin kertoa että olen massiivisesti ylipainoinen.
Mutta takaisin itse asiaan eli tämän hetken kuulumisiin. Tuolla matkan lopulla palailin jo vähäherkkuisempaan ruokavalioon ja matkalta mukaan tarttui (onneksi vain) ylimääräinen kilo. Kotiintullessa söin vielä suklaata perjantaina ja lauantaina mitä olin himoinnut koko kuusi viikkoa vuoden alusta mutta jo sunnuntaina palasin maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon takaisin. Se tuntui tammikuussa niin helpolta, että halusin päästä samaan flow:hun takaisin. Yksi merkittävin ero nimittäin on ollut näläntunteessa ja siinä kuinka paljon tekee mieli syödä. Se on tuntunut normaalilta 🙂
Kuitenkaan itse maidottomuus ja gluteenittomuus ei ole laihduttajan avain onneen. Sen sisällä voi hyvinkin tehdä valintoja, jotka ovat sokerisia ja ihan samanlaisia kuin ilmankin näitä kahta ruoka-ainetta. Alku-valmennuksen loputtua (kesti vain kuusi viikkoa) olen miltei huomaamattani palannut itselleni tyypillisempään ruokavalioon, joskin jogurtit ovat vaihtuneet Yosiksi ja leivät gluteenittomiksi. Siinäpä syy esimerkiksi siihen, että vaa’alla ei tapahdu yhtään mitään. Ruokailutottumusten muuttaminen on tosissaan hankalaa ja mun heikkous on ehdottomasti ”jogurtit” ja muut. Soijatuotteitakin olen ostanut Alku-valmennuksen päätyttyä joka ei suositellut soijaa ruokavalioon. Tässä esimerkiksi kuvia mitä olen ottanut viime viikon aikana, sillä ajattelinkin kirjoitella mitä maidottomia elintarvikkeita olen kokeillut.
allergisille huom. tässä on käytetty ohramallasuutetta rakenteen saamiseksi. Ohramallasuute sisältää jonkin verran gluteenia, jota tuotteessa on noin 0.2-0.4%
Kuvissa siis välipaloja ja herkkuja maidottomina mikä ei anna kuvaa kokonaisruokavaliosta. Huomenna on tulossa postaus jossa kerron viime viikon lämpimistä ruoista reseptien kera joten niistä lisää huomenna! Pääruoat ovat omasta mielestäni hyvinkin terveellisiä joten ei tässä huonostikaan ole mennyt.
Silti tunsin piston sydämessä kun nimenomaan toivottiin ”dieettikuulumisia”. En halua olla dieetillä, enkä ole näin väittänytkään. Olen varmaan ikuisen ristiriidan kehässä jossa vuorottelee se, että minä olen minä enkä jaksa tai halua olla se jolta odotetaan aina laihtumista. Sitten kuitenkin kirjoitan terveysrempasta ja siitä, että kaipaan itsekin kuntoon ja ilman muuta on odotettavaa että siellä ruudun takana toivotaankin niitä ”dieettikuulumisia”. Hankalaa olla nainen! 😀
Mutta mitäpä siis tässä. Olen tänä vuonna syönyt paaaaljon kasviksia ja paaaljon vähemmän herkkuja kuin viime vuoden puolella samassa ajassa. Olen aloittanut salin ja taas unohtanut sen. Olen yllättänyt itseni sillä että olen ollut kahdeksan viikkoa (yhden viikon poikkeuksella) gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla millä en alunperin uskonut pystyväni olemaan iltaan asti. Silti kiloja on karissut vain muutama, enkä kehtaa sillä juhlia koska enemmänkin olisi varaa tiputtaa. Jatkan kuitenkin vielä, sillä tosiaan niitä terveysvaikutuksia kaipailin ja voisi ajatella, että sellaisten huomaamiseen tarvitsee enemmänkin kuukausia kuin kaksi.
Sellaista tänne. Ihan hyvää siis, vaikkakin ilman dieettiä! 🙂
