Joskus kauan sitten blogikollegan Mansikkapilven blogissa oli postaus Lapsi – mikä ihana tekosyy. Se tuli mieleeni ihan sattumalta kun täyttelin tänään hakemuksen ylipiston harjoittelutukea varten. Se on siis pakollista opintoihin kuuluvaa työharjoittelua varten oleva tuki, joka on mahdollista käyttää mikäli saa jostain harjoittelupaikan (noin 1100€/kk, ei kyllä huikea kk-palkka). Selailin samalla sitten tuettuja harjoittelupaikkatarjouksia niin pääkaupunkiseudulta kuin ulkomailta. Niin ulkomailta?!
New Yorkin pääkonsulaatti, Suomen Madridin suurlähetystö, Unesco-edustusto Pariisissa tai Suomen suurlähetystö Haagissa. Olisipa mahtavaa lähteä harjoitteluun ulkomaille, niin saisi tuolle pienelle palkalle edes kokemusten muodossa enemmän vastinetta. Noihin toimiin kun ei ilman korkeakoulupaikkaa oikein muuten pääse, niin olisi edes pieni mahdollisuus.
Mistäs tämä asia sitten tuli mieleen? No siitä, että kun huomasin tässä kotona istuskellessa, että perheellisellä ei ehkä ole kaikki ovet samalla tavalla auki. On aina helpompaa lähteä matkaan ilman jälkikasvua, puhumattakaan siitä jos on erityislapsia joilla tuen tarvetta. Voisiko koulusta olla pois? Missä lapset olisivat? Miten 1100€/kk riittäisi asumiseen, elämiseen, lasten hoitokustannuksiin ulkomailla ja vielä asuntolainaan sekä muihin kiinteisiin kustannuksiin kotimaassa? Miten erityisen tuen tarve järjestyisi ulkomaille ja miten siellä pääsisi tarvittaviin terapioihin ja sairaanhoitoon?
Kaikesta huolimatta unelmoin. Mulla on sellainen tunne, että tämä ei ole tässä. Tulee vielä aika ja keino, kun meidän perhe lähtee ulkomaille. Pessimisti manailee sisälläni, että älä nyt viitsi. Sen ääni on kuuluvampi ja peittää melkein koko unelman. Ehkä minulla ei ole koskaan sitä mahdollisuutta.
20 vastausta aiheeseen “Harjoitteluun ulkomaille?”
Hei Anna !
Unelmat voivat käydä toteen. Itselläni oli mahdollisuus lähteä n. 18 vuotta sitten työskentelmään Lontooseen. Odotin silloin esikoistani, joten en lähtenyt. Oma mieheni lähti esikoisen ollessa kaksi vuotias rauhanturvaajaksi Libanoniin 1,5, vuodeksi. Perheenä emme olisi sinne pystyneet menemään. Siitä saakka olen unelmoinut omasta hetkestäni ulkomailla. Ja se hetki alkaa kohta lähestymään….perheenä meillä ei ole ollut ikinä varaa edes haaveilla yhteisestä muutosta ulkoimaille, mutta päätin, että silloin kun lapsemme ei tarvitse minua niin paljon enää, lähden katsastamaan työtarjontaa (edes hetkiseksi) ulkomaille. Nyt meidän kuopuskin on jo 14 vuotias reipas nuorukainen ja haaveet ”ulkomaan komennuksesta” ovat edelleen olemassa ja olen vakaasti päättänyt lähteä kunhan muutama vuosi vielä tässä kuluu….
Tällä hetkellä työskentelen terveydenhuollossa, ja minua kiinnostaisi esim. seksuaaliterveyden edistämistyö ulkomailla.
Oman esikoisen unelmat täyttyvät ensin. Hän on lähdössä ensivuonna aupair-vuotta viettämään USA:han.
Unelmia kohti siis, meistä jokainen.
Ihanaa joulunaikaa
Outi
Moi! Mitä kautta tuota tukea työharjoittelua varten voi hakea? Itse olen vakituisessa työssä ja opiskelen samalla. Seuraava ongelma onkin, millä rahoitan pakolliset työharjoittelut kun olen poissa omalta työpaikalta.
Ihan yliopiston intran kautta kohdasta opiskelu ja harjoittelutuki tai kysyä omalta laitokselta 🙂 Kannattaa kokeilla hyödyntää se, jos voisit omassa työpaikassa suorittaa pakollisen harjoittelun. Toki ala pitäisi luultavasti olla suunnilleen sama.
Ehdottomasti kannustan lähtemään ulkomaille myös lasten kanssa. Me itse muutimme ulkomaille miehen työn perässä, vaikka meillä oli kolme lasta. Kyllä hyviä päiväkoteja ja kouluja on muuallakin kuin Suomessa. Eihän se tietenkään yhtä helppoa ole, lapsiperheen elämä alussa ulkomailla, kuin Suomessa. Tukiverkot kaukana, uusi kieli opeteltava, uudet kaverit, koulut jne. Mutta meidän perheelle kokemus on ollut valtavan antoisa ja nyt menossa jo viides vuosi poissa Suomesta. Ja mitä tulee erityislapseen, niin meidänkin perheessä yhdellä lapsella on erityisiä ominaisuuksia ja niihin olemme saaneet valtavasti apua täällä. Käymme terapiassa joka viikko jo kolmatta vuotta, ja täysin ilmaiseksi.
Jos linkkaaminen omaan blogiin sallitaan, niin täältä löytyy omia mietteitäni siitä, millaista on muuttaa ulkomaille lapsiperheenä. http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/29/millaista-on-muuttaa-ulkomaille-lasten-kanssa/
Ehkä helpoin kohde on Espanjan Fuengirola, missä kaikki palvelut saa suomeksi ja on jopa suomalainen koulu lapsille. Paljon on myös suomalaisia yrityksiä yms minne harjoittelijat ovat tervetulleita 🙂 Ja ruoka yms on todella halpaa, ja rantakelit melkein läpi vuoden.
Suosittelen ehdottomasti muuttamaan ulkomaille lasten kanssa. Asuin oman lapsuuteni muutamassakin eri maassa, myös toki vuosi aina välillä tuli vietettyä Suomessakin. Kielitaito on hyvä, sosiaaliset taidot ja sopeutumiskyky varmasti vahvistuvat ja lapset tunnetusti pärjäävät uusissa tilanteissa aikuisia paremmin 🙂 Nyt aikuisena olenkin jatkanut samalla linjalla ja käynyt jo jokusen lyhyen työkomennuksen ulkomailla…oma työurani ulkomailla muuten alkoi eräässä mainitsemistasi harjoittelupaikoista vuosia sitten! 🙂 Kilpailu on kovaa, mutta ei muuta kuin hakemaan.
Mulla on semmoinen erilainen kokemus, rahaa palaa mut tuleepahan tehtyä jotain spesiaalia. Asutaan Yhdysvalloissa, mies tekee väikkäriä rahoitettuna ja saa palkkaa research assistent nimikkeen vuoksi. Pientä palkkaa.
Työnteon kieltävän viisumin vuoksi kotivaimon ura alkoi ja pamahdin suunnitellusti paksuksi (liikaa aikaa yhdessä kotona….). Sit alkoi dollarit vilisemään. Vakuutus plus omavastuu vuodessa 10k (huom vain minun, vauvalle tulee erikseen, tietty). Päivähoito olisi täällä 2500usd/kk ILMAN ruokailuita yms. Meillä menee vauvavuosi kun mies viimeistelee opinnot, mutta hitto on tämä kallista, sillä ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa ja asuminen myös. Miehen palkka tulee olemaan kova tulevaisuudessa, mutta eipä ole vielä. Tämä on nyt taloudellinen uhraus.
En mainosta näitä läheisille, he tietävät kyllä, mutta huvittaa joidenkin läheisten kommentit luksuselämästä. Ulkomailla asumiseen kuuluu 100000000+1 juttua joita ei tiedä etukäteen, niin hyviä kuin huonoja.
Ihanan realistinen kirjoitus sinulta <3
Mun sisko asuu Piilaaksossa ja tekee siellä post-doc tutkimusta. Heillä on kolme lasta ja elämä on kyllä ihan älyttömän kallista siellä. Juuri tuo päivähoito jne. Huh huh! Vuokrakin on ihan järjetöntä näin Suomessa-asuvan näkökulmasta, joten ymmärrä kyllä pointtisi kun siskon tarinoita kuuntelee 😉
Moi!
Lueskelen harvakseltaan blogiasi. Komppaan edellistä kyllä, mekin olimme usassa miehen väitöksen jälkeen apurahalla. Itsellä myös viisumi kielsi työnteon, toisaalta en olisi kolmen pienen lapsen kanssa voinut töitä tehdäkään. Työkulttuuri on innostava, mutta vaativa 12h työpäivineen. Eläminen oli todella kallista, ruoka kallimpaa kuin täällä, asuminen hinnakkaampaa, vaikka asuttiin 70 neliössä, koiran eläinlääkärikulut 500 dollaria/kk rokotuksineen, onneksi olimme terveinä. Vuosi oli hyvä, mutta Suomeen paluu sitä parempi..
P.s. Blogisi on hyvä, maanläheinen, aito!
Yhdysvallat on kallis perheelliselle mutta ei mahdoton. Ainakaan taalla ei ole montaa paikkaa, jossa elaminen olisi kallimpaa kuin Piilaaksossa :). Toisaalta, kuten itsekin luettelit, on muita maita, joihin lahteminen perheen kanssa ei valttamatta olisi niin suuri uhraus taloudellisesti. Aina kannattaa unelmoida. Toivottavasti paasette toteuttamaan niita unelmia!
Olin harjoittelussa Saksassa sekä vaihto-opiskelijana myös yliopistoaikana. Kannattaa. Vaikka harjoittelussa palkka oli 800e ja säästöjään joutui käyttämään.
Mitä nuihin ei maiden konsulentteihin tulee niin kannattaa hankkia oman alan työharjoittelu itse. Nuo ei taida tukea elintarvikealan ihmistä. Mitä jos lähtisit vaihto-opiskelemaan ja kirjotat samalla maisterin gradun ulkomailla? Jossain maassa ja yliopistossa jotka ovat arvostettuja elintarviketieteissä.
Joo noi ei ollut ihan elintarvikealalta, vaan oikeastaan viestinnästä minkä parissa työskentelen. Ulkomaan hakukohteissa ei ollut ainottakaan joka olisi mitenkään liittynyt elintarvikealaan. Elintarviketieteitä voi opiskella mun mielestä aika harvoissa paikoissa ja mitä katsoin on moneen keskiarvorajoja ym. Siksi oon vähän sitä karsastanut, vaan ajattelin että työharjoittelu voisi olla myös vaihtoehto. Mutta nämä nyt ihan alustavia ajatuksia, kun en ole kovinkaan perehtynyt tähän. Voisi selvittää tuota gradun kirjoittamista ulkomailla 🙂
Kun menee vaihto-opiskelemaan, niihin on harvoin pääsyrajoja. Pääsin Saksaan yhteen huippu-yliopistoon vaihto -opiskelemaan ja tein myös kandintyön siellä. En vois koskaan normisti opiskella siellä 🙂 Tippusin heti. Katso mitä yliopistoja Erasmus tarjoaa teille tai sitten muut EU:n ulkopuoliset kohteet.
Harjoitteluun hain siten että etsin alalla toimivia mielenkiintoisia yrityksiä, joissa voisin myöhemmin jopa työskennellä. Sitten katsoin career-osion ja etsin harjoittelupaikkoja. Pääsin yhteen. Yliopistolla on harvoin tarjolla sopivia harjoittelupaikkoja, niitä kannattaa etsiä itse aktiivisesti, niin pääsee mieluisaan paikkaan.
Mulla kanssa samat pohdinnat. Meillä kuuluu opintoihin 2x kaksi viikkoa ja 2x 5-6 viikkoa, toisen pitkän saa tehdä omalla työpaikalla (olen samalla alalla töissä joten se on fine). Toinen pitkä pelottaa aivan sairaasti nimenomaan taloudellisesti. Ei meillä ole mitään säästöjä joista kattaa kuukauden kulut, ja miehellä on niin pieni palkka myös että vaikeaksi menee. Toivottavasti löytyy joku tukijärjestelmä josta voi saada edes jotain…
Ja samalla sit mietin että ton lyhyen voisi hyvin tehdä ulkomailla. Lyhythän tuo orientoiva harjoittelu on, mutta olisi edes kaksi viikkoa. En ole käynyt koskaan missään joten kokemuksena voisi olla huippu, ja ennenkaikkea perheelliselle realistinen.
Mä olin opiskeluaikoina kahteen otteeseen vaihdossa, ensin kesätöissä Saksassa ja seuraavan kesän harjoittelussa Belgiassa.
Vuosi sitten mies oli hoitovapaalla lasten kanssa kuukauden Espanjassa.
Nyt haaveilen, että ennen lasten kouluun menoa muuttaisimme vuodeksi johonkin ulkomaille. Yksi vaihtoehto olisi lähteä vaikka töihin Ruotsiin tai Norjaan.
Pakko oli ensi kertaa kommentoida että omalla yliopistolla tuki ulkomaille on vain 800 ja suomeen 600, joten 1100 kuulostaa todella hyvältä omissa korvissa, vaikka tuet ovat pienet =( … Mutta mielenkiinto heräsi tuota haagin harjoittelua kohtaan! olen kans bongannut nuo muut mutta mistä löysit tuon? =)
RekryNetistä tämäkin oli, tsekkaahan sieltä! Vai en onko ne sitten yliopistokohtaisia nuo sisällöt?
Perheellisten tilanteeseen en osaa ottaa kantaa, mutta muuten voin vain kannustaa lähtemään opiskeluaikana ulkomaille vaihtoon tai harjoitteluun, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos saat opintotukea, voit useimmiten nostaa korotettua lainaa ulkomaan jakson ajalle. Vaikka nostin aikoinani melko hurjan määrän lainaa (n. 14 000 euroa), ainoa asia, joka on opiskeluajasta jäänyt kaduttamaan, on se, etten lähtenyt vaihtoon ja nostanut sitä varten vielä lisää lainaa.
Sen jälkeen, kun valmistuu ja toivottavasti menee töihin, voi ulkomaille lähtö olla huomattavasti hankalampaa. Opiskelijana se on helpompaa ja todennäköisesti lähtöön saa pienen rahalllisen tuen lisäksi myös oman korkeakoulun kv-organisaatiosta apuja ja neuvoja. Kun olet valmistunut ja haaveilet ulkomaille lähdöstä, joudut todellakin selvittämään kaiken itse.
Hei!
Tämä ei liity varsinaisesti aiheeseen. Olen harkinnut vaihtavani alaa, ja yksi vaihtoehto olisi elintarviketeknologian opinnot. Kysymys kuuluu, millainen työllisyystilanne on? Toisin sanoen kannattaisiko jo yli 30-vuotiaana lähteä kyseiselle alalle. Ala kiinnostaa kyllä, taustalla laborantin tutkinto, sekä maisteritutkinto kielistä. 🙂 Kiitos vastauksestasi!