Olen miettinyt paljon elämää.
Mielestäni on väärin, että Suomessa on niin kylmää ja pimeää.
Muista, että aito kauneus tulee sisältä <3
xoxo,
Anna
Ps. Kiitos postauksesta Pumpuin lifestyleblogitekstikoneelle 😉 Siinähän se tärkein tulikin! Kuvat eilisen marjatalkoista. Pakastin täyttyy jo!
Me vietettiin perjantai Fiskarsilla, kun siellä oli viikonlopun ajan antiikkimessut. Fiskars on puolentoista tunnin päässä meiltä ja meidän mökiltä sinne ajaa noin kolmessa vartissa niin käydään siellä yleensä kerran kesässä.
Takopajassa ollaan teetetty metallista meidän mökin takkaan todella kätevä puiden polttoteline. Siellä seppä takoo metallia ja häneltä voi tilata käytännössä mitä vain. Toinen juttu mitä halusin viedä lapset katsomaan oli lasinpuhallus, sillä meidän ”neiti kyselyikä” kysyi aivan vasta mistä lasi on tehty (kysyy ihan kaikesta muustakin, maidosta, voista jne.). Lasipajassa nähtiin lasiesineiden teko alusta alkaen ja tämä oli lasten mielestä todella jännittävää.
Ennen varsinaisia antiikkimessuja oli piha-alue jossa oli kaikenlaisia kojuja myyjineen. Myynnissä oli vanhan tavaran lisäksi käsitöitä kuten koruja ja vaatteita. Tällä kertaa en tehnyt muita löytöjä kuin puisen voiveitsen ja lastan. Ihan pientä käyttötavaraa siis.
Itse maksulliset antiikkimessut olivat suuressa hallissa jossa oli edustettuna ihan perinteisiä antiikkiliikkeitä. Etsin kotiin jotain pientä tai suurempaa, mutta en oikein osannut sanoa mitään tiettyä tavaraa mikä teki etsimisestä vaikeaa. Ajattelin, että kun törmään johonkin ihanaan niin se vain loksahtaa.
Mitään erikoista ei kuitenkaan löytynyt, mitä nyt kaunista musta-valkoista paratiisisarjaa oli tarjolla suolaiseen hintaan. Soppakulho kannella maksoi 300 euroa, joka ei tuntunut kivalta omaan lompakkoon. Kulho jäi siis odottamaan seuraavaa ostajaa. Ihana se toki oli! Kiertelyssä oli silti oma viehättävyytensä ja oli ihana katsella kaikkea kaunista.
Toinen juttu minkä kohdalla pää kääntyi oli nämä nojatuolit (yht. 250€) sillä ne sopivat meidän yläkerrrassa olevaan perintösohvaan. Niiden kangas ja jouset olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että varsinkin tuo jousien vaihtaminen on yllättävän kallista. Muutenkaan en nyt ollut erityisesti tuoleja etsimässä joten nekin jäivät odottamaan ostajaa.
Mun isäni osti aivan ihanat kalvosinnapit Jalo-nimisestä liikkeestä joka tekee käsityönä koruja Fiskarsilla. Isä oli antanut isänisän kalvosinnapit veljelleni ja isänsä kalvosinnapit toiselle veljelleni, joten hänelle itselleen ei jäänyt mitään. Sain auttaa valinnassa ja oikein tummanruskea savukvartsi näytti kyllä upealta ja sopii varmasti juhla-asuun.
Iittalan liikkeestä löytyi meille Fiskarsin kirves, sillä puita on mutta ei kirvestä. Nyt saa mies hakattua halkoja talvea varten! Kaikkea pientä ihanaa olisi Iittalalla ollut mutta ei ilmeisesti ollut meikäläisen shoppailupäivä. Nähtävää kuitenkin riitti, vaikka paljon ei löytynyt. Jos liikutte hoodeilla, suosittelen kuitenkin päivää Fiskarsilla. Upea paikka kesävisiitille kulttuurin parissa.
Me ollaan jo mökillä! Mies on kaupungissa mutta minä tulin lasten kanssa hakemaan koiria mökiltä. Täällä on siskoni perheineen joten ollaan toki yötäkin ja lapset ovat juuri saunoneet ja uineet järvessä. Lyhyeksi jäi kotonaolo, sillä tosiaan rekut ovat olleet täällä hoidossa ja pitää hakea kotiin. Kotona oli kuitenkin odottamassa tällaisia tuliaisia ja pitihän tämä jakaa kuvin.
Etupihan kauniisti kukkinut Leningradin musta on tuottanut ensimmäiset kirsikat. Koko puusta ei taida tulla kuin parikymmentä kirsikkaa mutta se on ihan hyvin ensimmäisen talven jälkeen, sillä puu tulee satoikään yleensä vasta viiden vuoden kohdalla. No, sadoksi tätä noin kahtakymmentä kirsikkaa ei melkein voikaan kutsua mutta hyvää jaksaa odottaa. Nämä maistuivat ihanilta! Takapihan Madissoni Roosassa ei ole vielä yhtään kypsiä marjoja, raakileita kylläkin.
Kaikki herukat ovat lähteneet hyvin kasvamaan ja jokaisessa pensaassa on tulossa marjoja. Määrät ovat toki näissäkin pieniä, sillä yksi on istutettu tänä kesänä (valkoinen viinimarja) ja loput kaikki viime kesänä ihan pieninä taimina. Täysin en ole välttynyt puutarhavitsauksilta joista pahimmat vauriot ovat kärsineet juuri kirsikkapuut. Alkukesästä kirvat löysivät ne ja ehtivät tehdä tuhoa ennen kuin ensikertalaisena ymmärsin mistä on kyse. Puut menettivät jonkun verran lehtiä mutta kirvat lähtivät kyllä mäntysuopa-vesisuihkeliuoksella. Ensi vuonna olen viisaampi ja osaan tehdä torjuntasuihkutuksen jo keväällä kuten kuuluu. Tänään huomasin, että kirvoja oli myös yhdessä marjapensaassa joten sekin vaatinee käsittelyä etteivät ne leviä. Kuulin että saman asian ajaisi rasvaton maito joten pitää suihkutella pensas taas kotona.
Vaikka täällä mökillä metsämustikkaa on jo mättäät täynnä, eivät ole vielä kotipihan pensasmustikat kypsyneet. Niitäkin on tulossa ja sato kasvaa vuosi vuodelta, joskin paras satoikä saavutetaan vasta 6-vuotiaana. Mulla on yhteensä 10 pensasmustikkaa jotka ovat näitä kahta lajiketta:
AINO on kotimainen risteytys (Arne x Augusta), joka on jalostettu Piikkiössä vuonna 1986. Se tuli markkinoille 90-luvun lopulla. Itsepölyttyvä. Pensaasta kasvaa n. 80 cm korkea ja metrin leveä. Kukkii kesäkuun alussa samanaikaisesti Alvarin kanssa ja makeat marjat kypsyvät elokuussa. Marjan koko on n. 1 g ja väri tummansininen. Sato 1 – 2 kg. Vyöhykkeet I-IV(V).
ALVAR on kotimainen risteytys (Brunswick x June), joka on jalostettu Piikkiössä vuonna 1986. Se tuli markkinoille 90-luvun lopulla, samaan aikaan Ainon kanssa. Itsepölyttyvä. Pensaasta kasvaa n. 90 cm korkea ja reilun metrin leveä. Kukkii samanaikaisesti Ainon kanssa, ja maukkaat marjat kypsyvät elokuussa muutamaa päivää ennen Ainoa. Marjan koko on n. 1 g ja väri tummansininen. Sato 1,5 – 3 kg. Vyöhykkeet I-IV(V).
Ajatella siis, että yhdestä pensaasta saattaa tulla jopa 3kg satoa per vuosi!
Omppuja ei ole tulossa paljon vaikka kukinta oli ihan hyvä. Punakanelin kaverina olleet perheomenapuu ja punainen melba eivät kukkineet keväällä yhtäaikaa joten voi olla, että sen vuoksi sato jää laihaksi. Joskin satoikä alkaa oikeastikin myöhään, mutta sitten sato on runsas jopa vähällä hoidolla. Puu on nyt neljävuotias joten best is yet to come 😉 Punaisen melban kanssa sama juttu, nämä nuoret omenapuut kasvavat ensin ennen kuin alkavat tuottaa kunnolla omenia.
Puutarhan seuraaminen on nykyisin ihan mun lempipuuhaa ja tämä todella vie mennessään. Toivottavasti kehityn vain puutarhanhoidossa innostuksen mukana, että pääsen nauttimaan myös kotipuutarhani tuotteista. Sitähän tässä kieli pitkällä odotellaan 🙂
Millaisia kuulumisia muiden pihallisten puutarhoihin kuuluu? Onko ollut murhetta vai menestystä?
